V
vierailija
Vieras
Olin nuorena vuosia kiltin miehen kanssa ja näin jälkikäteen olen vasta nähnyt asian ongelmakohdat. Oma mieheni oli monen mielestä varmaan täydellinen, koska oli niin miellyttämisen haluinen ja huomaavainen. Tämä kuitenkin kostautui siinä, että jos itse sanoin mielipiteeni jostain asiasta ääneen, hän loukkaantui syvästi. Siksi koska itse koki että mölyt pidetään mahassa ja toista kuuluu viimeiseen asti miellyttää. Totta kai saa loukkaantua jos siltä tuntuu, mutta oli vaikeaa kun toinen loputtomasti miellyttää ja toinen ei, mutta ei tarkoita myöskään päsmäröidä tai muuta negatiivista. Kompromissit olivat vaikeita kiltin kanssa, sillä usein hän vetäytyi tai myötäili. Usein hän tunsi myös riittämättömyyttä, kun toinen ei ole yhtä (liian) kiltti.
Tein myös toki asioita häntä miellyttääkseen, mutta tarkoitan sitä, että toinen tuntuu tekevän niitä jatkuvasti, toinen kohtuudella, niin väkisinkin liian kiltti jää jalkoihin. Usein myös minun mielipide oli se viimeinen, koska hän ei jäänyt "väittelemään", minulle se olisi ollut keskustelua, joka kuuluu suhteeseen. Olin valmis enempäänkin kompromisseihin, mutta tavallaan minun ei edes tarvinnut, kun toinen aina vetäytyi itse ja ns antoi olla.
Mies lopulta masentui, varmasti osittain omasta tukahtuneisuudestaan suhteessa, vaikka muitakin syitä oli.
Kilttihän ei tarkoita että olisi tossu, mutta usein se liika miellyttämisen halu tms anteeksiantavuus on se ongelma. Itse koin että minulle annettiin liikaa valtaa ja vastuuta, kun ei painotettu omia halujaan enemmän. Siinä olisin kaivannut tukea, että kun asia/keskustelu lähti minun aloitteesta menemään tiettyyn suuntaan, olisi sitä suuntaa jatkettu/mietitty yhdessä argumentoiden. Ei niin, että kun mies tuon suunnan huomaa, hän lähtee vain mukailemaan sitä ja jää tarkkailemaan taka-alalla olijana tilannetta, odottaen multa seuraavaa siirtoa. En väitä että näin oli aina, mutta joskus.
Usein kiltti ei välttämättä edes tiedosta näitä toimintatapoja, jotka voivat juontua ties mistä. Jos esim kotityöt ovat hirveää tuskaa ja ne tekee vain miellyttääkseen toista ja itselle kelpaisi vaikka navetta, niin aikaa myöten se tuskastuttaa tehdä päivittäin jotain joka on niin turhaa ja ajanhukkaa itselle. Siinä sitten riidellään kun toinen ei siivoa nykyään, vaikka alunalkaenkin ne on tehty vain miellyttääkseen toista. Toki usein siivouksesta riidellään muutenkin, mutta itse ainakin huomasin että tuo siivous yllätti ihan yhtäkkisesti, kun tajusin ettei hän välitä vaikka tiskit olisi 6vko pöydällä. Alussa siivosimme yhdessä ja hän siinä mukana jälleen teki kaikkea lattiasta kattoon. Vuosien kuluessa yksittäinen pyykkivuori saattoi olla pesemättä kk, kun pyysin häntä ne vuorostaan laittamaan. Selvästi toinen menee lukkoon ja lamaantuu , kun oma siivouskäsitys on niin ristiriidassa toisen pyyntöjen kanssa, mutta luonne kovasti haluaisi miellyttää muttei jaksaisikaan.
Halusin tämän vain jakaa, kun aina sanotaan että kiltit miehet ei kelpaa. Ei se kiltteys, vaan ne lieveilmiöt. Oma kiltti mieheni tuntui vaativan enemmän tiedon lypsämistä, kuin mitä ymmärsin. Usein jos kiltti huomaa jäävänsä jalkoihin, se saa hänet yrittämään enemmän, kunnes luovuttaa, koska ei koe siltikään riittävänsä, eikä ymmärrä että ongelma saattaa olla liiassa kiltteydessä. Oli eksä silti aivan mahtava monella tapaa, emme vain sopineet toisillemme
Tein myös toki asioita häntä miellyttääkseen, mutta tarkoitan sitä, että toinen tuntuu tekevän niitä jatkuvasti, toinen kohtuudella, niin väkisinkin liian kiltti jää jalkoihin. Usein myös minun mielipide oli se viimeinen, koska hän ei jäänyt "väittelemään", minulle se olisi ollut keskustelua, joka kuuluu suhteeseen. Olin valmis enempäänkin kompromisseihin, mutta tavallaan minun ei edes tarvinnut, kun toinen aina vetäytyi itse ja ns antoi olla.
Mies lopulta masentui, varmasti osittain omasta tukahtuneisuudestaan suhteessa, vaikka muitakin syitä oli.
Kilttihän ei tarkoita että olisi tossu, mutta usein se liika miellyttämisen halu tms anteeksiantavuus on se ongelma. Itse koin että minulle annettiin liikaa valtaa ja vastuuta, kun ei painotettu omia halujaan enemmän. Siinä olisin kaivannut tukea, että kun asia/keskustelu lähti minun aloitteesta menemään tiettyyn suuntaan, olisi sitä suuntaa jatkettu/mietitty yhdessä argumentoiden. Ei niin, että kun mies tuon suunnan huomaa, hän lähtee vain mukailemaan sitä ja jää tarkkailemaan taka-alalla olijana tilannetta, odottaen multa seuraavaa siirtoa. En väitä että näin oli aina, mutta joskus.
Usein kiltti ei välttämättä edes tiedosta näitä toimintatapoja, jotka voivat juontua ties mistä. Jos esim kotityöt ovat hirveää tuskaa ja ne tekee vain miellyttääkseen toista ja itselle kelpaisi vaikka navetta, niin aikaa myöten se tuskastuttaa tehdä päivittäin jotain joka on niin turhaa ja ajanhukkaa itselle. Siinä sitten riidellään kun toinen ei siivoa nykyään, vaikka alunalkaenkin ne on tehty vain miellyttääkseen toista. Toki usein siivouksesta riidellään muutenkin, mutta itse ainakin huomasin että tuo siivous yllätti ihan yhtäkkisesti, kun tajusin ettei hän välitä vaikka tiskit olisi 6vko pöydällä. Alussa siivosimme yhdessä ja hän siinä mukana jälleen teki kaikkea lattiasta kattoon. Vuosien kuluessa yksittäinen pyykkivuori saattoi olla pesemättä kk, kun pyysin häntä ne vuorostaan laittamaan. Selvästi toinen menee lukkoon ja lamaantuu , kun oma siivouskäsitys on niin ristiriidassa toisen pyyntöjen kanssa, mutta luonne kovasti haluaisi miellyttää muttei jaksaisikaan.
Halusin tämän vain jakaa, kun aina sanotaan että kiltit miehet ei kelpaa. Ei se kiltteys, vaan ne lieveilmiöt. Oma kiltti mieheni tuntui vaativan enemmän tiedon lypsämistä, kuin mitä ymmärsin. Usein jos kiltti huomaa jäävänsä jalkoihin, se saa hänet yrittämään enemmän, kunnes luovuttaa, koska ei koe siltikään riittävänsä, eikä ymmärrä että ongelma saattaa olla liiassa kiltteydessä. Oli eksä silti aivan mahtava monella tapaa, emme vain sopineet toisillemme
