lasten tapaamisista?

[exä]

Miten te tekisitte?
Meillä on ero vireillä ja erillinen elämä alkamassa miehen kanssa.
Nyt sitten alkaa tämä ikävä osuus eli lapset ja tapaamiset.
Mies ei halua/voi/tahdo sopia mitään tapaamisista,vain ilmoittelee kun aikoo tulla katsomaan lapsia. Hän ei ota heitä itselleen,asuu jonkun naisen luona niin sinne eiv tahdo lapsia viedä.
Olen tarjonnu omaa asuntoani hänen käyttöön siksi aikaa kun olisi lastensa kanssa mutta ei.

Tapaamiset on sitä että ex käy polttamassa tupakin pihalla kerran kahdessa viikossa ja sanoo moi lapsille. Sitä sitten lapset itkee pitkään että on ikävä isää. Onhan viis minuuttia tietty parempi kuin ei mitään mutta tätäkö tämä sitten on lopun aikaa..

Mitä mä voin tehdä?

 

[XXS]

Lapsilla on oikeus tavata isäänsä ja jos mies on nyt tuolla linjalla, että vain käväisee heitä katsomassa, on teidän lastenvalvojan kanssa saatava aikaan sopimus, jossa mies velvoitetaan kunnollisiin tapaamisiin. Ota heti huomenna yhteyttä lastenvalvojaan ja käske hänen ottaa yhteyttä lasten isään.
Voimia sinulle :hug:

 

[exä]

Mutta hän vetoaa työhönsä,matkatyö ja paljon poissa ja niin ees päin. Kuitenkin on liki joka viikonlopun vapaalla ainakin osaksi ja silloin tällöin koko viikon,oman halunsa mukaan.
Hän ei halua paperille mitään tapaamisaikoja koska ei kuulemma pysty niitä noudattamaan.
Eli onko minun ihan todella ja oikeasti tyydyttävä tähän ja juteltava vaan lasten kanssa tilanteesta kun hän huiskii missä sattuu?
Ilmeisesti:/

 

[Micosa]

Lapsilla on oikeus tavata isäänsä ja jos mies on nyt tuolla linjalla, että vain käväisee heitä katsomassa, on teidän lastenvalvojan kanssa saatava aikaan sopimus, jossa mies velvoitetaan kunnollisiin tapaamisiin. Ota heti huomenna yhteyttä lastenvalvojaan ja käske hänen ottaa yhteyttä lasten isään.
Voimia sinulle :hug:

Mites sen miehen siihen velvoitat/pakotat?

 

[SonataSelene]

mulla semmonen politiikka että jos se ei haluu lapset sinne niin parempi on että ne ei mee. ei oo varmaan lasten mielestä kivaa mennä jos niitä ei haluta sinne. :snotty:

 

[exä]

Lapsilla on oikeus tavata isäänsä ja jos mies on nyt tuolla linjalla, että vain käväisee heitä katsomassa, on teidän lastenvalvojan kanssa saatava aikaan sopimus, jossa mies velvoitetaan kunnollisiin tapaamisiin. Ota heti huomenna yhteyttä lastenvalvojaan ja käske hänen ottaa yhteyttä lasten isään.
Voimia sinulle :hug:

Mites sen miehen siihen velvoitat/pakotat?

No tätä mäkin mietin? Ja tiedän vastauksen. En mitenkään..:/

 

[exä]

mulla semmonen politiikka että jos se ei haluu lapset sinne niin parempi on että ne ei mee. ei oo varmaan lasten mielestä kivaa mennä jos niitä ei haluta sinne. :snotty:

En mä väkisin aio niitä sinne marssittaa. Mutta tällänen viiden minuutin visiitti ja välillä täysin yllätyksenä on inhottavaa kaikille.
Lapset ei saa isää puhelimella kiinni,autoa kyllä näkevät sillon tällöin ja siitäkö vasta poru nousee.

Mut enhän mä voi sitä kieltääkään tapaamasta noita vaikka siitä seuraakin lapsille aina helvetinmoinen poru.

 

[NovemberRain]

Eihän miestä voi pakottaa kunnon tapaamisiin,mutta voi ainakin tehä selväksi,ettei tuommoiset 5min pikavisiitit oo lapsille hyväksi. Miehen pitäis järjestää aikaa lapsilleen. Jos on epäsäännöllinen työ,niin ei tietenkään voi säännöllisiä tapaamisia järkätä,mutta töiden puitteissa. Ei se ole äidin tehtävä järjestää tapaamisia isän kanssa, on sen isänkin osansa tehtävä.

 

[NovemberRain]

Kannattaa siihen lastenvalvojaan ottaa yhteyttä ja kuunnella mimmosia vinkkejä tapaamisten suhteen sillä ois antaa.

 

[kokemusta on]

Jos aikaa ei ole kuin tupakilla käynnin verran, niin parempi ilman sitä. Hae yksinhuoltajuutta. Siinä vaiheessa kun exäsi tajuaa tilanteen ja on halukas pidempiin tapaamisiin, niin anna lasten ja isän tavata. Lastenvalvoja eikä mikään muukaan taho ei voi pakottaa etää tapaamaan lapsiaan ja oisko se edes mukava laittaa lapsia sellaiseen paikkaan mihin lapset ei ole tervetulleita.

 

[Keittiönoita]

Lapsella on oikeus tavata etävanhempaansa, mutta etävanhemmalla ei ele velvollisuutta tavata lastaan. Itse jo toistakymmentä vuotta sitten eronneena yhteishuoltajana pidän kuitenkin lapsen ja eätvanhemman välisen suhteen kehittymisen kannalta tärkeänä, että tapaisivat mahdollisimman usein. vaikkakin lyhyitä hetkiä kerrallaan. Mun exänikään ei töidensä takia olisi koskaan voinut tehdä mitään lastenvalvojan mielen mukaista tapaamissuunnitelmaa eikä meillä ole lastenvalvojaa tarvittu kuin kauan sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa. Muuten ollaan aina sovittu kaikki lasta koskevat asiat yhdessä ja varsin usein exä on näiden vuosien aikana vain viideksi minuutiksi piipahtanut illalla töistä tullessaan poikaansa tapaamana. Mutta se 5 minuuttia on ollut parempi kuin ei ollenkaan ja junnulla ja exällä on erittäin hyvät ja lämpimät välit. Junnu ei ole koskaan kaivannut isältää mitään huvipuistokeikkoja (=laatu) vaan enemmänkin niitä edes lyhyitä tapaamisia (=määrä). Jollekin toiselle voi sopia toisenlainen systeemi, mutta meillä ainakin systeemi on toiminut loistavasti. Itse olen sitä mieltä, että lapsen pitäisi voida tavata isäänsä mahdollisimman usein eikä ole niin väliä, mitä silloin tehdään ja kuinka kauan tapaaminen kestää. Itse olen kasvanut ydinperheessä, mutta isääni näin arkisin hyvin harvoin, hyvä jos isä yrityksestään ehti meille lapsille tulla hyvää yötä toivottamaan.

 

[exä]

Huoh,kai se niin sitten on että parempi se viis minuuttia kuin ei ollenkaan. Kai sitä tarvitsisi istahtaa yhteisen pöydän äärelle keskustelemaan tapaamisista. Inhottaa vaan joutua kinaamaan ja neuvottelemaan omien lasten tapaamisista.
Että mä vihaan miehiä (vaikka ei kai se niitten syy ole).

 

[Katie]

Lastenvalvoja ei voi asialle yhtään mitään.
Lapsen edun mukaista ei ole, että vanhempi olisi pakotettu olemaan hänen kanssaan. Eikä niin voi tehdäkään. Itse jäin yh:ksi vuonna 1995 eikä isä halunnut nähdäkään lapsia kuukausiin. Mielestään kiusasi minua siinä eikä tajunnut tekevänsä hallaa vain omalle suhteelleen lapsiin. Vasta vuonna 2001 isä alkoi ottamaan lapset joka toiseksi viikonlopuksi luokseen. Siihen asti hän kävi meillä tapaamassa lapsia joinakin iltoina noin tunnin ajan silloin kun häntä itseään huvitti. Lapset on nyt 12 v ja 14 v ja edelleenkin joka toisen viikonlopun isän luona. Isompaa ei tosin enää niin kiinnosta lähteä jos on jotain kivempaa tiedossa.

 

[Keittiönoita]

Huoh,kai se niin sitten on että parempi se viis minuuttia kuin ei ollenkaan. Kai sitä tarvitsisi istahtaa yhteisen pöydän äärelle keskustelemaan tapaamisista. Inhottaa vaan joutua kinaamaan ja neuvottelemaan omien lasten tapaamisista.
Että mä vihaan miehiä (vaikka ei kai se niitten syy ole).

Sä teet niinkuin parhaaksi katsot :hug: Mä annoin aikoinaan hurjasti periksi, sillä suostuin elämään exän tapaamisehdoilla olkoonkin, että exä oli eromme sattuessa hakannut mut sairaalakuntoon, Pari ensimmäsitä vuotta oli ihan hirveitä, mua oksetti jo exän naaman näkeminenkin ja oli enemmän kuin vastenmielistä sen ilmaantuminen joka ainoa ilta MUN kotiini :x :x :x Mutta junnulle se oli aina ollut hyvä isä ja mä päätin, että nielen vihani ja katkeruuteni ja annan exän tavata poikaansa. Päivääkään en ole katunut, koska jos olisin toiminut toisin, en ikimaailmassa olisi kyennyt olemaan yhtä hyvä isä junnnulle kuin exä on. Tai edes puoliksikaan korvaamaan isää. Nöyrtynyt olen aikoinaan enemmän kuin sielu sietää, mutta tein sen junnun takia ja tiedän tehneeni oikein. Olen saanut paljon kiitosta exältä siitä, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta annoin hänen olla isä pojalleen. Olen myös kuullut exän kavereilta ihmettelyjä siitä, että tällainen on ylipäätään mahdoillista...heille kun ero puolisosta on ollut ero myös lapsista.

Mun tyttärelläni ei ole isää, mun siskoni pojalla ei ole isää. Mun "ottopojallani" ei ole äitiä. Heillä on hautakivi, jonne mennä isää tai äitiä muistelemaan, mutta koska mun junnulla kuitenkin vielä on elävä isä, kukaan eikä mikään tule junnun ja hänen isänsä väliin. En edes minä.