Laskettelu

Hei,

Onko kellään kokemuksia laskettelusta raskaana eli oletteko uskaltautuneet rinteeseen vai jättäneet väliin?

Minulla viikkoja 16 ja vähän epäilyttää rinteeseen meno, mutta olenko vain turhaan huolissani.

Kiitos paljon vastauksista.

 

Itse en menisi.

 

moikka,

samaa mietin juuri tänään, kun oli puhetta, että PÄÄSIÄISENÄ mentäis laskettelemaan..
...mulla tänään rv 16 ja pääsiäisenä rv 24!! Ei silloin varmaan kanntata todellakaan rinteeseen mennä?? vai mitä? taitaa masukin olla jo aikamoinen silloin. Nyt ei osaa kuvitella kun masu ei ole odottelusta huolimatta kovasti pompahtanut esiin.

Kertokaapa mihin viikkoihin asti olette käyneet laskettelmassa? entä murtsikoimassa?

 

En menisi enää (rv 18) rinteeseen kaatumisvaaran takia, mutta eihän kuntoilusta muuten haittaa ole. Murtsikkaa voi mennä vaikka loppuun saakka JOS maasto on tasaista ja ottaa rauhallisesti. Kannattaa välttää turhia riskejä, ettei kaatuessaan satuta itseään tai vauvaa.

 

laskettelu on kiellettyjen lajien listalla nro 1. mitään rankempia lajeja, joissa voi saada kunnon osumia tai muuten vaan täräytyksiä ei pitäisi raskauden aikana harrastaa. lasketellessa kaatuessa voi aiheuttaa esim istukan irtoamisen. lisäksi vauhdikkaammissa lajeissa on muunkin loukkaantumisen vaara suurempi eli aiheutuu helposti raajamurtumia ym, jotka usein vaativat leikkausta.

Jos olisin viikolla 5, varmaan menisinkin laskettelemaan, mutta viikolla 16 tai vielä 24. järki käteen, jookos. huoli ei ole turha, vaan on ihan aiheellista miettiä miten paljon kannattaa riskeerata raskauttaan.

 

Itsekin olen kaatumisriskejä miettinyt ja taidan jo (rv 14+) jättää väliin ..

 

Ei kiitos laskettelulle raskausaikana. Itse olen aktiivinen lumilautailija ja kyllä on tehnyt tiukkaa, kun on koko talven rinteet pitänyt kiertää kaukaa Mutta lapsen turvallisuus ennen kaikkea!

 

Minä menisin laskettelmaan, mutta toisaalta olen lasketellut pienestä pitäen ja näin ollen, olen hyvin varma laskettelija. Riskejä en kuitenkaan lasketellessa raskaana ottaisi eli välttäisin todella nopeita laskuja ja katselisin tarkemmin ympärilleni, noita epätoivoisia lomalaskettelijoita, joilla on jäänyt hiihtokoulut käymättä, kun nehän ne suurimman riskin aiheuttaa. Itse en ole päässyt oman raskauden aikana laskettelemaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että kun lunta alkoi olla rinteessä, niin vatsa oli jo niin iso, ettei yksikään lasketteluvaate enää mennyt päälle!

Iso vatsa sinänsä ei minusta olisi haitannut laskettelua, sillä ihan rinteessä laskettelu ei ole ainkaan minun taidoillani mitenkään vaarallista. Offareita ja kumparemäkiä olisin kyllä välttänyt.

Eli jos olet varma laskettelija ei minusta laskettelua kannata välttää, jos olet epävarma taidoistasi, voit vaikka mennä päiväksi hiihtokouluun reenaamaan, siellä edetään rauhallisesti ja turvallisesti tai jättää laskettelun sikseen ja nauttia vaikka hiihdosta ja kävelystä pääsiäisenä.

 

En kyllä ole kanssasi samaa mieltä. Vaikka itse olisit kuinka hyvä laskettelija, niin joku toinen tahvo saattaa takapäin täräyttää päällesi, kaadut ja voit satuttaa itsesi tosi pahasti. Istukka voi irrota tms. Kaikki tuttavani - varmoja laskettelijoita jokainen - on rinteessä loukkaantuessaan nimenomaan jääneet jonkun toisen 'yliajamaksi'.

 

Olen itse lasketellut kolme vuotiaasta ja laskenut myös kilpaa ja hiihdon/laskettelun opettaja. Itse en menisi rinteeseen ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen, sillä sinneasti kohtu on suojassa. Vaikka olisit itse kuinka varma laskija tahansa, joku voi laskea päälle, siten, että et pysty sitä väistämään.

 

Totta että laskettelu yms. ramkemmat lajit kuuluu jättää väliin raskausaikana ja ihan jos sitä pidemmälle aattelee, niin jo kova vauhti ja tärähdykset eivät ole hyväksi, vaikka olisitkin täydellinen laskettelija....Myös pulkkamäki on kiellettyä. Itse olen innokas mäen laskija lasten kanssa, mutta olen jättänyt väliin. Neuvolassa sanoivat että normaali kevyt liikunta on hyväksi, mutta kaikki joissa on kaatumisen riski, tms. kova vauhti, potkuja yms. taostelulajit kannattaa jättää väliin.
Sain neuvolasta pienen jumppakirjasen ja siinä oli nimetty hyviä liikuntamuotoja ja vältettäviä.
tässä näitä:
""Hyviä lajeja raskaana olevalle: kävely, hölkkä/juoksu, hiihto, uinti ( jos kohdunsuu ei ole auennut), pyöräily, Äitiysjumppa, ohjattu kuntosaliharjoittelu ( jos jo kokemusta kuntosaliharjoittelusta voi mennä itsekseen ja tehdä niitä harjoituksia mitkä tuntuvat hyvältä)""

""vältettävät liikuntamuodot:
Tapaturma-alttiit lajit.
Liikuntamuodot joissa kohtu voi joutua VOIMAKKAASEEN hölskyvään liikkeeseen.
Liikuntamuodot, joissa kohtu voi joutua puristuksiin.""

 

Kyllä se nyt niin on että järki sen sanoo että rinteeseen ei enää mennä riskiä ottamaan, kun vauva on mahassa. Täällä nyt rehvastellaan miten hyviä laskijoita ollaan, ja kuinka toiset tyhmät voi laskea päälle- Kyllä sitä kokenut laskiakin voi joskus kaatua tai tehdä virhearvion. Ei kannata nyt liikaa alkaa uhoomaan.

Olen laskenut pikkutytöstä ja myös kilpaa, mutta olen myös satuttanut itseni ihan omasta syystä ja se että joku laskee päälle on harvinaisempaa kuin että itse kaatuu ja loukkaa itsensä. Ja rinteissä on aina möykkyjä, jotka tuntuvat raskanaa ollessa vaikka kumpreet väistäisikin. Kova vauhti vielä vahvistaa möykkyjä ja niinkuin edellisen ohjeissä oli laskettelu on tapaturma-altis laji ja kohtu vielä joutuu hölskyvään liikkeeseen niin on se vältettävä laji.

 

Itse mietin myös tuota laskettelua. Viikkoja on nyt 21. En myöskään pelkää sitä, että itse kaatuisin ja olinkin itseasissa kahden vaiheilla vieläkö menen laskemaan, mutta juuri tuo, että ne takaa tulijat voivat törmätä sai päätöksen tuolle kielteiselle puolelle. Rinnekuri ei ole enää sitä mitä se ennen oli. Rinteet ovat kaikenlaisia ""Tahvoja"" täynnä ja päälle tulijoita on entistä enemmän. Näin päätin minäkin, että en nyt tälle talvelle enää laskettelusuksille kapua.

 

Olin itse laskettelemassa Ranskan alpeilla rv 17. Tiedän, ettei monet mäkeen lähtisi enää tuossa vaiheessa, mutta itse koin sen oikein mukavana (mitä nyt vessassa joutui käymään yhtenään). Olen laskenut koko ikäni ja luotan laskemiseeni. Totta kai rinteessä voi joku kumauttaa päälle, mutta uskaltaisin väittää, että alpeilla se on epätodennäköisempää kuin Lapissa, jossa tapaa paljon kännisiä laskettelijoita. Alpeilla rinteessä ei ole möykkyjä tai muita epätasaisuuksia ja esimerkiksi sinisiä (=hitaita, loivia) rinteitä on lähes sata, josta valita. Kukin tekee valintansa, itse en ratkaisullani todellakaan uhoa tai kehuskele, kunhan toimin niin kuin halusin.

 

Esikoista odottaessa olin lähdössä laskettelureissuun viikolla 15 ja kysyin sillon neuvolan lääkäriltä että miten on, uskaltaako sitä rinteeseen. Ja vastaus oli että kyllä uskaltaa. niin kauan kun masu on melko pieni niin vauva on siellä tosi hyvässä turvassa (no mulla maha alko pullottaa vasta lähempänä vk30..) eikä se kaatuminenkaan sillon niin vaarallista ole.
Itse meni rinteessä sillon ihan samaan tapaan kun ennenkin jättäen kuitenkin metsäpolut väliin.

Se pomppiminen/tärinä on haitallista vasta joskus rv32->

 

kaikille varmoille laskijoille haluaisin kommentoida..
itsekin olen laskenut reilut 20 vuotta ja asunutkin pari talvea alpeilla. uskoisin olevani hyvin kokenut laskija ja sekä omasta kokemuksestani että paljon näkemäni pohjalta voin kertoa, että vakavimmat onnettomuudet sattuvat nimen omaan kokeneille laskijoille. kokemattomille toki sattuu varmasti paljon ja pientä, mutta siinä vaiheessa kun kokenut laskija teloo itsensä, on vahinko aivan toista luokkaa kuin aloittelevan sunnuntailaskijan.
Takana kolme raajamurtumaa (kaikki vaatineet leikkauksen) sekä jokunen kunnon aivotärähdys. Ihan itse aiheutettuja eikä suinkaan kokemattomuudesta johtuvia, päin vastoin. Kun luottaa liikaa omiin kykyihin niin ottaa ihan toisenlaisia riskejä kuin aloittelija. Siksi en mene tänä talvena vauva masussa mäkeen.

sama se mulle on menettekö testailemaan sikiön kestävyyttä rinteeseen. on vaan aika itsekästä ajattelua mielestäni, ettei yhtä kautta malta olla aloillaan vaan vaarantaa vauvan hengen.
mutta kukin tyylillään ja toivotaan ettei kenenkään tarvitse täällä itkeä mäessä aiheutettua keskenmenoaan.

 

Itse olen myös laskenut aktiivisesti n. 20 vuotta välillä jopa kilpaa. Aion lasketella myöskin raskauden aikana, mutta vain sesongin ulkopuolella kun rinteet on lähes tyhjiä ja hitaalla ja nautiskelevalla tahdilla. En kilpatyylillä Täytyy myös muistaa, että kasvava masu muuttaa kehon painopisteitä ja kokeneellekin laskettelijalle voi olla hankalaa huomioida tämä laskutyylissään. Mutta mielestäni jokainen itse arvioikoon kykynsä ja mahdolliset riskit lajiin liittyen. Osaan laskea myös laudalla (laskukokemus n. 7v) ja sen lajin jättäisin kokonaan väliin. Koska siinä kaadutaan aivan eritavalla kuin suksilla ja tömäys on minun kokemukseni mukaan paljon voimakkaampi (laudalla sain murrettua häntäluuni!) kuin suksilla milloinkaan.
Mutta rinteeseen tai ei niin nauttikaa kevät auringosta ja raittiista ulkoilmasta!

 

Taitoa tai ei, kukin tietää itse parhaiten, mikä on elämässä tärkeää...

 

Jaaaaallle: sehän siinä onkin, että kun varma laskettelija menee rinteeseen raskaana, hän ei ota mäessä TURHIA RISKEJÄ. Kun itse laskin raskauden alkupuolella, menin hissukseen loivia rinteitä, jolloin ei todellakaan ollut kaatumisen vaaraa. Tiedän, että kokeneelle tulee usein vakavia turmia, koska he kyntävät offareita, metsäreittejä, kumpareita, mustia rinteitä jne...ei kai kukaan kahjo sinne mene vauva masussaan!

 

Tämä on varmaan aivan samanlainen asia kun tuo ratsastuskin. Asiaa kokematon ei voi ymmärtää että omasta mielestä ei ole vaikka kaatumisriskiä. Minäkin aina sanon että en minä sieltä hepan selästä käynnissä alas tule, mutta vaikea on ollut ulkopuolisten uskoa. Hyvä kun ei lapsen murhayrityksestä syytellä. Sattua voi aina ja vaikka mitä, mutta jos oma varmuus tuntuu siltä että ei kaadu, niin uskokaa omaa kehoanne, älkää muita. Tietenkin tällaisissa lajeissa riskit ovat aina olemassa, mutta jokainen valitsee riskinsä ITSE. Ja täytyy myöntää että tuo laskettelu raskaana kuulostaa aika hurjalta kun ei lajia itse harrasta, mutta sitten kun vertasin asiaa omaan hopotteluun, niin ymmärrän kyllä.

 

Laskettelussa on tullut kavereille vammoja mm. näistä alle 10 v hurjapäistä, jotka ajaa takaa kumoon, kun eivät tajua, että heidän kuuluu väistää, ajavat vain suoraan päin kuin kanuunankuula.
Eli vaikka itse osaa niin muut eivät; no sama pätee myös esim. liikenteessä, mutta kannattaa varoa ainakin rv 24 jälkeen kun tila kohdussa vähenee ja riskit mm. istukan irtoamiseen tömähdyksissä kasvavat.

 

Samaa mieltä ""Niin"":n kanssa. On niitä muitakin vaarallisia tilanteita elämässä kuin laskettelu. Ratsastus, pyöräily, hölkkä, bussissa seisominen.... Liikenteessä kuolee ja loukkaantuu tuhansia ihmisiä vuosittain, portaissa voi kaatua ja pihalla liukastua. Ja jos jää sohvalle makaamaan, voi saada veritulpan.

Jokaisen oma asia miten haluaa elämäänsä jatkaa plussatestin jälkeen ja mitä riskejä on valmis ottamaan. Elämä nyt vaan sattuu olemaan vaarallista! Itse en uskaltaisi laskettelurinteeseen edes ei-raskaana, mutta ymmärrän hyvin jos joku menee. Omaa harrastustani olen jatkanut ajatellen, että jos ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen tapahtuu onnettomuus juuri nyt kun olen raskaana, niin on tarkoitus käydä enkä ala sitä etukäteen murehtimaan. Miten muuten voisi edes esim. matkustaa autossa tai ylittää suojateitä?

Nuorempana sitä jotenkin kuvitteli että elämää voi hallita ja kun tekee niin ja näin, mitään pahaa ei ikinä tapahdu ainakaan omassa tuttavapiirissä, saati itselle. No, vuosien myötä on oppinut että mitä tahansa voi käydä kenelle tahansa milloin vain, ja turhaa murehtimalla vain tuhlaa elämänsä.

 

Itse olen edelleen sitä mieltä, että itse en vaarantaisi rakasta raskautta moisella harrastuksella, mutta jos joku ehdottomasti haluaa lasketella, niin siittäpä sitten vaan.

Itse pysyttelin raskausaikana rauhallisemmissa lajeissa, kuten kävely, uinti, lumikenkäkävely, pyöräily. (Pyöräilyä ei tosin kovin pitkälle kärsinyt harrastaa, kun se vihloi ikävästi vatsaan.)

 

Täällä rv 27, ja olen vielä välillä käynyt hevosen selässä (vain omien), mutta köpötellyt aika rauhallisesti. Maastoilut ja hyppäämisen karsin pois jo syksyn kuluessa.

Kolmen viimeisen kuukauden sisällä olen nähnyt pari aika pahaa kumoonratsastusta (siis heppa kaatuu nurin). Ovat tietysti tapahtuneet ei-raskaana-oleville, mutta normaaleissa ratsastustilanteissa, eli niihin ei ole liittynyt mitään erityistä riskinottoa. Olen ottanut nämä 'varoituksena'.

Kaikkia riskejä ei tietenkään voi minimoida. Uuden vuoden aattona peura loikkasi auton nokan edestä, eikä siinä olisi ehtinyt tehdä mitään, jos ajoitus olisi ollut sekunnin toisin.

Laskettelusta on aika vähän kokemusta, mutta eka kolmanneksella suhailu on varmaan suht. turvallista odottajallekin?

 

tavallaan ymmärrän niitä, jotka haluavat mäkeen tms raskauden aikana. jos maha ei ole iso eikä vaivoja ole ja tuntee muutenkin olevansa elämänsä kunnossa, niin ei varmasti näe mitään esteitä vaikka maailmanympäripurjehdukselle.

omasta tuttavapiiristä tulee suoralta kädeltä mieleen 4 ennenaikaisesti syntynyttä (rv30-35 välillä). Joka ikinen näiden ennenaikaisten äideistä on sanonut, ettei ymmärtänyt ottaa rauhallisesti raskausaikana, eikä tunnistanut supistuksia, kun oma kunto tuntui niin hyvältä ja energiaa riitti vaikka muille jakaa.

itse ainakin olen sen verran itsekäs, että yritän kaikin keinoin, joilla itse kuvittelen yhtään voivani tilanteeseen vaikuttaa, saada täysiaikaisen vauvan. elämä on nimittäin isomman vauvan kanssa helpompaa ja huoletonta kuin puoltoista kiloisen keskosen..