Lohtua vaihdetusta elämästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaiutin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kaiutin

Aktiivinen jäsen
20.12.2009
3 240
1
36
Tässä teille lohdun sana. Olen miettinyt seuraavaa asiaa, käännellyt, väännellyt ja tullut lopputulemaan, joka on hyvin armollinen ja lohdullinen.

Kaikki kadehtivat jotakin. Toisen omaisuutta, ulkonäköä, menestystä, lapsia, miestä. Kun oikein ahdistaa se, että itse ei ole jossakin itselleen asettamassaan tavoitteessa menestynyt toivotusti, on hyvä aika leikkiä mun leikkiäni.

mieti sellainen nainen lähipiiristäsi (ystävä, tuttava, sukulainen) jolla on upeassa jamassa se asia, joka sinulta ei onnistu. Sen jälkeen vaihdat mielessäsi elämää hänen kanssaan. Tämä edellyttää, että tunnet hänet hyvin.

Tämä on hiukan pulmallista mielikuvituksen kanssa. Olet siis sinä itse, mutta muutat ystävättäresi ruumiseen. Unohdetaan se, että kokisit surua omien lastesi tai miehen menettämisestä vaihdon yhteydessä jne käytännön sokkelot.

Elät siis toisen, kadehtimasi ihmisen elämässä. Nukut hänen sängyssään, rakastelet hänen miehensä kanssa (jos rakastelet), hoidat heidän lapsiaan, teet hänen työtään, ajat hänen autollaan, ulkoilutat hänen koiraansa.

Koskaan en pääse tässä leikissä pidemmälle. Ahdistun välittömästi, kun kuvittelen, minkälaista onkaan jonkun ihmisen elämä. Lohdullista onkin: vaikka olen epätäydellinen ja luuseri monissa asioissa, en mistään hinnasta vaihtaisi elämääni kenenkään toisen ihmisen elämään.

Saan tästä ajatuksesta valtavasti lohtua. Koittakaa unohtaa ajatusleikin ajaksi kaikki käytännön asiat, kuten juuri se, kuka sinun tilallesi tulisi tai miten osaisit olla sängyssä kaverisi miehen kanssa niin että mies ei huomaisi sinun olevan oikeasti joku muu, ja ettet rakastaisi näitä uuden elämäsi lapsia kuten omiasi jne... Vaan ihan pokkana: menet toisen ihon alle, muutut toiseksi mutta omalla identiteetilläsi. Helposti selitetty :laugh:
 
mä en oo kade oikein muusta ku ihmisistä joilla on kavereita/ystäviä, illanistujaisia yms...

en niinkään kadehdi kenenkään elämää suuremmassa kaavassa, mutta yksinäinen olen.
 
Tätä on oikeasti aika hyödyllistä miettiä:) Luin kerran yhtä psykologin kirjoittamaa artikkelia, jossa hän puhui tästä samasta, että vaihtaisiko ihminen oikeasti elämäänsä kenenkään toisen kanssa. Useinkaan ei vaihtaisi..
 
Niinhän se on, että helposti tulee kadehdittua mutta tosipaikan tullen aika harva vaihtaisi elämäänsä toisen kanssa. Ja sekin täytyy muistaa, että ei kaikkien elämä voi aina olla pelkkää hattaranpunaista ja ihanaa unelmaa. Ongelmia on kaikilla, toisilla isompia kuin toisilla, toiset selviytyvät helpommin kuin toiset, toiset tuovat ongelmiaan esille helpommin kuin toiset jotka vaikenevat.
 
Mä voisin niin mieluusti vaihtaa, muttakun kukaan ei vaihtais mun paikalle. Kaikki aina sanoo, ettei ne kyllä tahtois olla mun housuissa.

Mä usein mietin kanssa mitä olisi olla joku muu. Ja mä niin usien toivon olevani joku muu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Mä voisin niin mieluusti vaihtaa, muttakun kukaan ei vaihtais mun paikalle. Kaikki aina sanoo, ettei ne kyllä tahtois olla mun housuissa.

Mä usein mietin kanssa mitä olisi olla joku muu. Ja mä niin usien toivon olevani joku muu.

Kuinkas nyt noin?
 
Mä olen joskus miettinyt sellaistakin, että mitä hienommalta ja onnellisemmalta puitteet vaikuttavat, siellä täytyy olla jokin asia, joka on niin vaiettu, että se ei kenellekään ulkopuoliselle avaudu. ja auta armias, jos sitten joutuisin toisen täydellisessä elämässä niitä kauheita luurankoja kaivamaan. Mieluummin ne omat, tutut luurangot, jotka ei ole enää vuosiin siellä kaapissa pysyneet :laugh:
 

Yhteistyössä