Lasten hankkiminen alkaa tuntua vuosi vuodelta henkisesti vaikeammalta ajatukselta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "lapseton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"lapseton"

Vieras
Tavallaan tahtoisin lapsia. Pidän lapsista, ne on ihania, suloisia ja niitä on kiva hoidella.

Sitten taas.... kaiken maailman sairaskierteet ja jatkuvat poissaolot töistä, pomon ja työkavereiden vihat em. syistä johtuen, jatkuva riittämättömyyden tunne jos olet siis myös töissä, huoli raskauden aikana itsestä ja lapsesta, se karmea synnytys, kroppa voi mennä pahasti pilalle, parisuhde voi alkaa rakoilla, unta ei saa ehkä kokonaisia öitä vuosikausiin, sitten kaikki muiden äitien syyllistämiset jos kaikki ei ole täydellistä. Ainakin netin perusteella saat syyt niskaan jos itse olet väsynyt, jos parisuhde rakoilee tai jos lapsi voi huonosti, se on aina äidin vika. Kotitöitä vaikuttaisi olevan hirveästi ja oma aika 0. Olet huono äiti jos pistät lapsen liian aikaisin hoitoon ja olet surkea yhteiskunnan elätti jos hoidat lasta pitkään kotona. Saattaa tulla keskenmeno, lapsi saattaa syntyä keskosena ja kuolla, sillä saattaa olla joku vamma tai sairaus tai saattaa saada sellaisen myöhemmin. Jos lapsi joutuu tapaturmaan niin sekin on äidin vika ja surun lisäksi syyllisyys painaa. Jos lapsella ei oo harrastuksia oot laiska ja jos on niin oot suorittajaäiti. Jos väsyt niin sossu huostaanottaa lapset. Jos taas teet enemmän lapsia niin on hirveää jos pistät isomman hoitoon ja hoidat sillä välin vauvaa. Jos oot itse kipee niin on hirveetä jos lapsi on hoidossa. Kaikki lomat menee tietysti myös lapsia hoidellessa ja tietysti lapset pitää ottaa mukaan kaikkialle minne aikuisetkin pääsee. Viihteellä käyviä äitejä tai isiäkään ei vissiin hyvällä katsota. Sit lapsella on tietty väärän merkkinen haalari tai liian kireet kumpparit ja tarhan täditkin saa hepulin. Jos viet lapsen hoitoon kun sillä on nuha niin oot huono äiti ja muut ryhmän äidit vihaa sua ja jos taas et vie niin oot luuseri töitä vieruksuva lintsari. Itse jos oot kipee niin kiva siinä varmaan hoitaa lapsia siinä sivussa. Ekoista vuosista ei muista kuulemma mitään kun ne menee niin sumussa ja aina väsyttää. Tätä kestää vain 18 vuotta/lapsi ja tietty oot huono mutsi jos et tee lapsellesi sisarusta joten loppu elämähän siinä menee murehtiessa. Aijettä kun houkuttelevaa. Taidanpa miettiä vielä ainakin seitsemän kertaa ennen kuin jätän ehkäisyn. Ikääkin jo tosin 33v, joten olisin jo nyt mummoäiti jonka ei soisi lapsia edes saavan.
 
Ohoh! Meinasin tulla sanomaan, että ymmärrän mistä puhut. Meillä nimittäin yksi lapsi ja seuraavan hankkimista on lykätty ja lykätty, väliin on soudettu ja väliin huovattu asian kanssa. Mutta siltikään... en lopulta ymmärrä, jos syyt ovat tuolllaisia.

Ihan ekana, unohda etukäteen huolehtiminen! Tärkeintä sun aloituksessa on kaksi ekaa riviä. Jos tosissaan pidät lapsista yleensä, omiasi rakastat. Omien lasten kohdalla moni muu asia menettää merkityksensä. Mutta yritä nyt miettiä ylipäänsä haluatko lapsia. Sivuuta yksityiskohdat. JOS haluat tai edes ehkä, aika on nyt.
 
Elämä on valintoja. Ei sun ole pakko tehdä lapsia. Mutta kyllä kirjoituksesi osui ihan napakymppiin. Miten oletkaan noin perehtynyt asioihin, jos olet lapseton?!?
 
Näinhän se on. Silti en missään tapauksessa tekisi nyt toisin lastenhankinnan suhteen. Ja räkänokkia on peräti kolme. Sitä vaan koko maailma kääntyy ylösalaisin, kun oman lapsen saa. Aika pieniltä tuntuu pomon tai työkaverin kiukuttelut sen rakkauden rinnalla.
 

Yhteistyössä