Lemmikin kuolema -uusi tilalle?

["kyynel"]

Kuulisin mielelläni mitä tuumaatte/miten olette tehneet (uuden lemminkin suhteen) kun lemmikki on kuollut. Kuinka pian on tullut mieleen josko uusi elukka tilalle? Oletteko hankkineet uuden "lohdutukseksi" murheeseen?

Eräs läheinen on juuri menettänyt lemmikkinsä ja tässä tilanteessa mietityttää olenko minä se "omituisesti" tuumiva..

 

[Keittiönoita]

Mulla on kissojen kuoleman jälkeen mennyt aina useampi vuosi ennenkuin olen ottanut uutta kissaa. Koirani kuoli toissakesänä ja vähän luulen, että en tule enää ottamaan koiraa. Koira oli kuollessaan ainoa lemmikkieläimeni ja ensimmäistä kertaa 37:ään vuoteen kodissani ei tassutellut mikään karvaturri. Koti tuntui aivan älyttömän tyhjältä ja kolkolta. Satuin sitten surffailemaan netissä ja näin ilmoituksen, jossa kahdelle kissalle etsittiin kiireellisesti uutta kotia. Alle kuukausi koiran kuolemasta kotiani terrorisoi jälleen kaksi ihanaa miukulaista :heart:

 

["vieras"]

No en ainakaan "lohdukkeeksi" ole uutta ottanut. Mulle lemmikit on olleet perheenjäseniä, joiden kuoltua on myös tarvinnut tehdä jonkin sortin "surutyö", jos noin voi sanoa. Jokainen elukka on myös oma persoonansa, eikä sen kuolleen paikkaa voi kukaan ottaa. Mietin tässä siis, että jos sen ottaa korvikkeeksi ja lohdukkeeksi, niin miten sen elukan sitten käy, kun tajuaa, että se ei olekaan sama, kuin se kuollut oli? Tuleeko siitä silloin helpommin huonosti kohdeltu ja kiertolainen? En siis tarkoita, että automaattisesti näin käy, mutta onko riski suurempi? Hmmm... Jopas tuli syvällistä pohdintaa...

 

[uusi pentu]

Meidän koira kuoli 2v sitten, itse asiassa tänään on juuri se kuolinpäivä. Koira jouduttiin lopettamaan. Silloin sanoin ja ajattelin että meille ei uutta koiraa tule ainakaan kahteen vuoteen.

No kuinkas sitten kävikään että kahden kuukauden kuluttua meille tuli koiranpentu. Ei mitenkään suunniteltu uuden koiran ottamista, vaan kävi niin että tuttavalle sattui syntymään sopivia pentuja ja me haluttiin ottaa yksi. Meillä on koirat pääasiallisesti ulkokoiria. Mutta ei sitä uutta koiraa mitenkään lohdutukseksi otettu, tuntui vaan että kyllä täällä maalla koira kuuluu olla, piha/tarha tuntui niin tyhjältä ilman koiraa.

Ja meillä oli kyllä vielä sekin että olin silloin hoitovapaalla kun uusi koira tuli ja palaamassa töihin muutaman kuukauden kuluttua, niin se koiran pentuvaihe oli helppo toteuttaa kun olin vielä kotona. Mutta jokainen ajattelee ja tuntee tämänkin asian tavallaan.