Lasten tasapuolinen kohtelu on hankalaa!

["vieras"]

Meillä on itsepäinen ja itsenäinen tyttö, 7 v, ja hellyttävän ihana mammanpoika, 4 v. Tytön kanssa otamme säännöllisesti yhteen, koska hän on niin äärettömän kovapäinen. Poika taas tykkää tulla syliin ja halailemaan, hänelle hellyyden antaminen on helppoa ja luontevaa. Kuitenkin myös esikoinen tarvitsee rakkautta ja hellyyttä, mutta hänelle sen antamiseen ei tunnu olevan yhtä luontevia hetkiä kuin pojalle.

Tunnistaako kukaan muu tällaista tilannetta? Miten olette ratkaisseet ongelman?

 

["eee"]

Tunnistan kyllä, omassa perheessäni oli nimittäin aikoinaan juuri noin, että minä olin se itsenäinen esikoinen ja pikkuveljeni se ihanan hellittävä lellipentu, joka sai osakseen kaiken säälin, puolustuksen ja lohdutuksen. Todella raivostuttavaa, että suhtaudut lapsiisi noin epätasapuolisesti.

 

[Mr. Kristus Barry]

Tarvitsetko liike-tai henkilökohtainen laina?
Tarjoamme lainoja yhteistyössä kehon ja yksityishenkilöille nopeudella 3% vuodessa. Saat lisätietoja, ota yhteyttä sähköpostitse: christbarryloanfirm009@gmail.com
Huom: Välitä vastaus ainoastaan ??tähän Email: christbarryloanfirm009@gmail.com

Ystävällisin terveisin,
Mr. Kristus Barry

 

[Morrigan]

Tasapuolisuus tai tasa-arvo ei tarkoita sita, etta kaikille on annettava sama maara samaa asiaa, vaan etta kaikille annetaan tarpeen mukaan. Jos lapsi haluaa syliin, hanet otetaan, jos lapsi ei halua, ei pakoteta, mutta tehdaan selvaksi, etta syli odottaa hanta koska tahansa. Jollekin voi olla riittavasti se, etta ohi mennessa silittaa selkaa tai poskea, toinen voi kaivata halausta.

Tasapainotteluahan vanhemmuus on parhaimmillaankin.

 

["vieras"]

Meidän itsepäinen tulee syliin harvoin, mutta viipyy siinä todella piiitkään. Toinen taas käväisee sylissä 15 kertaa päivässä. Toinen pyytää syliin, toista pitää muistaa pyytää. Toinen pulisee kaikki mieltä painavat asiat ja vähän ylikin, toinen ei todellakaan puhu, jos joku painaa, jollei kysytä. Toinen huutaa ja raivoaa, jos joku painaa. Toinen ei ikinä huuda, mutta jonkun ajan päästä huomaan, ettei lapsi ole hymyillyt pitkään aikaan. Mikä sitten on hankalaa ja miten olla tasapuolinen. Mulle on kurjaa tapella meidän äkäpään kanssa, mutta toisaalta tuo ottaa just sen tilan, mitä tarvitsee. Toinen on ihanan lutuinen, mutta kertooko tuo sitten ihan kaikkea ja huomaanko aina kaiken. Ja mitenkäs vanhempana, kun ei kukaan ole kysymässä. Miten opettaa pahan olon käsittelyä...

 

[Kyllä]

Kyllä mä ainakin kohtelen vanhempaa paremmin. Koska se on vanhempi ja mukavampi. Saa erikoisoikeuksia, esim karkkipäivä.