Aloittaja
Lapsi on saanut reilut kaksi vuotta tulla kun on tullakseen. Ei ole näkynyt enkä ole sen enempää stressannut.
Tai no, olen. Lähinnä ihan jumalattoman kivuliaiden kuukautisten vuoksi, joihin pikkuhiljaa tarvitsi vahvempaa ja vahvempaa lääkettä. Tramal+Litalgin piti pitkään työkyvyn kunnossa, mutta viimeisimmissä menkoissa en enää ollut työkykyinen ja sain lähetteen naistentautien polille, "lapsitoive + endometrioosiepäily". Kivutonta aikaa 28 päivän kierrossa 9vrk.
Endoa ei ultrassa löytynyt, mutta kivut viittaisi suolistoon päin. Kohtu+munasarjat ultrassa siistit, "tiptop".
Sain postissa ison pinon täytettäviä lomakkeita käyntiäni varten, mutta mulla itselläni ei ole harmainta hajua mitä nyt tapahtuu. No, ensikäynnillä ilmeisesti selviää mitkä ne vaihtoehdot on.
Endometrioosi ei hoitamatta pydähdy, joten ilmeisesti lapsettomuutta pitäisi lähteä asap hoitamaan. Jotenkin inhoittava tilanne, kun ei ole itse sitä ajatustyötä hoitojen aloittamisesta tehnyt saati edes miehen kanssa jatkosta puhunut. Ja nyt se puhuminen tuntuu aivan kamalalta, kun pitäisi saada toisesta vastaus irti melko nopealla aikataululla eikä itsekään edes tiedä mitä tekee asian kanssa.
Haluan lapsen, mutta en tiedä jaksanko sitä hoitorumbaa. Enkä tiedä voinko edes pyytää hoitoihin lähtemistä mieheltä, jolla on lapset jo tehtynä ja ennen tapaamistamme ajatteli lapsiluvun olevan täynnä. Yhteisen lapsen halusi jos minä sitä haluan. Ja nyt tästä "tulee jos on tullakseen" pitäisi saada tekemällä tehty.
Lähinnä vertaistukea, kokemuksia ja ajatuksia haen. Pakkohan tuo kissa on pöydälle nostaa ja puhua. Oma mieli vaan tällä hetkellä niin solmussa ja hukassa tämän asian suhteen.
Tai no, olen. Lähinnä ihan jumalattoman kivuliaiden kuukautisten vuoksi, joihin pikkuhiljaa tarvitsi vahvempaa ja vahvempaa lääkettä. Tramal+Litalgin piti pitkään työkyvyn kunnossa, mutta viimeisimmissä menkoissa en enää ollut työkykyinen ja sain lähetteen naistentautien polille, "lapsitoive + endometrioosiepäily". Kivutonta aikaa 28 päivän kierrossa 9vrk.
Endoa ei ultrassa löytynyt, mutta kivut viittaisi suolistoon päin. Kohtu+munasarjat ultrassa siistit, "tiptop".
Sain postissa ison pinon täytettäviä lomakkeita käyntiäni varten, mutta mulla itselläni ei ole harmainta hajua mitä nyt tapahtuu. No, ensikäynnillä ilmeisesti selviää mitkä ne vaihtoehdot on.
Endometrioosi ei hoitamatta pydähdy, joten ilmeisesti lapsettomuutta pitäisi lähteä asap hoitamaan. Jotenkin inhoittava tilanne, kun ei ole itse sitä ajatustyötä hoitojen aloittamisesta tehnyt saati edes miehen kanssa jatkosta puhunut. Ja nyt se puhuminen tuntuu aivan kamalalta, kun pitäisi saada toisesta vastaus irti melko nopealla aikataululla eikä itsekään edes tiedä mitä tekee asian kanssa.
Haluan lapsen, mutta en tiedä jaksanko sitä hoitorumbaa. Enkä tiedä voinko edes pyytää hoitoihin lähtemistä mieheltä, jolla on lapset jo tehtynä ja ennen tapaamistamme ajatteli lapsiluvun olevan täynnä. Yhteisen lapsen halusi jos minä sitä haluan. Ja nyt tästä "tulee jos on tullakseen" pitäisi saada tekemällä tehty.
Lähinnä vertaistukea, kokemuksia ja ajatuksia haen. Pakkohan tuo kissa on pöydälle nostaa ja puhua. Oma mieli vaan tällä hetkellä niin solmussa ja hukassa tämän asian suhteen.