Lapsivastainen ilmapiiri ahdistaa

["Kahden äiti"]

Viime aikainen kirjoittelu yms. on alkanut ahdistaa.

Luulin tehneeni hyvän päätöksen olla kotona siihen saakka kun kuopukseni täyttää 2v. Esikoinen meni päiväkotiin 11kk iässä, mutta kuopuksen synnyttyä jäi kanssamme kotiin. Lasten kanssa kotona olo on ainakin minun kohdallani osoittautunut paljon rankemmaksi kuin uskoinkaan. Olen tehnyt töitä koko opiskeluaikani, välillä jopa kahta. Ja nykyiseen arkeen verrattuna se oli leppoisaa aikaa. Lapsilla lyhyt ikäero, on uhmaa ja vilkas lapsi...
Nyt Juhana Vartiaisen toimesta kotiäidin elämästä tehtiin lorvimista. Se sattuu. En kadu päätöstäni, mutta tuntuu pahalta kun joku mitätöi elämäni ja valintani yhdellä lauseella.

Iltalehden lukijat ovat sitä mieltä, että lapsettomia syrjitään. IL-lukijat: "Lapsettomia syrjitään" | Perhe | Iltalehti.fi
Osittain allekirjoitan tämän kannan (lomat ym.), mutta kommenteista tulee mieleen, etteivät lapsettomat välttämättä aina ymmärrä että vanhemman toiveiden ta tekemisten syyt voivat olla epäitsekkäitä (ja tämä ei tarkoita sitä että lapsettomien syyt eivät sitä olisi). Jos esimerkiksi ajattelee äitienpäivän työvuoroa. Työnantaja punnitsee kumpi joutuu pettymään siitä ettei näe äitiään äitienpäivänä: Aino 5v vai Anne 32v?

Lisäksi kaupungilla, kaupoissa, missä tahansa kulkiessa monet lapsettomat aikuiset (tai mistä minä tiedän, ainakin ilman lapsia liikkuvat) katsovat nenänvarttaan pitkin pikkulapsiperhettä. Lasten ei tarvi inahtaakaan kun ihmisten katseesta näkee jo inhon lapsia kohtaan. Asumme keskustassa ja myös asioimme siellä.

Miltä teistä muista perheellisistä tämä tuntuu?

 

[aletheia]

Mua ei kiinnosta paskaakaan mitä joku Vartiainen ajattelee kotiäitiydestä tai mitä muut kaupungilla meistä ajattelee. Lapsissa on tulevaisuus ja meistä jokainen on ollut lapsi.

 

[halipupu harmaana]

Mä en viitsi edes tuollaisia juttuja lukea ja niistä ottaa päänvaivaa. Ihmiset ovat nykyaikana itsekkäitä eivätkä osata muuta ajatella kuin omaa napaa.

Itse koitan huomioida lasten kanssa liikkuessani myös muut ihmiset ja samalla opettaa lapsia samaan ajatteluun. Kaupassa ei juosta ja huudeta, mutta ulkona ja leikipuistossa yms. saa juosta ja olla vapaammin.

Julkisissa liikennevälineissä saa jutella, mutta ei huutaa ja meluta ja reihua, koska se on myös vaarallista. Kun lapset opettaa pienestä pitäen liikkumaan ja kulkemaan ja vaatii asiallista käytöstä lapsilta, niin lapset osaavat käyttäytyä jos ovat suht' normaaleja.

Ennemminkin ainakin täällä Hesassa törmää siihen, että metrossa pitää vaihtaa paikkaa tai peräti vaunua, koska vaunmu on puolillaan spurguja tai kiroilevia nuoria, joiden kielenkäyttö on mielestäni sopimatonta lasten korville.

Mun motto onkin "elä ja anna muidenkin elää". Tuollainen turha mustamaalaaminen ja mollaaminen on ihan turhaa, lapsissa on kuitenkin tulevaisuus ja ilman lapsia... mitä sitten tapahtuisi?

 

[mietipä sitä]

"Jos esimerkiksi ajattelee äitienpäivän työvuoroa. Työnantaja punnitsee kumpi joutuu pettymään siitä ettei näe äitiään äitienpäivänä: Aino 5v vai Anne 32v?"

Entä jos Annen äiti on vaikeasti sairas ja tuskin tulee toista äitienpäivää näkemään?

Tai ylipäätään on sairas ja tuen tarpeessa?

 

["Tyttöjen äiti"]

"Jos esimerkiksi ajattelee äitienpäivän työvuoroa. Työnantaja punnitsee kumpi joutuu pettymään siitä ettei näe äitiään äitienpäivänä: Aino 5v vai Anne 32v?"

Entä jos Annen äiti on vaikeasti sairas ja tuskin tulee toista äitienpäivää näkemään?

Tai ylipäätään on sairas ja tuen tarpeessa?

No tietenkin voi olla myös sellaisia tapauksia. Silloin asia onkin eri. Ja miksei sen lapsellisenkin äiti voisi olla kuolemansairas. :/ Mutta yleisesti ottaen. Itse uskon että AIKUISENA kestän paremmin sen, että käyn kylässä äidilläni vaikka seuraavana sunnuntaina.

 

["shihtzu"]

En minä koe, että meitä katsotaisiin nenän varttapitkin. Tänäänkin eräs mummo vilkutti mun pojille kun kotiin oltiin menossa, oltiin nimittäin pyörällä liikenteessä ja pojat istu kärryssä.

 

[pha]

Mua ei kiinnosta paskaakaan mitä joku Vartiainen ajattelee kotiäitiydestä tai mitä muut kaupungilla meistä ajattelee. Lapsissa on tulevaisuus ja meistä jokainen on ollut lapsi.

Täsmälleen samoin ajattelen. Jonkun tuntemattoman äijän möläytys ei mitätöi sitä työtä, jota päivittäin teen lasteni hyväksi. Teinien ja nuorten lapsettomien kyyläys ei häiritse, koska olen itsekin ollut parikymppisenä oikein kauhuesimerkki yäk kakaroita -asenteesta. Oman kypsymättömyytensä ne paljastavat ja ärsyyntyneet mulkaisut eivät mua hetkauta.