Liekkö unta vai kuvitelmaa, mutta ei ollut vauvavaiheet näin hermoja raastavia kuin nämä murkkuikäiset + minipari.....

[Riipputisurupuska]

..Onneksi on joku laki ettei lasta saa lyödä....joskus kyllä tuntuu, että nyt jos pyöräyttäis ja näyttäs perhana kaapin paikan niin tokenisivatkohan juuttaat!!!

Osaavat perskule hakea hetken, jolloin äiskä ei kenties pääse kiljumaan tai komentamaan...

Tässä viimeksi oli puhelimessa, kun soittivat vakuutusyhtiöstä ja helkatinmoinen mekastus päällä muutenkin mökissä: Pikku akka kiljuu, että tv-peli jäi kesken, pikku koululainen uikuttaa syystä joka ei vielä meikälle selvinnyt (ehtivät jo lähteä luistelemaan..) ja rippikoululainen käy rakuttamassa saisko minun pyörällä kylille lähteä (en antanut, koska omansa taas jyrännyt rikki ja ajoi vanteilla kotio pätömatkan, kun ei viitsinyt työntää... :headwall: :headwall: )

Yritä siinä sitten asiallisesti keskustella puhelimessa vakuutuksista, sihistä penskalle, että oon puhelimessa, johon murkku, että joo, joo ainahan sinä lätiset (kun yrittelin saada odottamaan puhelun loppua..)

Piti jo hakea oman pyörän avain taskuun, käskin kävelemään ja ehdin sitten vielä takaisin komentamaan puhelun loputtua eli annoin "pienen" jälkiselvittelyn siitä, kuinka käyttäydytään kun olen puhelimessa enkä todellakaan joutavanpäiväisiä lätisemässä |O |O

Kuuli ehkä naapuritkin äidin ja pojan todella vuorovaikutuksellisen ja "rakentavan" keskustelun...

Ja p..le ei aina jaksa asiallisesti ja rauhallisesti puhua... :|

No, nuori herra kävelee sitten kouluunkin muutaman päivän ajan ainakin, kun on taas tämä ei-mitään-väliä-millään-vaihe menossa...

Joo, joo, tiedän että immeisillä menee pahemmin, mutta se ei silti estä murisemasta...Pitäähän sitä tunteensa ilmaista äidinkin, kun aina puhutaan nuorten mahdollisuuksista tunteiden ilmaisuun ja purkamiseen.....

 

[jeps]

mun poika kohta 11 vee ja alkanut kuunnella metallicaa (täysillä) omassa huoneessa..johon minä komentamaan et se perskeleen renkutus pienemmälle.. alkaa olla nuita murkkuoireita vissiin. Joka asiasta valittaa ja maleksii sohvalla..valkkaa vaatteitaan ja peilaa tukkaansa..argh, ja minä väsyneenä työpäivän jälkeen raadan ateriaa johon tulee mulkaisu
-Ai, totaks meil onkii..ei oo nälkä. Johon minä ; ja nyt istut siihen tuoliin ja pistelet poskees mitä annetaan.. ja poika ottaa nokkiinsa kun huudetaan..
Sitten jynttää rappuset yläkertaan.. ei-mua-kiinnosta-enkä-mä-välitä- asenteella.
Huokaus! Muistan vielä kun yhdessä harjoteltiin kenkiä jalkaan oikeinpäin ja pihalla osoteltiin kaikki linnut ja autot..
Että tämmöstä meijän arkeen. Mut kyllä mulla on oikeus näyttää joskus hermostuminen..väkisinkin pinna palaa jos itseä väsyttää ja toinen vaa naamaansa vääntelee. On meillä hauskaakin ja nauretaan yhdessä ja remutaan pihalla, joten kait se on sallittua joskus "pimahtaa"

 

[Riipputisurupuska]

mun poika kohta 11 vee ja alkanut kuunnella metallicaa (täysillä) omassa huoneessa..johon minä komentamaan et se perskeleen renkutus pienemmälle.. alkaa olla nuita murkkuoireita vissiin. Joka asiasta valittaa ja maleksii sohvalla..valkkaa vaatteitaan ja peilaa tukkaansa..argh, ja minä väsyneenä työpäivän jälkeen raadan ateriaa johon tulee mulkaisu
-Ai, totaks meil onkii..ei oo nälkä. Johon minä ; ja nyt istut siihen tuoliin ja pistelet poskees mitä annetaan.. ja poika ottaa nokkiinsa kun huudetaan..
Sitten jynttää rappuset yläkertaan.. ei-mua-kiinnosta-enkä-mä-välitä- asenteella.
Huokaus! Muistan vielä kun yhdessä harjoteltiin kenkiä jalkaan oikeinpäin ja pihalla osoteltiin kaikki linnut ja autot..
Että tämmöstä meijän arkeen. Mut kyllä mulla on oikeus näyttää joskus hermostuminen..väkisinkin pinna palaa jos itseä väsyttää ja toinen vaa naamaansa vääntelee. On meillä hauskaakin ja nauretaan yhdessä ja remutaan pihalla, joten kait se on sallittua joskus "pimahtaa"

Niimpä...meillä kun vielä lisämausteena meidän ahkera 7.luokkalainen tarpeen(?) vaatiessa kiljuu ja märisee ja siihen vielä nämä kaksi nuorinta... |O

Pakostikin joskus tulee "sanainen arkku" aukaistua ja sitten murkut tai pienet urputtaa, että miksi huudat...joo MIKSIKÖHÄN...

Luojan kiitos ettei ukon kans tarttee mistään taistella eikä edes entisen niin voi "keskittyä" taistelemaan noiden perillisten kanssa elämän arkisista asioista

(Nämä arkitaistelut kun sais videolle niin vois sitten "vanhana ja viisaana" joskus katsella perillisten kanssa, että miten kukin on itseään ilmaissut missäkin tilanteessa....

 

[monen eri-ikäisen äiti]

Opettele tulemaan toimeen lastesi kanssa ja tunnistamaan ikä. He tarvitsevat erilaisia asioita ja erilaista vapautta ja vastuuta.
Uhma-ja murrosiän kuohuvat johtuvat vanhempien kyvyttömyydestä toimia oikein kulloisena ikänä.
Et voi toimia samoin ja vain komentaa vauvaa, seitsenvuotiasta ja murrosikäistä. Komentaa on aivan väärä sana ja ote, täytyy keskustella ja perustella kaikki kieltonsa, neuvonsa. Jatkuva negatiivisen palautteen antaminen tekee hallaa.
Anna rakkautta ja hemmottele lapsiasi asettamalla samalla rajat rakkaudella ikään sopivasti.

 

[murkku- ja uhmaikäisen äiti]

edelliselle kommentoin, että eiköhän meistä jokainen lastaan rakasta vaikka välillä "asettuu lapsen rooliin" ja kilju täyttä päätä. Murkkuikäinenkin osaa kyllä jo vedellä just oikeista naruista ja tietää millä äidin saa menettämään malttinsa. Viimeksi eilen karjaisin, kun murkkis ruokapöydässä alkoi marinan ruoastaan. Komensin liiankin kovalla äänellä huoneeseensa... Mutta jälkikäteen juteltiin, että ruokaa ei haukuta ja pyysin anteeksi omaa kohtuutonta reagointiani murkun vastaväitteisiin. Aina ollaan jutut sovittu ja keskusteltu halki, että ei jää kummallekaan mitään hampaankoloon. No uhmiksen kanssa ei sitten neuvotellakaan ;-D Mutta jokatapauksessa: kyllä vauva- ja taaperoaika oli HELPPOA verrattuna murrosikään. Uhmaikä lähinnä enää naurattaa tämän rinnalla...

 

[Riipputisurupuska]

Opettele tulemaan toimeen lastesi kanssa ja tunnistamaan ikä. He tarvitsevat erilaisia asioita ja erilaista vapautta ja vastuuta.
Uhma-ja murrosiän kuohuvat johtuvat vanhempien kyvyttömyydestä toimia oikein kulloisena ikänä.
Et voi toimia samoin ja vain komentaa vauvaa, seitsenvuotiasta ja murrosikäistä. Komentaa on aivan väärä sana ja ote, täytyy keskustella ja perustella kaikki kieltonsa, neuvonsa. Jatkuva negatiivisen palautteen antaminen tekee hallaa.
Anna rakkautta ja hemmottele lapsiasi asettamalla samalla rajat rakkaudella ikään sopivasti.

Ei ole vauvaa..sorry vaan ja lapset eivät siitä sorru, jos joskus antaa negatiivista palautetta, kunhan sitä positiivistakin jaksaa antaa!!!

Ei joka asiassa tarvitse lässyttää ja houkutella ja noita tuloksia näkyy ihan riittävästi, kun ei kukaan komenna ja kehutaan ja lässytetään aiheettakin...

Ja eivät lapset ole idiootteja eli ei aina tarvitse rautalangasta vääntää(vaikka siltä joskus tuntuukin, kun on samasta sanonut tai neuvonnut satoja kertoja...) tai joka pientäkin asiaa perustella eli joskus on tilanteita, jolloin pitää vain komentaa..

Mutta näistähän sais vaikka kirjasarjan kirjoitettua, kuka mitenkin komentaa tai jättää komentamatta...eli kuka pitää rajat ja kuka uskoo vapaaseen kasvatukseen....

Kiitos kuitenkin neuvosta ja kommentista...

 

[tuplaäiskä]

Apua...

 

[Riipputisurupuska]

Apua...

Mikäs se nyt apua huudattaa.....?

 

[syystyttönen]

niinhän se menee, että pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet.
ja kokemusta on!

 

[tuplaäiskä]

Apua...

Mikäs se nyt apua huudattaa.....?

No kun kuulostaa jotenkin kaukaiselta mutta väistämättömältä joskus meilläkin

 

[Riipputisurupuska]

Apua...

Mikäs se nyt apua huudattaa.....?

No kun kuulostaa jotenkin kaukaiselta mutta väistämättömältä joskus meilläkin

Niimpä...joskus tuntuu, että pitäis olla jokaisessa muksussa eri ikäisenä käyttöohjeet ja vielä lisäohjeet, kuinka käytetään, kun käyttöohjeet eivät tule käytännössä toimimaan!!!!

Välistä ei tiedä itkiskö vai nauraisko, kun keskenäänkin toisiaan komentavat ja rollaavat tai isommat herkistelee ja kehuu, kuinka jompi kumpi on toisen mielestä toiminut typerästi, vaikka just ois itse ollut samanlainen, mutta se unohtuu....

Toisinaan onnistuu hyvin ja asiallinen keskustelu menee perille tai niin ainakin vois luulla, mutta sitten iskee takapakki tai "huono päivä"..niin kasvattajalle kuin kasvatettavallekin

Well, kiitos Luojan en ole koskaan tuntenut itseäni täydelliseksi äidiksi tai vaimoksi, vaikka itsetuntoa kyllä löytyy, mutta kehun ehkä sitten 80v, kunhan on kakrut saatu aikuiseksi ja kenties järjelliseksi immeiseksi ja vanhuksillekin jäänyt jonkinlaiset hermojen rippeet.... :kieh: :kieh: