Lasten kerhot

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LILLI
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

LILLI

Jäsen
26.05.2004
413
0
16
Isompi lapsi täyttää kolme ja mietin jos veisin hänet syksyllä kerhoon. Olen ainakin vuoden vielä kotona vauvan kanssa. Ovatko seurakunnan kerhot kovin uskonnollisia? Onko 3 vuotias liian pieni kerhoon?
Kertokaa kokemuksia kerhoista.
 
Meinasin juuri tehdä aloituksen aiheesta srk:n kerhot. :) Me ollaan käyty vuodenvaihteesta asti srk:n perhekerhossa pojan, nyt 1v, kanssa. Siellä on kaiken ikäisiä lapsia, ihan vauvasta asti. Meidän kerho ei ainakaan ole mitenkään kovin uskonnollinen. Alkulaulussa puhutaan Jumalasta ja alkurukous luetaan, loppulaulu on Jumalan kämmenellä. Aiheet sivuavat joskus uskontoa, kuten nyt pääsiäistä, mutta ei sitä mitenkään tuputeta.

Minua hämää kerhossa se, että vanhempien ja lasten puoli on meillä erikseen. Alkulaulun ja pienen johdannon jälkeen lapset menevät leikkihuoneeseen mehulle ja voileivälle ja aikuiset jäävät kahville ja juttelemaan päivän aiheesta toiseen huoneeseen. Poikamme haluaa leikkihuoneeseen mutta ei halua olla siellä ilman minua. Mielelläni itsekin olen hänen kanssaan ja pidän häntä silmällä lapsijoukossa. Aikuisten puolella hänellä on tylsää ja kahvikupit matalilla pöydillä ovat liian suuri houkutus. Siispä istun kerhojen ajan leikkihuoneen lattialla ja jään paitsi toisten aikuisten seurasta. Onhan siellä silti kaksi lastenohjaajaa ja toiset aikuiset käyvät välillä lastensa kanssa sillä puolella, mutta olisi kyllä kiva kuulla mistä aikuisten puolella keskustellaan. Toivoin kovasti kerhoon mennessämme että olisin saanut sieltä ystäviä, mutta ei se ainakaan näin onnistu...

Miten muilla? Onko jossain kerhoja, joissa aikuiset ja lapset voivat olla yhdessä?
 
Meilläpäin on ainakin niin, että lapset ja aikuiset on samassa tilassa... joskus taas olis kiva, että lastenohjaajat veis lapset toiseen huoneeseen, että äidit sais kahvitella rauhassa :kieh: Muutenkin musta välillä tuntuu, ettei niillä lastenohjaajilla ole (perhekerhossa siis) oikeestaan mitään virkaa :o Siellä ne palloilee vaan ja jokainen äiti kattoo oman lapsensa/lastensa perään... ihan kuin jossain puistossa tms. No, kyllähän ne hetken siellä laulattaa (n. 10 min/kerta), mutta siinä kaikki :(


Meni vähän asian vierestä toi alku, mutta siis ei meilläkään ole mitenkään erityisen uskonnollisia noi kerhot. Hartaushetki on n. 10 minuuttia, myös päiväkerholaisilla. Ja joku hengellinen laulu lauletaan.<br><br>
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2007 klo 14:40 Lilli kirjoitti:
Isompi lapsi täyttää kolme ja mietin jos veisin hänet syksyllä kerhoon. Olen ainakin vuoden vielä kotona vauvan kanssa. Ovatko seurakunnan kerhot kovin uskonnollisia? Onko 3 vuotias liian pieni kerhoon?
Kertokaa kokemuksia kerhoista.

Meillä esikoinen aloitti srk:n kerhossa 2krt/vko, alaikäikäraja oli sen 3v. Lisäksi kävimme koko perheellä perhekahvilassa kerran viikossa. Poika on käynyt myös kesäkerhossa kahtena kesänä. Aivan ihana paikka ja aivan ihanat tätit! :flower: Olisin halunnut nuoremmallekin yhtä ihanan aloituksen, mutta eivät huolineet alle 3v mukaan kerhoon. Perhekahvilaan toki voi mennä minkä ikäisten lasten kanssa tahansa. Tätit ovat ainakin meidän kerhossamme täydestä sydämestään mukana ja todella lapsirakkaita.

Uskon asiat ovat mukana. Hartaus pidetään ennen yhteistä kahvittelua tai ateriointia, mutta leikit ovat ihan tavallisia loruleikkejä. Meillä perhekahvilassa kokoonnutaan ensin leikkimään vapaamuotoisesti tai vaihtoehtoisesti voi myös askarella jotain ohjattua, vanhemmat, lapset ja ohjaajat samassa tilassa. Sen jälkeen yhteinen hartaus ja kahvittelu, jonka jälkeen ohjattu leikkihetki lapsille. Vanhemmat voivat jatkaa kahvittelua, mutta meillä on kaikki äidit tainneet aina valua leikkihuoneeseen lastensa kanssa.

Yksi ystävä on myös tuolta löytynyt ja useampi hyvän päivän tuttu minullekin. Suosittelen erittäin lämpimästi! =)
 
Moi!
Tätä srk-kerhoasiaa pohdin useinkin ja tulee silloin tällöin tilanteita, jolloin mietin, että voi ei :/

Poikani aloitti 3-vuotiaana kerhon ja se oli hyvä juttu, koska päiväkodissa tmv. ei koskaan ole ollut. On alusta asti mennyt hyvin mielin sinne ja innoissaan tuonut askarteluja kotiin ja oppinut uusia leikkejä =) 3-vuotiaana ei vielä kaverit olleet niin tärkeitä. Eväiden syönti oli mm. mukavaa =)

Itse koin harmillisena sen, kun oli puhuttu kuolemasta. Meitä ei ollut kuolema millään lailla koskettanut, joten ei sen kummemmin oltu siitä kotona vielä ehditty puhua. Poika oli itkuinen, näki painajaisia ja vähän kuin olisi kuolemaa pelännyt.. Joskushan siitä toki olisi puhuttu, mutta kerhotätien tyylillä aloitettiin.

Tänään poika kysyi Olenko opetuslapsi? Vastasin että et ole... Kerhontäti oli sanonut, että on. Meidän kerhotädit ovat hyvin uskonnollisia ja mielestäni 3-vuotiaille asiat ovat liian vaikeita ymmärtää sillä tavalla kuin uskossa olevat näkevät asiat.

No joo, kaiken kaikkiaan positiivisia asioita on enemmän! Pitipähän nyt tuoda esiin toistakin puolta.
 

Yhteistyössä