S
Suruissaan
Vieras
Mitä tekisitte sijassani?
Erosimme lasteni isän kanssa noin vuosi sitten. Asumme samalla paikkakunnalla ja molemmilla on uudet kumppanit.
Syksyllä eksä kieltäytyi hoitamasta sairaita lapsiamme, vaikka oli vapaalla, joten jouduin itse jäämään palkattomalle vapaalle (työsuhde oli kestänyt alle kuukauden) sekä palkkaamaan lastenhoitajan muutamaksi päiväksi. Lisäksi eksä kieltäytyi tapaamasta lapsiaan muulloin kuin sopimukseen kirjattuina viikonloppuina. No, pakkohan enempää ei olekaan tavata, mutta suullisesti mies kuitenkin oli luvannut tavata lapsia mahdollisimman usein.
Loppukesällä esikoisellamme alkoi ilmetä oireilua ikävästä ja turvattomuudesta päiväkodissa. Yhdessä eksän ja esikoisen kanssa kävimme terapiassa puhumassa asioista ja terapeutti kehotti miestä pitämään lapseen enemmän yhteyttä, jotta heidän suhteensa ei kärsisi. Mikään ei kuitenkaan muuttunut ja pian kuopuskin alkoi oireilla (pelkäsi minun katoavan, ei päästänyt edes vessaan yksin). Nämä asiat eivät kuitenkaan saaneet miestä tapaamaan lapsiaan useammin.
Koska halusin lasten tapaavan isäänsä enemmän kuin sovitun 4 päivää kuukaudessa menimme sosiaalitoimistoon kirjoittamaan uudet tapaamissopimukset, 6 vuorokautta plus kaksi päivää kuukaudessa. Ajattelin, että tyydyn nykyiseen alakanttiin laskettuun elatusmaksuun, kunhan isä vaan pitää sopimuksestamme kiinni ja tapaa lapsiaan useammin kuin aiemmin.
Vaan kuinkas nyt? Parin viimeisen isälläoloviikonlopun jälkeen lapset ovat kertoneet isänsä ja tämän avovaimon riitelystä. Siellä on huudettu, lyöty toista kasvoihin, tönitty seinää vasten jne. Molempien kertojen jälkeen otin yhteyttä eksään ja kerroin, että sama ei saa toistua, lasten nähden ei riidellä.
Tänään eksän avovaimo soitti minulle ja kertoi, että hän ja lasteni isä ovat eronneet ja ettei lasten isä saa tavata lapsia heidän asunnossaan. Minulle mies ei kertonut asiasta mitään, kun aiemmin olin ollut häneen yhteydessä huomisesta lasten hakemisesta.
Soitin eksälle ja sain kuulla vain syyllistämistä siitä, että olin suunnitellut itselleni mukavan viikonlopun ja laittanut itseni lasten edelle. Halusin saada lasten tapaamisen kuitenkin sovittua hänen kanssaan, joten menin käymään eksän luona. Ikävä kyllä, eksän avovaimo oli kotona ja täydessä hysteriassa. Hän haukkui ja syytteli minua kuopukseni ollessa sylissäni eteisessä.
Illalla eksä yhdessä avovaimonsa kanssa on syytänyt minulle viestejä, joiden päämäärä on syyllistää minua itsekkyydestä rahan ja vapaa-ajan käytön suhteen ja kaksinaamaisuudesta. Kaksinaamaisuudesta varmaankin siksi, että kerroin eksälle hänen avovaimonsa raportoivan minulle heidän riidoistaan ja eroistaan. Eksä on ilmoittanut, että ottaa jatkossa lapset itselleen ainoastaan 4 päiväksi kuukaudessa, eikä kuulemma aio maksaa elatusmaksujakaan.
Huomenna en anna lapsia isälleen, en sen jälkeen, kun näin, millaista riitelemistä lapset joutuvat isällään kokemaan. Sen sijaan lapset menevät isänsä äidin luokse maalle, sillä olen ehtinyt suunnitella itselleni viikonlopuksi tekemistä, joista en voi luopua.
Kysymys kuuluu siis; mitä teen?
Itse ajattelin olla huomenna yhteydessä sosiaalitoimistoon kysyäkseni neuvoa tilanteeseen. Olisin kiitollinen erilaisista näkökannoista ja kokemuksista.
Erosimme lasteni isän kanssa noin vuosi sitten. Asumme samalla paikkakunnalla ja molemmilla on uudet kumppanit.
Syksyllä eksä kieltäytyi hoitamasta sairaita lapsiamme, vaikka oli vapaalla, joten jouduin itse jäämään palkattomalle vapaalle (työsuhde oli kestänyt alle kuukauden) sekä palkkaamaan lastenhoitajan muutamaksi päiväksi. Lisäksi eksä kieltäytyi tapaamasta lapsiaan muulloin kuin sopimukseen kirjattuina viikonloppuina. No, pakkohan enempää ei olekaan tavata, mutta suullisesti mies kuitenkin oli luvannut tavata lapsia mahdollisimman usein.
Loppukesällä esikoisellamme alkoi ilmetä oireilua ikävästä ja turvattomuudesta päiväkodissa. Yhdessä eksän ja esikoisen kanssa kävimme terapiassa puhumassa asioista ja terapeutti kehotti miestä pitämään lapseen enemmän yhteyttä, jotta heidän suhteensa ei kärsisi. Mikään ei kuitenkaan muuttunut ja pian kuopuskin alkoi oireilla (pelkäsi minun katoavan, ei päästänyt edes vessaan yksin). Nämä asiat eivät kuitenkaan saaneet miestä tapaamaan lapsiaan useammin.
Koska halusin lasten tapaavan isäänsä enemmän kuin sovitun 4 päivää kuukaudessa menimme sosiaalitoimistoon kirjoittamaan uudet tapaamissopimukset, 6 vuorokautta plus kaksi päivää kuukaudessa. Ajattelin, että tyydyn nykyiseen alakanttiin laskettuun elatusmaksuun, kunhan isä vaan pitää sopimuksestamme kiinni ja tapaa lapsiaan useammin kuin aiemmin.
Vaan kuinkas nyt? Parin viimeisen isälläoloviikonlopun jälkeen lapset ovat kertoneet isänsä ja tämän avovaimon riitelystä. Siellä on huudettu, lyöty toista kasvoihin, tönitty seinää vasten jne. Molempien kertojen jälkeen otin yhteyttä eksään ja kerroin, että sama ei saa toistua, lasten nähden ei riidellä.
Tänään eksän avovaimo soitti minulle ja kertoi, että hän ja lasteni isä ovat eronneet ja ettei lasten isä saa tavata lapsia heidän asunnossaan. Minulle mies ei kertonut asiasta mitään, kun aiemmin olin ollut häneen yhteydessä huomisesta lasten hakemisesta.
Soitin eksälle ja sain kuulla vain syyllistämistä siitä, että olin suunnitellut itselleni mukavan viikonlopun ja laittanut itseni lasten edelle. Halusin saada lasten tapaamisen kuitenkin sovittua hänen kanssaan, joten menin käymään eksän luona. Ikävä kyllä, eksän avovaimo oli kotona ja täydessä hysteriassa. Hän haukkui ja syytteli minua kuopukseni ollessa sylissäni eteisessä.
Illalla eksä yhdessä avovaimonsa kanssa on syytänyt minulle viestejä, joiden päämäärä on syyllistää minua itsekkyydestä rahan ja vapaa-ajan käytön suhteen ja kaksinaamaisuudesta. Kaksinaamaisuudesta varmaankin siksi, että kerroin eksälle hänen avovaimonsa raportoivan minulle heidän riidoistaan ja eroistaan. Eksä on ilmoittanut, että ottaa jatkossa lapset itselleen ainoastaan 4 päiväksi kuukaudessa, eikä kuulemma aio maksaa elatusmaksujakaan.
Huomenna en anna lapsia isälleen, en sen jälkeen, kun näin, millaista riitelemistä lapset joutuvat isällään kokemaan. Sen sijaan lapset menevät isänsä äidin luokse maalle, sillä olen ehtinyt suunnitella itselleni viikonlopuksi tekemistä, joista en voi luopua.
Kysymys kuuluu siis; mitä teen?
Itse ajattelin olla huomenna yhteydessä sosiaalitoimistoon kysyäkseni neuvoa tilanteeseen. Olisin kiitollinen erilaisista näkökannoista ja kokemuksista.
Ja niille kun on ihan pakko ennen pitkää maksaa. 
