Liian "helppo elämä" pelottaa

["AnskuK"]

En edes tajua, miten olen onnistunut tekemään tästä itselleni ongelman, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että elämäni on ollut jollain tavoin liian helppoa tähän mennessä.

Onhan minullakin ollut joitain ongelmia, lapsena ja nuorena koin koulukiusaamista ja olin varsin yksinäinen. Ja nyt aikuisena olen kokenut pitkäaikaistyöttömyyttä ja taloudellisia vaikeuksia. Mutta kun vertaa niitä siihen, millaisia vaikeuksia esimerkiksi jotkut tuttuni ovat kohdanneet (vanhemman tai sisaruksen kuolema, väkivaltainen alkoholistiäiti, väkivaltainen puoliso, vakava sairaus tai muuta tällaista), niin olen kuitenkin selvinnyt aika vähällä.

Ja siis se "pelkoni" kai liittyy jotenkin ajatukseen tasapuolisuudesta. Että kun elämä on ollut suht helppoa, niin tuleeko minulle sitten tapahtumaan tulevaisuudessa jotain aivan kammottavaa, jo ihan vaan siksi kun muillekin ihmisille on pahoja juttuja tapahtunut.

 

["sasa"]

[QUOTE="AnskuK";29375928] tuleeko minulle sitten tapahtumaan tulevaisuudessa jotain aivan kammottavaa, [/QUOTE]

Kyllä! Sinunkin vanhempasi tulevat kuolemaan. Ja sinäkin tulet kuolemaan. Varo vain!

 

[Vieraas]

Ei kannata pelätä etukäteen. Elä päivä kerrallaan, kuten se olisi viimeisesi. Yritä nauttia

 

[dfdf]

Turha murehtiminen ja huolehtiminen oli ylivoimaisesti ykkösenä, kun kuolemassa olevilta vanhuksilta kysyttiin, mitä he katuvat elämässään.

 

[Professional Griefer]

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tosiaan turhaan murehdit etukäteen. Riittää että tiedostaa sen, että jotain itsestään riippumatonta kamalaa voi tapahtua, mutta sen kanssa diilaamisen aika on vasta sitten jos jotain tapahtuu.

Muakin kieltämättä vähän pelottaa, että jotenkin tottuu tähän "liian helppoon" elämään, jää ylimielisenä asumaan johonkin pilvilinnaan ja jos ja kun sieltä tullaan edes jonkin verran alas niin ei osaakaan enää toimia. Mutta eiköhän kaikki mene ihan hyvin, kun tiedostaa sen että asiat voi muuttua sekunnissa ja koittaa vaan arvostaa tätä hetkeä ja pysyä realistisena.

 

["mie"]

Monet ihmiset joille tapahtuu joku tragedia ovat myös siihen asti eläneet helppoa elämää ja sitte jysähtäny. Siitä kuitenkin selviää, ihminen on luotu sillä lailla..

 

[lasipää edellä]

Turha murehtiminen ja huolehtiminen oli ylivoimaisesti ykkösenä, kun kuolemassa olevilta vanhuksilta kysyttiin, mitä he katuvat elämässään.

Huolet ovat kuin vauvat. Ne kasvavat vain ruokkimalla.