U
unetonna
Vieras
Hei,
kokeneempien apua kaipaan, kun meillä on nämä yöhommat menneet siihen pisteeseen, että kukaan ei enää jaksa..
Hieman taustaa: kyseessä on poikkeuksellisen voimakastahtoinen ja hyvin vilkas, aktiivinen ja utelias vauva. Yöt meni aika ok ja enimmäkseen omassa sängyssä 5kk asti, kunnes oppi nousemaan ylös ja konttamaan. Tosin yösyöttöjä oli 2 tunnin välein puolivuotiaaksi asti ja 3 tunnin välein ihan tähän asti. Mutta siis liikkumaan oppiminen teki meillä öistä aivan mahdottomia. Siitä lähtien yöt ovat sujuneet vaihtelevan huonosti: parhaimillaan n.3-4 herätystä, joista vähintään 1-2 kestää pitempään(esim. 45 min) ja voi olla kovaa huutoa. Pahimillaan herätyksiä yli 10 ja huutoa enemmänkin tai sitten yksinkertaisesti valvoo vaikkapa klo 2-4.30. "Anna huutaa vaan", sanoo moni, mutta kun meillä se huuto on tosiaan semmosta, että lopussa vauva oksentaa ja kakoo huutamisestaan. Päivärytmit ja iltarutiinit on niin säännölliset kuin vain tässä elämäntilanteessa voi, syö kiinteitä 5-6 krt/pv ja on rintamaidolla, nukkuu joko yhdet 2 tunnin päikkärit tai kahdet tunnin, vähän yön sujumisesat riippuen. Perhepeti ei ole meille mikään valinta, vaan ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, että edes vähän saa nukkua.
Mutta siis ongelma on se, että 1) ei tunnu olevan mitään mahdollisuutta saada vauvaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Jos ei nukuta sylissä/vieressä syvään uneen, eli jos pienikin tajunnan kipinä on jäljellä, hyppää sänkyyn pantaessa ylös kuin vieteri ja alkaa huutamaan. Sama tapahtuu yöllä. Paikallaan eli aloillaan sängyssä ei väkisinkään voi pitää ja ylös tosiaan nousee vaikka väsymys olisi minkälainen. Olemme välillä koittaneet, kuinka kauan sinnikko jaksaa, mutta kyllä meillä itsellä on sitten loppunut usko kolmen tunnin jälkeen kun hyppii vaan ylös ja huutaa, huutaa, huutaa.. Viereen kyllä nukahtaa parissa minuutissa illalla, mutta herää vähintään kahden tunnin pästä ja silloin nukhataminen yleensä vaikeampaa.
2) vaikka nukahtaa viereen ihan ok, ei kyllä nuku hyvin. Jos äiti on vieressä, nukkuu aivan mahdottoman levottomasti, vaatii tissiä 3-5 krt yössä jne.mutta ei välttämättä huuda kovinkaan paljon. Nyt nukkunut n. kuukauden isän kanssa ilman yötissiä ja se meneekin yleensä *vähän* paremmin...jos menee. Toisaalta voi suuttua äitin poissaolosta niin, että huutaa kuin syötävä: nukkuu tunnin, huutaa hysteerisesti 45 min, nukkuu taas tunnin jne.
Jos yö menee "hyvin", heräilee kyllä, mutta huutaa vain kerran pari, mutta silti aikuisen vaikea nukkua, sillä vauva hyörii, pyöri, kynsii, raastaa, kiipeilee päälle ja usein suostuu nukkumaankin vain siinä päällä.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kukaan sukulainen ei ole ikinä kuullutkaan tällaisesta, vaikka meillä on lapsia suvut täynnä. Tuntuu, että mitkään normaalit neuvot ei meidän tapauksessa auta, kun vauva on niin suunnattoman levoton. Kaipaisinkin neuvoja toisilta, oikeasti mahdottomien lasten vanhemmilta.
Vauvalla on kovasti allergioita, joten ihan oikeitakin vaivoja on, jotka itkettää. Mutta oli mikä oli, vanhemmilla alkaa olla paukut loppu, toinen täyspäivätöissä, toinen puolipäiväisenä.
Toivotatvasti tästä sekavasta selityksestä saa jotain selkoa...
kokeneempien apua kaipaan, kun meillä on nämä yöhommat menneet siihen pisteeseen, että kukaan ei enää jaksa..
Hieman taustaa: kyseessä on poikkeuksellisen voimakastahtoinen ja hyvin vilkas, aktiivinen ja utelias vauva. Yöt meni aika ok ja enimmäkseen omassa sängyssä 5kk asti, kunnes oppi nousemaan ylös ja konttamaan. Tosin yösyöttöjä oli 2 tunnin välein puolivuotiaaksi asti ja 3 tunnin välein ihan tähän asti. Mutta siis liikkumaan oppiminen teki meillä öistä aivan mahdottomia. Siitä lähtien yöt ovat sujuneet vaihtelevan huonosti: parhaimillaan n.3-4 herätystä, joista vähintään 1-2 kestää pitempään(esim. 45 min) ja voi olla kovaa huutoa. Pahimillaan herätyksiä yli 10 ja huutoa enemmänkin tai sitten yksinkertaisesti valvoo vaikkapa klo 2-4.30. "Anna huutaa vaan", sanoo moni, mutta kun meillä se huuto on tosiaan semmosta, että lopussa vauva oksentaa ja kakoo huutamisestaan. Päivärytmit ja iltarutiinit on niin säännölliset kuin vain tässä elämäntilanteessa voi, syö kiinteitä 5-6 krt/pv ja on rintamaidolla, nukkuu joko yhdet 2 tunnin päikkärit tai kahdet tunnin, vähän yön sujumisesat riippuen. Perhepeti ei ole meille mikään valinta, vaan ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, että edes vähän saa nukkua.
Mutta siis ongelma on se, että 1) ei tunnu olevan mitään mahdollisuutta saada vauvaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Jos ei nukuta sylissä/vieressä syvään uneen, eli jos pienikin tajunnan kipinä on jäljellä, hyppää sänkyyn pantaessa ylös kuin vieteri ja alkaa huutamaan. Sama tapahtuu yöllä. Paikallaan eli aloillaan sängyssä ei väkisinkään voi pitää ja ylös tosiaan nousee vaikka väsymys olisi minkälainen. Olemme välillä koittaneet, kuinka kauan sinnikko jaksaa, mutta kyllä meillä itsellä on sitten loppunut usko kolmen tunnin jälkeen kun hyppii vaan ylös ja huutaa, huutaa, huutaa.. Viereen kyllä nukahtaa parissa minuutissa illalla, mutta herää vähintään kahden tunnin pästä ja silloin nukhataminen yleensä vaikeampaa.
2) vaikka nukahtaa viereen ihan ok, ei kyllä nuku hyvin. Jos äiti on vieressä, nukkuu aivan mahdottoman levottomasti, vaatii tissiä 3-5 krt yössä jne.mutta ei välttämättä huuda kovinkaan paljon. Nyt nukkunut n. kuukauden isän kanssa ilman yötissiä ja se meneekin yleensä *vähän* paremmin...jos menee. Toisaalta voi suuttua äitin poissaolosta niin, että huutaa kuin syötävä: nukkuu tunnin, huutaa hysteerisesti 45 min, nukkuu taas tunnin jne.
Jos yö menee "hyvin", heräilee kyllä, mutta huutaa vain kerran pari, mutta silti aikuisen vaikea nukkua, sillä vauva hyörii, pyöri, kynsii, raastaa, kiipeilee päälle ja usein suostuu nukkumaankin vain siinä päällä.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kukaan sukulainen ei ole ikinä kuullutkaan tällaisesta, vaikka meillä on lapsia suvut täynnä. Tuntuu, että mitkään normaalit neuvot ei meidän tapauksessa auta, kun vauva on niin suunnattoman levoton. Kaipaisinkin neuvoja toisilta, oikeasti mahdottomien lasten vanhemmilta.
Vauvalla on kovasti allergioita, joten ihan oikeitakin vaivoja on, jotka itkettää. Mutta oli mikä oli, vanhemmilla alkaa olla paukut loppu, toinen täyspäivätöissä, toinen puolipäiväisenä.
Toivotatvasti tästä sekavasta selityksestä saa jotain selkoa...