Liian tiivis parisuhde?

[Tiivi]

Voiko parisuhde olla liian tiivis?

Juttelin erään henkilön kanssa ja havahduin siihen seikkaan, että mieheni ja minä liikumme aina yhdessä, työssäoloaikaa ja työmatkoja lukuunottamatta. Jos tapaamme jomman kumman perhettä, olemme aina molemmat paikalla. Jos tapaamme ystäviä, olemme yleensä molemmat mukana, koska ystävistämme on tullut yhteisiä ystäviä. Harrastamme samoja asioita, joten yleensä harrastuksissakin ollaan yhdessä. Käymme yhdessä kaupassa, shoppailemassa, elokuvissa, you name it.

No, molemmilla on ehkä yhdet treenit viikossa, joihin mennään yksin, mutta muuten vietämme suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä. Itse en ole pitänyt tätä minään, mutta ihminen jonka kanssa juttelin tuntui suhtautuvan siihen vähän oudosti.

Voiko tästä olla jotain haittaa, kyllästymmekö toisiimme tai jotain? Olemme kuitenkin asuneet yhdessä yli viisi vuotta ja naimisissakin on oltu useampi vuosi, ja sama meno on jatkunut koko ajan.

 

[mitämitä!]

Itsehän te ja jokainen pariskunta tietää mikä parhaiten sopii ja mikä ei.
Jotenkin tuntuu että se jonka kanssa keskustelit saattaa olla vaikka kade teidän yhteiseloonne, tai sitten muuten vaan puolustelee omaa tapaansa.

Toinen juttu on jos teistä jompikumpi haluaa olla aina "kylkikyljessä" vaikka toinen haluaisikin vähän välillä etäisyyttä.
Silloin saattaa alkaa ahdistaa pidemmän päälle...

 

[no]

Kyllä minä tiedän kymmenien vuosien liittoja, joissa parit kulkevat aina yhdessä. Älä anna toisten mielipiteiden sekoittaa itseäsi, koska mikä oikeus heillä on tuollaista tulla edes väittämään; pidän sitä erittäin moukkamaisena kommenttina parille, jolle yhdessäolosta ei ole ollut haittaa. Eli jatkakaa vain siten, kun teistä hyvältä tuntuu ja olkaa iloisia , jos viihdytte yhdessä.

Ihmiset, jotka eivät pysty olemaan puolisonsa kanssa yhdessä, voivat olla enemmän huolissaan tilanteesta.

Puolison kanssa voi olla 24/7, jos siinä suhteessa on tilaa hengittää ja suhde on tasapainoinen. Tietysti voidaan olla yhdessä koko ajan ja suhde on alistamista ja riitaa, mutta kai silloin onkin paha olo, tai ei ymmärrä, että on alistettuna. Mutta ei silloinkaan muiden pidä puuttua, jos puolisot tilanteen hyväksyy itse.

Se, että ruoho alkaa näyttämään vihreämmältä aidan takana, ei ole välttämättä suhteesta kiinni, vaan ihmisten luonteesta ja henkilökohtaisista tavoista. Niin ei käy kaikille.

 

[lyytia]

Onko sekin jo vika/haitta, jos viihtyy oman puolisonsa kanssa???
Minusta tuntuu, jos ihmisillä on omia menoja liian kanssa, niin se aidan taus alkaa kummasti vihertää, kun "sinä et ole ikinä missään minun kanssa.."!

 

[siiri-ilona]

Jokainen pari elää tavallaan, ei kai siihen mitään sääntöä ole.

Minulla on ystävä, joka elää juuri niin kuin te. Minusta on joskus hiukan rasittavaa, kun en voi ikinä nähdä tätä naista ilman miestään, jutella naisten juttuja. Mihinkään naisten yhteisiin illanviettoihin hän ei tule, vain pariskuntatapaamisiin.

Ennen saatoimme tehdä kävelylenkkejä kahdestaan, mutta nyt hän tekee nekin vain miehensä kanssa. Minusta hän ei näytä häkissä elävältä, vaikka itsestäni tuo tyyli olisikin ahdistavaa.
Näyttää, että he ovat vuosi vuodelta aina vain enemmän kiinni toisissaan ja eristäytyvät muista. Mies käy joskus pelaamassa tennistä muiden miesten kanssa, mutta yhä harvemmin. Nuorempana mies saattoi jopa lähteä baariin poikien kanssa, mutta ei enää vuosiin.

Eihän kukaan ole pätevä määrittelemään teille sopivaa elämäntapaa. Niin kauan kun olette aina yhdessä mielellänne kumpikin, niin sitten olette.

 

[kummajainen]

En voisi kuvitellakaan omalle kohdalleni. Tarvitsen paljon aikaa ihan yksin. Ahdistun helposti jo siitä, jos joku katsoo tai haluaa koskea koko ajan.

Minulla on omat syyni tilanteeseeni, eikä edes mahdollisuutta olla kenenkään kanssa tässä elämäntilanteessa tiiviisti.

Toivon tottakai että suhteet, joissa ollaan paljon yhdessä, toimivat teillä. En ole kateellinen missään tapauksessa.

 

[masa maalta]

Me ei tehdä mitään yhdessä, emme harrasta mitään yhdessä, emme ulkoilu yhdessä, meitä ei kiinnosta samat asiat, emme lomaile yhdessä, meillä ei ole yhteisiä tuttavia, molemmilla omat kaverit jne . Arvatkaa millaista on tällainen elämä ?

 

[onneli]

Voiko parisuhde olla liian tiivis?

Jos tapaamme ystäviä, olemme yleensä molemmat mukana, koska ystävistämme on tullut yhteisiä ystäviä. Harrastamme samoja asioita, joten yleensä harrastuksissakin ollaan yhdessä. Käymme yhdessä kaupassa, shoppailemassa, elokuvissa, you name it.

Lähinnä mua mietityttää tämä kohta. Mulla ainakin ystävät ovat pitemmältä ajalta kuin parisuhde (jotkut liki lapsuudesta) ja tuntuisi hassulta tavata näitä pitkäaikaisia ystäviä aina puoliskon kanssa. Joko pitäisi lakata puhumasta sellaisista asioista, joissa puolisko on ulkopuolinen (esim. yhteiset muistelot) tai sitten kaikkea parisuhteen ulkopuolista menneisyyttä pitäisi selitellä.

Mun parisuhteissa kummallakaan ei myöskään ole ollut ihan samanlainen elokuva/musiikki/teatterimaku. Musta olisi kiusaannuttavaa kuljettaa miestä mukana, kun menen katsomaan jotakin Eat Pray Love -tyyppistä elokuvaa. Viimeksi kun oltiin yhdessä keikalla, niin puolet ajasta mietin, onko mies hirveän pitkästynyt tai väsynyt, musiikkilaji kun ei ollut ihan hänen mieleistään. Hän sitten myöhemmin totesikin, että oli se hiukan liian psykedeelinen pläjäys hänelle...

Mulla on yksi pitkäaikainen ystävä, joka on pariutumisensa jälkeen liikkunut vain yhdessä miehensä kanssa. Pakko sanoa, että ystävyys on muuttunut tuttavuudeksi. Aikaisemmin aika syväluotaavatkin keskustelut ovat muuttuneet "mitä tein viime viikolla" -tyyppiseksi jaada-jaadaksi. Tapaamisissamme mies istuskelee yleensä aika hiljaa, enkä tiedä, kuunteleeko hän edes. Enkä suin surminkaan tajua, MIKSI miehen pitää aina olla läsnä.

 

[kummajainen]

Ja tiedättekö mitä muuta olen antanut itselleni kertoa. Että jos pariskunta ei nuku samassa huoneessa useimpia öitään, säilyy jännite tiheämpänä. Toki ei mitään liian eriskummallista varmaan tuossa edellä mainitsemassani tilantteessakaan.

 

[original alte]

Ja tiedättekö mitä muuta olen antanut itselleni kertoa. Että jos pariskunta ei nuku samassa huoneessa useimpia öitään, säilyy jännite tiheämpänä. .

Toimiihan se jos toisella sattuu olemaan kuorsausongelma!
'Ruiskeet' voi aina antaa valveilla, ilman kuorsausta siellä toisessa huonessa!

 

[Yks vaan]

Voiko parisuhde olla liian tiivis?

Juttelin erään henkilön kanssa ja havahduin siihen seikkaan, että mieheni ja minä liikumme aina yhdessä, työssäoloaikaa ja työmatkoja lukuunottamatta. Jos tapaamme jomman kumman perhettä, olemme aina molemmat paikalla. Jos tapaamme ystäviä, olemme yleensä molemmat mukana, koska ystävistämme on tullut yhteisiä ystäviä. Harrastamme samoja asioita, joten yleensä harrastuksissakin ollaan yhdessä. Käymme yhdessä kaupassa, shoppailemassa, elokuvissa, you name it.

No, molemmilla on ehkä yhdet treenit viikossa, joihin mennään yksin, mutta muuten vietämme suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä. Itse en ole pitänyt tätä minään, mutta ihminen jonka kanssa juttelin tuntui suhtautuvan siihen vähän oudosti.

Voiko tästä olla jotain haittaa, kyllästymmekö toisiimme tai jotain? Olemme kuitenkin asuneet yhdessä yli viisi vuotta ja naimisissakin on oltu useampi vuosi, ja sama meno on jatkunut koko ajan.

Jos asioiden tila on mielestänne hyvä, niin miksi sitten pohtia toisten mielipiteitä. Kai se pari itse päättää, miten toimii parisuhteessaan.

Tämän sanottuani, täytyy kyllä todeta, että ei toimis meidän suhteessa.
Vietetään tietysti paljon aikaa yhdessä, mutta olen sitä mieltä, että puolisoilla tulee olla myös omaa aikaa ja menoja. Minulla on menoja ja harrastuksia omien ystävieni kanssa, joihin miehellä ei ole asiaa ja joihin hän ei edes haluaisi ottaa osaa.
Tyttökavereiden kanssa käyn shoppaamassa, jumpassa, elokuvissa yms. Minusta on myös ok, että mies saa mennä yksin ukkoporukassa esim. futista katsomaan tai bilistä pelaamaan, ei siellä vaimoja kaivata. Sitten on yhteiset ystävät, joiden kanssa vietetään iltaa ja illastetaan. Asun ulkomailla ja mieheni ei ole suomalainen, joten osa lomista tulee vietettyä myös usein erikseen, minä Suomessa, hän omassa kotimaassaan.

 

[joanna]

Toimiihan se jos toisella sattuu olemaan kuorsausongelma!
'Ruiskeet' voi aina antaa valveilla, ilman kuorsausta siellä toisessa huonessa!

helou

no mieluummin hereillä kun nukkuessa.

ei täs kyl aina ruiskeet oo mielessä vaikka kyllä ymmärrän mitä tarkoitat.

ja ihan hyvin kirjoitit. voisihan se toimia noinkin.

p.s. harvoin tänne kommentoitsen mutta tämä aihe kiinnosti. jatkakaa ja jatketaan keskustelua mitenkään häiritsemättä heitä tai teitä tiiviimmin seurustelevia...

 

[kummajainen]

Jos parisuhde tuntuu liian tiiviiltä, niin voisiko siinä olla pyrkimystä symbioosiin. Mikä ei mielestäni ole pidemmän päälle kahdelle aikuiselle ihmiselle sopiva ihmis/parisuhde muoto ?

Tämähän oli toki vain minun kokemukseni asiasta.

 

[peruskaura]

Jos parisuhde tuntuu liian tiiviiltä, niin voisiko siinä olla pyrkimystä symbioosiin.

Ehtona rakastumisen synnylle on toive tai kokemus jostakin paremmasta toisen avulla. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakastumisen avulla se näyttäisi täydentyvän. Paratiisin kokeminen mahdollistuu, jos osapuolilla on vastavuoroisesti kykyä regression symbioottisiin muotoihin.

Arvostus jonka tunnemme saavamme rakastetulta saa meidät arvostamaan itseämme ja omaa minäämme. Tämä on yksilöllistymistä. Rakastuminen siis johtaa samanaikaisesti sekä yksilöllistymiseen että yhteensulautumiseen.

Mikä ei mielestäni ole pidemmän päälle kahdelle aikuiselle ihmiselle sopiva ihmis/parisuhde muoto ?

Tasapainoisessa persoonallisuudessa regression osuus ei kuitenkaan ole alati hallitseva. Rakkaussuhteessa tapahtuu monipuolistumista ja kehitystä, kuten persoonallisuudessa yleensäkin. Rakkaussuhde on yksi keskeinen persoonallisuuden kehityksen paikka ja mahdollisuus

Tämähän oli toki vain minun kokemukseni asiasta.

Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon. Rakkauden regressio voi tuoda mukanaan jopa hajoamisen pelkoa, sillä regressio ilmenee tunne-elämän muutoksina. Liikaläheisyyden ja pelkojen torjumiseksi ilmaantuu ajoittain kielteisiä tunteita ja erilaisia suojautumiskeinoja. (Alberoni)

 

[auringonkukka]

Meillä on myös hyvin tiivis parisuhde, on ollut koko pitkän liiton ajan ja vielä jatkuu. Samalla työpaikalla ei kuitenkaan olla, mutta muu aika vietetään etupäässä yhdessä. Käydään kaupassa, muuten ostoksilla, matkoilla, sukulaisissa, ystäviä tapaamassa, juhlissa. Mies käy omia aikojaan urheilukilpailuja seuraamassa kavereiden kanssa, minä käyn omia aikojani ostoksilla ja ystävättäriä tapaamassa ja lenkkiseuraa minusta saa aina. Minua eivät kiinnosta tyttöjen illat baareissa eikä miestäni kiinnosta poikien illat, mieluimmin vietämme aikaa muualla kuin baareissa tai muissa vastaavissa huvituksissa.

Minusta suhteessa on aika paljon pielessä jos puolison seura ei kiinnosta, eli jos haluaa viettää aikaansa muualla kuin oman puolison seurassa.

 

[peruskaura]

Minusta suhteessa on aika paljon pielessä jos puolison seura ei kiinnosta, eli jos haluaa viettää aikaansa muualla kuin oman puolison seurassa.

Jos ei halua viettää aikaansa muualla kuin oman puolisonsa seurassa, on todennäköisimmin rakastuntut. Onko silloin jokin pielessä?
Mikä voi olla silloin pilessä jos haluaa viettää aikaa muuallakin?

 

[no]

Jos ei halua viettää aikaansa muualla kuin oman puolisonsa seurassa, on todennäköisimmin rakastunut. Onko silloin jokin pielessä?
Mikä voi olla silloin pielessä jos haluaa viettää aikaa muuallakin?

Siis voi olla pielessä? Ei kai mikään, koska ihmiset voivat olla parisuhteessa mitä moninaisimmista syistä.

 

[plääh]

Minua sitten jurpii kun ihmiset ei osaa lukea kokonaisuutta! Peruskauran vastaus oli täysin ymmärrettävä muille ku ku tälle yhdelle "eille" joka aina rutisee, riitelee ja väittää selvissä asioissa vastaan! Ai niin, mutta täytyy ymmärtää, ku sillä on se sairaus.

 

[no]

Minua sitten jurpii kun ihmiset ei osaa lukea kokonaisuutta! Peruskauran vastaus oli täysin ymmärrettävä muille ku ku tälle yhdelle "eille" joka aina rutisee, riitelee ja väittää selvissä asioissa vastaan! Ai niin, mutta täytyy ymmärtää, ku sillä on se sairaus.

Perusvilja ymmärsi kyllä hyvin vastaukseni, voin vakuuttaa.

 

[lyytia]

totuuden nimissä on sanottava, että on olemassa "liian tiivitäkin" parisuhteita, joissa toinen puoliso kontrolloi toista, on mustasukkainen jne.

 

[yhdessä ain]

ollaan oltu yhdessä jo yli 37 vuotta.
On kasvatettu lapset maailmalle, on tehty pitkä työura joka jatkuu osittain vielä kummallakin.

Tykätään yhä olla toistemme seurassa. Ei rakkaus ole minnekkään kadonnut, päinvastoin toista jaksaa katsella ja haluta yhä myös siinä fyysisessä mielessä.

Liikutaan entistä enemmän yhdessä nyt kun ollaan osa-aikaeläkkeellä. Käydään sienessä, marjassa, kalassa, leffassa, tanssimassa, istutaan nuotiolla, rakennetaan kesämökillä kaikenlaista pientä, grillikatosta, leikkimökkiä, ulkosaunaa jne.. ja remontoidaan omakotitaloa.
Ollaan lasten perheiden kanssa yhdessä, tavataan kummankin sukulaisia yhdessä.

Rakastetaan molemmat tehdä ruokaa ja niitä pitkiä perhepäivällisiä kun ruokapöydän ympärillä on 12 ihmistä syömässä. Naurua ja iloa tupa täynnä. On hulinaa ja vilskettä kun lapsenlapset pyrkivät syliin, "mummi, mummi" tai "vaari, vaari tule jo tänne leikkimään"

Kummallakin on silti omaa aikaa, omaa tilaa olla yksin kotona, ulkona ja myös parisuhteessa.
Kummallakin on oma auto, saa tulla ja mennä ilman että tarvitsee toista kuljettelemaan.
On omia harrastuksia, omia kavereita joiden luona voi käydä yksin tai kaksin.
Ollaan matkusteltu yksin työreissujen muodossa monta vuosikymmentä ja kaksin lomamatkoilla.
Minä rapsuttelen puutarhaa toisaalla, mies tekee "miesten hommia" toisaalla.
Minä luen paljon syys/talvi-iltoina, mies katselee telkkaria ja kuntoilee omassa pikkuruisessa kuntosalissamme.
Minä herään aikaisin aamulla, teen lumityöt tai tosi pitkän kävelylenkin, mies nukkuu tyytyväisenä ja valvoo taas myöhään illalla.

Ravintoloissa tai muuten viihteellä emme ole käyneet liki 30 vuoteen. Ei sen vuoksi ettei saisi. Alkoholin juominen ja vieraiden kanssa tanssiminen tai seurustelu kun ei vaan kiinnosta kumpaakaan. Ollaan enemmän ulkoilmaihmisiä.

Ole onnellinen kun kaikki on hyvin.
Me ainakin elämme onnellista ja rakkauden täyttämää aikaa, yhdessä. Elä sinäkin.

 

[tii]

Minä yhä rakstun omaan mieheeni aika ajoin. Siis rakastan koko ajan, mutta lisäksi näitä teinityttömäisiä pihkaantumisia. Aika mukavia kokea. Ruokahalukin saattaa kadota mutta muita haluja senkin edestä sitten

29. vuosi menossa ja ollaan yhdessä "koko ajan". Kumpikin saa mennä yksinkin jos tahtoo, mutta harvemmin tahtoo. Me vain yksinkertaisesti nautimme toistemme seurasta ja haluammme jakaa kokemuksia yhdessä.

Nimim. "yhdesä ain" kirjoitus tuossa edellä kuvaa useilta kohdin meidänkin liittoa, vaikka ollaan nuorempaa sukupolvea.
On ilo lukea että vielä 37 vuoden jälkeenkin noin hyvä olla yhdessä.

 

[valintaa]

Jos viihdytte symbioosissanne niin mikäpä siinä. Oliko sinulla nuoruudessa aina se bestis vai viihdyitkö muiden kanssa, laumassa, enemmän? Olen huomannut, että nämä pariutuvat bestistyypit myös kylkimyyräytyivät siihen mieheensä enemmän kuin ns. vapaammat sielut. Tämäntyyppiset lesket myös avioituu nopeasti kun vaimo tai mies on mullissa.

 

[ymmärrän-]

Ihminen, jonka kanssa juttelit...
Hän kuuluu varmaan niihin ihmisiin, joka on menettänyt yhden tai useamman ystävän, kun tämä on löytänyt sen suuren rakkauden.

Mielelläni tapaan ystävieni puolisoita, mutta joskus on kiva voida jutella ystävinä kaikesta. Vaan ehkä sinun kanssasi ei enää voisi, kun pelkäisi, että kerrot kaiken miehellesi.

Mutta jos sinä olet onnellinen, niin mikä tässä on ongelma?

 

[onnellinen]

Pariskuntahan on perinteisesti ollut tiimi tai perheenä yksikkö, ja vasta viime vuosikymmeninä individualismi on alkanut korostaa sitäkin ajatusta että pariskunnan osapuolten pitäisi ehdottomasti olla itsenäisiä ja mennä miten huvittaa ja tehdä omia juttujaan jne.

Tuntuu lähinnä nykypäivänä että kun niin kovasti pyristellään kahteen suuntaan, eli että kaikki "oma" säilytetään molemmin puolin parisuhteessa, ja silti pitäisi olla paljon "yhteisiä" asioita ja siinä sivussa hoitaa työt ja kaverit ja sukulointi, ettei ihme että erotaan.

Yhdessä tekemisessä ja olemisessa ei ole mielestäni mitään väärää. Toisinaan kuulee, miten jompi kumpi puolisoista selittää miten kiva on harrastaa sun muuta ettei tarvitse mennä kotiin! Kyllähän kodin pitäisi olla se tyyssija missä on hyvä olla. Turhinta ehkä on tehdä ongelma asiasta tapauksissa, joissa ongelmaa ei ole vaan kumpikin tykkää viettää aikaa toistensa kanssa.

Alkuhuuma on asia erikseen, silloin kun pariskunnat eivät maailmassa huomaa ketään muuta kuin toisensa ja se voi tosiaan olla hieman ärsyttävää, mutta luonnollinen osa suhdetta. Myöhemmin suhteen edistyessä on kuitenkin tärkeä säilyttää se "me-henki", eikä vakiintua niin paljon, että pitää toista varmana nakkina ja ajattelee että nyt voinkin kuutena iltana viikossa tehdä mitä MINUA huvittaa, eikä parisuhteelle tarvitse satsata yhteistä aikaa.

Meillä homma on toiminut lähinnä niin, että kumpikin saa mennä jos huvittaa eikä toinen ala sanella siinä vaiheessa ehtoja. Mutta kas kummaa, nautimme toistemme seurasta ja yhdessä tekemisestä niin, että suurin osa illoista menee yhteisen ajan parissa, ihan omasta tahdosta. Tämä ei toki tarkoita ettei tavata ystäviä ja harrasteta (ihan issekseen), mutta suurin osa ajasta on kyllä yhdessäoloa. Ja yhdessähän voi olla myös "erikseen", eli tuntea yhteenkuuluvuutta ja läsnäoloa vaikka samassa huoneessa oleskelemalla vaikkei alituisesti keskustelisi tai olisi kylki kyljessä.