Toggle sidebar

Lasten harrastukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"mie"

Vieras
Kuka teillä perheessä hoitaa pienten lasten (alle 10v) harrastukset ja niihin kuljettamiset? Meillä se on ollut aina minä ja nyt alkaa olemaan mitta täynnä. Vaihdoin vastikään päivätyöni kolmivuorotyöhön enkä ehdi enää lapsia kuskaamaan joka viikko, joten tämä homma jäisi nyt miehelle. Mutta mitä tähän sanoo mies, ei kuulemma ala moiseen ja lapset saavat lopettaa harrastuksensa tai vaihtaa toiseen harrastukseen (lähemmäs kotia, jolloin esikoinen ainakin voisi kulkea jo itsekseen)! Voiko itsekkäämpää ihmistä olla! Mies kyllä saa harrastaa ja mennä omia menojaan, mutta kun on kyse muiden (lasten) harrastuksista niin ei ole valmis niihin sitoutumaan. Olen niin raivona tästä asiasta!!!

Onko muille käynyt niin, että toinen vanhemmista ei halunnut sitoutua lapsen harrastuksen ja lapsi joutunut lopettamaan (rakkaan) harrastuksensa? Haluaisin kuulla vähän kokemuksia ja miten teillä asia ratkaistiin?
 
Meillä on kaikkien 3 lapsen harrastukset ajoitettu niin, että ne ovat samoina päivinä, samaan aikaan tai aivan peräkkäin. Ajat ovat myös sellaiset, että joko mies kuskaa autolla tai minä bussilla, yleensä mies autolla. Yhdessä ollaan mietitty ja sovittu, että harrastusmäärä ja ajat ovat sellaiset, että jaksetaan niissä käydä ja kuskata, ja että aikaa riittää vielä meidän aikuistenkin harrastuksiin.
 
Meillä kolme lasta, kolme harrastaa jalkapalloa, ja kaksi pienintä vielä partiota. Itse kaksi vuorotyössä. Meillä viedään tapapuolisesti, välillä ollaan kentän laidalla koko porukka. Partio aivan lähellä, menevät itsekseen. Samoin isommat kulkevat aikalailla kentälle treeneihin yksin, 1km matka. Tosin noita pelejä on sitten viikottain ympäri helsinkiä, joten niihin tietenkin kyytejä kaipailee. Itse tykkään katsoa lasten pelaamistä, enkä näe sitä mitenkään rankkana.
 
Mä vaihdoin kolmivuorotyöstä päivätyöhön, kun lasten harrastukset alkoivat vaatimaan enemmän aikaa. Mies hoitaa oman osansa kuljetuksista, mutta kun kolmen lapsen vakitreenit vievät viikossa yli 30h tarkoittaa se sitä, että kuskailu on myös massiivista :)
 
[QUOTE="mie";30215794]Kuka teillä perheessä hoitaa pienten lasten (alle 10v) harrastukset ja niihin kuljettamiset? Meillä se on ollut aina minä ja nyt alkaa olemaan mitta täynnä. Vaihdoin vastikään päivätyöni kolmivuorotyöhön enkä ehdi enää lapsia kuskaamaan joka viikko, joten tämä homma jäisi nyt miehelle. Mutta mitä tähän sanoo mies, ei kuulemma ala moiseen ja lapset saavat lopettaa harrastuksensa tai vaihtaa toiseen harrastukseen (lähemmäs kotia, jolloin esikoinen ainakin voisi kulkea jo itsekseen)! Voiko itsekkäämpää ihmistä olla! Mies kyllä saa harrastaa ja mennä omia menojaan, mutta kun on kyse muiden (lasten) harrastuksista niin ei ole valmis niihin sitoutumaan. Olen niin raivona tästä asiasta!!!

Onko muille käynyt niin, että toinen vanhemmista ei halunnut sitoutua lapsen harrastuksen ja lapsi joutunut lopettamaan (rakkaan) harrastuksensa? Haluaisin kuulla vähän kokemuksia ja miten teillä asia ratkaistiin?[/QUOTE]

Me ollaaan niin onnekkaita että ne harrastuspaikat on tossa ihan kivenheiton päässä.
Monet lasten kaverit kulkevat kyllä ihan itse harrastuksiinsa. Alle kymppiikäisetkin osaavat itsekseen kulkea bussilla jonkun matkaa.
 
Miten olis kimppakyyti? Harrastuskaverien vanhemmat vois napata teidän pallerot kyytiin oven eestä. Tietysti sovitte korvauksen kyydeistä.
 
Meillä pitää harrastuksiin kuljetella ja se hoitaa, joka on kotona silloin. Aika vuorotellen viedään. Mies on ollut aina näissä innokkaampi niin haalimaan lapsille harrastuksia kuin kuljettelemaankin. Mua välillä ärsyttää, kun pitää pakata pienetkn lapset mukaan, kun isompia vie harrastamaan. Oon sen silti nurkumatta tehnyt ja jupissut vain mielessäni. Harrastukset on lapsille tärkeitä ja halun niitä tukea.
 
Meillä 4 lasta, joista
1 pelaa lätkää -> kulkee tiimikaverin kyydissä viikkotreeneissä, viikonloppusin joko isä, minä tai ukki vie treeneihin, peleihin aina isä
1 luistelukoulussa -> samaan aikaan kuin isomman treenit joten jompikumpi
1 sirkuskoulussa -> isä vie, on sellaseen aikaan et pienin on päiväunilla ja on mun leipomistuokio :)

Välillä ollaan koko saki kattomassa treenejä, tuntuu olevan lapsille tärkeetä :)
 
Meillä on alusta saakka ollut sellainen periaate, että se lapsi on yhteinen ja molemmilla on siihen velvotteita. Jos kyseessä on lapsen etu, se ei ole mikään neuvotteluasia, että "sopeisko sulle viedä silloin ja silloin...". Se vie joka on kotona. Pääosin ollaan molemmat iltaisin kotona, kun päivätyötä tehdään. Mutta esim. tällä viikolla mulla oli erään yhdistyksen kokous, joten nakki siirtyi automaattisesti miehelle. Se oli ilmoitusasia, ei kysymys. Meillä ei siis kävis ollenkaan laatuun sellainen, että mies ei suostuisi viemään ja olisi jopa valmis lopettamaan lapsen harrastukset, jottei joudu viemään. Lapsellista käytöstä sellainen.
 
Meillä vie se, kumpi on kotona. Meillä on matkaa mihin tahansa harrastukseen, että se on pakko asennoitua niin, että jos haluaa lapsella harrastuksia olevan, kuljetettava on. Mä olen aikoinaan itse saanut niin paljon urheiluharrastuksista elämääni, että on itsestään selvää, että jos lapset vain mielenkiintoa mihinkään osoittaa, heitä myös harrastuksiin viedään.

Poika 6-v. käy 2-3 kertaa viikossa jalkapallossa, riippuen jaksamisesta ja muista menoista. Tyttö 4-v aloitti muskarin kerran viikossa, samaan aikaan kun pojalla on yhdet jalkapalloharkat.

Mies ei ole kovinkaan kiinnostunut joukkueurheilusta eikä alussa ollut kovinkaan innostunut jalkapallosta, mutta "kiltisti" on osallistunut kuljetuksiin ja kun lopulta vielä huomasi, että poika tykkää, on asiakseen katsonut että harrastus onnistuu.

Yleensä mä vien aina kun vain pystyn, mies vie ainoastaan silloin jos minä en pysty. Mutta käytännössä menee suurin piirtein puoliksi kuljetukset. Mulla työt on aika iltapainotteisia.
 
Ymmärrän miestä ihan hyvin. Kuka nyt haluaisi käyttää vähän vapaa-aikansa istuen autossa parkkipaikalla? Varmaankin joutavin lapsiperhe-elämään liittyvä askare tuollainen kuskaaminen. Ei ole järkevää asua alueella, josta lapset eivät pääse harrastuksiin julkisilla tai pyörällä. Niillä mekin kuljimme.
 
[QUOTE="M33";30216617]Ymmärrän miestä ihan hyvin. Kuka nyt haluaisi käyttää vähän vapaa-aikansa istuen autossa parkkipaikalla? Varmaankin joutavin lapsiperhe-elämään liittyvä askare tuollainen kuskaaminen. Ei ole järkevää asua alueella, josta lapset eivät pääse harrastuksiin julkisilla tai pyörällä. Niillä mekin kuljimme.[/QUOTE]

Ja koska maailma ei ole muuttunut 20 vuodessa ollenkaan, tämä "niin mekin kuljimme" on täysin pätevä argumentti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sopivasti lihava mäyrä;30216381:
Meillä on alusta saakka ollut sellainen periaate, että se lapsi on yhteinen ja molemmilla on siihen velvotteita. Jos kyseessä on lapsen etu, se ei ole mikään neuvotteluasia, että "sopeisko sulle viedä silloin ja silloin...". Se vie joka on kotona. Pääosin ollaan molemmat iltaisin kotona, kun päivätyötä tehdään. Mutta esim. tällä viikolla mulla oli erään yhdistyksen kokous, joten nakki siirtyi automaattisesti miehelle. Se oli ilmoitusasia, ei kysymys. Meillä ei siis kävis ollenkaan laatuun sellainen, että mies ei suostuisi viemään ja olisi jopa valmis lopettamaan lapsen harrastukset, jottei joudu viemään. Lapsellista käytöstä sellainen.
Click to expand...

Näin juuri. meillä tyttö on kohta 12v harrastanut, ja viimeiset 5v käytännössä liki joka päivä. Useimmiten minä vien (nykyään jo omakin kyyti kuivan sään aikana), sillä harraste minulle "läheisempi." Joskus ollaan koko poppoo, kisoissa ainakin. Ja mies vie aina, kun minulle ei sovi/ en jaksa lähteä.

Lapsi on yhteinen, samoin harraste velvoitteineen kyllä kuuluu molemmille. Meillä on kuskiasia enää ykkösvuosien juttu, ja viimeksi tänään lenkillä juteltiin, kuinka iso osa sitten elämästä jää meiltäkin pois...
 
[QUOTE="Jenis";30216628]Ja koska maailma ei ole muuttunut 20 vuodessa ollenkaan, tämä "niin mekin kuljimme" on täysin pätevä argumentti.[/QUOTE]

Nykylapset syntyvät jotenkin vammaisina tai muuten liikuntakyvyttöminä?
 
[QUOTE="M33";30216647]Nykylapset syntyvät jotenkin vammaisina tai muuten liikuntakyvyttöminä?[/QUOTE]

Kyllä, nykylapset ovat aivan avuttomia.

Meillä 3v aloitti nyt musiikkiopistossa instrumenttiopinnot. Hän ei selviä yksin kulkemisesta mitenkään ja myös instrumentin kuljetus, viritys jne. on vanhempien vastuulla.
 
Kolmivuotias nyt ei varmastikaan tarvitse mitään ohjattua harrastusta. Leikkien ja omaehtoisten harrastusten pitäisi riittää siihen asti, kunnes lapsi osaa omin päin kulkea ohjattuihin harrastuksiin.

Tietenkin jos se parkkipaikalla odottelu tai kentän laidalla paleleminen on jonkun vanhemman mielestä hyvää käyttöä vapaa-ajalle, siitä vain. Mutta aloittajan miehen vastahakoisuudessa ei todellakaan ole mitään ihmeellistä. Naurettavaksi on kulttuuri mennyt, jos tuollainen kuskailu luetaan nykyisin vanhemman ydinvelvollisuuksiin.
 
[QUOTE="M33";30216672]Kolmivuotias nyt ei varmastikaan tarvitse mitään ohjattua harrastusta. Leikkien ja omaehtoisten harrastusten pitäisi riittää siihen asti, kunnes lapsi osaa omin päin kulkea ohjattuihin harrastuksiin.

Tietenkin jos se parkkipaikalla odottelu tai kentän laidalla paleleminen on jonkun vanhemman mielestä hyvää käyttöä vapaa-ajalle, siitä vain. Mutta aloittajan miehen vastahakoisuudessa ei todellakaan ole mitään ihmeellistä. Naurettavaksi on kulttuuri mennyt, jos tuollainen kuskailu luetaan nykyisin vanhemman ydinvelvollisuuksiin.[/QUOTE]

Minusta on ainakin kiva seurata lapsen treenejä, joten kyllä, pidän sitä hyvänä käyttönä vapaa-ajalleni. :) Todennäköisesti muuten sinä aikana vaan roikkuisin netissä tai katsoisin telkkaria. Parkkipaikalla en odottelisi, jos harrastus on sellainen vanhemmat pääse/mahdu sitä seuraamaan, vaan siinä tapauksessa kävisin välillä kotona, kaupassa tms.

Meillä miehellä on melko usein esteitä, työmatkoja, pitkiä työpäiviä ja oma harrastus, jota tosin on usein siirrellyt päästäkseen lapsen kanssa treeneihin (omasta halustaan). Mutta mies vie lapsen aina kun pääsee ja minä sitten muulloin ja joskus mennään molemmat.

Meillä on tosin vaan yksi lapsi, jolla on toistaiseksi vain yksi harrastuskerta viikossa. Ei varmasti muuttuisi ikäväksi velvoitteeksi, vaikka harrastuskertoja olisi useampi viikossa, mutta kohtuus toki kaikessa. Ymmärrän, että tämä ei ole vaan kivaa, jos on monta lasta joilla kaikilla monta harrastuskertaa viikossa. Mielestäni tämä(kin) kannattaa huomioida jo lapsilukua mietittäessä, toisaalta toki harrastusmäärissä. Mutta jokaisella lapsella pitää minusta olla mahdollisuus harrastaa jotain ja vanhempien tulee tavallla tai toisella se mahdollistaa.
 
Meillä vasta yksi kerran viikossa jumppaharrastus tytöllä, molemmat kuskaa vuorotellen/tilanteen mukaan. Pariin asiaan haluan kommentoida; harrastusten määrä pienillä alle kouluikäisillä on nykyään aika suuri (oon seurannut työni puolesta) Hoidon jälkeen riittäisi tavallinen kotiarki, kauppareissut ja ihan leikkiminen omilla leluilla. Max 1 harrrastus viikkoon saisi mielestäni olla tuon ikäisellä.

Kulkemisesta; pieniäkin matkoja kuskataan, kävelyä ja pyöräilyä pitäisi suosia enemmän. Ja parkkipaikkaodottelun voi korvata sillä, että ajoittaa oman lenkin siihen lapsen harrastuksen ajaksi.
 
[QUOTE="M33";30216647]Nykylapset syntyvät jotenkin vammaisina tai muuten liikuntakyvyttöminä?[/QUOTE]

Huoh. Ne harrastukset, jotka ennen järkättiin lähikoulun kentällä tai koulun tiloissa, järkätään nyt keskitetysti vaikkapa liikuntahallilla tai muuten kaukana. Lähiliikenne (Helsinkiä lukuunottamatta) on heikompaa kuin mun nuoruudessa. Eli joo, jos se vammainen ja liikuntakyvytön nykylapsi tahtoo jotain ennen omaa ajokorttia harrastaa, niin kuskattava on.

Edelleen aihe, jota lapsettoman on varmaan vähän vaikea ymmärtää ja siksi ehkä turha kommentoidakin.
 
Mä olen paskamutsi.
Tein selväksi, jo ennen ensimmäistä raskautta, etten todellakaan aio viettää jokaista iltaani kuskaten lapsiani tiesmihin harrastuksiin. En halua pilata vähäistä omaa aikaani seisomalla myymässä makkaraa ja limua jossain helvetin kentänreunalla tai leipoa munkkeja iltakaudet myyjäisiin.
Lapset saa tasan harrastaa sellaisia juttuja, joihin pääsevät itse, mikäli mieheni ei sitten ota kuskausvastuuta.
Ja joo, harrastukset on ihan kivoja, mutta niiden kuluu olla lasten harrastuksia, ei vanhempien pakkopullaa.
 
Mä hoidan lasten harrastukset 90%. Se on yksi syy miksi teen 50% työaikaa.(ja sekin on päivätyötä) mies on ihana mies ja iskä mutta kotitöissä ja tollasissa lasten harrastuksissa laiska. Mä teen noita taas mielummin kun olen töissä joten ongelma on ratkaistu näin. Tosin mulla on "sivutyö" mitä teen tässä kotona ja sen takia tienaan kyllä enemmänkin kun puoliso=)
 
Mies hoitaa aina, kun vaan työvuorot antaa myöden ja minä hoidan sitten muulloin. Ja käytännössä se siis menee siten, että lapsen harrastukset tulee hoidettua melko tarkasti 50-50.

Pienten kanssa harrastuksiin on kuulunut muskaria, jumppaa tms. joissa vanhempi on mukana ja mies on myös tällöin hoitanut oman osuutensa. Ei hän välttämättä koe olevansa muskarissa, tms. paikassa "kuin kotonaan" sillä monasti hän on ainoa mies (naisten jutut ei oikein aukene miehelleni), mutta koska hän haluaa olla lasten harrastuksissa mukana, hän sinne muskarin kuitenkin aina "omalla vuorollaan" lähtee.

Hyväksyisin sen, jos mies ei haluaisi muskarissa käydä...mutta se ei mulle sopisi, että mies ulkoistaisi itsensä harrastuksista kokonaan.
 
Oliko ap:lla nämä harrastukset ainoa homma, mihin mies ei halua osallistua? Kotitöistä tekee puolet jne.. Voittehan sopia, että sulla vastuu kuljetuksista ja mies ottaa isomman siivun kotitöistä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa