Lisääntyikö teillä pelko lapsen terveydestä mitä useampi raskaus takana?

[rv27]

Itse esikoista odottaessa olin onnellinen ja luottavainen. Vaikka tiesin asioista niin en silti osannut pelätä.

Kakkosen kohdalla hiukan ultrien kohdalla mietitytti, mutta ei paljoakaan. Hiukan tarkempi olin syömisten suhteen mitä esikoisen kohdalla. Riskielintarvikkeet huomioin myös esikoisen odotuksessa kyllä.

Nyt kolmosodotusta on siivittänyt pelot listeriasta ja toksoplasmoosista. Jos hermostun lapsiin kunnolla ja huudan niin tuntuu ihan mahanpohjassa ja mietin, että tekeekö se jotain haittaa vauvalle.

Lisäksi olen nyt saanut päähäni miettiä, että kun mietin ja pelkään näin kovin niin tarkoittaako se sitä, että itseasiassa alitajuisesti tiedän, että vauvalle on jotain. Tai jotain tälläistä typerää ajatuskuviota.

Onko teillä muilla ollut tälläistä? Äitini joskus sanoi, että useamman lapsen äitinä hän raskausaikana ajatteli, että kyllä tällä lapsiluvulla jo johonkin tilastoon on pakko mahtua eli että jollakin tapaa sairas lapsi tulee tms. Tosiasiassa äidilläni on kahdeksan tervettä lasta.

 

[ap]

Lisään vielä, että lisäksi olen miettinyt, että koska äitini on saanut kahdeksan tervettä lasta ja minä jo kaksi niin jokohan minulla on sitten kohonnut riski saada sairas lapsi, kun näin monta tervettä jo tässä. :///

Onko tämä ihan sairasta tämä miettimiseni?

 

[Aaban]

Kyllä vaan. :/

Muoks. Siis tarkoitin, että kyllä olen aina pelännyt seuraavissa aina edellistä raskautta enemmän .

 

[vieras]

Joo, tavallaan, kolmatta odottaessa ajattelin, että voiko minun hyvä onneni saada kauniita terveitä lapsia vieläkin jatkua. (onneksi jatkui)

 

[HuliHumppanpuli]

Melko rauhassaa oon raskauajat ottanut, mutta sit ku lapset on syntyneet, joka kerta se menettämisen pelko on vaan kasvanut ja kasvanut. " Ei voi olla, että saan pitää kaikki neljä lastani.. " Kätkytkuolemaa oon pelännyt kertakerralta enemmän :/

 

[Madicken04]

Jänniä asioita.

Itse en esikoista odottaessani osannut pelätä lapsen terveyden puolesta muuta kuin että tämä vammautuisi synnytyksessä. Lapsella todettiin kuitenkin syntymän jälkeen downin syndrooma.

Toki tämä teki sen että noita terveys-juttuja ajateli seuraavassa raskaudesa enemmän, jo senkin takia että meille tarjottiin seuloja joita esikoisen kohdalla ei ollut kun emme kuuluneet riskiryhmiin. Päädyttiin kuitenkin siihen että lapsi tulee sellaisena kun tulee, kieltäydyttiin lapsivesipunktiosta ja jatkettiin raskautta helpottuneemmin mielin. Jossain taka-alalla sitä kokoajan sopeutui siihen ettei tälläkään kertaa kaikki mene ohjekirjan mukaan, vaikka samalla yritti uskotella itselleen että kun perheessä kerran on jo yksi vammainen lapsi niin epätodennäköistä että toinen osuu kohdalle. Terve tyttö meille sitten syntyi, mutta varmaan tuossa esikoisen vammassa ja henkisessä valmistautumisessa on ollut se hyöty että kuopuksella sittemmin ilmenneisiin ongelmiin on osannut suhtautua rennommin. Ei enää tarvinut kärsiä kriisiä siitä ettei lapseni kehity samaa tahtia kuin muut. =)

Mutta muuten noista huolista raskauden aikana. Ruokavalioista ym olen ollut aika tarkka molemmissa, eli ihan samaa linjaa noudattanut. Kakkosen kohdalla ehkä vähän enemmän miettinyt mitä mistäkin voisi aiheutua, mutta ei sen isompaa eroa. Seulontoja tietty tuli ajateltua kakkosen kohdalla huomattavasti perusteellisemmin.