Lastensuojelu ilmoitusko?

[---]

Olen huolissani pikkusisarukseni koti oltavista. Mietin vain, että miten auttaa. Onko ilmoitus jonnekin se keino vai miten? 12v lapsi ei käy koulua kuin silloin tällöin. Milloin milläkin syyllä pois koulusta. Ihan ihmesyitä.Tuntuu, että äitini kääntää aina sen koulun syyksi: "siskoani kiusataan", "opettaja on huono" tms. Siskoni on tottunut kotona saamaan kaiken periksi eli luultavasti ei kestä koulussa sitä, että siellä on säännöt. Koululla ei ilmeisesti ole resursseja puuttua asiaan, kun useimmiten kouluun ilmoittaa olevansa kipeä ja äitini allekirjoittaa lapun, että on ollut sairaana vaikka ei todellisuudessa ole. Toinen sisarukseni joka alkaa lähennellä täysi-ikäisyyttä on ihan hukassa eikä tee mitään tulevaisuuttaan ajatellen. Pelkään, että nuoremmalle sisarukselleni käy samoin. Asumme heistä kaukana ja näemme harvoin. Yhteyksissä kyllä ollaan paljon. Niin ja aikoinaan itse olen asunut huostaanotettuna perheväkivallan takia... Pitäisikö johonkin ottaa yhteyttä vai antaa jonkun lähempänä asuvan ja tilanteet näkevän hoitaa asia? Eihän siitä tule mitään, että 12v on talon pomo ja päättää kaikesta. En tiedä onko jatkuva lintsaaminen syy lastensuojelu ilmoitukseen vai mihin.

 

[vv]

Kysäise neuvoa vaikkapa perheneuvolan kautta, vaikka asutkin eri paikkakunnalla, kerrot huolesi heille, he varmasti neuvovat miten tästä eteenpäin.

 

[...]

Kyllä lintsaaminen on yksi syy tehdä ilmoitus koska meillä oppivelvollisuus.Koulua on käytävä se on ihan selvä juttu tai pitäisi olla.

 

["vieras"]

Apuahan olisi saatava. Itse jouduin aikoinaan pakottamaan äitini soittamaan siskolleni ajan mielenterveystoimistoon. Itse en voinut mitään. Lopulta kun puolivuotta jankutin ja tilanne vaan paheni ja paheni niin äitini soitti sinne. Siskoni asui yli vuoden mielisairaalassa ja on nykyisin tästä johtuen eläkkeellä. Kysy tuolta perheneuvolasta apua. Jotkut ihmiset on niin saamattomia ettei ne pysty huolehtimaan lapsistaan. En tarkoita että takana olisi alkoholia vaan riittää ihan muukin syy ettei huolehdi lapsistaan. Jos olet huolissasi niin on parempi ilmoittaa asiasta eteenpäin kuin vain odottaa.

 

[ap......]

Kiitos vastauksistanne. Tuota perheneuvolaa en tullut ajatelleeksikaan. Pahaltahan tuntuu ilmoittaa noin läheisestä ihmisestä mutta toisaalta vielä pahemmalta tuntuu katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa elämänsä. Saako äitini tietää, että kuka on ollut huolissaan ja ottanut jonnekin yhteyttä? Arvaa kyllä varmaan mutta se rikkoisi taas välit vuosiksi. Äitini on erittäin kostonhimoinen ja varmasti alkaa sitten tekemään perättömiä ilmoituksia meidän perheestä (koska hänen mielestään heillä ei ole mitään vikaa).

 

[Kamomilla-81]

Mä kannustan puuttumaan asiaan. Vaikka sitten lastensuojeluilmoituksen kautta. Se ei välttämättä johda huostaanottoon, mutta ainakin se johtaa siihen että äitiäsi yritetään herätellä tilanteeseen.

Omalla kohdallani oli vastaavanlainen tilanne männävuosina, oman pikkusiskoni kohdalla. Sisko oli yläasteikäinen ja lintsasi minkä kerkesi, äidin luvalla. Äidille oli "ihan sama" miten lapsi koulua kävi, "ihan sama" missä vapaa-aikansa vietti ja "ihan sama" kaikki muukin mikä lasta koski. Mutta oli kamalaa keinottomana seurata tavallaan ulkopuolisena kuinka omat vanhemmat toimivat niin kaikkien yleisten käyttäytymisohjeiden vastaisesti. Kamalinta oli, kun sisko otti useampaan otteeseen hatkoja, saattoi parikin viikkoa liesuta muiden nurkissa kavereineen tehden herra-tietää-mitä (hiukset nousee pystyyn niistä muutamista tarinoista mitä olen kuullut), eikä porukoita ikinä kiinnostanut missä lapsi luuhaa. Yritin tehdä hänestä katoamisilmoituksenkin poliisille, mutta poliisissa ei otettu sitä vastaan kun en ole huoltaja. Koulu puuttui asiaan, järjesti lapselle ensin keskusteluapua koulukuraattorin kanssa, se johti taasen kontaktiin lastensuojelun kanssa (siis äiti + lapsi) jossa siskoni toi selkeästi esille vanhempien alkoholiongelman. Käytännössä siitä ei heidän kohdalla ollut mitään konkreettista hyötyä, muuta kuin se että siskoni kävi yhdeksännen luokan pienryhmässä mukautetussa opetuksessa ja se oli hänelle hyvä juttu (parempi koulumenestys ja hyvä todistus jolla pystyi hakemaan ammattikouluun). Sisko sai myös lähetteen nuorisopsykiatrian polille, mutta koska henkilökemiat työntekijänsä kanssa eivät kohdanneet, hän ei jatkanut käyntejä. Nyt on itse siitä pahoillaan, kun aikuisiällä joutuu käsittelemään tuota aikaa uudelleen keskivaikeasti masentuneena.

En tiedä miten olisin asian ottanut vanhempieni kanssa puheeksi, joten en koskaan suoranaisesti ottanut. Silloin poltin käämini kyllä kun heidän mielestä se katoamisilmoituksenkin tekeminen oli aivan typerää ja "ihan sama" se, että lapsi on toista viikkoa kateissa. Mutta minkäs teet, kun ovat itsekkäitä typeriä alkkiksia niin ovat.

 

[eräs harmaana]

Näköjään tänne pitää arista asioista kirjotella harmaana...

Anyway, ittelläni oli aika samanlainen tilanne, tosin äitini oli väkivaltainen (ja henkisesti sairas) ja pikkuveli 14 sekä sen isä (mun isäpuoli) kärsi siitä pahasti. Tein kyllä yhden ilmoituksen, myös koulusta tehtiin useita ilmoituksia ja oikeastaan sossu reagoi asiaan kunnolla vasta kun oli liian myöhäistä.

5 vuotta mun veli sai kärsiä äiskän hullukohtauksisata, "läskiks, laiskaks ja idiootiks yms." haukkumisesta. Nyt näyttäs olevan vähän myöhästä. Fiksu ihana veljeni näyttäs olevan ajautumassa jo "huonoille teille".

Eli mun neuvoni on se, että ehdottomasti tee se ilmoitus (tiedän kyllä sun pelkosi, kyllä mäkin jännitin äidin kostonhimoa, se on vaan nyt niin että lapsen etu pitäs olla etusijalla). Ja varmista että sossusta tekevät asian eteen jotain. Jos sä haluat, niin ilmotuksen voi tehdä myös nimettömänä mun tietääkseni. Itte en tehnyt ja myöhemmin sain kuullakin kuinka "mun ilmoitukseni oli kaikkein pahin" äidin mielestä).

 

[Kamomilla-81]

Mut sehän se älähtää johon kalahtaa, vai miten se sanonta menikään.

 

["tuulevi"]

Tee se ilmoitus, ajattelet sisariesi parasta. Muuten ovat potentiaalisia mielenterveyspalvelujen tarvitsijoita tulevaisuudessa.

 

[harmaana minäkin]

Äitini teki joitakin vuosia ilmoituksen pikkusiskon kaverista, jolla oli kotona samanlainen tilanne, että vanhemmat eivät välittäneet yhtään kävikö tyttö koulua vai ei, ja missä lapsi ylipäätänsä oli. Kuudennella luokalla tyttö saattoi olla kolmekin yötä putkeen meillä (tai siis vanhempieni luona, itse asuin jo omillani tuolloin) tai jollain muulla kaverillaan. Äitini ei raaskinut käskeä tyttöä kotiinsakaan kun tiesi että tyttö ei tule isäpuolensa toimeen ja vanhemmilla oli ilmeisesti alkoholiongelmaa. Tuon ilmoituksen tekemisen jälkeen loppui yökyläily, joko olivat soskusta sanoneet kuka ilmoituksen teki tai sitten arvasivat.
Siskoni ei enää yläasteella pyörinyt tytön kanssa samoissa porukoissa, koska silloin tulivat kuvioihin viina, tupakka ja yli 18v pojat.

 

[pehmeämpi keino]

Mikset soita opettajalle? Niin minä tekisin. Koulusta kyllä ollaan yhteyksissä sosiaalihuoltoon tarvittaessa. Luultavasti järjestävät kriisipalaverin.

 

[ap--]

Mikset soita opettajalle? Niin minä tekisin. Koulusta kyllä ollaan yhteyksissä sosiaalihuoltoon tarvittaessa. Luultavasti järjestävät kriisipalaverin.

Tätä olen miettinyt mutta minulla ei ole hajuakaan, että minkä niminen on hänen opettajansa. Jos soitan koululle niin eivät varmaan kerro kuka ko. henkilön opettaja on ja yhdistä tälle. Taitaa vaitiolovelvollisuus estää kertomasta ja jos kerron vaan jollekin niin meneekö tieto eteenpäin.