Levoton 5-vuotias, neuvoton äiti

["Neuvoton äiti"]

Kaipaisin vinkkejä / mielipiteitä / vertaistukea. Meillä on 5 vuotias poika, päiväkodissa kaikissa testeissä saanut hyvät arvioinnit, keskittymiskyvyssä päiväkodissa tai hahmotuksessa yms. ei vikaa, päinvastoin, erityisen hyvin pärjäsi.

Aina ollut tosi vilkas ja itsepäinen, jonkinlainen huoli on minulla aina tuosta pojasta ollut. On motorisesti tosi levoton, tv:tä katsellessaan välillä on rauhassa, muuten on liikkeessä koko ajan, puhua pulputtaa aivan tauotta, ei kuitenkaan keskity kuntelemaan vastausta, ruokapöydässä heiluu ja puhuu koko ajan, kun pitäisi pukea, hyppii pitkin poikin ja laulaa yms. Siis toiminta aivan epäjohdonmukaista, levotonta, ja keskittymiskyvytöntä.

Ollaaan mielestäni ihan normaali perhe, ja olen ihan ok äiti, perusasiat on kunnossa, eikä ole liikaa tv:n katselua tms. Kavereitakin on, viikonloppuisin ainakin toisena päivänä on leikkikaveri. Yhdessä touhutaan asioita, pyöräillään, pelataan, käydään puistossa, kotona on rutiinit, ja mielestäni turvallistakin on, ja rajat löytyy. Hyvästä käytöksestä palkitaan tarroilla, kaikki taidot on kohdallaan, asiat osaa (syöminen, pukeminen) kun niin haluaa. Huonosta taas menettää asioita, esim. lastenohjelmat tai joutuu nurkkaan tms.

Rakas tuo poika on, mutta niin rasittava. Alan olla aika väsynyt. Mies on töiden vuoksi paljon pois, joten päävastuu on minulla. Poika siis tuntuu olevan iholla joka hetki kun on kotona, omaehtoista toimintaa ei ole, enkä voi / jaksa joka hetki olla vain häntä varten... Korostan, että tuo käytös siis korostuu kotona, päiväkodissakin poika on ollut haasteellinen ja tiukkoja rajoja kaipaava, mutta asiat on siellä saatu sujumaan, heidän mukaansa on kovapäinen, mutta normaali poika. Olo alkaa tosiaan olemaan epätoivoinen...

Kaipaisin vinkkejä / vertaistukea / kommentteja...

 

[vierasss]

Samanlainen 5v. meillä, ja kyllä se levottomuus ja impulsiivisuus on mielestäni ihan synnynnäisen temperamentin tulosta. Ainakin meillä. Sisaruksensa on aivan toista maata. Mulla myös välillä loppuvat voimat ja keinot, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Joskus tulee parempiakin kausia. Ja onhan tuossa temperamentissa paljon hyvääkin: itseluottamus, rohkeus...

 

["Veera"]

Meillä kolmevuotias käyttäytyy välillä kutakuinkin noin, tulkitsen sen käytöksen lähinnä huomionkipeydeksi, osaa kuunnella ja käyttäytyä, pukea ja syödä nätiksi mutta äidin kanssa ei vaan huvita kun äidin huomion saa paremmin törppöilemällä.

Meillä on perisyntinä ihan selvästi se että minusta on mukava ulkoilla, uida, pyöräillä, harrastaa lasten kanssa joten usein sellainen tylsä kotona makailu, leegoilla rakentelu, lukeminen tylsistyminen jne jää vähiin ja kaikki aika kotona menee pakollisiin kotitöihin kun niin paljon ollaan liikkeellä. Sitten kun ymmärtää rauhoittua itse ja ihan oikeasti vain olla ja möllöttää niin lapsetkin rauhoittuu.

Olen siis vauvan kanssa kotona ja 3v on 2 päivää viikossa päiväkodissa 5h kerrallaan, silti tuntuu että varsinkin hyvällä säällä ei koskaan olla kotona. Jos teillä lapsi on joka päIvä päiväkodissa niin ei lapsi välttämättä jaksa kauheesti aktiviteettia sen lisäksi

 

["Miira"]

Oika on tosi laiska liikkumaan, olisi vaan tietokoneella (rajoitettu viikonloppuihin) ja makaisi sohvalla tv:n edessä.
Koulussa onneksi on liikuntaa ja kulkee koulumatkat pyörällä. Lisäksi hönellä on liikunnallinen harrastus kaksi kertaa viikossa kouluaikoina. Mutta nyt mulla on oikeasti huoli, kun ei ole koulua ja harrastuskin on kesän ajan tauollam että pojan kunto romahtaa täysin jos vaan makaa kotona.
Itse olen päivät töissä ja iltaisin on erinäisiä menoja ja hoidettavia asioita, joten en nyt joka päivä häntä pysty liikuttamaan. Esim. Eilen oltiin luontopolku kävelemässä läpi, mutta varsinkaan työpäivinä se ei onnistu.
Mitä voisi keksiä? Asutaan melko korvessa, joten maauimalaakaan ei ole 25 km:n säteellä, että voisi pojan sinne kavereineen päivisin lähettää.
Olispa ihanaa kun noilla lapsilla olisi sama kuin omassa lapsuudessa eli mäkin olin aian pihalla pelaamassa pesistä, kirkonrottaa tms. nyt noilla ei ole tollasta tapaa ollenkaa, kavereita kun poika näkee niin makaavat säkkituoleillaan ja räpläävät kännykkää.
Aika hurjaa siis että vanhemmat joutuvat 13-vuotiasta ulkoiluttamaan ja liikuttamaan.

 

["Jenis"]

[QUOTE="Veera";29967910]Meillä kolmevuotias käyttäytyy välillä kutakuinkin noin, tulkitsen sen käytöksen lähinnä huomionkipeydeksi, osaa kuunnella ja käyttäytyä, pukea ja syödä nätiksi mutta äidin kanssa ei vaan huvita kun äidin huomion saa paremmin törppöilemällä.

Meillä on perisyntinä ihan selvästi se että minusta on mukava ulkoilla, uida, pyöräillä, harrastaa lasten kanssa joten usein sellainen tylsä kotona makailu, leegoilla rakentelu, lukeminen tylsistyminen jne jää vähiin ja kaikki aika kotona menee pakollisiin kotitöihin kun niin paljon ollaan liikkeellä. Sitten kun ymmärtää rauhoittua itse ja ihan oikeasti vain olla ja möllöttää niin lapsetkin rauhoittuu.

Olen siis vauvan kanssa kotona ja 3v on 2 päivää viikossa päiväkodissa 5h kerrallaan, silti tuntuu että varsinkin hyvällä säällä ei koskaan olla kotona. Jos teillä lapsi on joka päIvä päiväkodissa niin ei lapsi välttämättä jaksa kauheesti aktiviteettia sen lisäksi[/QUOTE]

Mä en nyt kyllä ymmärtänyt yhtään, miten 3-vuotias ja ulkoilu liittyy ap:n ongelmaan? Eihän 3-vuotias ja 5-vuotias oli millään lailla verrattavissa.

Meillä on 6-vuotias ap:n kuvaileman lapsen kaltainen touhupakkaus, ja kyllä itelläki on välillä takki aika tyhjä. Meillä ei oo ollu päiväkodissa ongelmia, kotona sitten senkin edestä. Kiusataan nuorempia, riehutaan, mölytään, huudetaan, intetään vastaan, lauletaan, pelleillään kun pitäisi pukea/syödä/mennä pesulle jne. Ja välillä on sitten aivan ihana lapsi, ihan Jekyll/Hyde-meininkiä.

 

["Veera"]

[QUOTE="Jenis";29967980]Mä en nyt kyllä ymmärtänyt yhtään, miten 3-vuotias ja ulkoilu liittyy ap:n ongelmaan? Eihän 3-vuotias ja 5-vuotias oli millään lailla verrattavissa.

Meillä on 6-vuotias ap:n kuvaileman lapsen kaltainen touhupakkaus, ja kyllä itelläki on välillä takki aika tyhjä. Meillä ei oo ollu päiväkodissa ongelmia, kotona sitten senkin edestä. Kiusataan nuorempia, riehutaan, mölytään, huudetaan, intetään vastaan, lauletaan, pelleillään kun pitäisi pukea/syödä/mennä pesulle jne. Ja välillä on sitten aivan ihana lapsi, ihan Jekyll/Hyde-meininkiä.[/QUOTE]

Meiltä löytyy myös viisivuotias, joka on luonteeltaan täysin erilainen, oli jo kolmevuotiaana täysin erilainen kuin tuo häslääjä/haaveilija. Mutta pointtini koski lähinnä tuota huomionkipeyttä ja kyllä se voi viisvuotiaalla ilmetä samalla tavalla kuin kolmivuotiaalla

 

[Keskittymisongelma]

Googlaa adhd/add