Toggle sidebar

Lehti väitti, että äideillä on suosikkilapsia. Onko sinulla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Silja.S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Silja.S

Vieras
Tuolla joku aloitti aivan käsittämättömän ketjun siitä, että joku rakastaisi poikiaan enemmän kuin tyttäriään. En tajunnut sitä. Sitten muistin, kuinka luin lehdestä, että äidit myöntävät nämä suosikit, lapset, joita rakastetaan enemmän kuin sisaruksiaan. Onko teillä näin?

Minulla on kaksi poikaa, täysin erilaisia luonteeltaan, ja vaikka kuinka ajattelen ja mietin, en keksi kumpaa rakastaisin enemmän. Kyllä tässä asiassa puntit menee tasan. Olen kuvitellut tilanteen, johon kuulema joku juutalaisnainen oli joutunut natsisaksassa: piti päättää kumpi lapsista säästyy keskitysleiriltä, kumpi ei. En kertakaikkiaan keksi, kuinka voisin tehdä tuollaisen päätöksen, koska minulle molemmat poikani ovat niin tärkeitä. Jos te tunnette rakastavanne yhtä lasta enemmän kuin muita, mikä tuohon tunteeseen vaikuttaa? Kertoisitteko myös, millaisia luonteita itse olette ja millaisista perheoloista itse tulette? Miten teihin on lapsena suhtauduttu suhteessa muihin sisaruksiinne?
 
Koskaan ikinä en tätä kenellekään myöntäisi julkisesti omalla naamallani, mutta kyllä minulla on yksi erityisen rakas lapsi. Kolmesta lapsesta kahta rakastan todella paljon, kolmatta niin äärettömän paljon että oikein sattuu. En tiedä mistä johtuu, mutta näin se vain on.
 
[QUOTE="weera";25928903]Koskaan ikinä en tätä kenellekään myöntäisi julkisesti omalla naamallani, mutta kyllä minulla on yksi erityisen rakas lapsi. Kolmesta lapsesta kahta rakastan todella paljon, kolmatta niin äärettömän paljon että oikein sattuu. En tiedä mistä johtuu, mutta näin se vain on.[/QUOTE]

Ovatko kaikki samaa sukupuolta? Muistuttaako eniten rakastamasi lapsi enemmän sinua kuin miestäsi tai muistuttaako jotain rakasta sukulaistasi?
 
Mielestäni rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta kyllä silti mulla on läheisemmät välit yhteen heistä. Ketään en todellakaan voisi kuitenkaan uhrata toisten vuoksi, he kaikki ovat aivan ihania omia persooniaan.
 
Tällä hetkellä kaikki kolme ärsyttävät mua yhtä paljon! Kaikki juoksevat, kiljuvat ja tappelevat koko ajan! Ei päästä edes kerhoon ja eskariin kun ovat vielä räkäisiäkin!
 
Kuopuksen (poika) vamma vaatii tiettyä erityishuomiota ja välillä tulee pohdittua tuntuuko se esikoisesta (tyttö) erityisasemalta sekä sitä miten toimii että se ainakin mahdollisimman vähän siltä vaikuttaisi. Vähän erilaisia asioita teen molempien kanssa ja hieman eriasioita on myös ne mistä erityisesti nautin kummankin kohdalla, suosikkia se mielestäni kummastakaan tee.
 
[QUOTE="ani";25928931]Mielestäni rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta kyllä silti mulla on läheisemmät välit yhteen heistä. Ketään en todellakaan voisi kuitenkaan uhrata toisten vuoksi, he kaikki ovat aivan ihania omia persooniaan.[/QUOTE]

Itse en voi sanoa, että olisi edes erityisen läheiset välit jompaan kumpaan. Esikoisen kanssa meillä on omat juttumme. Tykätään liikkua, ollaan luontohenkisiä, tykätään eläimistä, kiinnostuttu siinä mielessä samanlaisista asioista. Ja molemmissa on sellaista erakkohenkisyyttä. Tempperamenttikin on samanlainen. Esikoinen on myös enemmän minussa kiinni kuin kuopus.

Kuopus taas on halittelija, oikea naistenmies, hurmuripoika, josta ei vaan yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Höpöttää taukoamatta, keksii hassuja sanontoja, on sellainen valoisa lapsi. Intressit eroavat reippaasti minun intresseistäni, mutta se ei millään asteella vähennä kiintymystä, eikä tarkoita sitä, että minulla olisi huonommat välit kuopukseen kuin mitä minulla on esikoiseen.
 
Kaikkia lapsia ei voi rakastaa samalla tavoin, mutta varmaan yhtä paljon voi.

Suosikkeja voi olla hetkittäin, ja ehkä vanhempana huomaan, että joku olikin suosikkini. Tai että sitten aikuisena joku lapsi onkin lähempänä minua kuin toinen. Persoonat käyvät yksiin jonkun kanssa, jonkun kanssa ei. Ihmissuhde se äiti-lapsisuhdekin on.
 
Mulla on kaksi poikaa. Rakkaita ovat molemmat mutta esikonen on saanut alkunsa klinikalla.Ehkä siitä syystä hän on erityisen rakas. Kohtelen heitä tasapuolisesti mutta ehkä sydämen sopukassa esikoisella on erityisasema juuri sen takia, että hänen saamikseen olen joutunut käymään läpi rankan tien.
 
Kaikissa on omat hyvät puolensa joista tykkään. Esikko on älykäs ja henkisesti viisas. Keskimmäinen on muuten vain ihana ja kuopus on avoin ja sosiaalinen hurmuri.Tasaista ei ole tykkääminen, mutta en kyllä osaa ketään pistää etusijallekaan, tai sanoa ketä rakastaisin eniten. Vähän sama asia kuin puhelinliittymien kytkykauppojen vertaaminen, toisessa saa tietyllä rahalla enemmän puheaikaa mutta huonomman puhelimen, toisessa paremman puhelimen mutta huonommat edut :)
 
Ei minulla ole suosikkilasta, mutta kaikkia kolmea lastani rakastan kutakin hieman eri tavalla. Muistan oman äitini vastanneen minulle aikoinaan omista lapsistaan samoin, silloin sitä oli vaikea käsittää, mutta nyt ymmärrän oikein hyvin, mitä äitini tarkoitti.
Jokaisella lapsellani on oma erityinen asemansa sydämessäni. Rakkauden määrää en osaa mitata, että olisiko se rakkausdeseinä tai kiloina, jotakuta kohtaan painavampaa. Määrällisesti varmaankin rakkauden vaakakupit olisivat tasapainoiset. Kuitenkin toista lasta voi olla helpompaa rakastaa kuin toista. Lasta, joka antaa itseäänb helpommin rakastaa, on helpompi rakastaa, kuin lasta, jonka piikit ovat pystyssä. Lasta, joka joutuu hankaluuksiin, aiheuttaa huolta, ärsyttää, suututtaa jne. Rakkauden määrä tälläistä lasta kohtaan ei ole pienempi. Sydän on vaan vähän enemmän vereslihalla tälläisen lapsen kohdalla.
Sellaista riivinrautarakkautta.


Ja onhan sekin tosiasia, että jonkun lapsen kanssa ne ns, kemiat vaan pelaavat paremmin. Joskin tämäkään ei ole ehkä pysyvää. Tarkoitan että lapsen ja vanhemmuuden välisessä suhteessa, eletään monenlaisia vaiheita. Sama lapsi voi välillä olla sinua lähempänä ja välillä etääntyä sinusta.. samoin toista vanhempaansa.

Silloin kun sain kuopukseni, äitini osti isomille tytöilleni hurmaavan kirjan.

Kaikki yhtä rakkaita ( Sam McBratney) joka kolmen karhulapsen silmin kuvaa, juuri sitä, miten kaikki lapset voivat olla yhtä rakkaita- jokaisella ollen ainutlaatuinen asemansa vanhempiensa sydämessä.


Omat lapseni eivät enää kirjasta niin välitä, mutta minusta se on ihana yhä.:heart:
 
Viimeksi muokattu:
Jokaisella lapsella on oma suosikkipaikkansa sydämessä. Esikoinen teki meistä vanhempia ja hänen syntymänsä oli elämän täysin mullistava kokemus. Keskimmäinen on aivan uskomattoman rakas ja valloittava persoona. Kuopus puolestaan on vielä pieni tänttärä, jolla on hauskat jutut.. Kaikkiin lapsiin on omanlaisensa suhde ja jonain päivinä joku lapsi saa enemmän huomiota kuin toinen, eipä silti kukaan voi sanoa että joku lapsi olisi erityishuomion kohteena jatkuvasti tai suosikki.
 
Toi on varmaan kinkkinen kysymys mihin on vaikea vastata... Itse sanon, että rakastan jokaista kolmea lastani ihan äärettömän paljon, mutta jollain tavalla rakkaus on erilaista jokaiseen heistä. Kuopus esimerkiksi on vasta pian 4v ja "perheen vauva". Hänen rakastamisensa on helppoa. Esikoinen sen sijaan on pian 9v poika ja hänen rakastamisensa ei aina ole niin mutkattoman helppoa, kun on kaikenlaista konfliktia milloin mistäkin. Vaikea selittää. :) Kukaan ei ole siis suosikkini,vaikka kuopus on jollain tavalla erityisen tärkeä koska hän on syntynyt mieheni vaikean sairauden jälkeen enkä enää uskonut, että saisimme kolmatta lasta.

Tiedän myös, että oma isäni rakastaa kaikkia neljää lastaan yhtä paljon, mutta tiedän silti esikoisena olevani jollain tavalla suosikkilapsi. Isäni on sen sanonut ääneenkin joskus. Sanonut siis, että olemme kaikki rakkaita, mutta minä olen erityisen tärkeä.
 
Mä ajattelin ja jopa pelkäsin toisen raskauteni aikana, että en pystyisi rakastamaan tätä toista yhtä paljon kuin esikoista. Aivan turhaan. Mä rakastan molempia äärettömästi. Kummankin puolesta tekisin ihan mitä vaan.

Mulla on tyttö ja poika. Ovat niin erilaisia ja aivan uskomattoman ihania :). Ei noista pysty suosikkeja valitsemaan, kun molemmat ovat niin rakkaita.
 
Enpä oo huomannut, että olisi. Pelkäsin ennen toisen lapsen syntymää, että mitä jos en voi rakastaa häntä kuten esikoista. Turha pelko, molempia rakastan yhtä paljon. Niin se rakkaus vain riittää kahdellekin ja useammalle varmasti myös.

Mitään sukupuolijaottelua ei myöskään ole, siksikään, että meillä on 2 tyttöä. Toinen taapero ja toinen isompi, ihastuttavat yhtälailla joka päivä, erilaisilla jutuilla vain.

En kokenut lapsuudessani, että äidilläni olisi ollut suosikkia, enkä koe vieläkään.

Tiedän kuitenkin perheen, jossa tyttö meni poikien ohi.
 
[QUOTE="ani";25928931]Mielestäni rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta kyllä silti mulla on läheisemmät välit yhteen heistä. Ketään en todellakaan voisi kuitenkaan uhrata toisten vuoksi, he kaikki ovat aivan ihania omia persooniaan.[/QUOTE]

Samoin miettein. Neljä lasta löytyy ja varsinkin aikuistuessa luonteet merkkaa. Toki kaikkia lapsiani olen aina rakastanut, viisi kappaletta heitä. Kahden kanssa on erityisen lämpimät välit. On tyttöjä ja poikia.
Tokikaan en sitä esille tuo, mieltymystäni ja rakstan kaikkia, ihania ovat.
 
Rakastan kaikkia lapsiani aivan äärettömän paljon, mutta kyllä se rakkaus vähän erilaista on.

Esikoiseni on sallainen "vanhana syntynyt" pohtija. Äärettömän älykäs ja aivan uskomattoman empaattinen. Ei tekisi kenellekään pahaa ikinä. Itkee kun jollakin muulla on paha olla. Aivan uskomaton ihminen. Ihailen ja arvostan häntä aivan suunnattomasti. Tämä maailma olisi parempi paikka, jos täällä olisi enemmän hänen kaltaisiaan. Mutta tavallaan luonteeltaan hyvin erilainen kuin minä, välillä vähän "liiankin arka" ja vaatii itseltään liikaa.

Keskimmäiseni taas on sellainen ihan rämäpäinen, esiintymisestä ja muiden huomiosta nauttiva "tähti". Ystävystyy uusien ihmisten kanssa noin minuutissa eikä sellaista paikkaa ole mistä hän ei tulisi kotiin uuden ystävän kanssa. Mutta välillä vähän hankala ja omapäinen, ei usko eikä tottele, vänkää vastaan jne. Ja on hidas kuin mikä. Hänen kanssaan tulee riideltyä eniten, vaikka toisaalta taas saa minut välillä tuntemaan sellaista ylpeyttä, että en ole sellaista milloinkaan tuntenut. Saa meidän lapsista eniten ulkopuolisten huomiota ja ihailua osakseen ja ansaitsee kyllä sen kaiken.

Ja kuopus taas... Hän on sellainen ihana tunteitaan täysin avoimesti esittävä, äitiä sata kertaa päivässä pussaava söpöläinen, jolla maan mainioimmat jutut. Äidin vauva, joka kiipeää syliin joka ilta ja vaatii huomionsa jaksoin tai en. Ei häntä voi olla rakastamatta!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa