A
ASPERGER?
Vieras
Hei!
Minulla on kaksi asperger poikaa, kumpikin saaneet dg kymmenen vuoden iässä. Kolmannen poikani (nyt 6v) asiat mietityttävät.. vertailukohteita kun ei itselläni ole, kauniisti sanottuna "normaaleja vertailukohteita" siis.
Poika on tosiaan 6v, ottaa asiat aina tosissaan.
Poika oli eilen rikkonut dvd levynsä, kysyttäessä sanoi ettei haittaa, kun hänellä on autossa toinen samanlainen. Isä siihen sanomaan, että sittenhän voisimme rikkoa tämän olkkarin tv.n kun kerran yläkerrassa on toinen. Poika purskahti itkuun, että iskä nyt rikkoo tuon television!
Rutiinit ovat tosi tärkeitä, sairaana ollessaan ei tahdo ymmärtää ettei pääsekään ulos normaaliin aikaan, ja kysyi pikkuvanhasti "pitäisikö olla ilman raitista ilmaa koko päivä?? "
Veljiään huomattavasti sulkeutuneempi (veljillä paljon myös autismi piirteitä, joten ovat vilkkaita) ei ole halunnut käydä kerhoissa ja on tarkka asioistaan, pienenä ei esim halunnut katsoakaan neuvolantätiin, ja täti kun ei tästä tiennyt, otti pojan syliin kuten oli aina voinut velipoikiakin ottaa. Poika tästä loukkaantui eikä puhunut tädille ainakaan vuoteen..
Tänään mm kysyi naapurin sedältä, miksi hän on niin iso, mahtuuko hyvin autoonsa tms?? aspergerille hyvin tyypillistä tuollaiset kysymykset ovat, ja muukin häveliäisyyden puuttuminen.
Aina vaan kun sanotaan että lasten suusta se totuus kuullaan, joten missä ikävaiheessa normilapsi alkaa ymmärtää mitä voi sanoa tai kysyä?
Tässä nyt jotain esimerkkejä, poika on tosiaan veljiään paljon säntillisempi ja rauhallisempi. Onko kyseessä persoonallisuus ja lapsen kehitysvaiheisiin kuuluvat asiat, vai kuulostaako esim aspergerilta?
Minulla on kaksi asperger poikaa, kumpikin saaneet dg kymmenen vuoden iässä. Kolmannen poikani (nyt 6v) asiat mietityttävät.. vertailukohteita kun ei itselläni ole, kauniisti sanottuna "normaaleja vertailukohteita" siis.
Poika on tosiaan 6v, ottaa asiat aina tosissaan.
Poika oli eilen rikkonut dvd levynsä, kysyttäessä sanoi ettei haittaa, kun hänellä on autossa toinen samanlainen. Isä siihen sanomaan, että sittenhän voisimme rikkoa tämän olkkarin tv.n kun kerran yläkerrassa on toinen. Poika purskahti itkuun, että iskä nyt rikkoo tuon television!
Rutiinit ovat tosi tärkeitä, sairaana ollessaan ei tahdo ymmärtää ettei pääsekään ulos normaaliin aikaan, ja kysyi pikkuvanhasti "pitäisikö olla ilman raitista ilmaa koko päivä?? "
Veljiään huomattavasti sulkeutuneempi (veljillä paljon myös autismi piirteitä, joten ovat vilkkaita) ei ole halunnut käydä kerhoissa ja on tarkka asioistaan, pienenä ei esim halunnut katsoakaan neuvolantätiin, ja täti kun ei tästä tiennyt, otti pojan syliin kuten oli aina voinut velipoikiakin ottaa. Poika tästä loukkaantui eikä puhunut tädille ainakaan vuoteen..
Tänään mm kysyi naapurin sedältä, miksi hän on niin iso, mahtuuko hyvin autoonsa tms?? aspergerille hyvin tyypillistä tuollaiset kysymykset ovat, ja muukin häveliäisyyden puuttuminen.
Aina vaan kun sanotaan että lasten suusta se totuus kuullaan, joten missä ikävaiheessa normilapsi alkaa ymmärtää mitä voi sanoa tai kysyä?
Tässä nyt jotain esimerkkejä, poika on tosiaan veljiään paljon säntillisempi ja rauhallisempi. Onko kyseessä persoonallisuus ja lapsen kehitysvaiheisiin kuuluvat asiat, vai kuulostaako esim aspergerilta?
