Hae Anna.fi-sivustolta

Lefkas

Viestiketju osiossa 'Kreikka ja Kypros' , käynnistäjänä Cilla, 12.06.2003.

  1. Cilla Vierailija

    Onko Lefkaksella käyneitä, vaikkapa tänä kesänä.?Varasin juuri Nidriin ja lomahuoneisto Katerinaan heinäkuulle. Millainen ympäristö, onko kauppoja lähellä?
    Kertokaa kokemuksianne jos olette ko. hotellissa olleet.
    Lefkasissá on käyty vuosia sitten ja oltiin myös Nidrissä muutamia tunteja. Saaresta ja Nidristä jäi tunne että se sopii leppoisaa kreikkalaista elämää rakastavalle.
     
  2. Elina Vierailija

    Tulimme juuri tiistaina Lefkakselta. Paras Nidrin seudulla oleva ranta on aika lailla Katerinan kohdalla (hiekkapohja). Kaupat alkavat niiltä kohdilta tihentyen Nidrin keskustaan päin, n. 1 km. Itse asiassa siellä päin on halvempaa kuin keskustassa. Ravintolat keskittyvät pääosin satama-alueelle.
    Nidri on tosi leppoisa lomakohde kreikkalaista elämää rakastavalle.
     
  3. Cilla Vierailija

    Kiitos Elina vastauksestasi. Kävin työpäivän päätyttyä Aurinkomatkojen toimistossa Aleksilla lukemassa mitä kohdekirjassa sanotaan.
    Todella tuo mitä kerroit kaupoista ja alueesta pitää ilokseni paikkaansa, niin myös kohdekirja antoin ymmärtää eli rannalle pääsee tien ylittämällä ja ranta on kohdalla. Ja kauppoja löytyy,mainostivat yhtä Katerinan lähellä olevaa ravintolaa.
    Odotamme innolla lomaamme Lefkaksella, taidamme vuokrata auton muutamaksi päiväksi,muuten otetaan loma ihan leppoisasti luonnossa liikkuen,valokuvaten (mieheni harrastus on valokuvaus) ja rantaelämää viettäen.
     
  4. reissaaja Vierailija

    REPPUREISSU JOONIAN MEREN SAARILLA 3.-17.9.2001

    Lensimme Prevezan kentälle Manner-Kreikkaan. Kentältä otimme taksin (10.000dr) ja hurautimme Nidriin, Lefkasin saarelle, joka on sillalla yhdistetty mantereeseen. Keskustan laitamilta varasimme kahdeksi yöksi studio-huoneen (8.000dr/yö), joka oli varsin siisti ja tilaakin oli ruhtinaallisesti kahdelle. Harmi vain, että suuri parveke oli keskustaa halkovalle pääkadulle päin, mopopoikia riitti aamuyöhön saakka, kuten tulimme huomaamaan. Alakerran rouvat laittoivat jääkaapin käyttökuntoon, petasivat sänkyyn puhtaat lakanat ja pyyhkäisivät lattian. Ilta oli jo pimentynyt, tyhjensimme rinkan ja lähdimme kävellen tutustumaan Nidriin. Vilkasta tuntui olevan. Tavernat ja kahvilat olivat täynnä porukkaa ja päätiellä oli vilkas liikenne. Turistit ja paikalliset olivat iltavoltallaan satamassa, jossa veneiden edustoilla myytiin päiväristeilyjä lähisaarille. Matkan ensimmäiset giros pitat nautimme satamassa istuen ja täysikuuta ihaillen. Marketin kautta suihkuun ja parvekkeelle istuskelemaan. Yö oli hikinen ja kohtuullisen levoton.

    Kahdeksan aikoihin avasimme parvekkeen siniset säleovet ja auringonvalo tulvahti huoneeseemme. Hannu haki alakerran leipomosta tuoksuvan leivän ja kiehautimme Juhla Mokat. Parvekkeella aamiainen, samalla ihailimme edessämme kohoavaa upeaa vuoristoa ja suunnittelimme ensimmäisen matkapäivämme viettoa. Kävelimme kysymään skoottereiden ja moottoriveneiden vuokria. Ostimme kaupasta evästä, pakkasimme reppumme ja vuokrasimme veneen päiväksi (10.000dr + bensa 5.000dr). Kiertelimme Nidrin edustalla olevia pikkusaaria; Skorpios, Meganissi ja Madouri. Etsimme itsellemme pikku poukaman, jossa söimme eväitä ja uiskentelimme. Ennen veneen palauttamista kiersimme vielä Vlihon lahden. Kämpillä torkahdimme propellin alle, parvekkeella oli +34 varjossa. Illalla kävimme vuokraamassa skootterin kymmeneksi päiväksi (30.000dr). Olimme jo kotona tehneet selvän työnjaon; Hannu ajaa ja minä roudaan rinkkaa. Kävelimme rantakadulla ja istahdimme yhteen sen tavernoista. Tilasimme tzatzikia, salaattia, saganagia, mustekalarenkaita ja friteerattuja kesäkurpitsasiivuja. Viinin ja oluen kanssa lasku oli vain 4.800dr. Iltakahvit parvekkeella viilenevästä illasta nauttien.

    Aikainen herätys ja aamiainen parvekkeella. Satamassa oli jo ihmisiä ja autoja odottamassa, mutta jonkun sortin pikkuvirkamies selitti, että on tulossa tuulinen sää joten Captain Aristidis -autolautta pysyy satamassa. Ikäväksemme se oli ainoa saarten väliä liikennöivä alus. Johonkin päiväristeilyalukseen olisimme saattaneet päästäkin, mutta ei skootterin kanssa. Joten Ithakan saari antoi vielä odottaa itseään. Päätimme, että Nidrin turistihulinat riittivät meille ja ajoimme pikkuiseen Vlihon kylään etsimään majapaikkaa yhdeksi yöksi. Hiljaista oli ja paikat taisivat olla jo suljettuina tältä kaudelta. Kävin ""rooms to let"" -kyltin opastamana kysymässä huonetta ja saimme upealla näköalalla ja suurella aurinkoterassilla varustetun studiohuoneen vuoren rinteestä. Olimme talon ainoat asukkaat, joten naapureistakaan ei ollut haittaa. Teimme kävelykierroksen kylän ympäri ja ostimme samalla lounastarpeet. Leipomosta limppu, kaupasta viini, juustoa, tomaatteja ja säilykkeitä. Siestan aikana alkoi sataa ja ukkostaa rankasti, joten ihan turhan takia eivät satamaviranomaiset olleet varovaisia. Olivat ilmeisesti ottaneet opikseen viime syksyn laivaonnettomuuksista. Aurinkoterassimme muuttui uima-altaaksi. Terassilta seurasimme, kun hollantilainen kuunari lähti omia aikojaan kulkemaan tuulen mukana, miehistön kiljuessa rannalla. Joku rohkea lähti kumiveneellä uhmaamaan ukkospuuskia ja sai aluksen ankkuroitua uudelleen. Kylän ruokapaikkatarjonta oli varsin olematon, joten hurautimme illalla skootterilla Nidriin syömään pastat ja pitsat. Istuimme sataman lähettyvillä ihaillen jossain kaukana välähteleviä salamoita ja kuunsiltaa. Lähes täysikuu tuli näkyviin pilvien välistä.

    Aamulla taas aikainen herätys ja aamiainen terassilla. Sää oli puolipilvinen, yöllinen tuulikin oli tyyntynyt. Aamuaurinko nousi vastapäisen vuoren takaa, valaistus oli uskomattoman kaunis, kuten illallakin. Kamat kasaan ja skootterilla satamaan. Eikä vieläkään! Hannun jäädessä taas suustaan kiinni joidenkin irlantilaisten kanssa tutkin sillä aikaa karttaa ja löysin siitä Poroksen kylän ja sen lähettyvillä olevan Mikros Gialos -rannan. Ei kun sinne! Ajettuamme vajaat parikymmentä kilometriä pitkin vuoristoteitä ohitimme Poroksen kylän ja laskeuduimme alas rantaan. Aivan ihastuttava paikka! Jalkauduimme ja aloimme etsimään sopivaa majapaikkaa. Isäntämme Angelos vilkaisi meitä kreikkalaista nenänvarttaan pitkin, totesi meidät reppureissaajiksi ja valitteli ettei hänellä ole enää tarjota kuin halpa huone pihan perältä. Jo vain meille kelpasi! Mäen rinteessä oma pikkuinen valkoiseksi kalkittu mökki sinisine ikkunaluukkuineen. Aurinkoista patiota varjostivat viiniköynnökset, joissa kypsät rypäletertut vain odottivat poimijaansa. Ja turkoosinvärinen meri tien toisella puolella. Siistissä huoneessa oli hyvin varustettu keittiö ja tilava kylpyhuone. Tyhjensimme rinkan ja lähdimme kävellen tutustumaan kylään. Siisti pieni uimaranta ja sen varrella tavernoja. Kylän keskustasta löytyi kauppa, lisää tavernoja ja vuokrattavia huoneita. Ostimme lounaaksi voimakkaan makuista vuohenjuustoleipää, hedelmiä ja homeisella etiketillä varustetun, mainion lefkaslaisen Kefaliako-punaviinin. Kävimme uimassa ja asetuimme taloksi. Tämä on lomaa, tämä on elämää! Iltapäivällä uudelleen uimaan, siestan viettoon ja kahvit patiolla juuri sopivasti ennen kuin sähköt katosivat hetkeksi koko kylästä. Illan pimetessä etsimme hyvän tavernan jossa söimme saganakia, tonnikalasalaattia, mustekalarenkaita ja täytettyjä tomaatteja. Aamulla odotti todella aikainen herätys, joten rinkka oli paras pakata valmiiksi jo illalla. Siihenkin tuli rutiini kun sitä tarpeeksi tiuhaan joutui tekemään; kahden ihmisen varusteet sujahtivat viidessä minuutissa siististi rinkkaan.

    Skootterimme pinnisti pitkin viileitä vuoristoteitä, kun 7.30 lähdimme liikkeelle. Olisimme voineet hyvin kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista, sillä lautta ei vieläkään saanut lupaa lähteä, vaikka sää oli ainakin meidän mielestämme mitä parhain. Tällä kerralla ei tarvinnut edes keskustella mitä tekisimme, vaan käänsimme skootterin äkkiä takaisin, ennen kuin joku ehtii varaamaan ihanan mökkimme. Päivä oli vasta aluillaan ja päätimme harrastaa vähän liikuntaa. Ajatus oli Hannun, joten hän ei edes voinut valittaa, kun nousimme helteistä vuoristotietä ylös Poroksen kylään. Kylästä tarvoimme vielä hetken matkaa ylös kirkolle, josta avautuivat hulppeat näköalat merelle ja alas Mikros Gialokseen. Kyllä maistui ansaittu Amstel kylän ainoassa kuppilassa, ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Kaupasta taas kevyttä kenttälounasta, uimaan ja patiolle syömään, juttelemaan ja kirjoittelemaan.
    Illalla kävimme syömässä samassa hyvässä tavernassa kuin edellisiltanakin, paikka oli pullollaan kanta-asiakkaita. Yhdentoista aikaan nukkumaan, tavarat taas pakattuina aamun varhaista lähtöä varten.

    Lauantaina olimme jo päättäneet suunnitelmasta B; mikäli autolautta ei vieläkään lähde, me ajamme mantereelle Pargaan ja sieltä lautalla Korfulle, että edes vähän muita saaria tulee katsastettua. Mutta vihdoinkin Captain Aristidisia lastattiin, ja meidänkin matkamme jatkui Ithakan saarelle.

    (Ithaka, Kefalonia, Lefkas)

    Lautta Fiskardosta Lefkasiin lähti vasta yhdeltätoista. Nautimme aamiaisen kaikessa rauhassa helteisellä parvekkeella ja pakkasimme tavaramme. Kaupasta juotavaa mukaan ja skootterilla lauttarantaan, jonne alkoikin jo muodostua ruuhka. Lautta saapui puolisen tuntia myöhässä (niinpä tietenkin!) ja matka Vassilikiin kesti tunnin verran.

    Hannu oli vähän skeptinen Vassilikia kohtaan, minä sen sijaan ihastuin pienen kylän vilkkaaseen elämään heti kohta. Niinhän siinä sitten kävi, että Hannun pysähtyessä tankkaamaan skootteria minä hävisin hänen näkyvistään ja ilmestyin hetken kuluttua puskista ilmoittamaan, että huone on varattu Melas-studiosta. Olikin matkan siistein ja mukavin huone. Vaikka kaikissa aiemmissakin oli ollut joko oma tai yhteinen kylpyhuone, veden lämpötila oli useimmissa ollut lievästi sanoen viileä. Nyt plutasimme kuumassa suihkussa ja keittiön varusteisiin kuului jopa muovinen kahvinsuodatin! Oli aika palauttaa skootteri Nidriin ja tulla bussilla takaisin viettämään ilta ja yö Vassilikissa. Istuimme parvekkeellamme seuraten tähtien syttymistä taivaalle. Kävelimme kylän läpi ja ostimme vähän tuliaisia kotiin. Tavernoja oli paljon, valitsimme sataman lähellä olevan, jonka alkupalalista näytti houkuttelevimmalta. Kolme alkupalaa olisi riittänyt, mutta emme taaskaan osanneet hillitä itseämme ja tilasimme saganakin, tonnikalamössön, täytetyt tomaatit ja friteeratut mustekalarenkaat. Kaikki erinomaisen makuisia! Rannan tuntumassa alkoi olla jo viileää, tavernat alkoivat tyhjentyä, mutta musiikkibaarit vasta täyttyivät nuorisosta. Kävelimme oikopolkua pitkin majapaikkaamme. Ihanan rauhallinen sijainti ja uskomattoman rehevä piha.

    Heräsimme makeista unista kellon soittoon kuuden jälkeen. Seitsemän bussia (joka tuli kahdeksalta) odotellessamme tutustuimme bussipysäkillä amerikkalaiseen pariskuntaan, joka omistaa Pohjois-Lefkasiin pari vuotta sitten rakennuttamansa loma-asunnon. Tunnin bussimatkan päätteeksi saavuimme Lefkadan kaupunkiin. Hannu otti vuorostaan rinkan ja hämmästeli sen painavuutta. Keskustan laitamilta varasimme huoneen kahdeksi viimeiseksi yöksi. Keittiö ei kuulunut tingattuun hintaan (15.000dr/2 vrk), mutta käytössämme oli jääkaappi ja tuliterä kylpyhuone, jonka veden lämpötilan saimme itse boilerilla säätää. Lähdimme kävelemään Lefkadan kapeille kujille ja aukioille. Vähän ränsistyneen tuntuinen paikka, mutta viehätti meitä molempia. Kumpaakin nauratti ja ihmetytti aaltopeltien runsas käyttö seinissä ja parvekkeissa. Ja mitkä värit! Turkoosia, lilaa ja fuksiaa, kuin jossain Karibialla. Aikaisesta herätyksestä johtuen aamiainen oli kuitattu hunajajogurteilla ja nyt istuimmekin kävelykadun kahvilaan myöhäiselle aamiaiselle. Kaupasta ostokset majapaikkaamme ja uudelleen kävelylle, tällä kerralla ohi matalan lahden aina Mylos Beachille asti. Iltapäivän siestan aikana olimme kuulevinamme ukkosen jyrinää jossain kaukana. (Kauhistuttava ajatus; se kaikki aaltopeltimäärä ja sotkuiset sähköviritykset!) Kuudelta soivat lauantain pyhäkellot iloisesti lähikirkoissa, ja ilta-aurinko alkoi paistaa viistosti parvekkeellemme. Mantereelta päin oli nousemassa uhkaavan näköisiä pilviä, ja aikaistimme syömään lähtöä välttyäksemme kastumiselta. Lähimmän kirkon kohdalla oli ruuhkaa, juhlapukuinen väki täytti aukion ja kaikilla oli tylliin kiedottu ruusu kädessään. Mekin hivuttauduimme lähemmäs kirkon ovea, jos vaikka mahtuisimme seuraamaan vihkitilaisuutta. Siinä samassa repesi taivas ja kaikki ulkona olevat häävieraat hakeutuivat sateelta suojaan autoihin ja sadekatoksien alle. Kun sade vähän taukosi, sain kirkon ovelta napattua kuvan hääparista, joka vastaanotti onnitteluja läheisiltään. Kävimme katsastamassa parinkin tavernan tarjonnan, mutta se paras löytyi ihan sattumalta. Kapeaa sivukujaa kävellessämme lähes ohitimme pikkuisen paikan, jonka ovi oli auki kadulle ja sisältä kuului musiikkia ja iloista puheensorinaa. Kysyimme ruokalistaa, mutta kokki/omistaja kertoi, ettei mitään listoja ole, ruuat vaihtuvat päivittäin. Hän näytti meille käsinkirjoitetulta paperilta, mitä tänään on tarjolla. Saimme viimeiset vapaana olevat paikat. Ey Zein -ravintola oli todella viihtyisä, kuin olohuone. Seiniä kiersivät korkeat puuhyllyt, jotka oli täytetty viinipulloilla sekä koriste- ja käyttöesineillä. Henkilökuntaa oli tasan kaksi, em. kokki ja nuori tarjoilijapoika. Huomasi heti, että paikka oli suosittu; jatkuvasti sisään poikkesi porukkaa kysymään onko tilaa ja osa jäi ulos odottelemaan vapautuvaa pöytää. Kellään ei toki ollut kiire poistua vaikka lautaset olivat jo tyhjentyneet herkullisista aterioista. Majapaikkaamme kävellessämme kaupunginosamme kadut olivat jo hiljentyneet ja yöstäkin tuli rauhallinen.

    Heräsimme kahdeksan aikaan ihanaan sunnuntaiaamuun. Tämänkin majapaikan jääkaappi oli ollut jollain pakasteasteikolla ja jogurttimme olivat jäätyneet. Pyhästä huolimatta turistikaupat ja pikkumarketit olivat auki ja aloimme pikku hiljaa katsella tuliaisia sillä silmällä. Kadut ja kujat alkoivat tulla tutuiksi. Eksytimme itsemme pikkukujille, otimme valokuvia ja poikkesimme grammarimuseoon. Tuuli hajotti pilvet taivaalla ja iltapäivällä kävelimme muutaman kilometrin päähän ylös vuorille, Faneromenin luostariin. Portilla taas pitkää päälle ja ihailemaan kaunista luostarialuetta, josta avautui upea näköala merelle ja alas Lefkadan kaupunkiin. Sytytettyämme kappelissa kynttilät neitsyille palasimme lyhempää reittiä pitkin takaisin Lefkadan hulinaan. Illalla Hannu bongasi satamassa Suomen lipun ja saimme kutsun purjeveneen kannelle lasillisille. Myöhemmin illalla kävelimme pikkukujilla niin kauan, että löysimme sini-keltaisen tavernan, jonka olimme huomanneet heti Lefkadaan saavuttuamme. Tämäkin oli ilmeisen suosittu paikka, lähes viimeistä pöytää myöten täynnä. Vatsoihimme sujahti taas neljät ihanat alkupalat. Tarjoilija väitti kiven kovaan, että viinimme oli retsinaa, punaisesta väristä huolimatta. Jälkiruuaksi ostimme lähimarketista jäätelöt, jotka nautimme leppeässä säässä parvekkeella istuen.

    Viimeisenä lomapäivänämme saimme seurata parvekkeelta lefkadalaisten arkiaamun touhuja. Meillähän ei ollut mihinkään kiire. Paitsi tuliaisostoksille, jotka olivat vielä kokonaan tekemättä! Löysimme kaikki mitä pitikin ja raahattuamme kassit majapaikkaamme lähdimme keskustaan kahville. Törmäsimme taas Leenaan ja Pekkaan (siihen purjehtijapariskuntaan) ja menimme porukalla rantakuppilaan istumaan. Hyvästeltyämme uudet tuttavamme teimme viimeisen kävelykierroksen vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja söimme lounaaksi musakaa, friteerattuja pikkukaloja, täytetyt tomaatit ja paprikat. Kotiin päin kävellessämme istuimme vielä siestan hiljentämällä kävelykadulla aurinkoiseen kahvilaan metaxakahveille.

    Edessä oli vielä pakkaaminen ja omaksikin yllätykseksemme kaikki mahtuivat rinkkaan, reppuun ja yhteen muovikassiin. Ehdimme vielä käydä lämpimässä suihkussa ja nauttia lähtömaljat parvekkeella, ennen kuin tilaamamme taksi saapui. Olimme nähneet ja kokeneet kahden viikon aikana niin paljon, ettei loman loppuminen harmittanut, mutta kyllä toinenkin kaksiviikkoinen olisi kevyesti kulunut. Ensi syksynä uudelleen!

     
  5. Asta Vierailija

    Olette valinneet parhaan kreikkalaisen kohteen – meidän perheen kuin monen muunkin mielestä. Me olemme myös reissanneet pitkin Kreikkaa ja Kreetaa ja olen aina ollut sitä mieltä, että ei samaan paikkaan montaa kertaa, täytyy kierrellä, mutta nyt olen eri mieltä. Olimme Nidrissä 20.-27.5. ja olen valmis ilman miettimisiä varaamaan syksyllä uudelleen matkan samaan paikkaan. Me olimme eri hotellissa, joka oli siisti mutta huone oli ahdas, 2 aikuista + lapsi. Luulen, ettei Nidrissä ole liiemmälti suurehkoja huoneistoja. Minä nautin vaeltelusta satamassa, siitä tunnelmasta ja toukokuulla tosi rauhallisesta turistielämästä. Rannallakaan ei tosiaan ollut tungosta. Tosin kolmena päivänä satoi vettä, mutta meillä oli auto, joten lähdimme ajelemaan ajankuluksemme. Kaikkialla oli siistiä, ja jotenkin tuntui että paikalliset asukkaat olivat muutaman asteen ystävällisempiä kuin muualla maata... Ja siihen aikaan se kukkien loisto!!!
    Nyt tuli jo ikävä, täytyy vain sinnikkäästi odotella syksyä ja uusia ensi kesän katalookeja.
     
  6. Elina Vierailija

    Hotelli Georgessa Nidrissä oli huoneistoja, joihin mahtui hyvin kaksikin lastensänkyä. Lisäksi hyvä uima-allas. Suosittelen.
     
  7. Athene Vierailija

    Kuinka syvä on Georgen uima-allas? Pärjääkö siinä uimataidoton lapsi eli kuinka matala on toinen pää? Lasten allastahan ei käsittääkseni ole.

    Onko Georgen allasalue suljetulla pihalla vai avoimella paikalla ja puhalteleeko sinne merituuli? (Olisi hyvä jos puhaltelisi!)

    Miten toimi ilmastointi?
     
  8. Cilla Vierailija

    Kiitoksia kaikille teille jotka olette vaivautuneet vastaamaan - ja laittamaan jopa mahtavia matkakertomuksia!
    ""Turvallisella mielellä"" lähdetään tutustumaan Lefkasiin ja varmaan myös muihin saariin.
    Meidän Kefalloniassa olosta ja silloin piipahduksista Lefkasille ja Ithakalle on sen verran aikaa että muistissa on se että Lefkas oli kaunis ja Nidrin ""rantabulevardilla"" oli väkeä, lämmintä riitti (silloin oli elokuun loppu). Silloin sanoimme toisillemme että tänne tullaan vielä enemmän ajan kanssa. Meillä sattui olemaan tosi asiantunteva opas matkanjärjestäjän retkellä ja hän kertoi asioita Onassiksen perheestä (oli lukenut heistä kirjoitettuja kirjoja). veneellä kierrettiin Scorpios, veneen omistaja oli Nick the Greek (lieneekö vielä olemassa). kyselin häneltä yhtä ja toista, hän olis silloin ainoa jolla oli oikeus rantautua Scorpioksen yhteen poukamaan. Nick oli usein kuljettanut Onassiksen sukua saareltaan mantereelle ja päinvastoin ja myös Lefkasilla eri paikkoihin. Hän kertoi mm. Christinasta ja uskon noihin tarinoihin, ei kai hänellä ollut mitään syytä puhua palturia. Nick oli varsinainen persoonallisuus myös. Pyysi minua tanssimaan kreikkalaisen musiikin tahdissa ja kun en ahtaassa veneessä nähnyt siinä mitään järkeä, ihmetteli sitä että suomalaiset ovat tanssihulluja etkä tanssi!!
    Meidän varaamassamme pienessä huoneistossa (yksiö) ei ole tuuletinta ja saattaa olla kuumaa mutta se on pikkujuttu, onneksi meri on lähellä...
     
  9. Athenelle Astalta Vierailija

    Georgen uima-altaassa on lastenallas. Isossa altaassa matala pää on 1 m, syvenee sitten aika äkkiä. Allasalue oli tosi siisti, siitä pidettiin hyvää huolta. Se on rakennusten suojassa, mutta tuuli voi sitä kyllä hyvinkin vilvoittaa. Sitten siellä takana oli myös nurmikenttä, jossa voi ottaa aurinkoa sekä lapsille leikkipaikka.
     
  10. Minttu Vierailija

    Kiinnostavaa luettavaa, olen itsekin lähdössä katsastamaan paikan heinäkuussa. Osaisitteko suositella ehdottomasti kokeilun arvoisia ravintoloita/tavernoita tai kahviloita? Kreikkaliseen ruokaan iki-ihastuneena olisi mukava kuulla Nidrin tuntevien mielipiteitä ja vinkkejä. Kiitos!
     
  11. Cilla Vierailija

    kyllä, saa tulla myös kokemuksia ravintoloista. Olen hieman utelias, koska Minttu on lähdössä?
     
  12. Seppo Vierailija

    Käykää myös Lefkadassa, bussi kulkee n. tunnin välein aamusta iltamyöhälle, maksaa kokonaista 1,10 euroa. Sieltä löydätte erilaiset kaupat ja ruokapaikat. Ruokapaikoista suosittelen Kato Vrisia kävelykadulla, on paikallisten ruokapaikka, paljon kasvisruokia. Lähellä mahtava Seven Islands Tavern, jossa upea tunnelma ja hienot ruoat, sijaitsee kapealla sivukadulla. Kolmas hyvä paikka on Lighthouse, kyltti platialla opastaa perille, viihtyisä ""puutarharavintola"" ja persoonallista palvelua. Purjehtijoiden suosiossa. Hinnoista kun on paljon täälläkin puhuttu, isot oluet 1,50-2,50 euroa, tuoremehu 3 euroa, cokis 1-1,50 euroa, lämpimät ruoat n. 6 euroa ja enemmän, saganaki 2,50 euroa, bussimatkailu puoli-ilmaista. Lähisaarille puoli-ilmaista, jos et osta mitään paketteja. Esim. Meganissille pääsee eurolla, mutta pakettimatka jonkin luolan kautta maksaa 12 euroa.
    Itse olin Lefkadassa 2 vkoa, sieltäkin löytyy piiiitkä uimaranta, tosin pari km kaupungista.
     
  13. emma Vierailija

    Tulin 3.6 pois Nidristä-jäin koukkuun ikihyviksi kuten myös mieheni, joka ei ole etelän matkoista perustanut, aina on vasten tahtoaan lähtenyt.
    Ihanan leppoisa ja ystävällinen(ei mateleva) kohtelu, kaikki oli hyvin, olimme Ifigeniassa Nidrin laidalla keskellä oliivilehtoja - ihana tuoksu kuin olisi ollut maalla ja niinhän me olimmekin.
    Edellisissä viesteissä oli jo suurin piirtein mainittu kaikki tekemiset ja retket ym joita voi tehdä.
    Sanoisin vielä,että Lefkadan kaupunki on söötti, pieni mutta elää vielä aivan omaa elämäänsä, yksi katu on vain turistikrääsän myyjiä.
    Käy Nidrissä MIMIKOS nimisessä kahvilassa(pääkadun varrella) ja juo siellä tuoreista appellsiineista puristettu mehu, mahtavan makuinen, - kävimme siellä katsomassa tennistä ja formuloita- meillä ei ollut onneksi telkkaa.
    Vietimme aikaa kanssa satamassa, ei tehty mitään erikoista katseltiin ja käytiin välillä jossain rannan rafloista.
    Mulle jäi hyvät muistot ja menen uudelleen.
     
  14. Cilla Vierailija

    Kiitos kaikista vinkeistä ja tiedoista. On hyvä tietää että sieltä löytyy kahvila jossa on TV, en tiedä onko sinä viikonloppuna Formuloita mutta molemmat katsotaan ne aina jos suinkin mahdollisat (niinkuin nytkin). Meidän huoneistossa ei ole TV:tä, siihenkin on jo tottunut mutta nyt täytyy selvitä muuten.
     
  15. ? Vierailija

    Onko Nidrissa minkäänlaista yöelämää. Mitään kovaa yöelämää emme kaipaa, mutta vähän saisi kuitenkin olla, esim. baareja tai karaokepaikkoja?
     
  16. Anu Vierailija

    Millainen on muuten prevezan lentokenttä, onko siellä myymälää lainkaan eli voiko ostaa tuliaiset sieltä vai saarelta?
    Tuohon kysymysmerkin kysymykseen vastaisin ettei taida olla onneksi karaokepaikkoja ainakaan Nidrissä, se nyt olisi jotain aivan hirveää. Sellaisiahan on vain turistirysissä. Lefkas on kuulemani mukaan aito kreikkalainen saari. baarikatuja voi mennä etsimänä Kosilta ja Rodokselta.
     
  17. Minttu Vierailija

    Kävin viime vuonna Pargassa ja lento meni Prevezan kentälle. Kenttä on todella pieni, myymälästä saa lähinnä makeisia ja viinaa, mutta valikoima on erittäin suppea, joten tuliaisten hankintaa ei kannata jättää sen varaan. Lisäksi kentällä on kioski/kahvio, mutta hinnat olivat korkeat ja suosittelen matkaeväidn, juomien yms. ostoa jo ennen lähtöä varsinaisesta matkakohteesta. Kentän koon takia kannattaa myös varautua seisoskelemaan ulkona ja odottelemaan sisään pääsyä, koska läheskään kaikki useisssa bussilasteissa tulevista matkustajista ei mahdu sisälle yhtäaikaa.
     
  18. Anu Vierailija

    Tuliaisilla tarkoitin kyllä juuri alkoholituliaisia eli Metaxaa ja viiniä. varmaan matkaoppaat osaavat tarkentaa asiaa, mistä kannattaa kotituomiset ostaa. Mitään suuria tuliaiskuormia ei ole tapan tuoda, koska Suomestahan saa kaikkea. 7 tähden Metaxa ja muutama hyvä viinipullo tulee aina ostettua. Viineistä meille kelpaa nykyisin vai parhaat kreikkalaiset eli Rapsanin viinit.
     
  19. Huomautuksia Vierailija

    Tuoreista appelsiineista puristettua mehua saa Kreikasta joka paikasta eikä vain jostain Mimikos-nimisestä paikasta Lefkakselta.

    Nidrin ranta on aika huono ja kivinen.

    Lefkaksella valitsisin mieluummin lomapaikaksi Lefkadan kaupungin kuin Nidrin lomarysän.

     
  20. Cilla Vierailija

    kokonaisuudessaan asialliseen keskusteluun täytyy tietysti tulla jotain säröä, se on luonnonlaki tällä palstalla.
    Joku ystävällinen Nirdissä käynyt kertoi myös kahvilasta ja jos mainitsi tuorepuristetun mehun, se oli asiallinen kommentti. Toki sitä saa Kreikassa yleisesti mutta varmaan hän tarkoitti kertoa asian niille jotka eivät niin ahkerasti ko. maassa käy eivätkä osaisi sitä etsiä. Hän kertoi mimikosista myös muuta tietoa joten yritetäänpä suvaita toisiamme, sekä niitä jotka eivät lomamatkalle syystä tai toisesta pääse ja niitä joilla Kreikanloma on jo aika lähellä.
    Myös muut halventavat kommenttisi (huomautuksia) voi jättää omaan arvoonsa. Loma merkitsee eri yksilöille eri asioita. Meille sopii Nidri tosi hyvin, vertailukohdetta on ja paljon...
     
  21. hyviä juttuja Vierailija

    Kiitos niille. jotka ovat tähän ketjuun kirjoitelleet. Kannattaa lukea - hyviä ja mielenkiintoisia juttuja.
     
  22. Lena Vierailija

    Hei, onko yksin matkustavalle naishenkilölle tekemista Lefkaksella yhdeksi viikoksi? Kesäkuun ensimmäinen viikko vai elokuun puolivälin jälkeen, kumpi parempi ajankohta?

    Haluan kulkea rannoilla ja ottaa jonkin aikaa aurinkoa ja uida meressä. En jaksa bailata missään ravintoiloissa, mutta nautin kävelystä iltahämärissä kaupungin menokaduilla.

    Olen käynyt Korfulla ja Kreetalla 1980 -ja 1990 luvun alussa. Olen tehnyt nykyisin vain talvisin kaukomatkoja. Kun luin näitä matkailusivuja, heräsi mielenkiinto kesämatkoihin.

    Vai onko Karphatos parempi vaihtoehto?

    Kiitos vinkeistä.
     
  23. Lenalle Vierailija

    Molemmat, sekä Lefkas että Karpathos sopivat yksin matkaavalle, heitä on näkynyt molemmissa eivätkä ole valitelleet ettivät viihdy.
     
  24. Lena Vierailija

    Kiitos sinulle tiedosta. että siellä liikkuu muitakin yksin matkustavia. Ajattelin myös Lefkasta matkakohteena -esitteiden perusteella on vaikea valita. Ja nettikeskustelut antavat vain vinkkejä, sillä meillä matkustavaisilla on monenlaisia mieltymyksiä.

    Ainut este matkakohdevalinnoille on jokin Rhodoksen tasoa oleva matkakohde -paikat, minne suuret massat matkustavat.
     
  25. Lenalle Vierailija

    Tulkitsenko oikein eli Rodos-tyyppisestä et niin välitä? Lefkas olisi mielestäni erinomainen siinä tapauksessa, ehkä parempi kuin vaikka Karpathos. Molemmista on kokemusta mutta yksin en ole ollut liikkeellä.
    Lefkaksella juttelin muutamien yksin matkaavien kanssa ja olivat tosi tyytyväisiä. On sopivasti vilkkautta ja kansainvälisyyttä kuitenkin, mahtavat mahdollisuudet mennä esim. Meganissille, Ithakalle,Kefallonialle (valmisretkiä löytyy).
    Itse ne myöskään pidä massakohteista ja Lefkasta ei sellaiseksi voi sanoa.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti