J
Jiande
Vieras
Heitin puheensorinassa kaverille läpän, jossa luonnehdin hänen miestään sanalla "bipolaarinen". Oli juuri kuvaillut puolisoaan kuinka yhtenä iltana oli niin pirteä mies ja seuraavana niin maassa. Mulle tuli vain sana mieleen, sanoin sen enempiä ajattelematta ja kaverini pahoitti mielensä. Yritin heti korjata tilannetta sanomalla anteeksi ja sopersin, että olen näköjään liian innokas viljelemään puoskaridoagnooseja. Hävetti ja nolotti, pelottikin, sillä kaveri antoi "leikkimielisen luunapin" ja ärtyi toissaan.
Olen jokseenkin epäsosiaalinen ja pääsen väliaikaisen ulkomailla asumisen vuoksi harvoin tapaamaan kavereita Suomesa, ja tunnen herkästi että en osaa puhua tai olla hyvää seuraa. Kertokaa te sosiaalisemmat, miten tuo tilanne pitäisi paremmin hoitaa? Siis toki paras olisi etten olisi koko sanaa möläyttänyt, mutta kovassa puheensorinassa kuulin kaverin puheesta loput, en tiennyt kenestä hän puhui ja sitten vain innostuin muka niin hauskasta luonnehdinnasta. Miten Olisi kannattanut pahoitella?
Asia vaivaa varmaan siksi, että kaverini muistutti minua pari kertaa vielä illan aikana, kuinka hän ja "bipolaarimiehensä" voisivat käydä luonamme ulkomailla ja kuinka " bipolaarimies" juuri lähetti tekstarin jne.
Kuulenko tästä nyt loppuikäni? Ja jos kuulen, miten hoidan asian, pahoittelenko vielä vai sanonko että lopetetaanko asian puiminen? Lyönkö leikiksi ja kutsun itseäni puoskariksi?
Kyselee se hieman sosiaalisesti kyvytön.
Olen jokseenkin epäsosiaalinen ja pääsen väliaikaisen ulkomailla asumisen vuoksi harvoin tapaamaan kavereita Suomesa, ja tunnen herkästi että en osaa puhua tai olla hyvää seuraa. Kertokaa te sosiaalisemmat, miten tuo tilanne pitäisi paremmin hoitaa? Siis toki paras olisi etten olisi koko sanaa möläyttänyt, mutta kovassa puheensorinassa kuulin kaverin puheesta loput, en tiennyt kenestä hän puhui ja sitten vain innostuin muka niin hauskasta luonnehdinnasta. Miten Olisi kannattanut pahoitella?
Asia vaivaa varmaan siksi, että kaverini muistutti minua pari kertaa vielä illan aikana, kuinka hän ja "bipolaarimiehensä" voisivat käydä luonamme ulkomailla ja kuinka " bipolaarimies" juuri lähetti tekstarin jne.
Kuulenko tästä nyt loppuikäni? Ja jos kuulen, miten hoidan asian, pahoittelenko vielä vai sanonko että lopetetaanko asian puiminen? Lyönkö leikiksi ja kutsun itseäni puoskariksi?
Kyselee se hieman sosiaalisesti kyvytön.
Kaverisi kyvyttömyys ymmärtää sinua edes näiden edellämainittujen jälkeen kertoo vain hänen suuresta huumorintajuttomuudestaan.
Itselle nauramisen taito puuttuu ystävältäsi, joten elämä tulee hänen kohdallaan olemaan varmaan ikävän rankka.