Ä
"Äippyli"
Vieras
Meillä on tulossa synttärit. Poika on kutsunut 7 vierasta, joista 2 ei ole tarhakavereita, 2 on eri ryhmässä tarhassa ja 4 on vanhoja tarhakavereita samasta ryhmästä. Lapsen kanssa keskusteltiin, että yritetään olla hirveänä hehkuttamatta synttäreitä ettei niille, keitä ei kutsuttu, tule paha mieli. Kutsut laitettiin huomaamattomasti menemään. Tänään sitten yksi poika oli aloittanut synttärifiilistelyn. Yksi sitten tuli pojaltamme heti ulko-ovella kysymään, missä hänen kutsunsa on. Poika ei ollut häntä kutsunut kun on ihan uusi poika vielä, eikä ole hänen kanssaan leikkinyt vielä monta kertaa. NÄin, että tälle pojalle tuli paha mieli asiasta. Minullekin tuli tosi surkea olo. Tarhan täti vain sanoi, että näitä pettymyksiä tulee ja pitää tullakin. Silti tuntui pahalta lähteä töihin. Emmehän me aikuisina toki voi ohjata lapsia kutsuman kaikkia maailman kavereita kun taloon ei sovikkaan - vaikka itsellä kyllä mieli tekisikin? Onko tuo mielikuva kaikkien ottamista mukaan vain aikuisten omissa päissä kokemuksen myötä kehittynyt ajatus? Miten teillä on ratkaistu tällaiset asiat?
Suksee synttäreiden osalta vain jatkui illalla kun naapuruston isompi (4. luokkalainen) poika kävi kysymässä pikkuveljensä kanssa, että pääsevätkö he synttäreille. Lapsi ei ole kutsunut heitäkään kun eivät ole niitä parhaimpia kavereita.
Suksee synttäreiden osalta vain jatkui illalla kun naapuruston isompi (4. luokkalainen) poika kävi kysymässä pikkuveljensä kanssa, että pääsevätkö he synttäreille. Lapsi ei ole kutsunut heitäkään kun eivät ole niitä parhaimpia kavereita.