S
suurperheen äidiksi
Vieras
Meillä tulossa kolmoselle ja neloselle ikäeroa himpun päälle vuosi, ja kaipailisin kokemuksia perheistä, joissa samanlainen ikäero lapsilla.
Missä vaiheessa olette muuten tulevasta vauvasta tulevalle pienelle isosiskolle/-veljelle kertoneet? Meillä kerrottiin noille isommille (8v ja 4v) vähän ekan ultran jälkeen, näytettiin ultrasta saatuja kuvia.
Miten teillä on reilu vuoden ikäinen suhtautunut vauvaan? Entä äitiin? Onko paljon mustasukkaisuutta? Meillä ei tähän asti ole mustasukkaisuutta esiintynyt ollenkaan, joten hieman pelottaa mitähän tuleman pitää.
Huomaa, että näin raskauden edetessä (kohta puolivälissä menossa) sitä alkaa miettimään asioita niin että savu korvista nousee. Mm. että oliko tämä uusi raskaus näin pian sittenkään hyvä asia, miten tuo vuosikas pärjää kun äidin huomiota vie toinenkin pieni jne. Olenkin tämmöinen pohdiskelija luonteeltani, joten monelta kantilta on tullut asioita pyöriteltyä. Etenkin yöt, kun ei saa nukutuksi, ovat oikein loistavaa aikaa asioiden pyörittelyyn... (ja univelka tykkää
)
Mutta haluaisin kuulla niin hyviä kuin huonojakin hetkiä arjen sujumisesta kahden pikkuisen kanssa. Toki meillä nuo isommat ovat jo omatoimisia, ja heistä on jo arjen askareissakin paljon apua.
Missä vaiheessa olette muuten tulevasta vauvasta tulevalle pienelle isosiskolle/-veljelle kertoneet? Meillä kerrottiin noille isommille (8v ja 4v) vähän ekan ultran jälkeen, näytettiin ultrasta saatuja kuvia.
Miten teillä on reilu vuoden ikäinen suhtautunut vauvaan? Entä äitiin? Onko paljon mustasukkaisuutta? Meillä ei tähän asti ole mustasukkaisuutta esiintynyt ollenkaan, joten hieman pelottaa mitähän tuleman pitää.
Huomaa, että näin raskauden edetessä (kohta puolivälissä menossa) sitä alkaa miettimään asioita niin että savu korvista nousee. Mm. että oliko tämä uusi raskaus näin pian sittenkään hyvä asia, miten tuo vuosikas pärjää kun äidin huomiota vie toinenkin pieni jne. Olenkin tämmöinen pohdiskelija luonteeltani, joten monelta kantilta on tullut asioita pyöriteltyä. Etenkin yöt, kun ei saa nukutuksi, ovat oikein loistavaa aikaa asioiden pyörittelyyn... (ja univelka tykkää
)Mutta haluaisin kuulla niin hyviä kuin huonojakin hetkiä arjen sujumisesta kahden pikkuisen kanssa. Toki meillä nuo isommat ovat jo omatoimisia, ja heistä on jo arjen askareissakin paljon apua.
Mutta meillä esikoinen ei ollut juurikaan mustasukkainen, otti muhun vähän etäisyyttä aluksi ja sairaalaan kun tulivat mua ja vauvaa katsomaan ei alkuun mun syliin halunnut tulla ollenkaan. Mutta asiasta tuli pienelle isoveljelle tosi nopeasti niin tavallinen asia, ei varmaan pian edes muistanut että joskus oli ainoa vauva. Imetys ei ollut ongelma kun esikoista en ollut imettänyt kuin pari viikkoa sairaalassa (vaikea alku pahan sektiohaavan tulehduksen takia ja sairaalassa lähes kuukausi). Aika ehkä kullannut muistoja mutta tosi hyvin meillä meni, molemmat ovat nukkuneetkin niin hyvin että varmasti auttanut jaksamaan. Pienempi oli vauvana sellainen että olisi ollut sylissä koko ajan tai ainakin mun piti olla kasvot sitä kohti koko ajan niin esikoisen pyllyn pesut meni usein pienemmän itkiessä jos oli hereillä. Onneksi nukkui päivälläkin hyvin, niin harvoin näitä hetkiä tuli ja ehdin hyvin viettää laatuaikaa esikoisenkin kanssa.