Lastasi saattaa vituttaa

[määäää]

Lastasi saattaa vituttaa
14.6.2013 22:01 Veikko Sorvaniemi



Vihdoin on hiljaista. Huoneen täyttää pitkä huokaus, näppäimistön nakutus ja näyttöpäätteen valo. Tuo riiviö, joka kiukutteli päiväkodin jälkeen aina iltaan asti piinaten ja repien vanhempiensa hermoja, on vihdoin unten mailla. Päivittelet Facebookissa raskasta päivääsi ja pohdit onko lapsellasi ADHD tai vastaava, joka selittäisi hänen liki joka iltaisen kiukuttelunsa. Todennäköisempää on, että lastasi vituttaa.



Syyt lapsen voimakkaaseen harmitukseen löytyvät kun tarkastelee hänen päiväänsä. Hänet herätetään kiireeseen kesken unien. Unikaveri kainalossa pieni ihminen yrittää käsitellä kuulemaansa. Kuuleminen on vaikeaa sillä isompi ihminen loikkii kireästi huoneesta toiseen: ”ylös nyt... kiire... syö... kohta kyllä myöhästytään... vaatteet päälle nyt... äiti myöhästyy... isi myöhästyy... tädit suuttuu”. Pienet luomet ovat liian raskaat. Ne haluavat vielä painua kiinni. Lisää kehotuksia ja lopulta isot kädet nostavat pienen ihmisen lämpimästä sängystä kylmälle lattialle. Pääsee itku.



Automatka menee nuokkuessa. Päiväkotipysähdys muistuttaa formuloiden varikkopysähdystä. Se käy yhtä nopeasti. Iso ihminen huikkaa, että ole kiltisti ja häipyy. Pieni ihminen jää haalareissaan eteiseen seisomaan. Täti puhuu lässyttävällä äänellään kuin kylän idiootille. Nenästä valuu räkää, käytävän päässä olevassa isossa huoneessa näkyy vaitinaisia kohtalotovereita.



Puuro maistuu pahalle ja sitä on pakko syödä (ja puuro on pahaa, maistoin 36-vuotiaana päiväkodin puuroa, enkä syöttäisi sitä edes pahimman vihamieheni koiralle). Syö, muuten ei kasva mieheksi, kertoo täti ja työntää lautasta lähemmäksi. Lounaaksi on kalasoppaa. Se onkin hyvää, ilahtuu ihmistaimi. Lapsi pyytää ketsuppia kalasoppaan, vaarikin laittaa aina ketsuppia kalasoppaan. Ei siihen kuulu laittaa ketsuppia, sanoo täti. Lapsi ei ymmärrä, miksi ei muka kuulu? Vaarikin laittaa. Ei vaan kuulu, perustelee ammattikorkeakoulun käynyt kasvatusalan ammattilainen ja työntää lautasta lähemmäksi.

Pienellä ihmisellä on paljon kysymyksiä. Niiden kautta maailma avartuu ja lapsi kehittyy - mikäli kysymyksiin vastataan. Kaikki maailman kirjoitettu tieto löytyy taskussa olevasta älypuhelimesta tai nurkassa olevassa tietokoneesta. Joten vääriä vastauksia ovat: en tiedä, mene leikkimään, älä sellaisia mieti ja kyllä sä sitten vanhempana ymmärrät. Olit sitten kolme tai kolmekymmentäkolme niin jos joku jatkuvasti ignooraa kysymyksesi niin se alkaa vituttamaan – se on varma.



Kun lapsi haetaan päiväkodista on hänen päivänsä saattanut kestää pidempään kuin aikuisen työpäivä. Aikuinen pitää omaa päiväänsä raskaana, vaikka hän on saanut syödä tai jättää syömättä mitä tahansa, pitää taukoja ja hänelle on puhuttu kuin normaalille ihmiselle. Kun automarketin kassajonon madellessa lapsen pinna alkaa loppua niin ymmärrystä ei heru. Päinvastoin, kauppajonoissa kuulee miten vanhemmat vetoavat lapseensa: ”Älä viitsi isillä/äidillä on ollut raskas päivä.” Jos lapsi ymmärtäisi vitutuksen olemuksen hän tässä vaiheessa sanoisi vanhemmilleen: Voi vittu! Siitä tosin seuraisi vaan lisää murheita vaikka enemmän kuin oikeutettua se olisikin.



Kun ruuhkasta vihdoin selviydytään kotiin niin nukkumaanmeno jo hengittää niskaan. Kaikki harmi purkautuu viimeistään iltatoimien aikaan ja höyhensaarille siirrytään itkun saattelema, ei rauhallisen onnellisena.



Jos sinun päiväsi menisi näin niin vituttaisiko sinua?



Niinpä.


sorry jos tää on ollut jo täällä!
Mut hyvä kirjoitus

 

[MolliMelooni]

Kas. Joku setä on hoksannut, että päivähoidossa saattaa olla lapsella pitkät päivät eikä aikuiset aina huomioi lapsen tunteita.

Mä luulin, että tästä on keskusteltu vuosikausia jo, mutta facebookin uutisvirrasta päätellen tuo ukkeli on nyt jotenkin keksinyt täysin tuoreen näkökulman aiheeseen (jota mä en tekstistä löydä sisälukutaidottomana).

 

["vieras"]

Setä on keksinyt pyörän uudelleen.

 

[-annukka]

Sinällään ajattelemisen arvoinen teksti, mutta miksi ne tenavat kiukkuaa vapaapäivinäkin ja kesälömalla kiukkuavat tuplasti enemmän ja kiukkusivat jo kotihoidossakin... Ei päiväkotia voi kaikesta syyttää.

 

[Keittiönoita]

Toivottavasti setä käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset lakisääteiset oikeutensa tehdä lyhennettyä työaikaa, olla hoitovapaalla ja muutenkin järjestää lomansa ja muut vapaansa siten, että lasta mahdollisimman harvoin vituttaisi päivähoidossa oleminen.

 

[Chala]

Tottahan tuo on, ja ihmetyttää edelleenkin miten monille vanhemmille se ei silti selkeästi valkene vaikka "kyllä mä nyt sen tiedän!".

Hitto mä olen kiitollinen että meillä on tollaisia aamuja ollut ehkä yksi kappale koko 4,5 vuoden lapsiaikana.. Siis vanhemmilla saattaa useinkin olla kiire ja kauhee härdelli päällä, erityisesti jos mä joudun kauheen aikaisin lähtemään, mutta muksut todennäköisesti vetää vielä autuaasti sikeitä

 

[Jellybeany]

Kyllä tuo mulle antoi ajattelemisen aihetta. Mulla lapset on kesän kotihoidossa, eli roikkuvat töissä mun mukana. Ei meidän tarvitse aikaisin herätä, mutta muuten vaan tehdä kaikkea mikä ei lapsista välttämättä ole niin hauskaa ja järkevää. Että niitä oikeasti voi vituttaa. Ei harmittaa, vaan oikeasti vituttaa. Jos minuakin usein vituttaa nämä hommat, niin mikseipä lapsiakin. Sitten ne illalla riehuu ja kiukuttelee siihen pisteeseen, että itketään kaikki. Kun kaikkia on vituttanut päivän, niin ei kai voi olettaakaan että ollaan kuin päivänpaisteita heti kun vapaalle päästään. Jees.

 

[Työläisäiti]

Totta joka sana. Miksi sitä ei haluta uskoa. Käännellään ja väännellään ja piikitellään näin ajattelevaa. Köyhäjärkiset. Lapsen kiukuttelu vapaapäivinäkin on aivan luonnollista. Ei hän ole onnellinen elämästään, joka alitajunnassa, siinä pienssäkin on koko ajan läsnä. Tuleva herätys, vanhempien kiire ja kiukku, päiväkodin teennäinen ja lapsen ymmärrykselle outo opetus ja ohjaus. Mikään ei ole kivaa.

 

["vieras"]

Onhan tuo varmasti useinkin totta. Mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni lapset yleensä heräävät ensimmäisinä, eikä heitä mitenkään sängystä väkisin ylös kiskota. Päiväkotiakin oikein odotetaan, kun siellä on kavereita. Joo, itsekään en kyllä ole ylipitkien hoitopäivien kannalla.

 

[Madicken04]

Tjaa. Kai se sitten voi tuollaistakin olla. Itse en tuossa oikeastaan muuta tuttua näe kuin sen ihanan hiljaisuuden ja rauhan tunteen lasten nukahdettua sekä ne adhd-epäilykset.

 

["Wilma"]

Totta joka sana. Miksi sitä ei haluta uskoa. Käännellään ja väännellään ja piikitellään näin ajattelevaa. Köyhäjärkiset. Lapsen kiukuttelu vapaapäivinäkin on aivan luonnollista. Ei hän ole onnellinen elämästään, joka alitajunnassa, siinä pienssäkin on koko ajan läsnä. Tuleva herätys, vanhempien kiire ja kiukku, päiväkodin teennäinen ja lapsen ymmärrykselle outo opetus ja ohjaus. Mikään ei ole kivaa.

jaa meinaatko että lapsi muistaa ja ajattelee jotian kiire aamuja/päiväkotipäiviä/kouluaamuja tms. kesälomalla joka ainaki meidän lapsilla on lähes 2,5kk! silloinki ku isompi oli kotihoidossa 3vuotta,nukkumaan menot takkusi,ihan aina! eikä kyse ollut itkusta...vaan karkailua,lapsi nauraen juoksee karkuun,menee piiloon,kun jää kiinni niin alkaa lyöminen pureminen,sylkeminen,raapiminen ja potkiminen. tämä alko heti ku lapsi keksi että kas hamamspesun jälkeen...on iltasatu ja nukkumaan meno... edelleenkään 9v iässä ei halua nukkumaan

 

["Lilli"]

Meillä ainakin lapset heräävät paljon aikaisemmin kuin vanhemmat haluaisivat tai olisi tarve, noin 5.30, kun herätyskello soi klo 7 (jos olisi tarve). Töihin ja tarhaankin voi lähteä vasta klo 8, joten vaikea keksiä mistään kiirettä. Vietetään sitten "laatuaikaa" joka aamu.

 

["joo"]

Hyvä kirjoitus. Toivottavasti saa ihmiset ajattelemaan asioita enemmän lapsen näkökulmasta. Siis heitä, jotka eivät enää muista millaista oli lapsena.

 

["vieras"]

Hyvä kirjoitus, tosin aika pahasti kärjistetty, enkä usko, että monessakaan perheessä on just tuollainen tilanne. Meillä aamuisin on herätys aikaisin ja lapset ovat väsyneitä, mutta pyrin aamulla herättelemään noi mukavasti, meillä on esim. lentoharjoitukset aina aamuisen, elikkä etenkin vanhempi saa pari kertaa "lentää" (minä siis makaan selälläni sängyllä ja nostan lapsen jalkojeni varaan ilmaan). Päiväkotiin kun vien, niin meillä ei hoitajat tule vastaan, vaan minä riisun lapsilta vaatteet ja käydään käsipesulla ja sitten mennään sinne missä muutkin ovat ja usein myös jään siihen vähän juttelemaan hoitajien kanssa, en siis pyri tuossa tilanteessa pitämään kamalaa kiirettä. Lapset onneksi voin hakea ajoissa hoidosta, joten iltaan jää useampi tunti aikaa, eikä heti tarvitse alkaa iltarutiineja.

 

[huono]

Tässä puhutaan siis alle koulu-ikäisistä, ja kirjoitetaan, että he ajattelisivat samalla tavalla kuin aikuiset. Ei alle koulu-ikäisiä vituta. Vois tosiaan lukea lapsen kehityksestä muutamia kirjoja.

 

["vieras"]

Hyvä kirjoitus, ja noin itsekkin muistan asiat kun kävin päiväkotia 1,5 vuotta, ennen kouluikää. Ja nyt olen päiväkodissa töissä, lapsilla on paljon mukavia asioita päiväkodissa, MUTTA se pk on tosiaan lapsen työtä. Ja monelle liian raskasta, sen näkee lasten käytöksestä. Omani on nyt 10 kk vanha, ja toiv. saa olla kotihoidossa mahd. pitkään. Maailman oravanpyörään ehtii kyllä myöhemminkin. Haluan että pikkuinen rakas saa nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää ja päästä äidin syliin kun sylintarve on. Näin sen minusta pitää mennä <3

 

["Eki"]

Erittäin hyvä kirjoitus!