LOKA äidit 2008 osa 2

Vielä palaan..
Nyt luin vähä ajatuksella uudestaan tota ketjua taaksepäin niin Sadullahan se vyöhyketerapeuttiystävä oli. (Eikä täti)
Ja Satu siitä bb-stä.. elä suutu mut meniköhän mun äänillä tilanne Cherylin eduksi. Ensimmäistä kertaa äänestin ja ihan viimeminuuteilla kun tuntui niin tärkeältä jättää taloon hempukka kuin mies, joka ei oikein saa mitään aikaiseksi. Minusta on mielenkiintoista seurata jos vaikka tulis pientä catfightinkia ja lisää seläntakana jauhamista vaikka se niin inhottavaa onkin. Ihanaa hömppää ja tulevien imetysiltojen iloa. Voi kun niille tulis taloon kiroilukielto! Ois aika siistii.Vähenis Nikolla kummasti sanavarasto.
-K-

 

Satu, painoa on tullut 14,5 kg tähän mennessä. Ja viikkoja on siis 34+3 nyt. Luulen, että tuo 20 kg menee hyvinkin rikki ennen kuin vauveli syntyy. Tosin tässä ihan kuukauden sisällä on tullut varmaan 5-6 kiloa painosta. Siihen asti nousu oli suht maltillista. Johtuu pitkälti tästä nesteen kerääntymisestä mutta silti jotenki välillä hirvittää. Mutta toisaalta tulee mikä tulee, onneksi mun neuvolan täti ei ole mikään painonatsi. Itse olen sitä enemmänkin. Ja olen vähän yllättynyt siitä, sillä en ole mitenkään kamalan ylitarkka painostani noin normioloissakaan. Että en tiedä mistä tämä oma vouhotus tästä painosta on alkanut.

Joku kyseli sitä, että voisiko harkita jotain muuta synnytykseen mukaan kuin omaa miestä. Itse ottaisin korkeintaan siskoni. Hän on ammatiltaan hoitsu eli senkin takia hänestä olisi apua. Äitiä voisin ehkä harkita.... Kukaan oikein läheisistä ystävistäni ei ole sellainen, jota kuitenkaan haluaisin mukaan. Eli vaihtoehdot ovat siis mies ja sisko.Ja ihan ääritilanteessa äiti.

Piupaupou

 

Hello.

Onko muilla jo paljonkin kipeitä supistuksia? Mulla on nyt varsinkin öisin.
Eikä muuta omasta navasta tänään.

Bb-asiaa: mä oon alkanut pitämään cheryllistä tällä viikolla eri tavalla. Naiivihan se edelleen on, mutta kovasti myös hyväsydäminen. Jos nyt vertaa esim. Mariannaan tai Mariaan.

Nyt tekemään ruokaa, olis pitänyt olla jo...

Johanna 35+5

 

Marianna nyt on tuhat kertaa aidompi, kauniimpi ja inhimillisempi kuin valehteleva muovinen bilepissis Cheri. Mariannaa on ihan ikävä.

 

Okei. Täällä on käynyt nimetön Mariannan fani. Joo, Cheryll on melko pinnallinen ja puolustautuu kaikkeen sanomalla, että "kun mä en oo kato kokenut tälläistä koskaan ennen", mutta kyllä mä silti pidän hänestä enemmän kuin Mariannasta. Mä en pidä perusilkeistä ihmisistä..

Ja sitten takaisin tämän ketjun alkuperäiseen tarkoitukseen, eli raskausajasta keskustelemiseen.. =0)
Mua supisteli kipeästi taas viime yönä. Kahden aikaan yöllä alkoi ja jatkui sitten muutaman tunnin. Mä en nyt oikein tiedä, että mitä tästä ajattelisi, kun mitään tulehduksia ei ole. Onneksi maanantai on jo pian täällä ja pääsen tarkastuttamaan kohdunsuun ja -kaulan tilanteen. Ja sitten taas toisaalta, raskaus on täysiaikainen jo viikon päästä, että jos vauva on nyt jo tullakseen, niin viikon päästä annan siihen luvan. Voiko olla niin, että supistelee kivuliaasti neljäkin viikkoa ennen syntymää? Koska laskettuun on vielä kuukausi.

Nyt kahvia ja aurinkoiset torstain toivotukset!

Johanna 35+6

 

Huomenta vaan.

Johanna, koita nyt vaan ottaa rennosti että sen viikon ainakin pysyy vauva nahan sisäpuolella. Oliko sulla katsottu jo ettei istukka ole "tiellä"? Vai maanantainako tsekataan?

Piupaupou; eihän sitä painoa sulla nyt niin paljon ole tullut. Lopuksi tulee hurjasti nestettä kroppaan, mutta harvoilla se paino kai ihan lopussa muuten nousee. Kaikki on tietysti suhteellista. Jos on normaalipainoinen muuten, niin yks 15 kiloa ei ole älyttömästi. Mutta jos on hirmusti ylipainoinen niin kyllähän 15 lisää on aika tavalla..

Mulla on tullut nyt 11-12kiloa. Eli mun itselleni asettama raja -10 kiloa- valitettavasti ylittyi. Ja ihan varmasti tulee viellä jotain ainakin nesteen muodossa. Mutta maltillisempaa on silti ollut kuin ykköstä odottaessa, silloin tuli 25 kiloa!

BB keskusteluun; Tänään mulla on enemmän huumorintajua ja tiedostan että se on VAAN telkkariohjelma.
Ylipäätään tosi sekavaa porukkaahan siellä on. Kaikki äärilaidat on löydetty. Siinä peesaan Katiannaa että onpahan katsottavaa. Parempi se on ottaa tollaista "vajaahissikansaa" tositelkkariin kuin jotain hissukka-hiirulaisia.
Kaikissa on jotain viehättävää ja jotain raivostuttavaa. Ja monesti mietin että kuin paljon meitä normi-katsojia (katsoo illan lähetyksen, ei 24/7) "sumutetaan" leikkaamalla ja poimimalla tiettyjä juttuja. Kun huomaa ihan selvästi että ohjelma on koottu sieltä-täältä-sieltä, porukka voi olla eka tukka märkänä, sitten hetken eri vaatteissa tukka kuivana ja sitten taas seuraavassa lauseessa tukka märkänä. Elokuvakielessä klippi-virheitä.
Mutta ihan hyvää viihdettä. Joskus. Saa suomalaiset keskustelemaan!

Cheryl sanoi eilen aika hienosti että hän on syvällinen-pinnallinen... öö.. just.

Mä olen ihana-kamala. Kotiväki voi todistaa!

Hauskaa päivää kaikille toivottaa Satu


Aamun ajatus

Se, että on kiitollinen ja arvostaa elämänsä
ihmisiä ja asioita, itse asiassa houkuttaa
lisää näitä arvostettuja asioita elämään.

-Northrup Christiane
(Lainaus positiivareiden ajatusten aamiaisesta)

 

Heihei naiset, missä ootte?!

Täällä supistelee, supistelee mutta tositoimiin ei päästä :S To-pe välisenä yönä kaksi tuntia 10 min välein, ja eilen melkein koko päivän pari tuntia ihan kunnon kipeitä suppareita ja lopun päivää vaan kovettumista heti kun liikuin vähänkin. Sitten iski ihmeellinen kylkipisto jonka mies sai pois hieromalla, mutta palasi taas tänään ( sattuu ihan kokoajan...

Johannalta kuulisin mieluusti kohdunsuun tilanteesta, vai jokohan olette päässeet synnyttämään 0

nyt päiväunille esikon kanssa

Mariella ja Tiiperö 38+2(3)

 

Hello ladies!

Joo, Mariella, ei vielä olla laitoksella.. =)

Olin tänään siellä synnytystapa-arviossa, ja raportoin seuraavaa:
Vauva on raivotarjonnassa, alhaalla ja kiinnittynyt.
Painoarvio on 2800 g, suurin piirtein samoissa mennään kuin aikaisempien lasten kanssa, noi 3-3,5 kg vauva on tulossa.
Kohdunsuu on kahdelle sormelle auki ja pehmeä, kohdunkaulan pituudesta en tiedä, kun ei kerrottu. Ja hyvin pitäisi mahtua tulemaan, kun on alle 4 kiloa.

Mulla myös on nyt jo kivuliaita supistuksia, varsinkin aamuyöllä. Aiemmista lapsista ei ole ollut kuin harjoitussupistuksia ennen varsinaista synnytystä. Että ihan mielenkiinnolla tässä odotellaan sitä h-hetkeä, se kun voi tulla koska tahansa. Tosin olen valmistautunut olemaan raskaana vielä monta viikkoa...

Ei nyt muuta, menen vähän lepäämään.

Johanna 36+3

 

Kovin lähtökuopissa on jo porukka! No Mariellalla onkin jo yli 38. Mulla itelläni tänään 37+5 eikä mitään merkkejä synnytyksestä vielä. Esikoinen syntyi 40+2. Liikkuminen hankalaa, häpyliitos ulisee. Kömpelöä könyämistä kaikki. Neuvolalääkärissä kohdunsuu yhdelle sormelle auki ja kaula vielä pitkä. Tms.. En oo edes kovin malttamaton tän touhun kanssa vaan pikemminkin toivon että ei vielä ei vielä. Pelottaa vähän se touhu vaikka eka synnytys menikin hyvin, mut eihän se herkkua ollut. En jaksa pakata sairaalakassiakaan, lapsen vaatteet laitoin turvakaukaloon ja kameran akun latasin. Jotenkin yritän kiletää koko synnytyksen lähestymisen.. ei tyypillistä mulle mutta näin mennään nyt.

 

Pikaiset kuulumiset täältä.
Neuvola oli aamulla, siellä kaikki hyvin. Paastosokeri 4,9 eli hyvä, hb 122, painoa oli tullut kahdessa viikossa joku puoli kiloa, verenpaineet ok, pissa ok. Kaikki ok

Sitten ajelin kampaajalle jossa vierähti 3 ja puoli tuntia. Oli aika istunto.. ajattelinkin jo että saa lähteä synnärille kun olin niin kipeä. Mutta meni ohi, onneksi! En pystyis nyt millään lähteä synnyttämään. Pesä on yhä rakentamatta

Vointeja kaikille. Hauska nähdä kuka on seuraava.
Satu 37+2

 

Käykäähän ilmottautumassa! Vielläkö muut kokonaisena?

Täällä ollaan. Yritän pitää paniikkia loitolla ja ajatella että ei haittaa vaikka vauva syntyisikin jo, ikkunat ei hajoa vaikka ovatkin likaisia jne. Eli mulla on nyt hätä saada asioita järjestykseen, ja aivan liian myöhään selvästi -voimat eivät meinaa riittää kuin välttämättömään. Mistähän saisi ostaa malttia itselleen? Ja "keskeneräisyydensietoa"..

Taidan polkaista kaupunkiin tästä. Tulostin-kopiokone-skanneri pitää viedä huoltoon (joo, just nyt vaikka on ollut rikki jo puoli vuotta!) ja ikeaan pitäisi jaksaa myös. Ja sitten siivoomaan kotiin. Huh. Supistelee jo ajatuskin.

Aurinkoista päivää
T. Satu ja Vili (37+5)

 

Johanna ilmoittautuu.

Olin eilen neuvolassa, alapaine vähän koholla.. Normaalisti se on jotain 65-75 välillä, nyt 93 kaksi kertaa ja kerran 88. Sf-mitta suht maltillinen verrattuna edelliseen raskauteen, eli nyt 34. Keskiarvoa tarkastellessa mitta menee edelleen keskikäyrän yläpuolella, mutta kun kakkosesta se oli tässä kohtaa 36, niin ajattelen sen olevan ihan ok.

Sairaalakassin ajattelin pakata tänään ja pestä muutaman ikkunan. Aloitin urakan alkuviikosta ja olen sittemmin pessyt muutaman ikkunan kerrallaan. Eilen tuli siivottua oikein urakalla ja kaikki on valmiina vauvaa varten.

Suoli toimii tänään reippaasti, ja tästä lähtien varmaan paremmin ja paremmin,
koska aloitin rautakuurin. Yleensä on siitä mennyt vatsa melkoisen löysälle. Hemoglobiini oli 114, mutta koska se synnytys lähestyy, niin neuvolantäti oli sitä mieltä, että hemppaa voi ihan hyvin nostaa.

Satu, mulla on kanssa tuo keskeneräisyydensietokyky ihan olematon. Ja ärtymyskynnys on tosi matalalla, leivänmuruset pöydällä raivostuttaa ihan järjettömästi. Onneksi saan silti pidettyä kulissit kunnossa, enkä raivoa lapsille tai miehelle. =) Mutisen itsekseni lähinnä.

Eilen ajelin jopa jalkakarvat, leikkasin varpaankynnet, raspasin jalkapohjista kovettumat pois ja tänään ajattelin vielä vetäistä kynsilakat komistamaan näitä turvonneita jalkoja. Sehän on siis tärkeää, että sääret ovat sileät kun lähdetään synnyttämään.

Nyt nivusia jomottaa, taidan mennä makuulle.

Johanna 36+6

 

Heis.

Yhtenä kappaleena täälläkin, onneksi. Kylppäri on revitty auki ja valmistuu vasta ensi viikolla-- Kiva muuten rampata öisinkin 3-4 kertaa tuolla kellarinkerroksen yleisissä tiloissa vessassa.

Ei jaksa muistaa koska on tullut kirjoitettua viimeksi.. Tunnelmat lyhyesti: kolmekymppisillä viikoilla alkoi **tuttamaan ja rankasti. Töissäolo oli henkisesti todella raskasta. Olin pahantuulinen, masentunut ja todella herkkä. Paikat alkoi kipeytyä ja meno hidastua, väsytti koko ajan ja supisteli paljon (kivuttomasti). Jäin viimein saikulle, noin kaksi viikkoa ennen äitiysvapaan alkua. Supistelu väheni huomattavasti, kun vanne lakkasi kiristämästä päätä.

Mukavaa, että näin loppua kohden on kirjoittelu lisääntynyt ketjussa. On se kuitenkin kiva, että jossain saa kertoilla omista tuntemuksista ja lukea toisten kuulumisia.

--Aurora 35+1

 

Yhtenä palana täälläkin vielä, olo on helpottanut sen jälkeen kun PÄÄTIN että lopetan sen jokapäiväisen JOKONYT odottamisen ja vihdoinkin nautin tästä raskaudesta. Laskettuun aikaan on enää 9 päivää, joten mitä sitten vaikka menisi ylikin, taidan vaihtaa alkuperäiseen suunnitelmaan synnyttää 8.10 (äitini syntymäpäivä) esikoinen kun syntyi Isälleni synttärilahjaksi ;o)

SUrullisten uutisten ympäröiminä olemme kuitenkin saaneet nauttia käsittämättömän upeista syyspäivistä, ja onhan se mukavampi olla tuolla auringonpaisteessa kuin katsella sitä sairaalan ikkunoista

Onkos teidän lapset reagoineet tuohon mpr-rokotteeseen kuinka? Esikko rupesi kesken vieraiden kahvituksen oksentamaan kahvipöydässä (ihmekään kun jäi herkkuja niin paljon jäljelle ;o)). Mietin että voisiko johtua mpr:stä, vai pitääkö tässä nyt vielä loppumetreillä valmistautua mahataudin sairastamiseenkin.

Tämmöisiä täällä..

ai niin neuvola kuulumiset:
paino -200 g
verenpaine 110/70
syke 135-140 (mitkäs ne oli ne tyttö/poikasykkeet?)
pissa puhdas
sf 35
liikkeet ++
turvotus +/-

Mariella ja Tiiperö 38+5

 

Heippa.

Täälläkin yksi yhtenä kappaleena oleva ilmoittautuu. Tosin tuskin meikäläisellä jakaantuminen tapahtuu vielä ainakaan kuukauteen. Olen jotenkin jo alistunut ajatukseen marrasvauvasta. Mutta mistäpä sitä koskaan tietää.

Vaikka äippälomalla jo ollaan niin semmosta pientä matalalentoa on tämä elämä ollut. Lähinnä omasta tahdosta. Jotenkin tuntuu, että pitäis kauheesti ehtiä tehdä ja mennä leuhottaa vielä ennen kuin vauva syntyy. Uusi koti on suht kuosissa eli sen suhteen ei kovin paljoa ole enää tehtävää, mutta muuten tuolla mennä leuhotan shoppailemassa ja kavereita tapaamassa jne. Ja kyllä sen huomaa aina sitten iltasella kuinka on yhtäkkiä ihan poikki. Illat meneekin sitten soffalla makaillessa. Mutta eihän tässä nyt muuta tarvi tehdäkään.

Kävelystä on tullut tosi hankalaa. Näin noviisina en tiedä mitä ne kivut on, kertokaa toki kokeneemmat. Mutta välillä on sellainen olo kuin tuikattaisiin sukkapuikolla p*lluun. Ja muutenkin sillä seudulla on kävellessä kipuja. En jotenkin niitä suppareiksikaan miellä. No, melkoista lyllertämistä tämä eteneminen joka tapauksessa on.

Vointeja kaikille!

Pipaupou 35+3

 

Piupaupou: kuulostaa itsestä ainakin hyvin normaalilta, juuri nuo sukkapuikkovihlaisut, itsellä niihin liittyy usein vielä tunne että joku yrittäisi vetää jänteet solmuun nivustaipeista, ja toisinaan meinaan ihan jalat mennä alta. Itse olen päätellyt että vauva on sellaisessa asennossa ja niin alhaalla että painaa johonkin jänteeseen/hermoon..

 

Hei vaan.. jokohan jaksaisi kirjoitella kuulumisia. Vauva-arkea täällä elellään jo kolmatta viikkoa. esikoinen ottanut hienosti uuden tulokkaan vastaan ja hoitaa kovasti. Eli synnytys käynnistyi vesien menolla aamuyöstä vk36+5 siitä sitten sairaalaan ja supistelut alkoivat samalla myös. ensin 6min, sitten 5min ja sitten jo 3min välein. Sain epiduraalin ja se oli loistava. Kerran kerettiin sitä lisätä ja sitten vauvalta tippuivat sydänäänet ja yks kaks oli synnytyssali täynnä lääkäreitä, kätilöitä yms. Kurkkaus että olen täysin auki ja tosi toimiin. Kätilö painoi mahasta, itse ponnistin ja lääkäri veti imukupilla. Vauva syntyi minuutissa, loppu hyvin, kaikki hyvin. Epiduraalin ansiosta kivuton operaatio, mutta nyt sit ollutkin aika toipuminen. Istumien ei onnistu vieläkään ja kävely vasta pari päivää sujunut joten kuten. Vauva onneksi kiltti, syö ja nukkuu ja välillä vähän katselee maailmaa. Että sellaista tällä suunnalla.. voikaahan paksusti siellä muut vielä. täällä enää kolme kiloa jäljellä viidestätoista. t. Neepu ja tyttö 2vk 2pv

 

Lisäys vielä edelliseen että koko synnytys kesti siis 6 tuntia.

 

Täälläkin vielä yhtenä kappaleena. Kiva kuulla Neepu tunnelmista ja synnytyksestä ja sen jälkeisestä arjesta. Toivottavasti jaksat valaista meitä muita jatkossakin. Varsinkin näin ensikertalaisena on mielenkiintoista lukea eri kokemuksista ja tuntemuksista.

Aurora, mulla on myös ollut töissä sellainen v***tutus päällä että välillä mietin jo saikulle jäämistä, mutta sitten jostain kumman syystä sitä energiaa tuli vain lisää, eikä työtkään enää tuntuneet vastenmielisiltä, joten eiköhän ne pari viikkoa tässä mene vaikka päällä seisten.

Supparit täälläkin kiihtyvät varsinkin iltaa kohden ja varsinkin kenkien, sukkien ja housujen pukeminen tuntuvat jo varsinaiselta treeniltä Yhtenä päivänä olin muuten vuotanut vähän vertakin, mutta sitä tuli todella vähän (muutaman tipan verran) joten en jaksanut huolestua. Ajattelin kuitenkin kysäistä huomenna synnytysvalmennuksessa siitä. Huomenna vieraillaan myös vanhempainryhmän kanssa synnytysosastolla, joten ehkä silloin viimeistään alkaa ajatus lähenevästä synnytyksestä pyörimään mielessä. Toistaiseksi olen yrittänyt olla ajattelematta sitä kovinkaan paljon. Onhan tässä vielä yli kuukausi laskettuun aikaan.
Itse yritän keksiä iltaisin tekemistä jotta aika ja päivät kuluisivat nopeammin. Nyt pakerran olohuoneeseen ja keittiöön verhoja. En malta millään odottaa milloin tämä odotus on ohi.

No kaikille oikein hyvää viikonloppua ja kirjoitelkaahan kuulumisia.

M 35+3

 

Hei..

Täälläkin tuntuu, että vauva jotenkin painaa välillä tuolla alhaalla pyöriessään johonkin hermoon.. Vihloo ja sitten saattaa äkkiä -melkein- lähteä jalat alta, kun painelee oikeasta kohtaa. Näin siis itse olen sen tulkinnut.

--Aurora

 

Moi kaikille!

Neepulle kiitos synnytyskertomuksesta. Onkohan muita listalaisia viellä alkanut jakaantumaan.
Musta on tänään tuntunut että ei ole kaukana enää, mutta toivottavasti kuitenkin pysyis kyydissä viel hetken tää mahan-myllyttäjä. Olen meinaan niin väsynyt valvomisesta etten jaksaisi synnyttää. Sellainenkin tuli tänään mieleen. Aikaisemmin olen ajatellut pidemmälle, eli miten jaksaisin vauva-/uhmistaapero-arkea näin väsyneenä.. Mutta jos nyt ensin jaksaisi synnyttää.

Mullakin vihloo kovasti nivusia. Reiteen asti juilii. AUTS!
Toki arvelin vauvan jo laskeutuvan alemmas, mutta mitä viellä, tänään neuvolassa oli sf-mitta edelleen kasvanut. Nyt 36 cm! Laittaako joku suuremmat lukemat pöytään?

Meillä on poika kuumeessa ja kotona. Mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan. Yöllä tuli nukuttua ruhtinaallista 4tuntia ja muutamat vartin nukahtamiset päälle. Pelottaa kovasti ajatus siitä masennuksesta. Tiedän että itselläni just väsymys altistaa. Ja sitten kun olen oikeen väsynyt, en saa enää nukuttua.
Nyt kyllä sammun ihan just tähän näppiksen päälle.. sohva kutsuu!

Vointeja,
Satu 38+2

 

Moi!

Alkuun neuvolakuulumisia: ei mitään uutta eikä ihmeellistä auringon alla. Kaikki kohillaan. Turvotus kintuissa vaan lisääntyy mutta mitään muita raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ei ole. Ajattelin tällä viikolla käydä ostamassa jotkut tukisukat tai jotain. Pakko tässä on vielä välillä ährätä kenkiäkin jalkaan sillon tällöin ja viikonloppunakaan ei sopineet mitkään muut kuin miehen kolme numeroa isommat crocksit. Niillä nyt ei viittis ihan joka paikkaan tallustella kuitenkaan.

Hurjaa ajatella, että tuo Neepun kaltainen tilanne on itselläkin pian edessä. Sieltä se syntyy joku päivä, oli valmis tai ei. Välillä odottaa ihan malttamattomana, että syntyis jo. Seuraavana päivänä taas miettii, että ei tarvis vielä ihan syntyä. Mutta eipä se taida paljon meikäläisen mielipidettä kysellä asiasta. Tulee kun tulee.

Ikävää, Satu, tuo valvominen. Itsekin kärsin unettomuudesta muutenkin paljon ja tämän raskauden aikana sitä on myös ollut ihan kiitettävästi. Nyt tosin on ollut parempi jakso käsillä eli viimeiset pari viikkoa olen nukkunut ihan hyvin huolimatta siitä, että vessassa pitää käydä min. kolme kertaa yössä. Toivottavasti unet jatkuukin edes joltesankin tämän kaltaisena siihen asti kunnes vauveli syntyy. Juuri tuon unettomuustaustan vuoksi minuakin on neuvolassa moneen kertaan varoiteltu tuosta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Kun se väsymys ihan loogisestikin ajateltuna altistaa sille kovasti. Mutta toivottavasti Satu saat nyt vähän kerättyä voimia ennen vauvan syntymää.

Tämmöistä täällä. Odottelua, eipä juuri muuta Vointeja kaikille.

Piupaupou 36+0

 

Satulle paljon voimahaleja ja unihiekkaa, en osaa mitään neuvoksi sanoa. Itselle auttaa unettomiin öihin myöhäinen saunominen/pitkä kuuma suihku, ja veden juonnin vähentäminen iltaisin. Itsellä nimittäin usein tuo vessassakäynti osuu niin kevyen unen hetkeen että voin sen jälkeen valvoa aamuun asti ja ehdin nukahtaa juuri ennen kuin esikko herää, olo on tuplasti väsyneempi kun on kerinnyt unessa käymään uudelleen.

Muuten ei mitään uutta, paketissa ollaan siis edelleen. Ja voisin kyllä lähettää sille lääkärille tulikiven katkuiset terkut että kiitos loppuraskauteni pilaamisesta, mihinkään kun ei ole edes tohtinut lähteä kun oon pelännyt että se vauva syntyy ihan just. Katotaan niin oon käynnistettävänä kun on rv 42 menossa

Torstaina neuvola, sitten kai viimeistään laitan itsestäni kuulumisia.

Mariella ja Tiiperö 39+3

 

Kiitos myötäelämisestä. Viimeyönä nukuin onneksi paremmin ja tänään onkin ollut vähän enemmän aurinkoa korvien välissä kuin eilen.

Piupaupou; mulla myös koivet aika kinkkuna. En ole hoikka mutta nilkat mulla on aina ollut "ohkaiset", JOS olisin hoikempi ja olisi kauniimmat polvet niin voisin sanoa omaavani ihan kauniit sääret. Nyt kun katsoo peiliin (vatsa on niin iso että alaspäinkatsoen ei näe) ja näkee nämä reidestä nilkkaan asti samanpaksuiset jalat, huvittaa oikeastaan. Ei edes ärsytä vaan huvittaa.
Sulloin lauantaina lentosukkani (tukisukat) jalkaan että sain illaksi edes vähän lenkkareita tai crockseja siistimmät kengät jalkaan kun oltiin miehen työpaikan syysjuhlissa. Tuntui tosi hassulta ja näytti myös. Ihan kuin joku kalkkuna.
Ja silloin päivällä vietin useamman tovin kylppärissä ihokarvoja poistellen ja muutakin kaunistautumisrituaalejani suorittaen.
Ihan en yltänyt Johannan tasolle -varpaankynnet sain kyllä leikattua, mutta vanhat (varmaan elokuussa suditut) lakat niissä on edelleen. Ja saa ollakin -kun ei taivu niin ei taivu

Mariella; olen tainnut missata ton lääkäri-juttusi. Povasiko sulle joku että syntyy ennen laskettua päivää?
Kokemuksesta tiedän että se on tosi v-maista. Mulle totesi yksi sukulaislääkäri -esikoista odottaessani- että ihan varmasti syntyy viikon sisällä. Se viikko venyi kuukaudeksi. Ja uskoin silloin tietenkin kokeneempaa. Vähän oli päivät pitkiä sitten lopuksi.
Nyt oikeastaan toivon että syntyisi vasta sitten myöhemmin. En ole sairaalakassiakaan pakannut. Itselleni pakkaan varmaan sitten kun lähtö tulee, mutta vauvalle vois kyllä olla jotain valmiina. Ja ikkunoitakin on pesemättä ja....

Unettomuudesta viellä; yritän hölläillä pipoa hiukan ja luottaa siihen että luonto kyllä auttaa mua sitten jaksamaan jos tarve vaatii. Kuuhotan itseeni aivan turhaan ahdistuessani jo valmiiksi jos en ole saanut 8 tuntia nukuttua. Siis hoen suunnilleen että voi v * * *u kun olen nyt väsynyt. On toki päiviä kun oikeasti olen väsynyt mutta silloinkin vois lohduttautua ja luottaa että ei se loputonta ole. Mutta kun on tää sama pää.. ja lähes olematon keskeneräisyydensietokyky.

Nyt huilimaan kun poika nukkuu.
Ilmoitelkaahan itsestänne. Johanna -huhuu, oletko viel linjoilla vai synnärillä jo?

Satu

 

Hello.

Eikun oon mä täällä, mulla on vaan ollut monta migreenikohtausta perättäisinä päivinä, niin en oo kauheesti ollut netin äärellä. Joka päivä kuitenkin kurkkimassa kuulumisia.
Katsoin sitten taas äsken Vauva tulossa-ohjelmaa (vaimikäsenytoli),
ja taas siinä synnytettiin ja huudettiin ja itkettiin. Mun pitäis lopettaa näiden ohjelmien katsominen, kun se on selvää, että missään niistä ei ihmiset laula ja tanssi onnessaan.. =) Tai sitten pitäis alkaa katsomaan ohjelmia, missä äidit on ihan pöllyissä ilokaasusta ja epiduraalista...

Mä meen neuvolaan torstaina, jos se alapaine on vielä koholla, niin mitähän sitten tehdään... Hengittäminen on jo tosi hankalaa, ja siihen kun lisää supistukset, niin ei ole enää kiva olla. Mutta kyllä mä nää viimeiset viikot kestän kuin nainen. Mikään ei oikein enää maistu miltään, ei edes makeat jutut.

Eli odotellaan ja odotellaan, muutama hassu viikko vielä laskettuun..

Johanna 37+4