Liika laihtuminen?

["vieras"]

Raskauden jälkeen päätin että laihdutan muutaman kilon pois samalla kun halusin hieman kiinteytyä. Laihduinkin tasasen hitaasti n.5 kiloa 8 kuukaudessa.
Söin vain vähemmän herkkuja, mutta edelleen käytiin ulkona syömässä monta kertaa kuukaudessa jne. eli elin suht "normaalia" elämää. En juurikaan edes liikkunut enempää kuin aikaisemmin, alotin kerran viikossa käymään jumpassa.

Tuon 8kk jälkeen elämässäni tapahtui ikäviä asioita ja koska minulla on taipumusta masennukseen, etsin jotain keinoa helpottaa oloa. Helpotukseksi osottautui liikunta. Myös ruokahalu vähentyi jonkin verran..
Nyt olen laihtunut 1,5kk n.3kg ja ulkopuoliset ovat alkaneet huomautella siitä (olen nyt alipainoinen, mitat n.165cm ja 46kg).
Itseäni laihtuminen ei ollenkaan vaivaa vaan haluaisin laihtua vielä muutaman kilon.
En edes tunne itseäni laihaksi. Olen tänä aikana tullut koko ajan tarkemmaksi ja tarkemmaksi herkkujen syömisestä vaikka tavallista kotiruokaa syönkin ihan kunnolla. Myös liikunta on lisääntynyt paljon, harrastan suunnilleen joka toinen päivä 30min-45min hikiliikuntaa.

Voinko laihtua "vahingossa" liikaa vaikka syönkin kunnolla kotiruokaa enkä liiku tuon enempää? Voiko esim. syömishäiriö hiipiä tälleen pikku hiljaa elämään?

Ei minulla ole pakottavaa tarvetta laihtua enempää mutta jos mietin lihovani niin ajatuskin ahdistaa. Myöskin tunnen huonoa omaatuntoa jos sorrun syömään vaikka karkkeja tai jätän liikunnan useammaksi päiväksi väliin.

Onko aihetta huolestua??

 

["vieras"]

Mainittakoon vielä että huomaan laihtumiseni vain vaatteissa, osa xs-kokoisista vaatteistakin on alkanut näyttää isoilta ja mahdun koon 24 farkkuihin nykyään. Ennen raskautta käytin koon 27 farkkuja enkä sillonkaan ollut lihava!
Luonteeltani olen perfektionisti mm.ulkonäön suhteen, koti pitää olla aina tiptop, asiat järjestyksessä, työt teen prikulleen, jne.

 

[vierass]

ÖÖÖH. Lueppas tekstisi uudestaan ja mieti olevasi joku ulkopuolinen. Olet sairas ja toivon mukaan älyät hakea apua. Etenkin, kun olet äitikin ja vastuussa muistakin kuin itsestäsi.

 

["vieras"]

Ymmärrän kyllä.
Luin tekstin uudelleen. Olen itsekkin sitä mieltä että minulla on jotenki sairas kontrolloimisen tarve koskien ruokaa ja nykyään myös liikuntaa.

En silti täytä esim. anorektikon kriteereitä koska syön kyllä 5 kertaa päivässä ja ihan kunnon annoksia kotiruokaa. En vain pysty syömään herkkuja ilman huonoa omaatuntoa..
en myöskään laske kaloreita mutta ruoka ja liikunta pyörivät mielessäni monta kertaa päivässä.

-ap

 

[vierass]

[QUOTE="vieras";28050980]Ymmärrän kyllä.
Luin tekstin uudelleen. Olen itsekkin sitä mieltä että minulla on jotenki sairas kontrolloimisen tarve koskien ruokaa ja nykyään myös liikuntaa.

En silti täytä esim. anorektikon kriteereitä koska syön kyllä 5 kertaa päivässä ja ihan kunnon annoksia kotiruokaa. En vain pysty syömään herkkuja ilman huonoa omaatuntoa..
en myöskään laske kaloreita mutta ruoka ja liikunta pyörivät mielessäni monta kertaa päivässä.

-ap[/QUOTE]

No mut nimenomaan tuo huono omatunto ja jos vieläkin alipainoisena kokee, että tarttis lisää tiputtaa... Ja ei normaalin ihmisen mielessä pyöri ruoka ja liikunta montaa kertaa päivässä. Ne ovat vaan osa sitä

 

[Varova]

Oisko sulle iskemässä ortoreksia?

 

["eee"]

Mä oon aika samassa tilanteessa kuin sä (tosin raskaana en ole ollut). Muutin ruokavaliota terveellisemmäksi ja jätin herkkuja pois - hitaasti mutta varmasti paino putosi. Nyt paino onkin jatkanut putoamistaan edelleen ja on hiukan alipainon puolella. En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä... En myöskään koe olevani syömishäiriöinen ja syön sen 5 krt päivässä (joskus jopa jonkun herkun esim. työpöydän kahvipöydässä kerran viikossa), mutta koen kyllä huonoa omatuntoa herkuista. Liikun myöskin aika paljon.

 

["eee"]

[QUOTE="eee";28051058]Mä oon aika samassa tilanteessa kuin sä (tosin raskaana en ole ollut). Muutin ruokavaliota terveellisemmäksi ja jätin herkkuja pois - hitaasti mutta varmasti paino putosi. Nyt paino onkin jatkanut putoamistaan edelleen ja on hiukan alipainon puolella. En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä... En myöskään koe olevani syömishäiriöinen ja syön sen 5 krt päivässä (joskus jopa jonkun herkun esim. työpöydän kahvipöydässä kerran viikossa), mutta koen kyllä huonoa omatuntoa herkuista. Liikun myöskin aika paljon.[/QUOTE]

Lisään vielä, että lasken kyllä säännöllisesti kaloreitakin. Ja syömistä ja liikkumista ajattelen todella paljon, ison osan päivästä. Luen aiheeseen liittyviä blogeja, googletan tietoa, käytän kalorilaskuria jne.

Kuitenkaan en toisaalta olisi valmis luopumaankaan tästä kontrollista.... En halua palata entiseenkään painooni. Olen tosi onnellinen tämänhetkisestä kropastani.

 

["vieras"]

Oisko sulle iskemässä ortoreksia?

Tämä mullekin tuli mieleen. Tuokin ruokaa 5 krt/pvä kuulostaa niin oppikirjamaiselta.

 

[Zucchini]

Syömishäiriö voi olla vaikkei täyttäisikään anoreksian/bulimian kriteerejä. Syömishäiriö – Wikipedia

Ap, sinuna ottaisin asian puheeksi jossain. Se, että satunnainen herkuttelu/ruokavaliosta poikkeaminen ei enää onnistu huonon omatunnon takia ei kuulosta hyvältä.

Jos alkaa tuntua että ei pysty olemaan aloillaan jos ei pääsekään liikkumaan tai on syönyt jotain tavallista poikkeavaa, on viimeistään aika hakea apua.

Ja jos kyse ei olisi niinkään syömishäiriöstä vaan ahdistuneisuudesta/masennuksesta jota kontrolloit liikunnalla ja syömisen liiallisella tarkkailulla, keskusteluapu on hyvää lääkettä siihenkin. Mielummin hakee "turhaan" apua kuin että hakee vasta kun ongelmavyyhti on niin sekava että sen avaamiseen menee vuosia. :hug:

 

["vieras"]

[QUOTE="eee";28051089]Lisään vielä, että lasken kyllä säännöllisesti kaloreitakin. Ja syömistä ja liikkumista ajattelen todella paljon, ison osan päivästä. Luen aiheeseen liittyviä blogeja, googletan tietoa, käytän kalorilaskuria jne.

Kuitenkaan en toisaalta olisi valmis luopumaankaan tästä kontrollista.... En halua palata entiseenkään painooni. Olen tosi onnellinen tämänhetkisestä kropastani.[/QUOTE]

"Ihana" kuulla että jollakin muullakin on samanlainen tilanne. Tuo lauseesi siitä ettet ole valmis luopumaan tästä kontrollista koskee juuri minuakin!
En ole uskaltanut ottaa asiaa missään puheeksi koska pelkään että joutuisin jotenki luopumaan tästä! Nautin liikunnasta ja jollakin sairaalla tavalla myös siitä että kontrolloin herkkujen syömistä.
Hälytyskellot on alkanut soimaan siitä että poden myös hiukan huonoa omaatuntoa jos otan lisää ruokaa vaikka ei ole nälkä jne. Tiedostan että minulla on jotenkin vääristynyt minä-kuva.En pidä itseäni lihavana mutta olen tyytyväinen jos vaaka näyttää vähemmän kuin aikaisemmin. Punnitsen itseni siis joka päivä joka sekään ei ole ihan tavallista..

Tiedän ettei tämä ole ollenkaan normaalia.
Mietin tuota ortoreksiaa mutta käytän ruuanlaitossa kevytkermaa ym. eli en varsinaisesti pelkää esim.rasvaa. tosin voihan se olla että ne jää pois vasta myöhemmin..

 

[nikitön]

Hei on niin kuin omasta historiastani tuo tarina. Ryhdyin käymään salilla joka päivä, lisäksi kaksikin aerobictuntia peräkkäin, kävelin tai pyöräilin lapsen kanssa joka paikkaan. Tarkkailin ruokavaliota. Olen saman pituinen kuin sinä, paino putosi 58 kgsta 46 kgn. Edelleenkään en nähnyt laihuuttani. En syönyt koskaan herkkuja, kaikki tavallisen ruoan annokset olivat liian pieniä liikkumisen määrään nähden. Ihmiset olivat huolissaan ja näytin kuulemma sairaalta. Minusta he huolehtivat turhaan. Toisen lapsen syntymän jälkeen tervehdyin, elämä oli niin täynnä koliikkivauvaa ja uhmaikäistä, että liikunta jäi vähemmälle. Nyt olen tavallisesti liikkuva ja aivan normaalipainoinen.

 

[lllyyy]

mulla tuli sama kun pudotin raskauskiloja. olen.huomannut että monella pienen lapsen äidillä sama meininki. olin jossain vaiheessa 170/47. 25 tuumaset farkut löpötti pyllystä... sitä ei vaan osannut lopettaa. söin myös muka 'terveellisesti' ja monta kertaa.päivässä. se ei vaan ollut ihan suhteessa 1,5h juoksulenkkeihin ja parin tunnin vauvukävelyihin(jotka piti kävellä TÄYTTÄ vauhtia). mulla auttoi se että halusin naisellisen kropan takaisin ja aloin käydä salilla ihan kunnolla pumppaamassa.

nyt on paino 56kg ja vitsi mikä naisellinen,lihaksikas upea kroppa! en tajua miksi halusin näyttää kuivalta käppyrältä. vanhentaakin sellainen. yritä tsempata!!!

 

["Vieras"]

Liian laiha olet. Mut senhän sä haluankin kuulla. Huomiota ja arvostusta tai jotain tuolla laihuudella. Eikö sua muuten huomata, välitetä....?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28051896]Liian laiha olet. Mut senhän sä haluankin kuulla. Huomiota ja arvostusta tai jotain tuolla laihuudella. Eikö sua muuten huomata, välitetä....?[/QUOTE]

Tätä oon itsekkin miettinyt. Ehkä se on jotain huomion hakemista tai kohdistamista itseen kun kaikki miehenkin huomio tuntuu menevän lapsellemme..Nautin siitä kun joku huomauttaa kuinka laiha olen. tai sanoo että oletpa sinä laihtunut.

Pitää varmaan hakeutua taas lääkäriin vaikka tuon masennuksen takia ja kertoa siellä samalla mitä ajattelen ruuasta ja lihomisesta ja kuinka paljon kontrolloin itseäni noissa asioissa.

-ap

 

[Zucchini]

[QUOTE="vieras";28051954]
Pitää varmaan hakeutua taas lääkäriin vaikka tuon masennuksen takia ja kertoa siellä samalla mitä ajattelen ruuasta ja lihomisesta ja kuinka paljon kontrolloin itseäni noissa asioissa.

-ap[/QUOTE]

Ehdottomasti. Ei vara venettä kaada. On paljon helpompi olla kun ajatus ei pyöri pakkomielteisesti ympyrää.

Tsemppiä ap! :kiss:

 

["niinpä"]

Ehdottomasti kannattaa ottaa asia esille lääkärillä. Kun eihän ne syömishäiriöt juuri ala kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan juuri vähitellen. Ja tekstin luettani kuullostaa, että saatat olla juuri sillä tiellä. Helpompi se on tässä vaiheessa hoitaa ennenkuin on pahempi. Ja kun on vaikeaa, kannattaa vaikka miettiä millaisen esimerkin haluan oikeasti antaa lapselleni terveellisestä syömisestä, liikkumisesta ja vartalosta. Koska varsinkin tytöt ottavat kuitenkin mallia äidistään ja tottakai he sen aistivat jos äiti stressaa joka ikistä suupalaa