Lapsuudenystävä omii uudet ystäväni. Miten suhtautua?

["vieras"]

Otsikko on muotoiltu hieman lapsellisesti. Eihän nyt kukaan voi omia ketään. Tilanne on kuitenkin se, että lapsuudenystävälläni on hirveästi kavereita. Minulla ei, mutta pari hyvää ystävää olen saanut nyt aikuisenakin. Yhteisen illanvieton myötä tämä lapsuudenystäväni tutustui tietysti uusiin ystäviinikin, ja siitä lähtien hän on alkanut soitella näille "minun ystävilleni" ja viettää nyt usein aikaansa heidän kanssaan.

Olen jostain syystä hieman mustasukkainen. Toisaalta on mukavaa, että uudet ja vanhat ystäväni tulevat keskenään toimeen. En kuitenkaan ymmärrä, miksi lapsuudenystäväni ei ota minuun yhteyttä tai ehdota yhteisiä tapaamisia, vaan nimenomaan haluaa viettää aikaansa näiden "minun ystävieni" kanssa. Uudet ystäväni eivät itse tee aloitetta ollakseen lapsuudenystäväni kanssa eivätkä he ole lapsuudenystäväni tavoin "hylänneet" minua.

Tuntuisi typerältä ottaa asiaa puheeksi lapsuudenystäväni kanssa. Kuitenkin tämä tuntuu minusta oudolta ja pahalta. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, miten suhtautua, miten lohduttautua?

 

[ssss]

Jos ne sun uudet ystävät on oikeasti sun ystäviä niin eivät hylkää sua.

 

["vieras"]

Jos ne sun uudet ystävät on oikeasti sun ystäviä niin eivät hylkää sua.

Aivan, täytyy nyt ajatella näin. Ja tiedän heidän kyllä olevan oikeita ystäviäni, eikä mitään hylkäämiseen viittaavaa ole tapahtunut. Lapsuudenystäväni käytös sen sijaan harmittaa, mutta mietin, onko minulla oikeutta kokea hänen hylänneen minut. Kiteytit kuitenkin hyvin asian, onneksi minulla kuitenkin on nuo aikuisiän ystävät.