Löytyykö muita helppoja taaperoita?

Tällaisilla palstoilla korostuvat aina lasten aiheuttamat ongelmat, joten lapsiarjesta saa helposti hyvin yksipuolisen kuvan. Siksipä kyselen, löytyykö muilta ns. helppoja lapsia, jotka nukkuvat hyvin ja ovat yleensä elämäänsä tyytyväisiä.

Meidän 1 v 10 kk ikäinen neitimme on ollut koko elämänsä hyvä nukkumaan. Aluksi tietenkin heräsin yöllä imettämään pari kertaa, mutta imetyksen jälkeen hän on nukkunut putkeen 12-13h yöunet ja 1,5-2 h päiväunet. Tyttö ei turhia kiukuttele. Tietenkin joskus kokeilee saada tahtoaan läpi, mutta ei saa mitään älyttömiä raivareita, kun huomaa, että jotakin ei tosiaan saa tehdä. Itkua meillä ei siis paljon kuulu, vaan enimmäkseen tyttö on aurinkoinen ja iloinen. Kaiken lisäksi hän on ollut suhteellisen terve. Hoidon aloittamisen jälkeen on ollut muutama itsestään paraneva flunssa, mutta ei sen vakavampia sairauksia.

En tiedä olenko saanut poikkeuksellisen 'helpon' lapsen vai uskoinko lapsettomana sinkkuna turhan herkästi vain kaikki negatiiviset asiat, joita pienistä lapsista sanottiin. Vauva-arjen ihanuus ja helppous siis yllättivät minut täysin. Jos olisin tiennyt tämän, niin olisin tehnyt lapsia jo aikaisemmin. Turhaan vetkutin lasten hankkimista, kun pelkäsin elämän hankaloituvan liikaa.

Tiedän, että 2 vuoden uhmaikä on vielä edessä, mutta ainakin nämä kaksi ensimmäistä olen saanut nauttia täysillä ihanasta elämästä pienen lapsen kanssa.

 

Helppo taapero on vähän sama asia kun helppo synnytys.
Kummastakaan ei oikein uskalla puhua julkisesti vain jonkun hyvän kaverin kanssa.

 

Helppo taapero on vähän sama asia kun helppo synnytys.
Kummastakaan ei oikein uskalla puhua julkisesti vain jonkun hyvän kaverin kanssa.

Juuri näin se taitaa olla.
On meillä jo kahden ikävuoden uhmaraivareita, mutta nehän kuuluvat asiaan. Muuten on ollut "helppoa". On joskus vaikea kuvitella, kuinka jollain on työlästä tuo lapsen hoito (koko ajan on joku ongelma ja sairaus). Nyt kun on toinen lapsi haaveissa, niin on alkanut miettimään, että onkohan se toinen lapsi sitten "kauhukakara" koliikkeineen ym. Heh, senpä näkee sitten. Eiköhän sitä jaksa silti omaa lastansa hoitaa, vaikka "vaikeaa" olisikin, vai mitä?

 

meillä vauvasta asti ollut helppo poika.sukulaiset ihmettelee,että miten voi olla noin kiltti ja hyväntuulinen lapsi. nyt ikää 1v6kk. pidän kovaa kuria kotona,joten kiukutteluja meillä ei pahemmin ole,tietää että jos oon jotain päättänyt,se myös pitää. kahessa viikossa poika oppi tosi nätisti syömään,kertaakaan ei oo ruokia sotkettu pöydälle tai lattialle.nyt nukutaan jo lastensängyssä,sinne kiipeää ite päivä- ja yöunille ja jos yöllä sattuu heräämään ja kipittämään pois sängystään,niin menee heti kehoituksesta takaisin ja alkaa nukkumaan.
siivousaikaan auttaa äitiä siivouksessa,vie pyykit pyykkikoriin,roskat roskikseen kehoittamattakin. ihan täydellistä!
mutta kuten "have" pelkäsi toisen lapsen olevan sitten kauhea kauhukakara,niin meillä ei ole näinkään. pikkuveli on 3kk,iloinen kuin mikä,kerran herättää yöllä syömään,mutta iltaisinkin jää yksin sänkyyn nukkumaan,ei tarvii nukutella tai hyssytellä. ei voi muuta sanoa kuin että kyllä lapset ovat ihania!!!

 

siivousaikaan auttaa äitiä siivouksessa,vie pyykit pyykkikoriin,roskat roskikseen kehoittamattakin. ihan täydellistä!
!

joo, meillä lapsi vie myös roskat roskikseen kehoittamatta ja pyykit vie pyykkikoriin pyydettäessä. ja se tuntuu kaikenlisäksi olevan lapsestamme hauskaa, kun voi auttaa äitiä (tai isääkin). ja kova on pyyhkimään pölyjä, tosin eihän se pyyhkiminen täydellistä ole, hieman täytyy jäljestä päin käydä katsoo, mitä tuli. Toivottavasti tuo siisteys säilyy lapsellamme aina.

 

osui silmään edellisestä kirjoituksesta tuo kova kuri ja kuinka poika yölläkin totteleel heti. siis ei ole tarkoitus haastaa riitaa mutta ei kai tuon ikäisen taaperon tarvitse olla täydellinen ja nukkua aina hyvin ja viedä roskatkin roskiin................? ei kai lasten tekemisen ihanuus ole vain se että kuinka helpolla vanhemmat pääsevät ja että ettei vaan joudu kestä'mään kiukuttelua. sanotaanhan niinkin että lapsi kiukkuaa sille henkilölle joka on läheisin ja turvallisin siis sille jolle uskaltaa.
kyllä meilläkin on tietyt asiat puolitoistavuotiaan kanssa joita ei saa tehdä ja niistä ei liusteta mutta on myös luonnollista että tuon ikäinen ei käyttäydy aina hyvin ja joskus kiukutellaan mutta syli aina avoin käyttäytyi hyvin tai huonosti. pointtini siis se että lapsi saa olla lapsi mahdollisimman pitkään, aiukuismaisesti ehtii käyttäytyä myöhemminkin. mutta totta sekin että lapset on erilaisia ja varmaan tosiaan on niitäkin jotka suurinpiirtein aina ova kun ihmisen mieli...... meillä ei mutta rakas silti

 

meillä vauvasta asti ollut helppo poika.sukulaiset ihmettelee,että miten voi olla noin kiltti ja hyväntuulinen lapsi. nyt ikää 1v6kk. pidän kovaa kuria kotona,joten kiukutteluja meillä ei pahemmin ole,tietää että jos oon jotain päättänyt,se myös pitää. kahessa viikossa poika oppi tosi nätisti syömään,kertaakaan ei oo ruokia sotkettu pöydälle tai lattialle.nyt nukutaan jo lastensängyssä,sinne kiipeää ite päivä- ja yöunille ja jos yöllä sattuu heräämään ja kipittämään pois sängystään,niin menee heti kehoituksesta takaisin ja alkaa nukkumaan.
siivousaikaan auttaa äitiä siivouksessa,vie pyykit pyykkikoriin,roskat roskikseen kehoittamattakin. ihan täydellistä!
mutta kuten "have" pelkäsi toisen lapsen olevan sitten kauhea kauhukakara,niin meillä ei ole näinkään. pikkuveli on 3kk,iloinen kuin mikä,kerran herättää yöllä syömään,mutta iltaisinkin jää yksin sänkyyn nukkumaan,ei tarvii nukutella tai hyssytellä. ei voi muuta sanoa kuin että kyllä lapset ovat ihania!!!

ohhoh...näin sitä kasvatetaan kuuliaisia, tottelevaisia, auktoriteettiuskovaisia, passiivisia kansalaisia. miksi aina ihannoidaan kovaa kuria? ei lapsen pidä kasvaa armeijamaisessa ilmapiirissä.

 

Tähän täytyy nyt todeta, you ain´t seen nothing yet! Kyllä se uhmaikä, kavereiden kanssa riidat, päivähoito+työn yhdistäminen ym. tulee jokaiselle eteen. Kiva kuitenkin, jos tiedostaa ja osaa arvostaa helpompia aikoja. Vaikeita kausia kun on kuitenkin edessä...

 

Kerrankin oli positiivinen viestiketju....hetken.... . Itselläni ei tällä hetkellä ole vauvaa vielä vaan vatsassa tosin kasvaa jo. Olen saanut kuulla koko raskauden ajan, että odotas kun pääset siihen ja siihen vaiheeseen, ne vaivat alkavat. Aluksi odotettiin pahoinvointia- ei tullut, sitten liitoskivuilla peloteltiin- ei tullut, sen jälkeen närästystä ja turvotusta ym- ei ole vieläkään koittanut tässä raskaudessa. Raskautta takana nyt 36vkoa. Mutta näistä helpoista tapauksista ei tosiaan saa puhua.
Tottakai kaikilla tulee olemaan vaikeita jaksoja (uhmia, kiukkua ym), onhan niitä itselläkin aikuisiällä, mutta lapsissakin on eroja. Toisilla on todella helppoja lapsia ja antakaa heidän nauttia niistä. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että pelkällä kurilla ja nuhteella eletään. Siskon kanssa ollaan tästä juteltu, koska hänen pojallaa esim, ensimmäinen uhmaikä osui ollessaan 20v . Että näitäkin voi tosiaan olla.....

 

Suomalaisille tyypillistä, että jos joku iloitsee, että lapsi on aika helppo, heti sanotaan, että se on vain väliaikaista. Ehkä onkin, mutta miksi sitä pitäisi etukäteen murehtia? Nautitaan tästä hetkestä! Mun kolme lasta ovat kaikki olleet taaperoina enimmäkseen hyväntuulisia ja hyviä nukkumaan. Kahden uhmaiästäkin on jo selvitty.

Tietenkin välillä on tosi hankalaa, mutta esim. nukahtamisesta meillä ei ole koskaan tehty numeroa, vaan lapset ovat saaneet nukahtaa itse ilman nukuttamista. Mitään armeijakuria ei ole ollut, mutta lapsi tarvitsee rajat, koska ei hän voi niitä itse asettaa. Eivät selkeät säännöt passivoi, vaan se, jos vain näkee äidin siivoavan eikä itse tarvitse edes yrittää välttää sotkemista (vahingot pienillä tietysti asia erikseen).

 

Joo, muistan kun lapsi oli vasta parin kuukauden vanha niin jotkut vanhemmat täti-ihmiset kommentoivat tyyliin "joo, kyllähän se nyt on kiva mutta odotas kun se lähtee liikkeelle". Minusta on ollut sitä mukavampaa mitä isommaksi lapsi on kasvanut. Tosi pahin uhmaikä täälläkin vielä edessä, mutta ihmettelen tosiaan miksi aina pitää kauhistella kuinka "teillä on ehkä nyt kivaa mutta odotas vaan vuoden päästä!" Hyvien aikojen voiminhan sitä yleensä jaksaa ne hankalammatkin ajat, jos koko ajan on kamalaa niin mistä niitä voimia sitten ammentaa kun niitä tosiaan tarvii?

 

Ihmetyttää kun aina tarttee jonkun olla sanomassa että odotappas vaan... No on tässä odoteltu vaikka mitä. Meillä poika 9 kk on tosi ihana ja "helppo". Onhan niitä vaikeita päiviäkin, mutta pääasiallisesti kaikki on mennyt hyvin ei tauteja, allergioita ja nukkuu hyvin. Ruoka maistuu ja kakka tulee. Ei se aina ole niin ruusuista, mutta kai se on myös asenteesta kiinni. Sitten kun kertoo jollekin että kaikki on mennyt tosi hyvin niin sitten saa kuulla että odotappas vaan... Mikä tarve ihmisillä on jakaa huonoja kokemuksia ja saada toiset odottamaan että se kamaluus toistuu myös heillä. Miksi ei voida olla iloisia että jollain menee lapsen kanssa hyvin. Lakkaan odottelemasta sitä jotain kamalaa joka suistaa koko elämän raiteiltaan. Tai sitten sitä jotain pienempää. Kaikilla on erilaista ja voihan kokemuksia vaihtaa, mutta ei sitä tarvitse aina hokea että ODOTAPPAS VAAN!!!!!

 

Tunne siitä, onko lapsi "helppo vai vaikea" voi myös johtua siitä, millä lailla erilaiset vanhemmat kokevat lapsensa tekemiset.
Esim. tuttuni hermostuu heti ja välittömästi lapselleen, kun tämä ei tee juuri kuten on käsketty. Ja sitten tuttuni sanoo, että kyllä on hankala lapsi. Mielestäni lapsi ei ole lainkaan hankala. Äiti tekee hänestä hankalan, kun ei voi koskaan tietää, miten äiti taas suhtautuu. Eikä äiti jotenkin ymmärrä, että lapsi on kuitenkin vielä vain lapsi, jolle pitää antaa aikaa opetella tätä elämää.
Tämä on siis aika karrikoitu esimerkki siitä, kuinka hankalia lapsia sanotaan olevan.

Enkä siis missään tapauksessa väitä, että tääällä kaikki olisivat tuollaisia vanhempia. Tuli vaan mieleeni tämä tuttuni....

 

joskus sitten taas ei... ei ole päivät veljeksiä ainakaan meillä.

 

Meidän esikoinen oli ja kaksoset on vauvana ihan älyttömän helppoja lapsia. Kaikki on nukkuneet yöt 2-3kk ikäsestä ja ovat hyvin aurinkoisia perustyytyväisiä lapsia.

Esikoisella alkoi sitten se uhma 2 vuotiaana ja se on jatkunut nyt vuoden. ja hohhoijakkaa että oksat pois, täältä tulee herra jääräpää!!! Joka ikisestä asiasta kiukkuaa ja rähjää ja huutaa x-asennossa lattialla vähintään puoli tuntia jos ei joku miellytä. Iltaisin äkkäilee yleensä putkeen klo 17-21. Ihanaa. Ootan kauhulla tuleeko noista kahdesta samanlaisia jääriä.

 

Sitten voin tulla pelottelemaan
Meidän esikoinen on ollut tuo helppo ja ihana, tyytyväinen lapsi joka vielä auttaa äitiäkin siivouksessa , kuopus taas ihan erilainen! Kitisee ja vinkuu jatkuvasti, tahtoa on ku pienessä kylässä ja sen kuulee! Valvotti yöt koko vauva-ajan ja ei todellakaan siivoo mitään vaan levittelee kaikki tavarat ympäriinsä.

 

Täällä yksi ilmoittautuu myös "helpon" taaperon äidiksi
Raskaus oli helppo, synnytys helppo, vauva-aikana ei tytöllä ollut turhia kitinöitä ja söi ja nukkui hyvin, on ollut terveenä ja hyväntuulisena yms. Ihana lapsi! Ihan turhaan panikoin raskausaikana muiden kauhukertomuksia...ja täytyy kyllä tunnustaa, että vieläkin "odotan", että kohta se kaikki kauheus alkaa...

Mutta voisin luulla, että ainakin osa helppouden tunteesta olisi asenteesta kiinni? Olihan mulla ns. ongelmia raskausaikana, peräpukamia, turvotusta, "kiitettäviä" liitoskipuja lisää turvotusta ja synnytyksen jälkeen vehkeet olit tod. kipeät pitkään...oli huonosti nukuttuja öitä ja hermoiluja, että oppiiko lapsi koskaan syömään muuta kuin tissiä yms. Nytkin 1½ -vuotiaana touhuaa niin paljon, että välillä itseäkin hirvittää, mutta jotenkin vain ajattelen sen KUULUVAN tähän elämään lapsen kanssa. Niin kuin kuuluu oman tahdon ilmaisut, takertumisvaiheet yms. asiat jotka äidistä voi välillä tuntua vähän raskaalta...

Mutta summa-summarum, meillä on helppo lapsi Ja nautin siitä.

 

Meillä myös helppo 1,5v taapero.Terve,iloinen ja hymyssä suin äitiä mm.siivouksessa ja pyykinpesussa autteleva.On aina nukkunut hyvin.

 

Omat lapsenikin olleet ns. helppoja, touhua on riittänyt ja päivät olleet välillä yhtä vilinää ja uhmaikäisenä on rajoja ja äidin hermoja kokeiltu, mutta ihania pakkauksia ovat olleet vauvana, taaperona ja myös murkkuikäisinä.
Äidin, isän ja muiden sisarusten positiivinen ja iloinen elämänasenne vaikuttaa suuresti vauvasta lähtien kuinka pieni ihminen kohtaa elämän ja sen tuomat myllerrykset

 

taisivat monet ymmärtää vähän kärjistetysti tuon,kun sanoin että pidän kovaa kuria... siis tarkoitin sitä,että vaikka mummolassa saa keksiä kun vähän kitisee,kotona sitä ei tule. mehua ei saa jos niin oon päättänyt,huusi sitten vaikka kaksi tuntia putkeen.kyllä meilläkin heitellään välillä kaikki kauhat ja vispilät laatikosta pois,en minä sitä kiellä. mutta siis jos jotain kiellän tai sanon niin siihen ei lapsella ole vastaan sanomista.tai sanokoon vastaan,muttei kuitenkaan saa periksi
olenko siis huono äiti,kun ei meidän taapero mulle kiukuttele esim.mehun saannista? onko kyse nyt siitä että on oppinut ettei äiti anna vai siitä että lapsi pelkää minua eikä uskalla kinata?

 

Samaa mieltä siitä, että lapsen helppous on kovin suhteellista. Tietysti on sellaisia selvästi helppoja ja selvästi vaikeita lapsia, mutta monessa tapauksessa helppous on verrannollinen vanhempien asenteeseen. Minä olen kuullut lukemattomia kertoja ulkopuolisilta että vauvani (nyt taapero) on todella helppo (nukkuu, syö, tottelee, ei lyö tai revi, on iloinen jne.). Päiväkodissa kaikki menee mahtavasti, on täysin ongelmaton tapaus. Mutta kyllä hän osaa kiukutellakin ja itse stressaavana ja hermostuneena ihmisenä teen pienistäkin asioista ongelmia. Oma hermostuneisuuteni taas heijastuu lapseen ja siinä sitä ollaan.

Vaikka minulla on siis helppo lapsi, en oikein uskalla iloita siitä vaan odotan seuravaa mahdollista ongelmaa. Nyt on jo kuljettu pitkä tie koliikkipelosta uhmapelkoon. Vielä on edessä monta uhmaa ja murrosikä, sekä 3-kympin kirrisi.

 

sen kummemmin muita kommentoimatta meillä OLI helppo lapsi aina sinne 2v4kk suurinpiiirtein. siihen asti koettiin vain normaalit vatsavaivat vauvana, yöhepulikaudet ja eroahdistukset. Juu ja meilläkin tyhjensi äidin kanssa tiskikonetta kuuliaisesti (aterimet lajitteli laatikkoon) ja iltaisin kerättiin leluja, jäi nukkumaan kiltisti omaan sänkyyn, ei heittäytynyt lattialle raivoamaan jne. Mutta nyt sit on nämäkin koettu eli on oppinu sanan EI/EN/EN HALUA/HALUAN. Siis vaikka kuria pidetään niin joka päivä monen monituista kertaa tuota äidin kurika kokeillaan ja monesti suuuuuuuuren huudon ja metelin kanssa. Tuo vähän alta ja vähän yli 2v aika oli meilläkin niiiin auvoista että pistettiin toinen vekara alulle ja nyt siis tämän uhmasisaren jaloissa tuhisee pikkusisko ja äiti meinaa iltaisin revetä siinä kaikessa huudossa. Mutta siis periaatteessa vieläkin olen sitä mieltä että meillä on silti ollut helppoja lapsia.

 

Helppo taapero on vähän sama asia kun helppo synnytys.
Kummastakaan ei oikein uskalla puhua julkisesti vain jonkun hyvän kaverin kanssa.

...ja myös hyvin suhteellinen käsitys. Mitä kukakin pitää helppona? Toiselle helppo voi olla toiselle vaikea ja päin vastoin. ;o)

 

Niinhän se näyttäs olevan tällä palstalla että on jotenki "kummallisempaa" jos joku kehuu lastaan kiltiksi ja helppohoitoiseksi kun että päivitellään miten on hankala lapsi ja kiukkuaa ja on vaikeeta. Sit tulee just niitä "odotappas vaan.." kommentteja. Omat hommansa on lapsen kanssa oli se sitte kiltti tai vähemmän kiltti! Mutta kivahan se on jos on sellanen iisi lapsi! Meillä ainakin on poika tähän asti ollu sellanen helpompi hoijettava. Ei kitise turhia ja on useimmiten suu korvissa. Nukkunukkii hyvi.

Mitä tulee toho kuriin, niin en ymmärrä ihan sellasta armeijameininkiä kyllä! Mut yks on kyllä varma mitä lapset tarvii ja kaipaa, ja se on kuri ja rakkaus. Ne näyttäs monelta penskalta puuttuvan ku kattelee tätä nykyajan meininkiä! Valitettavasti! Kerhoissa 4 ja 5 vuotiaat haistattelee ja hakkaa hoitajiaan! Ja vanhemmat viisveisaa! Hyvä hyvä!

 

On kyllä lapsissakin eroja. Että ei ne erot nyt pelkästään vanhempien korvien välissä ole

Meillä ensimmäinen lapsi oli helppohoitoinen kuin mikä. Ilman toista lasta, joka on paljon ...hmmm... vilkkaampi, olisin voinut minäkin tulla tänne ihmettelemään, että miten kukaan lapsen hoitoa raskaaksi kokee. Mutta enpä ihmettele enää, siitä tämä kuopus pitää huolen.

Eli on ollut yksi helppo natiainen ja toinen paljon työllistävämpi.