Laskettu aika lähestyy

[melkein kolmen äiti]

Miltä teistä tuntuu, keskenmenon saaneet, kun "laskettu aika" lähestyy?
Muistatteko sen tarkasti?
Aiheuttaako vahvoja tunteita?

Minulla käy mielessä silloin tällöin, kuinka iso vatsani olisi jos...
ja pian olisi kolmas vauva kainalossa jos....

Ja mielestäni pahinta asiassa on se, että laskettu aikani olisi ollut juuri joulupäivänä. Päivä, jota ei missään vaiheessa voi unohtaa..

:'(

...en ole oikein kenellekään uskaltanut edes puhua asiasta..
nimimerkinkin vaihdan...en haluakaan kenenkään tietävän.
Mielessä myllertää välillä niin...

 

[nanna]

:hug: :hug: :hug:
Olet selkeästi vielä niin rikki tuosta keskenmenosta, että siksi "laskettu aikakin" satuttaa niin kovin. Itse kun koin ekan keskenmenon lähes kolme vuotta sitten, pelkäsin heinäkuuta ja "laskettua aikaa". Ei se kuitenkaan tuntunutkaan mitenkään erityiseltä. Ehkä olin käynyt sitä jo etukäteen läpi. Muistan miettineeni, että olen jotenkin tunteeton, vaikka kyse oli luultavastikkin puolustusmekanismista. Vaikkei asia varsinaisesti satuta, kyllähän sen muistaa aina: tänäkin kesänä mietin, että pikkuinen täyttäisi jo kaksi vuotta. Eli kyllä se tuolla mielessä säilyy. Muiden raskauksien laskettuja aikoja en edes tiedä, koska menivät kaikki muut niin aikaisessa vaiheessa kesken, etten kerinnyt/halunnut moisia edes miettiä.
Suru helpottaa kyllä, vaikkei koskaan unohdu! Paljon voimia sinulle! :hug:

 

[tinni]

loppu kesästä hieman pelotti toi että kun olis ollu toi la.... mutta nyt huomasin et lokakuu meni niin vauhilla ohi että en edes 5.10 huomann ajatella koko keskenmenoa.... ehkä mulla toi uusi raskaus on antanu sen verran muuta ajateltavaa eli mulla ei tullu mitään vahvoja fiiliksiä... toisinaan sitä ajattelee et nyt olisi jo pikkukakkonen maailmassa jos kaikki olis menny ok mutta nyt pitänee odotella ensi kevättä....