Läpsiminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mulju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mulju

Jäsen
22.03.2006
495
0
16
Reilu vuoden ikäinen (1v3kk) poika on alkanut läpsimään meitä vanhempia kasvoihin. Jos vaikka istutaan ja leikitään lattialla niin saattaa lähes arvaamatta läpsästä naamalle tai sitten yrittää lyödä silmälaseja pois päästä.

Myös ruokailun aikana saattaa läpsiä syöttäjää käsille. Välillä tuo läpsiminen johtunee siitä että jokin asia ei mene pojan mielestä niin kuin pitäis, mutta välillä tuolle läpsimiselle ei ole mitään syytä.

Ruokailessa annan pojalle oman lusikan ja jotain ruokaa mitä saa itse hämmentää että unohtaisi tuon läpsimisen.

Vähän hämmentävä tilanne kun ei oikein tiedä miten tuohon suhtautuisi. Yleensä kiellän ja sanon ei ja yritän kiinnittää mielenkiintoa johonkin muuhun. Välillä poika pitää kieltämistä kivana leikkinä ja innostuu vaan läpsimään lisää.

Mitään takaisinläpsimistä tai luunappeja en haluisi kokeilla, mutta kieltämättä sellainenkin on välillä käynyt mielessä :(
 
Täällä samaa :wave: Poika lyö meitä ja kaikkin, ketkä pitävät sylissä, kasvoihin ja lisäksi vetää tosi kovaa tukasta. Se sattuu aikuistakin, saati sitten toisia lapsia. Tänään sain viimeksi hävetä, kun poika veti lukuisia kertoja kaksin käsin vieraana ollutta pienempää lasta tukasta. Tajuan, ettei lapsi itse asiaa tajua, mutta ikäväähän kaikki tuollainen on :(
 
Tuon ikäiselle voi jo tiukkaan sävyyn sanoa EI ja pistää pyytämään anteeksi. Näin minä tein kun tytölle tuli tuo ikävä tapa. Alkuun anteeksipyyntö oli halaus kun ei osannut sitä sanoa mutta aikas pian koko ikävä tapa jäi. Kannattaa kyllä puuttua siihen heti! Lapsi ei tosiaan tajua vielä että se sattuu ja on kiellettyä, siksi meidän aikuisten täytyykin opettaa se hänelle.
 
Toistoa, toistoa ja toistoa :) Siis ei-sanan toistoa ja käsistä kiinni pitämistä, jos sanat ei tehoa. Meidän poika "harrastaa" edelleenkin aika ajoin läpsimistä (on 2 v 2 kk). Selvää uhmaahan se meidän kaverilla on ja rajojen kokeilua.
 
Meillä oli tuota kanssa joskus 1,5v iässä. Me sanottiin aina napakasti Ei ja piti pyytää anteeksi halaamalla. Jos poika seisoi silloin kun läpsi, saatettiin sanoa että jos suututtaa, polje vaikka jalkaa, mutta toista ei saa lyödä. Vaihe meni muutamassa viikossa ohi eikä ole moneen kuukauteen sen jälkeen ollut tuosta asiasta pulmaa. Rajojen kokeiluahan se on, ei tuon ikäinen vielä tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei, selkeä kielto vaan.
 
Meillä toimi aika hyvin se, että opetettiin, että ei saa lyödä, silitä mielummin. Siis että pointtina ei ollut sinänsä se kielto, vaan että opetettiin tekemään jotain muuta. Tuota luupäätä ois varmaan saanut kieltää maailman tappiin asti, eikä se ois auttanut mitään. :/

Toinen, mitä oon käyttänyt silloin, jos ipana on lyönyt tai purrut mua, on se, että menen pois. Sanon jotain tyyliin että "ei saa lyödä / purra, mä en tykkää siitä että mua purraan, mä menen pois". Ja sitten menen vaikka toiseen huoneeseen. Eli lapsi huomaa, että lyömisellä tai puremisella ei oo hyviä seurauksia vaan sitten jää yksin.

Aika vähän tuo enää puree tai lyö, enemmän tosiaan silittää. :heart:
 
Meillä ei se ei-sana mennyt millään kaaliin, poika on jotenkin paksupäinen... (kehen lie tullut?) Alle vuoden ikäisenä hän raapi kasvoja tai repi minua tukasta. Ja nauroi, kun minä valitin tai sanoin ei, mikä otti minua aika pahasti päähän! Myöhemmin, uhmaiän lähestyessä kuvaan on tullut pihakaverien kiusantekoa. Pelkkä ein hokeminen on kuin kuulle puhuisi. Lopulta totesin, että kahdesta kiellosta pitää ymmärtää, ja kolmannesta tempusta mennään arestiin, ts. pois leikistä. Se on alkanut tehota...
 
meillä kanssa äitiä läpsitään ja kun äiti kieltää niin vaan nauretaan. sitten kun isi sanoo ei saa lyödä äitiä niin lopettaa. kaikessa muussakin tuo isin ei toimii paremmin kuin äitin...
 
Meilläkin välillä läpsii tai "nipistää". Kiellän tiukasti ja estän. Sanon: "EI saa läpsiä!" ja itselle vihainen ilme. Sitten saatan näyttää lapsen kädellä silitystä ja sanon "Näin saa silittää... Hyvä..." ja ilme muuttuu aurinkoiseksi.

Välillä tyttö (reilu 1v) myös räppäsee rillit naamasta ja silloin olen ihan suutahtanut ja sanonut jälleen samat asiat vihaisesti. Tosin yleensä tyttö alkaa itkemään ja sitten näytänkin taas kuinka silitetään (itse silitän lasta tai näytän lapselle kuinka äitin naamaa saa silittää ) ja hymyilen jälleen ja kerron, että näin on hyvä.

Tämmösen logiikan mun pää sanoo... Lieneekö oikeakaan...? :whistle:
 

Yhteistyössä