Lisääntymisestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pessimisti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pessimisti

Vieras
Aina kerrotaan kuinka rankkaa lapsiarki on ja kaikkihan me sen tiedämme. Toisinaan on enemmän perseestä kuin välillä, varsinkin jos lapsia on useampi tai on erityislapsia tms. Mutta mitä hyötyä koette lisääntymisestä olleen henkilökohtaisella tasolla? Aiemmin lapsia oli hankittava vanhuuden turvaksi ja myös pyörittämään arkea, joten lapset olivat oikeastaan välttämättömyys. Nyt kun agraarikulttuuri on menneisyytä valitsee yhä useampi aikuinen tietoisesti lapsettomuuden. Miksi kuitenkin suosittelisitte lasten hankkimista pariskunnalle, jolla ei niitä ennestään ole?
 
- pinna venyy
- opettaa keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa
- opettaa sietämään yllättäviä muutoksia suunnitelmissa
- huomaa, miten yllättäviä tunteita löytyy itsestä
 
Lapset tuo ehdotonta rakkautta elämään, sellaista ikuista, pysyvää, mitä on mistään muualta lähes mahdotonta saada.

Asioiden tekeminen lasten kanssa on mahtavaa. Saa taas tututstua paikkoihin ja asioihin myös lasten silmien kautta. Kohta joku sanoo että saa ilmankin lapsia, mutta todellisuudessa harvempi niin kuitekin tekee.
 
Aika vähän hyötyä. Hmm mietitään.
Joskus on kiva mennä esim. kauppaan kun on seuraa.
On hyvä tekosyy olla menemättä minnekään kun on ne lapset kotona ja blaablaa.
Ehkä? elää vähän terveellisemmin.
Sitten kun on vanha ja raihnainen niin ne huolehtii. Itse asiassa kun olin jo tilapäisesti raihnainen niin aikuinen lapsi auttoi.

Sitten se hupipuoli; lapset on äärettömän rakkaita, mahtavia persoonia ja hyvää seuraa. Ihan parasta.
 
Siis penskathan ovat maailman parasta seuraa. Fiksuja -siis niinkuin itsekin on ja myös nyksän tai eksän älykkyys on niihin periytynyt.

Ihana tönöttää jonkun kanssa ongella ja puhella henkeviä tai kokoontua illalla pöytään napsimaan herkkuja ja pulisemaan tai vaikka pelaamaan jotain yhdessä.

Puhumattakaan niistä hetkistä kun tytöt haluavat tehdä äidille kauneushoidon ja saa rötköttää keskellä päivää sängyssä jonkun hieroessa kynsinauhoja ja toisen sivellessä tököttiä naamaan...
 
Mielestäni on varsin mukavaa, että olete ainakin asiasta rehellisiä :)

Itselläni ei ole lapsia. Mutta valtavasti ois rakkautta sellaiselle antaa.

Tosin olen kai sen verran onneton etten saa miestäkään, joten en halua lapsia yksin ehdointahdoin enkä tiedä pärjäisinkö edes taloudellisesti silloin. :(

Toisaalta en koe jääväni paitsi mistään, sillä elämässä on paljon muutakin.

Mutta kyllä mä oon välillä huomannut sellaista outoa tyhjyyden tunnetta. Jota en osaa ees selittää. Vähänkuin ois merkityksetön. Mutta se voi tietysti johtua jostain ihan muustakin..

Vaikea sanoa.
 
Aina kerrotaan kuinka rankkaa lapsiarki on ja kaikkihan me sen tiedämme. Toisinaan on enemmän perseestä kuin välillä, varsinkin jos lapsia on useampi tai on erityislapsia tms. Mutta mitä hyötyä koette lisääntymisestä olleen henkilökohtaisella tasolla? Aiemmin lapsia oli hankittava vanhuuden turvaksi ja myös pyörittämään arkea, joten lapset olivat oikeastaan välttämättömyys. Nyt kun agraarikulttuuri on menneisyytä valitsee yhä useampi aikuinen tietoisesti lapsettomuuden. Miksi kuitenkin suosittelisitte lasten hankkimista pariskunnalle, jolla ei niitä ennestään ole?

Jos haluaa tulla vanhemmaksi, niin on hienoa voida se asia kokea elämässään. En lähtisi etsimään varsinaisia hyötyjä, mutta kokemuksena mahtava. Toki kaikki eivät sitä halua, ja heille voi olla parempi vaihtoehto pysyä lapsettomina.

Ehkä se hyöty on siis se, että tulee uusia kokemuksia, uudenlainen elämänvaihe, lisää läheisiä ja rakkaita ihmisiä. Imetys kyllä vähentää rintasyöpäriskiä - ehkä se voisi olla yksi hyöty myös. Mutta en nyt sillä perusteella suosittelisi kenellekään lisääntymistä.
 
Itsetyydytys tulee tutuksi lapsiperheessä :-D

Eli jos et vielä ole siihen päässyt sisään ja et ole löytänyt kehoasi, on tässä täydellinen tilaisuus onanoinnin maailmaan!
 
Jos ei teillä ole sisäsyntyistä tarvetta hankkia lapsia, ei niitä kannatakaan hankkia. Itse olen rationaalisena ihmisenä etsinyt järkiperusteita lastenhankinnalle jo vuosikausia, eikä niitä kertakaikkiaan ole. Minulla on kuiteniin aivan välttämätön tarve saada oma lapsi, ja toivottavasti jonain päivänä lapsenlapsia, joten päädyin lapsettomuushoitoihin. Elämäni olisi monia kertoja helpompaa, jos ei tuota tarvetta olisi, joten jos teillä ei tuota tarvetta ole, unohtakaa lapset ja eläkää elämänne onnellisena loppuun asti. :) Minä taas en kykene löytämään elämästä mitään elämisen arvoista ilman lapsia, vaikka elämäni onkin muuten kunnossa.
 
lisääntymisen tarve on ollut ihan vaan puhtaasti sitä että saan nähdä onat kasvoni lapsen kasvoissa, jättää jälkeeni osan itsestäni. Tehdä hyvän sekoituksen kahdesta lempi-ihmisestäni, eli minusta ja miehestäni. Toisen lapsen hankintaan sekoittui lisäksi ensimmäisen lapsen hyödyttäminen vertaistuella eli sisaruksella.

Hyöty lapsista on ollut lähinnä psyykkisen puolen hyöty. Vaikka tekee ne kotitöitäkin, kantavat painavia kasseja jne.
 
En ajattele että kaikkien on pakko tehdä lapsia. Mutta yksi syy on päällimmäisenä:

-ilman lapsia pariskunnasta on vaarassa tulla ärsyttäviä hifistelijöitä, jotka valkkaavat ravintolassa 5 tuntia viinilistaa, haluavat 3 kuukauden Vietnam-Putnamin etniselle safarille ja VOI KAUHEETA jos kodin musakeskuksen kaiuttimet ei ole 1956-lukulaisia vaan edustavat 1957-lukua!

Perulaisten luomuavokadojen kypsyysaste ei ollut sopiva kauppahallissa, se on mykkäkoulun paikka.
 
Viimeksi muokattu:
En ajattele että kaikkien on pakko tehdä lapsia. Mutta yksi syy on päällimmäisenä:

-ilman lapsia pariskunnasta on vaarassa tulla ärsyttäviä hifistelijöitä, jotka valkkaavat ravintolassa 5 tuntia viinilistaa, haluavat 3 kuukauden Vietnam-Putnamin etniselle safarille ja VOI KAUHEETA jos kodin musakeskuksen kaiuttimet ei ole 1956-lukulaisia vaan edustavat 1957-lukua!

Perulaisten luomuavokadojen kypsyysaste ei ollut sopiva kauppahallissa, se on mykkäkoulun paikka.

Mä en tienny et lapsia tehään vaan turhamaisuuden pelosta. :unsure:
 
En ajattele että kaikkien on pakko tehdä lapsia. Mutta yksi syy on päällimmäisenä:

-ilman lapsia pariskunnasta on vaarassa tulla ärsyttäviä hifistelijöitä, jotka valkkaavat ravintolassa 5 tuntia viinilistaa, haluavat 3 kuukauden Vietnam-Putnamin etniselle safarille ja VOI KAUHEETA jos kodin musakeskuksen kaiuttimet ei ole 1956-lukulaisia vaan edustavat 1957-lukua!

Perulaisten luomuavokadojen kypsyysaste ei ollut sopiva kauppahallissa, se on mykkäkoulun paikka.

Niistä joista tulee tuollaisia, tulee joka tapauksessa oli lapsia tai ei.
 
Niistä joista tulee tuollaisia, tulee joka tapauksessa oli lapsia tai ei.
No kyllä se perhe-elämä vähän ainakin tekee taukoa siihen hifistelyyn. :D

Mä oikein nautin kun yks hillitty ja pedantti, megasiisteydestä ja asioiden pilkuntarkasta hoitamisesta intoillut pariskunta sai lapsia. Äitikin on yks pahimman luokan söpöstelijä.
Ne muksut kun piutpaut välittävät siitä onko koti tiptop ja meneekö kaikki kaavan mukaan. On ollu niiin mukava kuunnella äidin tuskailuja "on nää välillä villejä".

Hyi mua, en kai ole vahingoniloinen? :whistle:

No, kai se pariskunta palaa viim.18 vuoden päästä siihen hifistelyynsä ja äiti söpöstelee taas, jos enää jaksaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mistä sä tuon kärjistämisen keksit. Tuo kertomani syy on mulla nyt vaan päällimmäisenä mielessä.

No tuon "vaan" sanan olisin voinut jättää pois.

Mutta ymmärsin kyllä että oli yksi syy. :)

Vähän puolivistinä heitin.

Mutta olet kai joidenkin tapausten khdalla oikeassakin. Kaikki saavat sisältöä elämäänsä eritavoin :)

Mutta en kyllä haluaisi itseäni tuosta kuvasta löytää jahka en lapsia saa :o

:D

Alko pelottamaan ihan..
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mikäli asenne on kuten ap:lla, en suosittelekaan lasten "hankkimista". Kyllä ne omat perustelut asialle löytyy, mikäli se sisäinen halu lasten hankintaan löytyy... ei sitä tarvitse silloin yrittää kaivella jonkun muun pääkopasta esille. Ei kenenkään pidä välttämättä puhua itseään hankkimaan lapsia. Luontainen halu hankkia pitäisi tulla ihan ihmisestä itsestään sisältä. Osa ei halua lapsia lainkaan, osa haluaa ainakin pari tusinaa, ja sitten on kaikkea siltä väliltä.
 
Mikäli asenne on kuten ap:lla, en suosittelekaan lasten "hankkimista". Kyllä ne omat perustelut asialle löytyy, mikäli se sisäinen halu lasten hankintaan löytyy... ei sitä tarvitse silloin yrittää kaivella jonkun muun pääkopasta esille. Ei kenenkään pidä välttämättä puhua itseään hankkimaan lapsia. Luontainen halu hankkia pitäisi tulla ihan ihmisestä itsestään sisältä. Osa ei halua lapsia lainkaan, osa haluaa ainakin pari tusinaa, ja sitten on kaikkea siltä väliltä.

Ja sitten on vielä ne kaikki muut vaihtoehdot..lapsia tulee vaikkei haluaisikaan jne..

Ihme neuvo sinulta ap:lle. Ihan kuin lapsia pitäisi jotenkin erityisesti haluta niitä ennen hankkimista, kuin se nyt mitenkään vaikuttaisi siihen miten lapsiin suhtautuu tai miten niiden kanssa pärjää.
 
Mikäli osaa kasvattaa lapsia, osaa johtaa ihmisiä. Eli lapset ovat hyvä koetinkivi siitä, miten ihmisiä voi kasvattaa. Mikäli ei pidä lapsista, eikä voi heitä elättää, ei niitä pidä tehdä.
 
Siis penskathan ovat maailman parasta seuraa. Fiksuja -siis niinkuin itsekin on ja myös nyksän tai eksän älykkyys on niihin periytynyt.

Ihana tönöttää jonkun kanssa ongella ja puhella henkeviä tai kokoontua illalla pöytään napsimaan herkkuja ja pulisemaan tai vaikka pelaamaan jotain yhdessä.

Puhumattakaan niistä hetkistä kun tytöt haluavat tehdä äidille kauneushoidon ja saa rötköttää keskellä päivää sängyssä jonkun hieroessa kynsinauhoja ja toisen sivellessä tököttiä naamaan...


Täysin samaa mieltä :) Siis omat lapset on ihan parasta seuraa. Ja kun niitä on useampia niin aina löytyy joku kuka tykkää samoista jutuista äidin kanssa. Siis niin että yhden kanssa voi käydä elokuvissa katsomassa scifiä, toisen kanssa voi shoppailla päivän ja käydä kahviloissa, yksi tykkää käydä lenkillä ja rakastaa eläinten hoitamista ja ihan pienen kanssa voi vaan hymyillä, pusutella ja halia.
Viihdyn äärimmäisen hyvin lasteni seurassa ja ilman heitä olisin varmaankin paljon yksinäisempi.
Ja kun jaan lasteni kanssa oman kieron huumorintajuni niin se naurunremakka on välillä ihan hillitön :D
 
Täysin samaa mieltä :) Siis omat lapset on ihan parasta seuraa. Ja kun niitä on useampia niin aina löytyy joku kuka tykkää samoista jutuista äidin kanssa. Siis niin että yhden kanssa voi käydä elokuvissa katsomassa scifiä, toisen kanssa voi shoppailla päivän ja käydä kahviloissa, yksi tykkää käydä lenkillä ja rakastaa eläinten hoitamista ja ihan pienen kanssa voi vaan hymyillä, pusutella ja halia.
Viihdyn äärimmäisen hyvin lasteni seurassa ja ilman heitä olisin varmaankin paljon yksinäisempi.
Ja kun jaan lasteni kanssa oman kieron huumorintajuni niin se naurunremakka on välillä ihan hillitön :D

Samalla kasvatat lauman lapsia, jotka eivät osaa irtaantua äidistään eikä äiti lapsistaan. Hieno lähtökohta lapsen tulevalle parisuhteelle.
 

Yhteistyössä