Hae Anna.fi-sivustolta

Liikunnan aloittaminen nollasta

Viestiketju osiossa 'Kuntoklubilaiset' , käynnistäjänä Sohvalta liikkeelle, 29.10.2011.

  1. Sohvalta liikkeelle Vierailija

    Olen 40-nainen ja nyt pitäisi saada itsensä sohvalta liikkeelle. Joskun aikoinaan vuosia, vuosia sitten olen pyöräillyt ja lenkkeillyt, muttan nytten ne ajat ovat vaan kaukaisina muistoina. Olen kuiteskin kohtuullisen hoikkana pysynyt, mitä nytten vatsanseudulle on ilmaantunut jokunen kilo liikaa. Työkseni teen toimistotyötä ja töihin liikun autolla, joten mitään "ylimääräistä" liikuntaa ei tule päivän aikana. Lähinnä aloittamisen jälkeen motivaation lopahtaminen pelottaa eniten, miten sen saisi pysymään yllä? Ajattelin aloittaa (toivottavasti jo huomenna) 45 min. kävelylenkillä 3 kertaa viikossa, että kroppa alkaisi tottua liikkeeseen. Sitten parin viikon päästä voisi lisätä/muuttaa liikuntaa, jos kaksi viikkoa on pysynyt suunnitelmien mukaan liikkeessä. Mitä mieltä olette ajatuksesta ja miten saatte pidettyä motivaation yllä?
     
  2. Vierailija

    Mua jotenkin ärsyttää toi "motivaation puute" tekosyynä..ihan yleisesti.

    Mulla sattuu olemaan ammatti joka vaatii hyvän fyysisen kunnon, siksi liikun paljon halusin tai en, jaksoi tai ei ja kiinnosti tai ei.

    Mutta nykyajan ihmiset päästävät itsensä ihan liian helpolla, eletään hedonistisesti ja jos ei heti kaikkea saa kerralla, luovutetaan. Jos liikunta käy rasittamaan, luovutetaan. Opinnot vie liikaa aikaa, jätetään koulut kesken jne. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

    Koko yhteiskunta on kuralla, selkärangattomia yksilöitä täynnä. Enk'ä nyt puhu pelkästä liikunnasta vaan isommassa mittakaavassa. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja laittakaa elämänne kuntoon, ei sitä kukaan teidän puolestakaan tule tekemään.

    Sulle ap, menet ja harrastat liikuntaa. Ja unohdatnaistenlehtien puheet motivaatioista ja muista, kyllä jokainen normaali ihminen tietää liikunnan mukanaan tuomat hyödyt. Jos ne eivät motivoi, niin mitä sitten? Haluatko olla samaa lössiä ylipainoisten, masentuneiden diabetes-potilaiden kanssa, jotka kokevat kouluttautumisen ja työssä käymisen liian kovaksi haasteeksi? Vai otatko oman elämän haltuun ja kohennat sen laatua, pienennät vakavien sairauksien puhkeamisen riskiä, pienennät yhteiskunnan kuluja sairaanhoidossa, pidennät elämääs ja annat lapsenlapsillesi terveen mummon aikanaan?
     
  3. Ambra Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    249
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen tietysti samaa mieltä edellisen kanssa, vaikka aika suoraan sieltä lauottiin. Kun ikää tulee lisää niin lihaskunnon treenaaminen tulee entistä tärkeämmäksi. Jos kuntosali ei tunnu omalta niin kokeile bodypumpia. Molemmissa lajeissa motivaatiota lisää kun tulokset paranee ja painoja voi nostaa.

    Merkitse etukäteen kalenteriin päivät jolloin liikut, eikä niistä sitten lintsata. Liikkumaan täytyy lähteä silloinkin kun tuntuu, ettei yhtään jaksaisi. Jälkeenpäin on sitäkin parempi mieli.
     
  4. Liikunnassa säännöllisyys on tärkeää, kuten muissakin harrastuksissa. Kun jonkun asian tekee tiettynä päivänä, niin sen tekee. Jos kovin usein toteaa, ettei sittenkään tänään, niin pian kuluu viikko ilman liikuntaa. Parempi on ajatella niin, että vakiolenkkini teen yleensä tiistaina, mutta koska tällä viikolla se ei onnistu, niin menenkin kävelylle jo maanantaina.

    Jos lähellä asuu joku sopiva lenkkikaveri, niin se on hyvä. Kaverin kanssa tulee lähdettyä ja mentyä. Hyvä olisi, jos vauhti olisi suunnilleen sama. Jos toisen takia joutuu koko ajan hidastamaan, niin kyseessä on ulkoilu, ei kuntoilu. On se ulkoilukin sohvaa parempi.

    Kävelystä on hyvä aloittaa, kun se sinusta tuntuu mukavalta lajilta.

    Lihaskuntoa saa hyvin myös ohjatuissa jumpissa, jos niihin kuuluu lihaskunto-osuus. Itse tykkään enemmän vaihtelevista jumpista kuin kuntosalista.
     
  5. entinen plösö Vierailija

    Nyt kun on varsinaiset moraalisaarnat kuunneltu(joita tosin ei pyydetty), mainitsisin muutamia omia motivaation ylläpitokonsteja. Allakkaan merkitsemisen ja mukavan lajin/lajien löytymisen lisäksi uusien kauniitten urheiluvaatteiden hankinta, kohtalaisen edullisiakin löytää.
    Äidyin itse ostamaan Suunnon sykemittarin (M4), jossa kunnonkohotusohjelma. Jäin siihen mittariin kiinni täysin, ja entisestä liikunnan vihaajasta tuli kelpo lenkkeilijä. Pikkuhiljaa alkoi terveellisempi ruokakin kiinnostaa, kunhan se on vaan maukasta ja pieniä herkkuhetkiä unohtamatta.
    Kuuntelen myös lasten vanhalla mp3-soittimella reipastahtista musiikkia (esim Eput, Stevie Ray Vaughan...)
    Olen itse sinua hieman vanhempi, aiemmin liikuntaa harrastamaton, ja silti kuntoni kohosi huimasti puolen vuoden säännöllisen lenkkeilyn (sauvat , kävely ja hölkkä) ansioista. Painoni laski sivutotteena n. 4kg, ei tarkoituksella, koska en ole ylipainoinen. Jatkan tyytyväisenä lenkkeilyäni ilman tiukkapipoista otetta. Joten, se tapahtuu sinullekin, tsemppiä!
     
  6. Vierailija


    Helpottaisko sun oloa jos vastauksiksi tulisi tätä tyyliä: Ole armollinen itsellesi, etsi vain miellyttäviä lajeja ja kuuntele kehoasi.

    Keho kun sanoo että haluaa maata sohvalla ja syödä suklaata sen sijaan että pitäisi hikoilla ja ehkä jopa tuntuisi rasitusta, voi huoletta jäädä makaamaan ;) Silloinhan on yhteydessä omaan kroppaansa eikä edes tule hiki.

    Lisää tätä, tulevaisuus on pelastettu..
     
  7. ep Vierailija

    No, jos vakavammin aiheesta motivaation puute jatkaisi, niin nykyisin tulee varsin mittavasti moralisoivaa tietoa liikunnan ja terveellisen ravinnon tärkeydestä. Asiasisällöstä olen täysin samaa mieltä.
    Sitä, että liikunnallinen ja muuten tervettä elämää elävä ihminen nostaa itsensä paremmaksi ja jokalailla onnistuneemmaksi, en siedä. Kaikilla meillä on omat syymme valintoihimme, eikä jollekin elämänmuutosta terveempään suuntaan harkitsevalle ole hyötyä kuulla, kuinka huono ihminen hän on ollut ja tulee edelleen olemaan.
    Ap kyseli täällä, miten hän saisi motivaationsa säilymään alun jälkeen. Pienetkin asiat saattavat kantaa huonojen, ponnettomien hetkien yli ja vähitellen alkaa huomata liikunnan oikeasti virkistävän omaa eloa. Joten, rohkeasti vain kaikki konstit käyttöön!
     
  8. sesam ei kirj. Vierailija

    Mä en ymmärrä sun supernegatiivista asennettasi. Ketjun aloittajahan on ihminen, joka haluaa nimenomaan nousta sieltä sohvan pohjalta ja kaipaa vinkkejä siihen, miten se olisi helpompaa ja miten hyviä tapoja saisi ylläpidetyksi.

    On toki hienoa, jos jo työsi vuoksi olet hyvässä kunnossa, mutta miksi haluat saada liikunnan kuulostamaan ankealta työltä? Liikunta nimittäin voi olla hauskaa ja siitä voi saada mielettömän upeita fiiliksiä, joten musta olisi sääli, jos ihmiset liikkuvat ainoastaa hampaat irvessä: teen tätä, koska tämä on hyväksi minulle -tyylillä.

    Oikeden lajien löytäminen on tosi tärkeä juttu. Silloin kun nauttii lajeista joita tekee, niin silloin liikunnan ylläpitäminen on helppoa. Itse rakastan esimerkiksi juoksemista, vaikka monen mielestä se on ankeista ankein laji. Niinpä minun ensimmäinen vinkkini aloittelijalle on, että kävely on hyvä, mutta kokeile erilaisia lajeja. sieltä saatat löytää sellaista, mikä on niin hauskaa, että et halua sitä jättää väliin jonkun sohvalla makoilun vuoksi.
     
  9. Vierailija


    Juu, ilmeisesti et ymmärräkään..

    Kaikki ei aina voi olla vaan kivaa, hauskaa ja helppoa. Ei liikunta, työ tai elämä ylipäätään. Siinä vaiheessa vaan täytyy unohtaa se "motivaation puute" ja muu höpinä, ja tehdä mitä täytyy.

    Holhousyhteiskunta on tehnyt ihmisistä tällaisia luovuttajia, pehmeitä ja periksiantavia. Ei huolehdita itsestään tai läheisistään, odotetaan että kyllä sosiaalipuoli, poliisi tai terveydenhuolto lopulta korjaa ómat virheet.

    Tai sitten voi "etsiä sitä omaa juttua" mikä tuntuu hyvältä ja kun sitä ei löydy, lösähtää sinne sohvaan työkkärin rahalla makoilemaan ja ihmetellä kuinka tässä näin kävi.
     
  10. enpä juuri.... Vierailija

    Minusta tämä oli hyvä kysymys aloittajalta. Koska juurikin tuollaista olen itsekin pohtinut, että kun ei löydä sitä liikunnan tuomaa iloa, täytyy motivoimalla motivoida itsensä.

    Ja tässä keskustelussahan nyt tulikin sellaisiakin vastauksia, että ei, ei se liikunta läheskään aina olekaan kivaa.
    Aiemmin oli keskustelu aiheesta "Nautitko liikkumisesta?" (tai jotain sellaista) ja silloin vastauksissa oli lähes poikkeuksettä että "kyllä nautin. ehdottomasti". Itsellä kun en saa sitä mielihyvää tulemaan, joten liikkuminen tosiaan on sitä pakkopullaa, jota harjoittaa vain sen takia että saa itsensä pysymään ns. kuosissa ulkonäöllisesti.
     
  11. Kärpänen Vierailija

    Eiköhän se motivaatio liikuntaharrastuksen jatkamiseen löydy ihan itsestään sen jälkeen kun on alkuun pääsyt. Motivaatio tulee hyvästä olosta liikunnan jälkeen, parista kadotetusta kilosta tai sentistä vyötäröllä, paremmasta jaksamisesta jne. Kunhan vaan saa taaperettua ne ekat kerrat ja viikot. Minusta se vaatii eniten sitä motivaatiota, että jaksaa kahlata ne ekat harjoitukset ja liikkumiset. Niistä kun ei ihan välttämättä tule sitä hyvää oloa, joskus jopa päinvastoin. Tiedän asian omasta kokemuksestani. Jos en olisi saanut melko pian miehestäni kävely/pyöräily/kuntosali/spinning-seuraa olisi saattanut käydä niin että oma heräämiseni liikkumaan olisi lopahanut alkuunsa. Kipeytyneet lihkset ja tuskan hiki kun eivät olleet se paras motivaattori. Ikää aloittaessa oli yli 40 v. ja sohvalla istumiseen oli ehtinyt tottua ja sinne olisi ollut helppo palata. Nykyään liikun 2-5 krt viikossa sen mukaan miten työvuorot antavat periksi joko yksin tai yhdessä mieheni kanssa edelleen. Ja motivaatiota ei tarvitse enää juuri haeskella.
    Suositten muuten myös sykemittaria, se van jotenkin koukuttaa liikkumaan enemmän. :)
     
  12. Varsinkin meidän keski-ikäisten naisten pitäisi saada myös lihaskuntoharjoittelua ja monipuolista liikuntaa jotta kroppa ei ala rupsahtaa ja kerätä ylimääräisiä vararenkaita kuten ihan liian helposti käy, niin myös minulla.
    Mutta entäpä jos asuu maaseudulla jossa ei ole juuri muita liikunnanmahdollisuuksia kuin maantietä pitkin käveleminen joka kuulemma ei riitä muuhun kuin korkeintaan hieman kuntoa kohottamaan. Motivaatiota olisi, mutta mahdollisuuksia juurikaan ei.
     
  13. privet Vierailija


    Miksi nyt aliarvioida maalla asuvien liikuntamahdollisuuksia ? Minulla on hyviä kokemuksia liikunnan harjoittamisesta maalaiskylässä: on loputon määrä metsäautoteitä, merkittyjä ja hyvin hoidettuja, on talvella mahdollisuus vetäistä suksilla pellon poikki ihan missä vain eikä aina vain niitä samoja hoidettuja ja valaistuja latuja, joita pitkin täällä vedetään jonossa kuin koululaiset pakkohiihdossa. Kylätiet ovat sorateitä, jolloin hölkätessä ei tule sitä asvalttitöminää, vaan pehmeämmän alustan hyvät puolet.
    Katuvaloja ei ole, mutta otsalamppu on oiva valaisin juostessa ja ainakin meillä Espoon keskuspuistossa otsalamppua käytetään vaikka onkin nk katuvalaistus, mutta se ei mustan syksyn maastossa valaise lainkaan riittävästi.
    Kunnissa on urheiluhalleja, joissa on kuntosalilaitteet ja hinnat erittäin edulliset verrattuna Satseihin ja Elixioihin. Uimahalleja ei ole tiuhassa, mutta autolla sinnekin pääsee jos on auto käytössä. Parasta maalla on juuri maiseman monimuotoisuus eikävain se ainoa monotoninen purtsirata keskuspuistossa. Ja monilla maalla asuvilla on valmiiksi roppakaupalla hyötyliikuntaa esim puiden kantoa, pihan haravointia, pensasmaan hoitoa, metsätöitä yms todella hyviä yleisliikuntaa tukevia systeemejä.
     
  14. privet Vierailija

    Kun olet vasta 40-v niin et ole vielä onnistunut lopullisesti tuhoamaan mitään eli voit liikkua aika lailla vapaasti ilman että kuntospurtilla saisit aikaan vaurioita tuki- ja liikuntaelimissä. Itse aloitin kuntosalin ollessani 40-v ja sitä ennen minulla oli sellainen hällä-väliä-kuntoilusysteemi. Olin luonnostani hoikka ja sen takia ei tarvinnut ponnistella liikunnan kanssa. Kärsin tuolloin niska-hartiasäryistä ja niiden takia päädyin kuntosalille ja onneksi - siitä alkoi myös muu liikuntani. Lisäksi tyttäreni alkoi harrastaa kilpavoimistelua, joten myös ruokavalioomme tuli muutoksia.
    Minusta tärkeintä on se, että tunnistaa ne edut ja hyvän olon, mitä saa liikunnasta. Edistyminen on 40-v iässä varsin nopeaa eli pienikin uurastus palkitsee ja voimat&kunto kasvavat varsin nopsaan. Jos kiinnostaa, voisit vaikka ottaa tavoitteeksi puolimaratonin - ainakin naisten kympin ensi keväänä. Sauvakävelyllä aloittaminen on hyvä, kasvata vain kävelyvauhtia ja lenkkien pituutta. Tee ultrapitkiä lenkkejä ja tarkkaile miten monta kilsaa tarvot. Hyvä kävelyvauhti on 7-8 km/tunti. Eli kävele tehokkaasti äläkä vain "ulkoiluta sauvoja". Kerran viikossa 1,5-2,5 lenkki on hyvä juttu - silloin käsität millaista on liikkua tauotta tuo aikamäärä ja millainen on olosi sen jälkeen.
    Hölkkäämiseen voit siirtyä kunhan saat peruskuntoa peliin. Jos sinulla on vähän hyötyliikuntaa kuten kävellen kaupassakäynti, tai ratikan kiinni juokseminen, niin sitten lisäisin tuota kävelylenkkeilyä ainakin yksi kerta lisää viikossa.
    Osta sykemittari - sen avulla voit seurata syketasoja ja se taltioi harjoituskertasi ja saat luvut keskisykkeestä ja kulutetuista kaloreista. Se on kannustavaa vaikket olekaan laihiksella. Voit kuitenkin seurata syketasojasi kun liikut samaa reittiä ja huomaat miten pystyt lyhyemmässä ajassa liikkumaan saman matkan. Ja sen arkiston selailu vaan on niin kivaa...
    Kuntosalilla voisit keskittyä ihan perus vapaapainoharjoitteluun. Osta yksi ohjattu salitunti ja teetä itsellesi kunto-ohjelma tyyliin "lihasten vahvistaminen".
    Ja liiku hyvillä lenkkareilla, muut kuten liikuntavaatteet ovat toissijainen juttu. Kengät joko ovat hyvät tai sitten ne voivat kipeyttää koipesi.
    Säännöllisyys, nouseva kunto ja tavoitematkojen asteittainen nostaminen ovat avainsana.
    Ulkoliikunta virkistää, kirkastaa aivoja ja antaa hyvänmielen - erityisesti nyt kun illat pimenevät.
     
  15. privet Vierailija

    ... kerran viikossa 1,5-2,5 tunnin lenkki !
     
  16. Aamukahvi Vierailija

    Ap:lle.
    Voit myös tehdä yksinkertaisia lihaskuntoliikkeitä kotona.
    Esim. etunojapunnerruksia, lankkua vatsalihaksiin ja kyykkyjä alavartaloon. Tällaisiin täsmäliikkeisiin ei mene aikaa paljoakaan eikä tarvitse vaihtaa urheiluvaatteita päälle. Esim. vatsalihaslankkua voi aluksi tehdä vaikka 3x30 sekuntia, ja etunojapunnerruksia nyt kukaan tavallinen nainen ei pysty tekemään kovin montaa alussa (siis sitä miesten versiota).

    Lisäksi tehokkaasti sykettä nostaa vaikka hyppynarulla hyppiminen tai ns. box jump, jossa hallitusti hypätään korkeammalle alustalle, siitä alas ja toistetaan. Liikkeet voivat kuulostaa typeriltä, mutta liikunnassa pitäisi vähän hengästyä, muuten kunto ei kasva.

    Mielestäni 8 km/tunti kävelyvauhti on jo hillittömän kova. Pystyykö sitä pitämään yllä tunnin?
     
  17. privet Vierailija

    7-8 km/tunti perustuu kyllä ihan kuntosuosituksiin ja toki vaatii reipasta kävelyä. Kuntoa voi kohottaa vain reippaalla kävelyllä eikä käveleskelyllä. Tietysti vauhtiin vaikuttaa maasto, mutta kohtuullisen sileällä ja vähän isoja mäkiä sisältävällä reitillä se onnistuu - kokemusta on ja ikäni on 59 v enkä ole mikään himoliikkujataustainen.
    Kävely on vähemmän jalkoja "hakkaava laji" ja nk rakennevauriot ovat vähäisemmät aloittelijoilla kuin esim suoraan hölkän kautta aloittaminen.
    Kotiolosuhteissa voi treenailla, tosin se vaatii yletöntä itsekuria. Kotona voi tehdä muutakin kuin kuntoilla, mutta kuntosalilla taas ei voi välillä lysähtää keittiönpöydän aareen tai vaipua sohvaan. Siinä se pieni mutta merkittävä ero. Varsin monilla on kotona käsipainoja, tasapainolautoja, naruja ja jopa kuntopyöriä, mutta monilla ne välineet makaavat makuuhuoneen vaatekaapissa ja sitten harvoilla on niin avoimet sisätilat, että pystyy heiluttelemaan painoja vapaasti ilman että on kattolamput ja kalusto vaarassa.
    Minusta jos aikoo oikeasti lihaksiaan vetreyttää, niin on parempi mennä salille, jolloin siellä on ne oikeat tilat eikä pääse löhöämään, vaan tekee mitä pitääkin tehdä. Ja on virkistävää olla muualla kuin kotona - sitä kummasti alkaa seurata muiden kuntoilijoiden tekemisiä ja siitäkin on paljon apua ja nostetta omiin tavoitteisiin.
    Mitä tulee hölkkäämiseen, niin siinä pitää olla maltillinen eikä sortua klassiseen kovavauhtiseen juoksuun veren maku suussa, jolloi sitten viikon päästä toteaa että tää ei ole mun juttu. Olen itse tuon kokenut ja oppinut sitten seuraamalla muita sen tekniikan, jossa ei viskoja jalkoja, nostella polvia, vaan töpötellään jalat lantion alla ilman että lantio veivaa. Näin on liike riittävän hidas aloittelijalle eikä lopu henki, vaan loppuu ensin jalkojen teho. Tätä pitää oikeasti harjoitella - niin hidasta töppöjuoksua mutta senkin oppii. Kovakuntoiset menevät loikkien ja tömistellen, mutta aloittelijan on pysyttävä lähempänä maata ja näin saa peruskuntoa nostettua.

    Tärkeintä on halua nostaa kuntoaan ja saada siitä mielihyvää ja virkistynyttä oloa ja sitä jeeeeee - minä kehityn nostetta!
     
  18. Aamukahvi Vierailija

    Kiinnostaa tuo kävelyvauhti. Mulla on uusi askelmittari, joka mittaa kaikennäköistä, mm. vauhdin. Kävelen mielestäni ns. reippaasti, mutta "normaalisti" - siis jos yrittäisin kävellä edes 7 km/h, minun pitäisi keskittyä joka askeleeseen todella tarkasti ja viuhtoa menemään kuin mielipuoli ;)
    En myöskään pysty juoksumatolla kävelemään 8 km:n tuntivauhdilla, pakko ottaa juoksuaskelia (testasin tänään). Kyse ei siis ole mielestäni siitä, että minulla olisi huono kunto, vaan siitä, että ko. kävelyvauhti olisi lähes fyysisesti mahdotonta. Omalla vauhdillani, mikä siis todennäköisesti on vajaa 6 km/h kävelen kyllä väsymättä ja ilman taukoja esim. 15 km. Työmatkoja kävelen 5,4 km:n tuntivauhdilla, mutta siinä on mukana käsilaukku ja matkan varrella liikennevaloja hidastamassa kulkua.

    Jos kävelee 8 km/tunti, maratoniin menee reilu viisi tuntia kävellen. Ei huonosti.

    •Fast Walking: Fast walkers usually know their speed or have measured it. Racewalkers can walk 5-6 miles per hour or even faster. That is 8-10 kilometers per hour.
     
  19. privet Vierailija


    Aivan - nopeassa kävelyssä PITÄÄ KESKITTYÄ ASKELLUKSEEN eikä ihastella lintuja oksilla. Tätä on tehokas kävely ja tietenkin pitää olla sauvat ja hyvät kengät. Sauvoilla vauhtia saa noin 25% enemmän kuin ilman sauvoja vauhdinpidossa. Olen tämän testannut ja kuten sanoin - alustan tulee olla suhtkoht vakioitu eli ei juurien peittämiä metsäpolkuja, vaan tie/maasto, jossa voi todella luotisuoraan edetä ilman että väistelee kuoppia tai hirviä.
    Työmatkakävely on hyvä juttu - sehän on hyötyliikuntaa mutta sitä harvoin tehdään sauvojen kanssa. Ja jalkineet yms varusteet ovat erittäin iso osa tässä vauhdinpidossa.
     
  20. privet Vierailija

    Maratonin kävely tuskin etenee tasaista ja vakioitua vauhtia. Olen testannut tehokävelyä noin 2,5 tunnin ajan ja siinä jo huomaa, että vauhti hidastuu loppupuolella - tosin tätäkin voi treenata ja parantaa suoritustaan. Nimittäin aika tekee tehtävänsä liikkeellä olossa - raajojen kunto ratkaisee enemmän kuin sykkeen taso eli hengiityspuoli toimii, mutta jalan lihakset tekevät tepposia ja siitä se hidastuma sitten tulee.
     
  21. Tranta Vierailija


    Juu, maaseudule voi ostaa isosta kaupungista puntit eli käsipainot. Ja 3kg vähintään tarvii nainen joka alottaa keskiikäsenä treenaan. Muuten ei hyötyä
     
  22. Anna___ Vierailija

    En tiedä saako mun ajatuksista mitään uutta, mutta tietysti tuohon motivaation yllä pysymiseen vaikuttaa yksilökohtaisesti eri asiat, mikä innostaa ketäkin :) tunnepuoli vaikuttaa vahvasti liikkumiseen. Oon huomannut omalla kohdallani, että mulla toimii parhaiten rento suhtautuminen liikkumiseen, ja vältän suorituskeskeisyyttä. Motivaatioon vaikuttaa ainakin mulla myönteisesti oman kunnon kehittyminen ja liikunnasta saatu hyvä olo. Pitkät kävelylenkit toimii samalla hyvänä stressin purkukeinona :) Hyötyliikunnan lisääminen on kans tehokasta, kotiin hankittavat kuntoilulaitteet ja- välineet voi olla kans toimivia juttuja liikunnan lisäämisessä. Mulla tulee huomaamatta hyödennettyä noita kuntoiluvälineitä, kun niitä on kertynyt kotiin muutamia. Lihaskuntoa voi hyvin harjoittaa kotona, esim. oma paino vastuksena, tai sitten ostaa painoja kotiin, joilla voi tehdä tosi monipuolisesti liikkeitä huomioiden kehon eri lihakset. Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita. Ennen kaikkea liikunnan tulee olla vaihtelevaa ja hauskaa :)
     
  23. velvollisuus Vierailija

    Tätä hoetaan koko aika, että pitää olla hauskaa. Tietysti se helpottaa liikkumaan lähtemistä, mutta jos rehellisiä ollaan, liikkuminen ja kuntoilu ei aina ole hauskaa vaan enemmänkin velvollisuus. Varsinkin jos on laittanut itselleen selkeitä tavoitteita, joihin ei pääse ilman itsekuria.
    Positiivista on se, että kun yksi välitavoite on saavutettu, fiilis on mahtava ja se luo motivaatiota jatkaa.
     
  24. Anna_____ Vierailija


    Niin tuo on ainoastaan mun omakohtainen mielipide, mitä ajattelen asiasta ja mulle se toimii :) Jokainen kokee tietysti tämänkin asian omalla tavallaan :)
     
  25. minimyy Vierailija

    Minä suosittelen palkkaamaan personal trainerin. Itse päätin pari vuotta sitten palkata PT:n kun oma motivaationi aina lopahti parin viikon hyvän alun jälkeen. Nyt olen jo pitkään liikkunut ilman valmentajaa, enkä enää voi kuvitella lopettavani. Valmentajan avulla sain liikunnan luonnolliseksi osaksi arkeani, enkä enää halua tinkiä hyvinvoinnistani. En ihan osaa sanoa millä kaikella valmentaja tämän sai aikaan, koska omin avuin en ikinä itse päässyt samaan. Pikkuhiljaa liikunta vain alkoi tuntua siltä etten halua jättää sitä väliin, en halua tinkiä omasta hyvinvoinnistani ja hyvästä olosta jota liikkuminen saa aikaan. Jos olen kipeänä tai jostain muusta pakottavasta syystä en pääse treeneihin, nykyään se harmittaa kovasti, kun entisessä elämässä tuntui vaan helpottavalta että on hyvä syy luistaa treeneistä.

    Jos PT ei sovi budjettiin, niin mene ainakin johonkin ohjattuun säännölliseen juttuun, vaikka juoksukouluun. Siis johonkin sellaiseen liikuntaryhmään, joka etenee ja josta et siksi voi jäädä pois. Kuntokeskusten perus-ryhmäliikunta on siitä ehkä vähän huono motivoimaan, että sinne voi mennä tai olla menemättä, eikä porukasta jää jälkeen vaikka pari viikkoa pitäisikin taukoa. Juoksukoulu tai muu vastaava etenee ohjelman mukaan ja siellä on myös käytävä että pysyy porukan mukana. Ja sitten kun ohjattu systeemi päättyy, olet toivottavasti jo koukuttanut itsesi säännölliseen liikkumiseen, ja lenkille on pakko päästä :).
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti