Laskeumien korjausleikkaukset

Satunnainen vierailija^ penis ei yhdynnässä töki kohtua, vaan se on emättimessä, eli siis vaikka kohtu poistettaisiin, niin penis menee silti samaan paikkaan, ei suinkaan peräsuoleen, ellei sitä erikseen sinne laiteta. Kohdun ja emättimen välissä on myös kohdunsuu ja kohdunkaula, olettaisin että mikäli kohtu poistetaan, niin sisäsynnyttimet kai sitten loppuvat johonkin kohdunkaulaan, googlettamalla varmaan löytyy asiasta tarkempaakin tietoa.

Eiköhän kohdun poistaminen lähinnä vaikuta hormonaalisesti, ja sitä kautta voi tulla esim. limakalvojen kuivumista yms. joihin kuitenkin löytyy hyviä hoitokeinoja voiteina ja puikkoina, ja voi käyttää esim. liukuvoidetta.

sorry vaan toinen vierailija. Et nyt oikein ymmärtänyt mitä takoitin peniksen osumisella juuri tuohon kohdunnapukkaan. Peniksen osuminen napukkaan aiheuttaa paineen tunteen koko kohtuun ja sen sivuelimiin. Tämä ei ole sama asia kuin pelkkä peniksen emättimeen työntyminen. Kokelilkaapa vain huviksenne yhdyntää, joss vähän vain "luukutetaan" Onko kivaa Hä?
Jos kohtu poistetaan ja jäljelle jää pelkkä napukka, jos siätkään, sillä usein sekon poistetaan, (emättimestä tulee siis eräänlaien umpinainen putki) Mätä tämmöinen putkelo enää siellä pohjalla tuntee. Suolet siellä sen pohjukan takana on, jos anatomiaa ajatellaan.
Tähän tahdon vastausta. siis että tuntuuko umpiputki siltä, että homma jää puolitiehen?

 

sorry vaan toinen vierailija. Et nyt oikein ymmärtänyt mitä takoitin peniksen osumisella juuri tuohon kohdunnapukkaan. Peniksen osuminen napukkaan aiheuttaa paineen tunteen koko kohtuun ja sen sivuelimiin. Tämä ei ole sama asia kuin pelkkä peniksen emättimeen työntyminen. Kokelilkaapa vain huviksenne yhdyntää, joss vähän vain "luukutetaan" Onko kivaa Hä?
Jos kohtu poistetaan ja jäljelle jää pelkkä napukka, jos siätkään, sillä usein sekon poistetaan, (emättimestä tulee siis eräänlaien umpinainen putki) Mätä tämmöinen putkelo enää siellä pohjalla tuntee. Suolet siellä sen pohjukan takana on, jos anatomiaa ajatellaan.
Tähän tahdon vastausta. siis että tuntuuko umpiputki siltä, että homma jää puolitiehen?

siis että saaako edes orgasmia, sellaista siis joka tuntuu luissa ja ytimissä?

 

Oisko täällä ketään,jolle ois asennettu jonkinmoinen "stimulaatiojutska" auttamaan suolentoimintaa sekä pidätyskykyä.?

 

[

Vaikka kuinka jumppaa, voi tulla laskeumia. Itsellä käynyt juuri näin. Olen nuoresta asti jumpannut ja liikkunut monipuolisesti ja liikun edelleenkin. Laskeuma on ruvennut kuitenkin haittaamaan juri näitä liikuntaharrstuksiani.
Jostakin luin, että ns yliliikkuvat niveletkin voivat ennustaa tällaisia ligamenttivaivoja myöhemmällä iällä, ts. perimälläkin on suuri osuus laskeumien syntyyn.
Saa sitä jumpata vaikka kuinka, jos kudokset kaikesta treenaukssesta huolimatta antaa myöten. Itse olen nyt jonossa leikkaukseen ja pelottaa niin maan vietävästi. Aivan tuntuu koko ajan, että haluaisin pois jonosta, mutta entä sitten jos vaivat pehenevat? Pääsenkö sitten ollenkaan hoitoon,jos nyt kieltäydyn?
Kertokaapa ihan rehelliseti, te joilla laskeumien vuoksi on kohtu poistettu ja nosteltu "roippeita" takaisin paikalleen, miten käy seksielämälle? Varsinkin siinä tapauksessa miten käy, jos petipuuhissa ei nyt ole ongelmaa niin tuleeko ongelmia? voiko esim orgasmia saada enää ollenkaan? Voiko emättimen pohja mennä rikki yhdynnässä? tuntuuko mikään enää miltään?
Vaikutan varmaan aivan hysteeriseltä, mutta asia on minulle hirveän tärkeä. En ole juuri sairaalassa ollut, mitä nyt lapset (2 kpl) käynyt siellä pyöräyttämässä.
Jostakin muuten luin semmoistakin, että esim pitkittynyt synnytys ja jälkeisten poisto kaikin mahdollisin konstein, lopulta leikkassalissa,voi aiheuttaa laskeumia samoin kuin lapsen iso koko. Minulla on molemmista kokemusta.

 

Synnytin normaalisti kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin ei havaittu mitään repeämiä muutakuin ulkoisesti, jotka korjattiin parilla tikillä, asiat meni tosi mukavasti. Vasta viime viikkoina oon joutunu sormella painamaan emättimen takaseinää että saa ulosteen tulemaan.

Terveyskeskuksien touhua katsoneena en mennyt sinne ollenkaan, vaan RUoholahden Diacoriin gastroenterologian erikoislääkärille. Ainakin tuo Ruoholahden lekuri otti tosissaan.

Voin hyvin kuvitella että terveyskeskuksissa pistetään fysioterapeutille joka sit antaa niitä jumppaohjeita. Ja jos ei tuloksia tuu niin "ootko nyt varmasti jumpannu ohjeiden mukaan" ynnä muuta Gogolilaista soopaa. Nimenomaan sen takia skippasin koko terveyskkeskuksen ja halusin mahdollisimman täsmällisesti erikoistuneen lekurin jutuille. Näin oon tehny aina kun on jotain isompaa häikkää.

Tällä hetkellä odottelen kutsua gastroenterokirurgille.

 

[

Vaikka kuinka jumppaa, voi tulla laskeumia. Itsellä käynyt juuri näin. Olen nuoresta asti jumpannut ja liikkunut monipuolisesti ja liikun edelleenkin. Laskeuma on ruvennut kuitenkin haittaamaan juri näitä liikuntaharrstuksiani.
Jostakin luin, että ns yliliikkuvat niveletkin voivat ennustaa tällaisia ligamenttivaivoja myöhemmällä iällä, ts. perimälläkin on suuri osuus laskeumien syntyyn.
Saa sitä jumpata vaikka kuinka, jos kudokset kaikesta treenaukssesta huolimatta antaa myöten. Itse olen nyt jonossa leikkaukseen ja pelottaa niin maan vietävästi. Aivan tuntuu koko ajan, että haluaisin pois jonosta, mutta entä sitten jos vaivat pehenevat? Pääsenkö sitten ollenkaan hoitoon,jos nyt kieltäydyn?
Kertokaapa ihan rehelliseti, te joilla laskeumien vuoksi on kohtu poistettu ja nosteltu "roippeita" takaisin paikalleen, miten käy seksielämälle? Varsinkin siinä tapauksessa miten käy, jos petipuuhissa ei nyt ole ongelmaa niin tuleeko ongelmia? voiko esim orgasmia saada enää ollenkaan? Voiko emättimen pohja mennä rikki yhdynnässä? tuntuuko mikään enää miltään?
Vaikutan varmaan aivan hysteeriseltä, mutta asia on minulle hirveän tärkeä. En ole juuri sairaalassa ollut, mitä nyt lapset (2 kpl) käynyt siellä pyöräyttämässä.
Jostakin muuten luin semmoistakin, että esim pitkittynyt synnytys ja jälkeisten poisto kaikin mahdollisin konstein, lopulta leikkassalissa,voi aiheuttaa laskeumia samoin kuin lapsen iso koko. Minulla on molemmista kokemusta.

Ei ole omakohtaista kokemusta korjauksista mutta yleensähän ne koitetaan tehdä mahdollisimman varovasti, alapään hermoja säästellen. Ystäväni kävi korjausleikkauksessa imukuppisynnytyksen jälkeen ja kertoi että leikkauksen jälkeen kesti noin kuukausi ennen kuin sai luvan yhdyntään ja silloin tuntui kuin olisi ekaa kertaa sitä harrastanut. Mutta pikkuhiljaa (kuten todettu se alkoi jopa tuntuakin joltain muulta kun kivulta. Klitorikseen ei oltu koskettu leikkauksen aikana ja siinä olevat hermopäät pysyivät normaaleina joten orgasmin mahdollisuus pysyi samana kun ennen leikkausta.

 

toimenpide?

No mutta eihän orgasmi yksistään klitoriksesta riipu. koko värkkihän siinä kouristelee. Tunne tuntuu ihan alaselässä asti. (jollei ihan varpaankynsissäkin). On kumma jollei kokonaisen elimen poisto vaikuta orgasmikykyyn. kiihottuessahan aivoista lähtee tietoja takaisin alapäähän ja jollei kohtua enää ole ja kaikki yhteydet ko hermoja pitkin on poikki niin mikä siinä enää miltään tuntuu?

Kyllä kai se varmaan tiukalta tuntuu kun arpia on koo reikä täynnä. Yhtään ei kärsi lyhentyä ainakaan oman reiän, muutenhan se käy lyhyeksi ja pohja menee puhki.

 

Itse kävin täällä Oulussa yksityisellä gynekologilla joka jo kolme vuotta sitten ehdotti
Rectoselen korjausta. Itse en pitänyt vielä vaivaa niin vaikeana että olisin suostunut, vaan yritin fysioterapeutin avulla jumpata lihaksia, turhaan. Vaiva on pikkuhiljaa pahentunut kun ikää tulee lisää ja vihdoin viime keväänä pyysin kirjoittamaan leikkauslähetteen. Aika leikkaukseen tuli
puolen vuoden päähän. tosin jouduin siirtämään sitä työtilanteen takia. Nyt on leikkaus Oysissa edessä parin viikon päästä. Toivon että vaivat häviävät. Pahinta on ulostamisvaivat, toisaalta taas ennen menkkoja pitkät kävelyt tekevät kipeää (johtuu kuulemma siitä kun kudokset pehmenevät ennen kuukautisia) Luulenpa että saat pikaisimman avun yksityiseltä gynekologilta; sen verran olen terveyskeskuksiin tutustunut, etten usko sieltä leikkauslähetettä tulevan.
Tsemppiä!

tänään? Oletko jo ollut leikkauksessa ja miten se sujui . Saitko vaivoihisi apua? Toivon niin!)

 

Satunnainen vierailija^ penis ei yhdynnässä töki kohtua, vaan se on emättimessä, eli siis vaikka kohtu poistettaisiin, niin penis menee silti samaan paikkaan, ei suinkaan peräsuoleen, ellei sitä erikseen sinne laiteta. Kohdun ja emättimen välissä on myös kohdunsuu ja kohdunkaula, olettaisin että mikäli kohtu poistetaan, niin sisäsynnyttimet kai sitten loppuvat johonkin kohdunkaulaan, googlettamalla varmaan löytyy asiasta tarkempaakin tietoa.

Eiköhän kohdun poistaminen lähinnä vaikuta hormonaalisesti, ja sitä kautta voi tulla esim. limakalvojen kuivumista yms. joihin kuitenkin löytyy hyviä hoitokeinoja voiteina ja puikkoina, ja voi käyttää esim. liukuvoidetta.

kylläpä sinulla on onnetomat tiedot naisen anatomiasta. Kyllä penis nimenomaan kohdunkaulaan osuu joka työnnöllä ja nian ollen "tökkii" kohtua. Nykyään vielä kohdunpoistot tehdään aina koko poistoina, jolloin tuo kohdunkaulakin, joka siellä emättimen pohjukassa nököttää, poistetaan ja tilalle tulee jonkinlainen arpikurouma. Tämä minua itseäni epäilyttää, että kun sieltä poistetaan olennainen osa yhdyntään vaikuttavista elimistä, niin millaiseksi seksi muodostuu, kun saa koko ajan veroa, ettei umpinainen pussukka mene rikki.

Kertoisiko joku vielä sen, millainen tilanne on vuosien päästä kohdunpoistoleikkauksesta. Tursuaako emätin ulos tai muut lantionopohjan elimet? emätintähän ei edes kiinnitetä mihinkään leikkauksen yhteydessä. Jos kudostyyppi sattuu olemaan vielä sellainen, että laskeumat tulee iän myötä vaikka kuin jumppaisi, niin eikö silloin juuri nämä kohdunpoiston seurauksena tule nämä muut laskeumat.

Tulehtuuko tuo jäljelle jäävä tuppelo helpommin kuin normi emätin?

 

Virtsarakon laskeuman totesi lääkäri jälkitarkastuksessa ja siitä muutama kuukausi eteenpäin kävin gynekologilla, joka totesi peräsuolen laskeuman.

Laskeumat kyllä huomaa itsekin, kun ottaa peilin käteen ja katsoo alapäätä. Eli emättimestä pullottaa "pallukat". Virtsarakon laskeuman pallukka on emättimen etuosassa ja peräsuolen laskeuma emättimen takaosassa. Virtsarakon laskeuman oireena on myös rakon tyhjentämisvaikeudet, pissa tulee pienell'ä paineella. Peräsuolen laskeumassa on oireena suolen tyhjentämisvaikeudet. Joskus myös on paineen tunnetta suolessa, sekä ristiselkäkipuja. Sen verran ikäviä vaivoja, että olisin kyllä totisesti halunnut tietää näistä ennen synnytystä, tai jopa ennen raskautta. Liekkö puhumattomuuden syynä sitten se, että jos näistä tiedettäisiin, että tällaista vaivaa voi tulla synnytyksen jälkeen, niin kukaan ei uskaltaisi tehdä enää vauvoja???

Toivottavasti jumppa ja lääkekuuri auttaisi, sillä muuten voin kyllä sanoa, että elämänlaatuni kyllä kärsii... Vaikkakin sain aivan ihanan lapsen, niin mielelläni olisin ilman näitä vaivoja.

Hei!

Sain ensimmäisen lapseni alatiekautta 34 v. Synnytyksessä tajusin ettei sopinut minulle lainkaan. Kun nousin pystyyn tunsin, että sisuskaluni valuvat ja niitä pitäisi pitää kiinni. Sanottiin ettei nyt sitten mitään nostelua eikä kanneta mitään. Tehtiin 2 v. synnytyksestä rakon etuosan korjaus ja vaginan takaseinämän korjaus. Kyllä sitä joutuu nostelemaan yli kilon painavia. (Kun ei ole kuningatar). Jo muutaman vuoden kuluttua jotain pöytää siirsin ja rakon etuseinä laskeutui ja sitten myös koko lantionpohja vuosien myötä lisää. Kärsin vaivasta 25 v. sitten kun ei pissakaan oikein enää tuntunut lähtevän menin toisen kerran ja kohtu poistettiin ja omilla kudoksilla vaginaa entero (suolityrää) ja laskeumia korjailtiin. Nyt olen toipumassa leikkauksesta. Hankkimieni tietojen perusteella vaiva kyllä sitten taas uusi. Kolmas leikkaus onkin sitten on todella vaikea on kerrottu. Pitäisi itse olla perillä aivan kaikesta mikä sopii ja mikä ei omalle kropalle. Välttää kaikkea mikä ei ole hyvästä. Siinä sitä onkin. Synnytysvammoista ei puhuta yleisesti. Naiset hiljaa kärsii. Niin sen olen todennut. SEksi on kyllä maailman tärkein asia ja sitä pitää olla vaikka paikat hajallaan naisella. Hirveästi vaivoja piisaa. Tyrä mikä tyrä ja jos paha ei muu auta kuin puukko ja vaivan uusimisen välttäminen kaikella tavalla. Eivät naisen paikat synnyttämättömilläkään iän myötä parane. Toivottavasti jumppa auttaa ja sitten leikkaushoito. Leikkauksesta toipuminen saattaa olla nuorempana parempaa. Ei kannata leikkausta pelätä jos ei muu ei auta. Tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen. Kohtalotovereita piisaa.

 

Hei, olen tuo ylempi kyselijä tuossa (heinäkuussa). Eikö kukaan tosiaan voi kertoa, missä päin maata on asiantuntemusta näissä asioissa ja missä olette päässeet tutkimuksiin ja leikkaukseen?!

Ole yrittänyt saada apua vuodesta 2006, mutta kukaan lääkäri ei ota mua tosissaan, yksityiset ja yleiset on kokeiltu ja olen saanut tosi törkeää kohtelua osakseni. Ilmeisesti ne eivät usko mua yhtään, kun synnytys oli jo 1993 - mutta mulla vain kesti niin kauan ennenkuin uskalsin puhua tästä hävettävästä jutusta.

Auttakaa nyt joku!

Synnytysvamma:

Kyllä yksityisen lääkäriaseman gynen puolen erikoislääkärin lähetteellä pitää päästä yliopisto-sairaalaan ja yleensä sairaalaan leikkaushoitoon jos nuo leikkauskriteerit vain täyttyvät.

Ei ongelma sen kummoisempi ole. Pohjois-Savossa pääsee ja tietääkseni kaikkialla muuallakin.
Leikkauksia tehdään toki yksityisestikin. Se on tosi kallista, voi valita lääkärin ja pääsee heti leikkaukseen.

Jos paha vaiva kannattaa kysellä. Kyllä apua löytyy.

 

Laitoin kysymykseni myös Naistentaudit -palstalle, mutta sieltä ei ole tullut vastauksia. Ajattelin laittaa kysymykseni tännekin, sillä synnyttäneille naisillehan näitä vaivoja ilmaantuu. Itsekin synnytin esikoiseni muutama kuukausi sitten ja minulla todettiin sekä emättimen etu-, että takaseinämän laskeumat. Vaivoja, joista en ollut ennen koskaan edes kuullut. Joten jos jollain sattuisi olemaan tällä palstallakin kokemuksia ko. leikkauksista, niin mielelläni kuulisin kokemuksia.

voi ihminen olin juuri peräsuolen korjaus leikkauksessa se tehtiin tähystämällä ja et usko vuosien piina parani. olen jo 65-vuotias,mutta vaivani on ollut olemassa jo synnytysten jälkeen.nyt olen toipumassa leikkaukseta,joka meni hyvin. tee itsellesi palvelus ja hoidata vaiva,minulla ei ole enää edes virtsan karkailua.on se niin arkaluontoinen asia, mutta rohkeasti vaan kaikki kanssa sisaret.

 

Synnytin 25 vuotta sitten alateitse ilman suopistuksia, siis niitä en itse tuntenut ollenkaan.
Tippaa pukkasi niin paljon kun koneessa oli varaa mutta ei se mulle mitään auttanut. Sen verran taustoista, että olin ollut urheilija, lajeina juoksu, pyöräily,jumppa, uinti.
Synnytyslääkäri tuhahti, että urheilijoiden synnytykset ovat juuri tällaisia. Treenatut lihakset eivät anna yhtään periksi, joten pyrstöni leikattiin joka suuntaan.

Lapseni oli liki tunnin tukka näkyvissä juuttuneena alapäähäni ja kun sydänäänet loppuivat, alkoi kova kiire valmistella sektiota. Henkilökunta juoksi kuka mihinkin ja minä olin aivan pyörryksissä, eikä voimia ollut yhtään.
Leikkaukseen ei voitukaan lähteä, koska vauva liikahti alaspäin ja hänet oli pakko saada äkkiä pois.
Imukupilla vedettiin kiireesti, vauvan solisluu katkesi siinä rytäkässä ja hän oli aivan sininen.
Priima lapsi kuitenkin hänestä tuli, mutta mulla tuli kaikki eritteet silloin kun ne itse päätti tulla.

Synnytyksen jälkeen korjattiin kohdun- ja virtsarakon laskeuma ja samalla tehtiin lääketieteellisin perustein steriilisaatio. Leikkaus tehtiin kahta kautta, emättimen ja vatsanpeitteiden.
Se oli iso leikkaus siihen aikaan. Olin sairaalassa pari viikkoa ja saikulla kaksi kuukautta.
Saivat onneksi vaivat korjattua ja hyviä vuosia olen elänyt sen jälkeen.

Yhdyntä oli kivuliasta synnytyksen jälkeen, johtuen kiristelevistä tikeistä ja varmaan myös synnytyskokemuksesta, jota en unohda koskaan.

Siitä kuitenkin olen onnellinen, että lapseni on terve. Hänellä oli sydänäänet hukassa ja mieheni sen tajusi, seuratessaan konetta.
Kätilö seurasi, mitä alapäässä tapahtuu, eikä hänen huomionsa riittänyt "sydänäänikoneen" seurantaa.

Miten katkera olisinkaan, jos lapsni olisi vammautunut synnytyksessä?

 

Menin yksityiselle lääkärille heinäkuussa Pentti Kiilholmalle,hän erikoistunut laskeuma vaivoihin.Olen 52v ja kuuden lapsen äiti. Noin 10 vuotta vaivasi peräsuolenlaskeuma ja virtsankarkailu,ei kuitenkaan kovin pahat mutta haittasivat normaaalia arkea.Sain lähetteen Porin keskussairaalan gynelle.Sieltä tuli kutsu leikkaukseen 3 joulukuuta. nyt olen toipilaana ja näyttää siltä että kaikki meni hyvin. Vaivoista on turha kärsiä ,hoitoa saa ..Suosittelen lääkäri Kiilholmaa, Turusta käy pitämässa vastaanottoa ainakin täällä satakunnassa.

 

Olen 22-vuotias tytöntyllerö, painoa vain 51 kg, liikuntaa harrastan. Peräsuoli alkoi tunkea ulos, kun olin noin 19-vuotias. En tosin pitkään ymmärtänyt ongelman laatua, pikkuhiljaa ulostaminen muuttui vaikeammaksi, oli esteentunnetta ja uloste vaihteli ummetuksen ja ripulin välillä, mikään ei oikein tullut kunnolla ulos. 20-vuotiaana kävin paksusuolentähystyksessä, lääkärit eivät nähneet mitään poikkeavaa. En saanut tutkimuspöydällä pullautettua suoltani ulos, joten lääkärit eivät uskoneet kuvailuani, väittivät, että minulla on peräpukamia (niitäkin kyllä on, mutta vain ulkopuolella) ja määräsivät peräpukamalääkettä. Puoli vuotta meni (ihmettelen, miten h****tissä kestin...), otin pullistumasta mieheni avustuksella valokuvan ja menin sen kanssa terveyskeskukseen: diagnoosi oli sillä selvä ja aika Kirurgiseen sairaalaan. Siellä näin ensimmäistä kertaa "vessanpönttötuolin", jolla istuessani ja ponnistaessani vihdoin lääkärikin pystyi laskeumani toteamaan. Laskeuma oli todella massiivinen, voisi verrata tennispalloon... Sain ajan leikkaukseen helmikuuksi 2010, olin siis 21-vuotias. Leikkaus meni hyvin, suolikin tuntui suht normaalilta jonkin aikaa. Noin puoli vuotta leikkauksesta aloin tuntea suoleni laskeutuvan taas pikkuhiljaa. Niihin aikoihin oli leikkaukseni kontrollikäynti, jossa kerroin lääkärille, että suoli alkaa taas pullistua. Lääkäri sanoi sen olevan mahdotonta, koska suoleni oli ripustettu verkolla lantioni luihin, ja verkko on kuulemma pitävä. Hän ei edes vaivautunut tutkimaan minua. Olin leikkaukseni jälkeen aloittanut käyttämään kuitulääkettä, ViSibliniä. Se ei kuitenkaan tasapainottanut vatsaani riittävästi, ulostetta tuli vain entistä enemmän (ennenkin ulostin vähintää kerran päivässä paljon!) ja pääasiassa löysää. Kuitulääke vaihdettiin Agiocuriin, joka on auttanut enemmän, ei lisää ulosteen määrää yhtä paljon kuin ViSiblin ja pitää ulosteen kiinteämpänä, helpompi ulostaa "mollukan" ohi... Olin jo aiemmin pohtinut kohdunlaskeuman mahdollisuutta, ja vuoden 2011 alussa varasin uuden ajan lääkärille laskeumaani koskien. Sain ajan samalle lääkärille kuin kesälläkin. Tällä kertaa hän suostui tutkimaan minut, mutta ei nähnyt peräsuolen laskeumaa (laskeumani ei vielä tule ulos, mutta sen voi ponnistaessa sormin havaita). Sain kuitenkin ajan magneettitutkimukseen ja gynekologille. Magneettitutkimusta vielä odotan, mutta gynekologin tutkimuksessa epäilyni kohdunlaskeumalle vahvistui. Laskeuma on vielä melko lievä. Gynekologin mukaan minulla on heikko kudostyyppi (tiesin sen kyllä jo itsekin...=)), mikä selittäisi myös sitä, että lantionpohjan lihakseni ovat todella heikot, vaikka olen niitä vuoden verran treenannut lähes päivittäin. Raskaudelle ja alatiesynnytykselle gynekologi ei nähnyt estettä, mutta mahdollinen leikkaushoito tapahtuisi vasta lasten hankkimisen jälkeen. Edeltävät viestit tosin herättävät pelkoja, tuhoutuukohan alapääni täysin jos synnytän alateitse (minkä kovasti haluaisin tehdä, sektio ei oikein innosta ja oman lapsen kuitenkin haluan...). Magneettikuvauksessa toivottavasti selviää laskeumani todellinen taso ja onko verkko todella pysynyt kiinni luissani ja suolessani... Mietityttää tosin, kun kuvauksessa maataan selällään ja ulostetaan "keinoulostetta", joka suoleen on tungettu, että näkyykö laskeumani kaikessa kaameudessaan makuuasennossa, kun en aiemminkaan ole saanut mitään esille kyseisessä asennossa. Onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä tutkimuksesta? Tai laskeumista näin nuorella iällä ilman synnytyksiä?

 

Minun laskeumani kuvattiin magneetilla istuma-asennossa, juuri tuollaisella vessanpönttötuolilla. Join varjoainetta jonka sitten ulostin pönttöön ja laskeuma näkyi selvästi kuvassa.

Laskeuma minulta korjattu jo kahdesti, ensimmäisen korjauksen jälkeen menin vielä synnyttämään alakautta ja siinähän se sitten olikin...toinen korjaus oli hankalampi, toipuminen kesti kauemmin ja oli kivuliaampaa. Kaikkiaan toipuminen (pidätyskyky, kivut) kesti n. vuoden, mutta sairaslomalla olin vain reilun kuukauden.

Joku kyseli emättimen tunnosta leikkauksen jälkeen eikä minulla siihen ainakaan ole nuo operaatiot vaikuttaneet mitenkään. Leikkaukset on tehty suolen puolelta eikä emättimen limakalvoihin ole koskettu.

 

Hei nimim. 'kahdesti leikattu'!

Minä olen myös käynyt tuossa magneettikuvauksessa ja myös minulla todettiin laskeumia. Olen synnyttänyt alakautta kolme isokokoista lasta (v. 2004, 2006 & 2009)

Mikä/mitkä laskeumat sinulta leikattiin? Missä kävit leikkauksessa ja miten ne leikattiin (alakautta vai vatsanpeitteiden läpi/laparoskooppisesti)? Käytettiinkö leikkauksessa tukena omia kudoksia vai verkkoa? Saitko jotain rajoituksia, esim. sen suhteen kuinka painavia esineitä sait leikkauksen jälkeen nostella? Miten selvisit tuosta pitkäksi venyneestä toipilasajasta lasten kanssa ja muutenkin? Miten voit nyt?

Anteeksi kyselyikä mutta olo on tällä hetkellä aika epävarma ja kaikenlaiset kokemukset hoidoista ja toipumisesta kiinnostaisi, myös muiden joilla on ollut vaivoja erityisesti suolen puolella.

Kiitos jo etukäteen ja tsemppiä kaikille näiden vaivojen kanssa eläville!

 

paljonkohan maksaa yksittyisellä virtsarakon laskeuman korjaus . tietääkö joku.

 

Olen 22-vuotias tytöntyllerö, painoa vain 51 kg, liikuntaa harrastan. Peräsuoli alkoi tunkea ulos, kun olin noin 19-vuotias. En tosin pitkään ymmärtänyt ongelman laatua, pikkuhiljaa ulostaminen muuttui vaikeammaksi, oli esteentunnetta ja uloste vaihteli ummetuksen ja ripulin välillä, mikään ei oikein tullut kunnolla ulos. 20-vuotiaana kävin paksusuolentähystyksessä, lääkärit eivät nähneet mitään poikkeavaa. En saanut tutkimuspöydällä pullautettua suoltani ulos, joten lääkärit eivät uskoneet kuvailuani, väittivät, että minulla on peräpukamia (niitäkin kyllä on, mutta vain ulkopuolella) ja määräsivät peräpukamalääkettä. Puoli vuotta meni (ihmettelen, miten h****tissä kestin...), otin pullistumasta mieheni avustuksella valokuvan ja menin sen kanssa terveyskeskukseen: diagnoosi oli sillä selvä ja aika Kirurgiseen sairaalaan. Siellä näin ensimmäistä kertaa "vessanpönttötuolin", jolla istuessani ja ponnistaessani vihdoin lääkärikin pystyi laskeumani toteamaan. Laskeuma oli todella massiivinen, voisi verrata tennispalloon... Sain ajan leikkaukseen helmikuuksi 2010, olin siis 21-vuotias. Leikkaus meni hyvin, suolikin tuntui suht normaalilta jonkin aikaa. Noin puoli vuotta leikkauksesta aloin tuntea suoleni laskeutuvan taas pikkuhiljaa. Niihin aikoihin oli leikkaukseni kontrollikäynti, jossa kerroin lääkärille, että suoli alkaa taas pullistua. Lääkäri sanoi sen olevan mahdotonta, koska suoleni oli ripustettu verkolla lantioni luihin, ja verkko on kuulemma pitävä. Hän ei edes vaivautunut tutkimaan minua. Olin leikkaukseni jälkeen aloittanut käyttämään kuitulääkettä, ViSibliniä. Se ei kuitenkaan tasapainottanut vatsaani riittävästi, ulostetta tuli vain entistä enemmän (ennenkin ulostin vähintää kerran päivässä paljon!) ja pääasiassa löysää. Kuitulääke vaihdettiin Agiocuriin, joka on auttanut enemmän, ei lisää ulosteen määrää yhtä paljon kuin ViSiblin ja pitää ulosteen kiinteämpänä, helpompi ulostaa "mollukan" ohi... Olin jo aiemmin pohtinut kohdunlaskeuman mahdollisuutta, ja vuoden 2011 alussa varasin uuden ajan lääkärille laskeumaani koskien. Sain ajan samalle lääkärille kuin kesälläkin. Tällä kertaa hän suostui tutkimaan minut, mutta ei nähnyt peräsuolen laskeumaa (laskeumani ei vielä tule ulos, mutta sen voi ponnistaessa sormin havaita). Sain kuitenkin ajan magneettitutkimukseen ja gynekologille. Magneettitutkimusta vielä odotan, mutta gynekologin tutkimuksessa epäilyni kohdunlaskeumalle vahvistui. Laskeuma on vielä melko lievä. Gynekologin mukaan minulla on heikko kudostyyppi (tiesin sen kyllä jo itsekin...=)), mikä selittäisi myös sitä, että lantionpohjan lihakseni ovat todella heikot, vaikka olen niitä vuoden verran treenannut lähes päivittäin. Raskaudelle ja alatiesynnytykselle gynekologi ei nähnyt estettä, mutta mahdollinen leikkaushoito tapahtuisi vasta lasten hankkimisen jälkeen. Edeltävät viestit tosin herättävät pelkoja, tuhoutuukohan alapääni täysin jos synnytän alateitse (minkä kovasti haluaisin tehdä, sektio ei oikein innosta ja oman lapsen kuitenkin haluan...). Magneettikuvauksessa toivottavasti selviää laskeumani todellinen taso ja onko verkko todella pysynyt kiinni luissani ja suolessani... Mietityttää tosin, kun kuvauksessa maataan selällään ja ulostetaan "keinoulostetta", joka suoleen on tungettu, että näkyykö laskeumani kaikessa kaameudessaan makuuasennossa, kun en aiemminkaan ole saanut mitään esille kyseisessä asennossa. Onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä tutkimuksesta? Tai laskeumista näin nuorella iällä ilman synnytyksiä?

Hei,
Olen 25 vuotias synnyttämätön nainen. Minulla on todettu ja leikattu rektoseele (peräsuolen pullistuma) sekä minulla on lisäksi enteroseeleä (ohutsuolen laskeumaa) jota ei korjata (kerran jo korjattiin rektoseelen yhteydessä, mutta muodostui uudestaan). Lisäksi minulla on luultavammin peräsuolen tuppeumaa, suoleni tulee siis hiukan ulos peräsuolesta ulostamisen yhteydessä. Tämä on vienyt voimia jo vuosia. Olen taas menossa leikkaukseen. Onko sinulla sähköpostia, johon voisin olla yhteydessä. Vertaistuki olisi kiva Nuorilla, synnyttämättömillä nämä aika harvinaisia.

 

Minulle kolmen nelikiloisen pojan synnytyksestä on jäänyt peräpukamat, rektocele ja enterocele.

On hieman tässä keskustelussa käsitteet sekaisin. Rektocele on siis peräsuolen ja emättimen välisen seinämän pettäminen emättimeen päin, jolloin ulostamista voi joutua auttamaan emättimestä seinämää tukemalla. Peräsuolen pullistuminen ulospäin ei käsittääkseni ole rektoceleä vaan lievimmillään peräpukamia ja pahimmillaan venynyt peräsuoli.
Enterocele on se, jossa suolisto pyrkii laskeutumaan alaspäin. Lisäksi on olemassa virtsarakon laskeuma, jolloin virtsaamisvaikeudet merkkinä siitä. Ja tietysti kohdunlaskeuma.

Kohdunpoistoa en heppoisesti lähtisi tekemään, koska se voi pahentaa Enteroceleä. Muutenkin kohdunpoistostahan seuraa hormoninkorvauslääkitys, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Jos kuitenkin kohtu on laskeutunut niin, että painaa oleellisesti elimiä, on se varmaan viisasta poistaa ennenkuin eräänä päivänä ponnistuksessa tipahtaa itse pois. Näinkin voi käydä! Ja tiedän, että on käynyt.

Ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että lantionpohjan heikkoudesta rektocelet ja muut laskeumat johtuu. Ei pidä paikkansa! Suurin merkitys on ihmisen kudostyypillä, joka minun tapauksessani on siis sellainen, että 42- vuotiaana jo on rectocele vaikka perinteisesti tämä on ns. mummojen tauti. Vatsanpohjan lihakset toimivat ja ne tunnistan, pissankarkailuja ei ole koskaan ollut jne. Minun kudokset vaan eivät kestä nelikiloisen syöksysynnytystä. Nyt olen leikkausjonossa jo neljättä kuukautta, koska vaikka välilihani vierestä limakalvo selvästi pullottaa ja vessakäynnit on työläitä, en ole ns. kiireellinen tapaus.

Oman rectoceleni totesi sekunnissa osaava gynelogi yksityisellä puolella, mutta myös terveyskeskuksen naistentauteja osaava lääkäri otti asian tosissaan ja lähetti eteenpäin keskussairaalaan. On hyvä tietää asiasta ennenkuin menee ns. tavalliselle lääkärille, nämähän ovat kukin erikoistuneet omille aloilleen. Ja kertoa pitää selvästä pullottamisesta ja mahdollisista yhdyntäkivuista ja ulostamis - ja virtsaamisongelmista ja jos lääkäri meinaa laittaa fysioterapeutille, pitää olla kovana ja väläyttää sanaa rectocele ja vaatia tutkimaan asia.

Jännä, että jonkun mielestä orgasmi tulee siitä, että koko emätin saa stimulaatiota. Itse olen havainnut, että kyllä klitoris ja se g-piste emättimen etuseinässä on ne parhaat stimulaatiopisteet. Täytyy toivoa, että g-piste ei häiriinny rectocele-leikkauksessa, jossa siis emättimen TAKASEINÄÄ kiristetään. Eiköhän se virtsarakon laskeumaleikkaus ole se vaarallisempi senkin kannalta. Mutta jäähän minulle vielä klitoris..

Ja se, joka kauhistelee ettei ikinä olis hankkinut lapsia, jos olis tiennyt seurauksista - onkohan nyt niin? Itse ainakin otan mieluummin kolme kaunista poikaani kuin ehjän alapään.

 

Millaisia oireita sinulla sitten on ollut? Jos oireet ovat vaikeat, niin luulisi lääkäreidenkin ottavan asian tosissaan. En osaa sanoa, mihin kannattaisi ottaa yhteyttä, ehkäpä pääkaupunkiseudulla olisi parhaimmat lääkärit.

Itse olen käynyt kahdella eri gynekologilla omien laskeumaepäilyjeni (virtsarakon ja peräsuolen)johdosta. Ensimmäisen mielestä minulla on vain lievä peräsuolen laskeuma, toisen mielestä ei kumpaakaan. Omasta mielestä minulla on kuitenkin molemmat. Välillä tuntuu, että emättimessä on koko ajan jotakin ylimääräistä. Ja kun peilillä katsoo alapäätä, niin siellä näkyy sellainen pallukka. Virtsaa minun on vaikea pidättää, jos rakko on tosi täynnä, niin meinaa mennä pissat pöksyyn. Ja kun virtsa alkaa valumaan, niin en saa keskeytettyä sitä.

Joskus ulostaminen on vaikeaa. Tuntuu, että massa ei löydä oikeaa tietä ulos. Eli aivan kuin juuri ennen peräaukkoa suolessa olisi mutka. Joskus istuminen on vaikeaa, sillä peräsuoleen koskee. Näistä kaikista oireista puhuin kummalekin gynelle, mutta heidän mielestä laskeumia siis ei ole.

Takana yksi isokokoisen lapsen rankka synnytys imukupilla. Toisesta vielä haaveilen, mutta mitenkähän alapäälle sitten kävisi, jos olisi toinen samanlainen synnytys vielä edessä!

Niin, ja olen käynyt fysioterapeutilla, jossa mitattiin lantionpohjalihasteni kunto, ja ne ovat erinomaisessa kunnossa. Joten lantionpohjalihasten kunnolla ja laskeumilla ei välttämättä ole tekemistä toistensa kanssa.

Olen 57v. Kohtu ja napukka on poistettu -98, avoleikkauksella. Alapää muutui totaalisesti ulkonaisesti (lääkärit ei usko).
Vatsa ei toiminut liki 10v. normaalisti, vieläkin on jaksoja jolloin pitää auttaa, kun uloste kulkee emättimenaukon viereen eikä peräaukkoon. Yhdelle kynegolokille sanoin, ettei peräaukko aukea vaikka ulostus olisi tulossa, ei uskonut vaan nauroi. Viime vuosi oli sellainen, että kovan hädän tullessa pidätys ei oikein toiminut, vaan vessaan oli päästävä heti tai muuten oli tulossa housuun.
Kohdunpoistosta johtuu huono paine ja poikittaisen paksusuolen laskeminen.

No niin ja nyt on sitten virtsarakon laskeuma. Yhdynnässä koko emätin menee umpeen (liukuvoide auttaa) pariksi päiväksi. Virtsa karkailee aivastaessa ja kovassa pidätyksessä, hätä tai ainakin tunne on usein.
Emättimen suu tuntuu suurelta ja siellä etuseinämällä on se möykky. Möykky oli kymmenisen vuotta sitten iso ja kova, nyt ehkä persikan kiven kokoinen, löysä ja tuntuu istuessa, sattuu ensin yhdynnässä. Gyne sanoi ettei mitään vikaa. Kotona ajattelin asiaa, kokeilin ja totesin, että wc.ssä ja muuten istuessa möykky tulee emättimen suulle.
Menein terveyskeskusläälärille ja kerroin tämän, hän kokeili istuessa ja totesi -laskeuma. Nyt menossa sairaalaan tutkimuksiin. Raskaita ei saa nostaa, mikä on kilomäärä sitä en tiedä, yhdyntä ei pahasta.
Mutta, lohdullista tietää muillakin olevan näitä vaivoja ja nuorillakin. Olisi kiva jos joku jolle leikkaus on tehty, kertoisi millä menetelmällä, miten onnistu, miten meni vikaan, mikä muuttui jne.

 

Minulta on leikattu kohtu yli 10 vuotta sitten ja lääkäri sanoi että samalla krympättiin kudoksia ylöspäin. Sanoi että sen joutuu tekemään uudestaan vielä myöhemmin vanhempana. Nyt se hetki koittanut että pesäpallon kokoinen möykky on olevinaan jalkojen välissä.

 

toimenpide?

No mutta eihän orgasmi yksistään klitoriksesta riipu. koko värkkihän siinä kouristelee. Tunne tuntuu ihan alaselässä asti. (jollei ihan varpaankynsissäkin). On kumma jollei kokonaisen elimen poisto vaikuta orgasmikykyyn. kiihottuessahan aivoista lähtee tietoja takaisin alapäähän ja jollei kohtua enää ole ja kaikki yhteydet ko hermoja pitkin on poikki niin mikä siinä enää miltään tuntuu?

Kyllä kai se varmaan tiukalta tuntuu kun arpia on koo reikä täynnä. Yhtään ei kärsi lyhentyä ainakaan oman reiän, muutenhan se käy lyhyeksi ja pohja menee puhki.

Itseltäni poistettiin kohtu endometrioosin takia alle 30v.Neljä lasta oli ja kivut kovat. Kuukautisten aikaan veri ei tullut kun osittain ulos ja jäi kohdun limakalvo kun kasvoi väärässä paikassa, meni veri vatsaonteloon, josta seurasi hirveää kipua, edes morffiinitabletit ei auttaneet.
Ainakaan itselläni ei kohdinpoisto ole orgasmiin vaikuttanut yhtään, eikä mieskään huomannut eroa yhdynnässä, oliko kohtua vai ei.
Nyt 20v kohdunpoistosta, sairastuin yskään ja nuhaan ja ilmeisesti jatkuva niistäminen ja yskiminen sai virtsarakon laskeutumaan kunnolla, emättimestä näkyy pullistuma, alavatsa turvoksissa ja paineen tunne alamahassa.
Kävellessäkin tunne et saa supistella, kun tuntuu, että kohta virtsarakko valahtaa pikkareihin. Ongelma ollut vasta muutaman päivän ja päivystykseen en lähde, mutta heti arkena menen gynekologille. oletteko olleet kiireellisessä jonossa, kauankohan leikkaukseen menee aikaa? Eli ovatko jonot pitkät/odotusaika pitkä jos saa kiireellisen lähetteen?

 

Hei!

Onko kenellekkään tehty virtsarakon, peräsuolen tai kohdun laskeumien korjausleikkauksia? Miten meni, kuinka pitkä oli toipumisaika? Mitenkäs seksielämä leikkauksien jälkeen? (Lähinnä peräsuolen tai virtsarakon korjausleikkausten jälkeen)

 

Miespuolinen kirurgi vastasi minulle aikanaan kyselyyni kohdunpoiston vaikutuksesta seksielämään, jotta "Elämänlaatunne paranee huomattavasti." Se on pitänyt paikkansa 100%.
Se umpipussi, emätin, kestää taatusti, sillä se on venyvä ja mukautuu, muutoinhan lapsikaan ei siitä mahtuisi ja se sentään on penistä suurempi!

Molemmat, niin mieheni kuin minäkin, olemme olleet hyvin tyytyväisiä, sillä ennen leikkausta oli kaikennäköistä oiretta, vuotoa ja ongelmaa. Kaikki poistettiin kertaleikkauksella.