Liikaa pettymyksiä parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Surullinen"

Vieras
Mies on paperilla ns. unelmamies. Ei lyö, juo harvoin, hyvä työ, komea, halailee, tuo kukkia, on mies josta kaikki pitävät. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, naimisissa ja kaksi lasta.

Rakastuttiin päätä pahkaa ja etenimme (liiankin) nopeasti suhteessamme. Viime vuosina olen usein miettinyt eroa ja mahdollisuutta siihen, että parisuhteemme ylläpitäisi pitkittynyttä synnytyksen jälkeistä masennusta.

Mies tekee paljon töitä ja päävastuu kodin ja perheen pyörittämisestä on ollut minulla. Esikoisen syntymän jälkeen mies ei osallistunut juuri ollenkaan vauvan hoitoon, yöheräämisiin, kotitöihin jne. keskittyi kotona ollessaan tietokonepeleihinsä ja en tuohon aikoihin omistanut ajokorttia, joten kaupassa käynnitkin piti ajoittaa siihen, kun miehen peliin tuli sopiva rako. Koin, ettei mies ollut riittävästi tukena synnytyksessä jne. Tässä nyt vaan pieni raapaisu siitä arjesta silloin.

Pitkien keskustelujen jälkeen sain miehen ymmärtämään lapsiperheellisen vastuunsa ja jättikin nuo liikaa sitovat pelit kokonaan (mutta pelailee siis edelleen lasten mentyä nukkumaan jotain vähemmän sitovia pelejä).

Olen koittanut jättää nuo harmitukset taakseni ja jatkaa eteenpäin, mies kuitenkin on todella paljon korjannut käytöstään ja mitä ilmeisimmin rakastaa minua kovasti. Mutta taas viime aikoina on alkanut tuntumaan, että me eletään täysin miehen elämää. Minun unelmillani asumismuodosta, millaiset häät olisin halunnut, auton myynti ilman minun mielipidettäni, lapsiluku, raha-asiat, ei tunnu olevan mitään merkitystä! Eli kaikki isot asiat menee lopulta miehen päätöksen mukaan. Asioista sinänsä kyllä keskustellaan, mutta lopputulos on 95% miehen mielen mukaisia. Tuntuu, että hänen tarpeensa ovat tärkeämpiä ja ylittävät omani. Nämäkin vain nyt esimerkkejä, tilanteita on paljon muitakin.

Ja sitten on seksi. Olen ollut haluton esikoisen syntymästä saakka. Seksi on miehelle parisuhteen tärkein asia, jolloin tuntee itsensä rakastetuksi jne. Olen yrittänyt parhaani, seksiä on harrastetu 1-3 kertaa/vko ja välillä koitan keksiä mukaan vielä extraa, eli jotain ruoka- juttuja, peppuseksiä, laitan eroottisia tekstiviestejä jne. Ja jatkuvasti mies tuntuu olevan puutteessa ja mikään ei riitä ja koen usein painostusta siihen. Olen koittanut pyytää romantiikkaa mukaan, mutta ei jostain syystä ole halukas järjestämään minulle mitään romanttista. Viimeksi sanoi, että minun täytyy järjestää sitä itse jos se minulle on tärkeää. Tilanne on kuitenkin se, että jos järjestän jotain, mies olettaa sen johtavan seksiin ja jos ei johda, tunnelma on todella jäätävä molemmin puolin. AHDISTAA! Olen mm. järjestänyt miehelle yllätyksenä lapsettoman kaupunkiloman keski-eurooppaan ja ainoa muisto miehellä on reissusta, kuinka pettynyt oli kun en ekana iltana jaksanut harrastaa seksiä! Minä kaipaisin nimenomaan sitä romantiikkaa ilman velvoitteita seksiin.

Mies kuitenkin OSAISI olla romanttinen. Tiedän millaisia yllätyksiä hän on tehnyt exälleen... Hän on järjestänyt äidilleen hienon päivän äitienpäivänä, minä en saanut ensimmäisenä äitienpäivänä edes kukkia, vaikka arkena niitä satunnaisesti tuokin.

Jos olemme useamman yön eri paikoissa, mies voi aivan hyvin olla soittamatta ollenkaan. Toki vastaa jos itse soitan tai laitan viestiä. Ja sitten kun taas nähdään, ollaan jo muna pystyssä vastassa... arghhh. Olisihan se ihana harrastaa seksiä kun taas nähdään jos olisin tuntenut itseni rakkaaksi ja että seuraani kaivataan. Lopulta tuntuu, että ikävä on ollut vain sitä seksiä, ei minua. Tästäkin ollaan puhuttu, mutta eipä tuohon muutosta ole tullut.

Ollaan muutama kerta käyty juttelemassa pariterapeutin luona, hänen kommenttinsa oli (en edes ehtinyt päästä noihin kaikkiin pettymyksiin ja tapahtumiin) muutaman tapaamisen perusteella se, että minä olen niitä ihmisiä, joille ei mikään rakkaus maailmassa riitä. (perusteena turvaton lasinen lapsuus). Moneen muuhun asiaan ihan arjen tasolla sieltä kyllä saatiin apua, mutta sinne ongelmien ytimeen ei todellakaan ehditty. Ja mieshän osasi sielläkin olla mitä mahtavin aviomies.

Kotitöitä jos mies tekee, koen että taustalla on vain seksin vonkaaminen. Nostaa itsensä jalustalle jos vaikka tekee viikkosiivouksen ja odottaa siitäkin palkinnoksi seksiä.

Kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja minun on vaikea kuvitella elämääni ilman häntä. Silti välillä tuntuu, että ero olisi ainoa vaihtoehto kun koen etten ole tasa-arvoinen tässä suhteessa. Lasten vuoksi tässä kuitenkin olen. En kuitenkaan haluaisi nelikymppisenä huomata että kaikki unelmani ja toiveeni ovat toteutumatta miehen erilaisten toiveiden vuoksi, nytkin jo tunnen katkeroituneen kaikesta mikä ei ole sujunut... Ymmärrän, että omat odotukseni ovat olleet liian korkella ja sen vuoksi pettymykset ovat olleet niin suuria. Kaikessa mies vetoaa minun masennuukseni, kun en minäkään mikään helppo kumppani sen vuoksi ole ollut.. huoh.

Anteeksi pitkä vuodatus, kommentteja kaipaisin miten tästä eteenpäin?
 
Siis.. järjestät erilaisia seksisessioita, peppuseksiä, ruokaleikkejä, eroottisia viestejä? Kokeileppas joskus kertoa miehellesi, että et oikeastaan edes halua seksiä vaan teet kaiken tuon vain pitääksesi hänet tyytyväisenä. Eihän miehesi voi tietää että kaipaat vain romantiikkaa ilman seksiä jos itse toimit kuin ammattilainen sängyssä ja keksit ja teet mitä mielikuvituksellisimpia temppuja

Muutenkin kuulostaa siltä, että tuo pariterapeutti oli oikeassa sinun suhteesi. Vaikka mies seisoisi päällään ja veisaisi rakkaudenveisuja, se ei riittäisi sinulle vaan alkaisit miettiä mikä nyt on pielessä ja mitä haluaisit enemmän. Tämä ei siis ole moite vaan arvio oman kirjoituksesi pohjalta.

Ehkä sinun kannattaisi mennä itseksesi tapaamaan jotain terapeuttia ja avata solmut omasta itsestäsi ensin
 
Minä en seksiä vonkaavaa ja naisen tarpeet ohittavaa miestä kestäisi. En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi ihmeessä järjestät miehelle tuollaisia sessioita, kun kerran et itse sellaisista oikeasti välitä. Minä en edes seksiä harrastaisi, jos se ei minua huvittaisi ja olisi myös minulle nautinnollista.
 
Siis.. järjestät erilaisia seksisessioita, peppuseksiä, ruokaleikkejä, eroottisia viestejä? Kokeileppas joskus kertoa miehellesi, että et oikeastaan edes halua seksiä vaan teet kaiken tuon vain pitääksesi hänet tyytyväisenä. Eihän miehesi voi tietää että kaipaat vain romantiikkaa ilman seksiä jos itse toimit kuin ammattilainen sängyssä ja keksit ja teet mitä mielikuvituksellisimpia temppuja

Muutenkin kuulostaa siltä, että tuo pariterapeutti oli oikeassa sinun suhteesi. Vaikka mies seisoisi päällään ja veisaisi rakkaudenveisuja, se ei riittäisi sinulle vaan alkaisit miettiä mikä nyt on pielessä ja mitä haluaisit enemmän. Tämä ei siis ole moite vaan arvio oman kirjoituksesi pohjalta.

Ehkä sinun kannattaisi mennä itseksesi tapaamaan jotain terapeuttia ja avata solmut omasta itsestäsi ensin

Olen kertonut nuo asiat miehelleni. Olen suoraan pyytänyt ja kertonut että haluan romantiikkaa ilman seksiä. Olen suoraan pyytänyt, että haluan hänen järjestävän meille jotain romanttista ja että minulle romantiikka on yhtä tärkeä kuin seksi hänelle. Itse siis yritän osoittaa rakkauttani sillä tavoin kuin mieheni sitä haluaa. Mies taas ei halua osoittaa rakkauttaan niinkuin minä toivoisin.

Eikö mielestäsi ole ok pettyö, jos mies esim. lupaa järjestää jotain romanttista esim. vuosipäivälle, vielä jopa vihjailee mitä on tulossa, mutta sitten ei olekaan mitään tavallisesta poikkeavaa? Tai jos mies ignooraa kaikki toiveesi hääpäivän suhteen, muttei ole valmis ehdottamaan/tekemään mitään muutakaan?


Mikä viestissäni kertoo sinulle, etten loppupeleissä olisi tyytyväinen mihinkään? Olisi kiva jos perustelisit tarkemmin. Olisin tyytyväinen, jos perhettämme koskevissa päätöksissä tehtäisiin välillä niinkuin minulle olisi tärkeää ja kokisin olevani tasa-arvoinen.

Käyn itse terapeutilla, sieltä olen saanut paljon apua itsetunto- ongelmiini ja masennukseeni. Olen yrittänyt miettiä asiaa ja mennä itseeni ja kuten aloituksessani kirjoitin, usein omat odotukseni ovat olleet liian korkealla jonka vuoksi pettymykset tuntuvat niin suurilta. Yritän saada näille asioille oikeat mittasuhteet, siksi tänne avaudun.
 
Ja nyt kun tuohon seksi- juttuun takerrutte niin noita special- juttuja tulee pari kertaa vuoteen, ei jatkuvasti. Ja muutoin mies kuitenkin saa säännöllisesti seksiä. Välillä saan siitä vähän irti, suurimmaksi osaksi en. Tällä hetkellä voisin ihan hyvin elää täysin ilman seksiä, mielestäni se vain ei ole parisuhteessa reilua toista osapuolta kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;29388460:
Näytä tämä viestiketju miehellesi. Kommuninti on a ja o.

Mies tietää nämä asiat. Ei ole kommunikoinnin puutteesta kyse, valitettavasti. Tietysti jos täältä tulee jotain rakentavaa tähän tilanteeseen niin ilman muuta näytän.
 
[QUOTE="A P";29388493]Mies tietää nämä asiat.[/QUOTE]

Miten hän niihin reakoi tai mitä hän niihin kommentoi? Tietääkö mies asiat vai pitäisikö hänen ne sinun mielestäsi tietää kun niistä kuitenkin on ollut puhetta? Tieto ei läheskään aina ole sama kuin asioiden ymmärtäminen. Asioiden ilmaiseminen toisella tavalla tai toisessa muodossa voi joskus huomattavasti parantaa sitä että asia tulee ymmärretyksi.
 
Miten hän niihin reakoi tai mitä hän niihin kommentoi? Tietääkö mies asiat vai pitäisikö hänen ne sinun mielestäsi tietää kun niistä kuitenkin on ollut puhetta? Tieto ei läheskään aina ole sama kuin asioiden ymmärtäminen. Asioiden ilmaiseminen toisella tavalla tai toisessa muodossa voi joskus huomattavasti parantaa sitä että asia tulee ymmärretyksi.

Niin, ehkä kyse voisi olla siitä ettei osaa sisäistää kuulemiaan asioitaan. Voisin yrittää toisella tavalla ilmaista itseäni.

On ollut loukkaantunut joistain asioista ja joihinkin on reagoinut ihan ymmärtäväisesti. Suurimman osan vain yksinkertaisesti unohtaa, keskustelun jälkeen saattaa hetken toimia toivomallani tavalla ja sitten palataan taas vanhaan. Ei vaan jaksaisi aina samoista asioista muuistuttaa. Olen yrittänyt olla syyllistämättä, mutta siinä tuskin aina onnistunut.
 
[QUOTE="A P";29388413]Olen kertonut nuo asiat miehelleni. Olen suoraan pyytänyt ja kertonut että haluan romantiikkaa ilman seksiä. Olen suoraan pyytänyt, että haluan hänen järjestävän meille jotain romanttista ja että minulle romantiikka on yhtä tärkeä kuin seksi hänelle. Itse siis yritän osoittaa rakkauttani sillä tavoin kuin mieheni sitä haluaa. Mies taas ei halua osoittaa rakkauttaan niinkuin minä toivoisin.

Eikö mielestäsi ole ok pettyö, jos mies esim. lupaa järjestää jotain romanttista esim. vuosipäivälle, vielä jopa vihjailee mitä on tulossa, mutta sitten ei olekaan mitään tavallisesta poikkeavaa? Tai jos mies ignooraa kaikki toiveesi hääpäivän suhteen, muttei ole valmis ehdottamaan/tekemään mitään muutakaan?


Mikä viestissäni kertoo sinulle, etten loppupeleissä olisi tyytyväinen mihinkään? Olisi kiva jos perustelisit tarkemmin. Olisin tyytyväinen, jos perhettämme koskevissa päätöksissä tehtäisiin välillä niinkuin minulle olisi tärkeää ja kokisin olevani tasa-arvoinen.

Käyn itse terapeutilla, sieltä olen saanut paljon apua itsetunto- ongelmiini ja masennukseeni. Olen yrittänyt miettiä asiaa ja mennä itseeni ja kuten aloituksessani kirjoitin, usein omat odotukseni ovat olleet liian korkealla jonka vuoksi pettymykset tuntuvat niin suurilta. Yritän saada näille asioille oikeat mittasuhteet, siksi tänne avaudun.[/QUOTE]


Olen pahoillani ja pyydän anteeksi jos pahoitin mielesi, se ei missään tapauksessa ollut tarkoitukseni.

Se, mitä tarkoitin ja minkä käsitit niin ettet ole mihinkään tyytyväinen, oli se, että jos kerrot miehellesi jostain asiasta johon olet pettynyt ja mies korjaa asian, oletko tyytyväinen, uskallatko olla onnellinen vai lähdetkö alitajuisesti etsimään jotain uutta asiaa johon olla pettynyt. Siis tarkoitan, uskallatko olla tyytyväinen ja onnellinen vai tuntuuko sinusta että sinulla ei ole oikeutta siihen? Tällä viittaan kertomukseesi lapsuudestasi ja masennukseen.

Mitä tulee päätöksiin, jos toiveesi ovat realistisia ja järkevällä tavalla toteutettavissa, sinun täytyy joskus vaan olla itsepäinen ja pitää oma pääsi. Tai sitten teidän täytyy kummankin tulla puolitiehen vastaan ja tehdä kompromissi johon kumpikaan ei ole pettynyt. Sitä avioliitto ja parisuhde on. Ei sitä, että on kaksi ääripäätä, kaksi eri vaihtoehtoa ja se voittaa jolla on kovempi ääni tai vahvempi tahto
 

Yhteistyössä