LOKA äidit 2008 osa 2

Juu tuo meidän neuvolan lääkäri povas aika tasan kuukausi sitten että syntyy hetkellä millä hyvänsä, ei tuskin pysy kyytillä Laskettuunaikaan asti, no LA on lauantaina että katotaan. Olinhan toki silloin jo auki sentin ja kohdunkaulaakin oli jäljellä enää 1,5 cm, mutta huvittavaa sinänsä että ex-naapuri oli juuri samassa tilanteessa heinäkuussa, hänellekkin povattiin että syntyy milloin vaan ja 3,5 viikkoa siinä sitten meni

 

Täälläkin vielä yhtenä kappaleena. Tämän päivän neuvolan jälkeen aloin tosissani miettimään rauhottumista ja töiden vähentämistä mutta saa nähdä miten luonteeni antaa periksi. Eli siis kaikki muut asiat oli hyvin (sf 32, seuraa käyräänsä, painoa ei yhtään lisää edelliseen, sydänäänet ja liikkeet normaalit, virtsassa ei mitään poikkeavaa, ja hb 142, pientä turvotusta kropassa) mutta verenpaine oli korkea 146/90. Sain makoilla siellä sitten puolituntia tarkkailussa ja paine oli laskenut hieman. Ens viikolla uuteen kontrolliin. Ei kait tässä muu auta kuin lopettaa kaikki ylimääräiset vouhotukset, mikä voi olla vaikeaa kun olen aina tottunut olemaan liikkeessä.

Viime viikolla käytiin myös vierailulla synnytyspolilla vanheimpainryhmän kanssa ja se oli kyllä tarpeellista ja hyödyllistä. Synnyttäminen alkoi viimeistään siinä vaiheessa tuntumaan todelliselta ja entistä läheisemmältä.
Mitä kivunlievitystä te olette suunnitelleet käyttävänne? Entä mitä suosittelette, uussynnyttäjät? Mitä mieltä olette akupunktiosta?
Entäs noiden eri asentojen etuja ja haittoja?
Ajattelin että olisi ihana pystyä seisomaan niin pitkään kunnes itse työntövaiheet alkavat. Samoin kuin kokeilla akupunktiota ainakin alkuvaiheessa, mutta luulen että joudun "turvautumaan" epiduraaliin jossain vaiheessa kuitenkin. Eikös se ole kaikkein yleisin apu nykyään?

Toivottavasti loppuaikanne sujuu ongelmitta ja pianhan noita lokavauvoja voi alkaa jo odottelemaan

 

Hyvää ja loisteliasta LOKAKUUTA!!!

Minä se vaan kärsin migreeneistä, joka päivä tuntuu tulevan kohtaus:
TOIVOTTAVASTI tämä ennakoi sitä, että synnytys on todella lähellä!?
Jotenkin on silti puolivalmis olo.. Pitäisi yrittää nauttia näistä viimeisistä kiireettömistä päivistä. Pitäisi ja pitäisi. =) Mä olen taas tosi malttamaton,
mä tahdon nähdä, että tämä lapsi on terve! Ja mielellään tietysti mahdollisimman pian.

Mariella, toi on tylsää, kun luvataan turhia. Odottaja on malttamaton ilman turhia lupauksiakin. Sä olet silti jo niiiin lähellä laskettua aikaa, että ei tästä nyt mene enää pitkään niin tavalla tai toisella sulla on nyytti sylissä ennenkuin huomaatkaan.

Marianne, mä olen kirjoitellut aiemmin jo mun synnytys"toiveista". Eli kun en saa sitä epiduraalia, enkä spinaalia, niin pyydän paracervikaalia ja pudendaalia. Menen ammeeseen, jos se on vapaana (tasan yksi siellä sairaalassa minne olen menossa) tai sitten istun/seison suihkussa. Lämmin kauratyyny kuulostaa hyvältä ja ilokaasua sitten pisteeksi i:in päälle. Toisin sanoen melkein kaikkea olen valmis kokeilemaan. Tahtoisin kokeilla jotain muuta synnytysasentoa kuin sänky, mutta sen näkee sitten, että mitä kätilö antaa kokeilla.

Oikein mojovia supistuksia kaikille!

Johanna 37+5

 

..mammoille.. tosi itsetuntoa hivelevää!

Nyt se on sitten käsillä, lokakuu! Mihin se kaikki aika meni? Just oltiin "tärisevä ja huolestunut" joukko iloisen/hämmentävän/-?- uutisen saaneita plussanneita. Ja nyt yksi toisensa jälkeen saa sen ihanan ja odotetun pikkuisensa syliin. Ihan varmasti marraskuun puoleenväliin mennessä.

Voi kurja Johanna sun migreeniä. Jaksat kuitenkin olla ilmeisen reipas.
Olen sairastanut migreeniä nuorempana ja muistelen kauhulla niitä kipuja ym. Tsemppiä sulle ja pimeetä huonetta (jos se auttaa?).

Mulle tuli viimeyönä ihan hillitön kaipuu saada tämä vauva jo syliin ja rinnalle. Tunsin niin selkeästi hänen pienen selkansä ja hengitysharjoituksensa tosta nahan läpi. Aika herkkä hetki, paijasin pientä selkää unohtaen kokonaan ylimääräisen kerroksen kahden ihon välillä. Siis oman käteni ja vauvan ihon.

Marianne; kivunlievityksistä oli puhetta tän uuden ketjun alkupäässä. Akupunktiota ei varmaan meidän sairaalassa saa. Mulle on tilattu jo etukäteen epiduraali, ja luulen että sitä myös käytän. Homeopaattisia käytän "tukihoitona". Lähinnä arnicaa.
Ja lämpöä.
Katsotaan sitten miten homma edistyy
Kovasti haluisin synnyttää muussa kuin puolimakuullaan. Jakkaralla esim. Yritän ainakin ponnistusvaiheeseen asti olla pystyssä jos jaksan. Mulla ei ainakaan ed. synnytyksessä mennyt epiduraalista jalat, joten toiveita on.

Nyt tulee taas hirveetä novellia. Piti tulla vaan toivottamaan lokakuuta
Lähden sokokselle katsomaan tarjouksia. Olen aloittanut jo joululahjojen haalimisen. Loput hankitaan kuitenkin hirveessä paniikissa.
Sain sairaala-kassi-asiaa edistettyä eilen. Vauvan tavarat on nyt kasassa ja mulle lista mukaanotettavista. Loistavaa!

Terkuin
Satu 38+4

 

Sä olet silti jo niiiin lähellä laskettua aikaa, että ei tästä nyt mene enää pitkään niin tavalla tai toisella sulla on nyytti sylissä ennenkuin huomaatkaan.

Tässä oiva esimerkki raskautetun aivotoiminnasta. Äidinkielen opettaja antaisi satikutia...
Onko teillä muilla sellainen olo, että pää on pullamössöä, or is it just me?

-J-

 

itse neuvoisin "säästelemään" voimia ponnistusvaiheeseen, avautumisvaihetta todella nopeuttaa olla pystyssä, mutta pystyasennossa oleminen ei välttämättä tarkoita seisomista, eli saman avun tuo kontillaan oleminen tai vaikka jumppapallon päällä heijaaminen. Suihku oli itsellä toimiva vaihtoehto, ammeeseen kun en päässyt lapsivedentihkumisen vuoksi (tulehdusvaara, eikö ne pese sitä ammetta!!???) siellä sitten köllin suihkunlattialla rintakehä jumppapalloa vasten polvillani suihkussa, mies jo nauroi että lähettävät meille vielä erikeseen vesilaskun ja ei pystynyt käsittämään kuinka kuumaa vettä kehoni sieti.

Kunnes sitten halusivat nopeuttaa synnytystä oksitosiinilla jonka jälkeen ei onnistunut oikein liikkua kuin sängystä kiikkustuoliin ja takaisin, mutta eihän sängyssäkään maata tarvinnut, pääpuoli ylös ja siinä sitten käsillä ja rintakehällä nojaten sänkyä vasten pystyi pyörittään lantiota. Itse en siis lääkkeellistä kivunlievitystä aluksi halunnut ja sitten ei enää kerinnyt. Ja jälkeenpäin olin ihan tyytyväinen ettei kerinnytkään, kestin se ilmankin. Ponnistusasento oli kätilän vuoksi ihan paska. Olin niin siinä synnytyksessäni etten pystynyt kuunetelemaan muiden puhetta saatika että olisin vaivautunut vastaamaan, tästä kätilö päätteli että olen liian väsynyt jakkaralla ponnistamaan joten pisti mut kyljelle makaamaan, hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. ¤0 min. ähistiin ja puhistiin nelikiloista tyttöä pihalle, naama ja silmät olivat aivan verenpurkaumilla, mies kertoi pelänneensä että mulla pullahtaa silmät päästä. ELi tällä kerralla ponnistan pystyssä (jakkaralla tai sängyllä pääty ylös, polvillaan selkä kätilöön päin) tapahtui mitä tahansa, niin paljon olen saanut nyt itsevarmuutta että uskallan uhmata kätilön ammattitaitoa, minähän siinä synnytän eikä hän, eihän hän voi tietää mikä minusta tuntuu hyvälle/pahalle.

Nyt olen opiskellut ehkä vähän liikaakin oksitosiinin/epiduraalin yms yms mömmöjen haitoista, eli ihan niin luuomuna mennään kuin vain ikinä mahdollista, todella toivon että tuota oksitosiinia ei tällä kertaa tarvita koska siinä supistukset muuttui niin luonnottoman koviksi että ei pystynyt rentoutumaan supistusten välillä, jolloin kehon endorfiini tuotanto ei päässyt kunnolla käyntiin, sen sijaan kehoon alkaa erittyä adrealiinia joka hidastaa synnytyksen etenemistä.

Tälläistä stooria, olen siis luomuhörhö mamma, imetysfanaatikko, liinailija ja kestovaippailija. Normaalien ihmisten kannattaa laittaa suodatin päälle kun mä innostun puhumaan synnytyksestä ja lääkkeettömyydestä, luottamuksen lääkäreihin ja lääketieteeseen olen menettänyt jo ajat sitten, jos mieheni suostuisi synnyttäisimme kotona. Näiden faktojen valossa osaatte ehkä suhtautua juttuihini hmm... paremmin?

 

iPonnistusasento oli kätilön vuoksi ihan paska. Olin niin siinä synnytyksessäni etten pystynyt kuunetelemaan muiden puhetta saatika että olisin vaivautunut vastaamaan, tästä kätilö päätteli että olen liian väsynyt jakkaralla ponnistamaan joten pisti mut kyljelle makaamaan, hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. ¤0 min. ähistiin ja puhistiin nelikiloista tyttöä pihalle, naama ja silmät olivat aivan verenpurkaumilla, mies kertoi pelänneensä että mulla pullahtaa silmät päästä.

johanna: pullamössäpä hyvinkin )
eli ponnistettiin 40 min.

 

Tosta Mariellan jutusta (joka edellisessä lainauksena) sellanen kommentti, että mulle toi turvaa lähteä ekaan synnytykseen se, että olin käynyt miehen kanssa tuhanteen kertaan läpi mitä haluan. Kun en voinut yhtään tietää miten poissa maailmasta olisin kivuissani, halusin että mieheni osaa mun puolesta valita jos itse en enää pysty. Ja mies olikin hyvin mukana koko ajan.. kätilöltä meinasi mennä hermot kun yhdessä potkittiin epparisaksia pois ym. Olin ihan päätöskykyinen kyllä alusta loppuun, mut koin tosi hyväksi sen että mies oli mukana vahtimassa että asiat meni niinkuin mä halusin. Ei tietty etukäteen voi suunnitella, mutta miehelle kun saa edes vähän soperrettua että "jakkaralle" niin se voi sitten hoitaa asian eteenpäin kätilölle vaatimalla jos omat voimat on vähissä.

Silkkimaki 39 tasan ja tänä aamuna heräsin klo 11.30 (!!) ja olo oli niin erilainen kuin tavallisesti, ja vauva ei liikkunut, en muistanut milloin oli liikkunut, että olin varma että se on nyt ohi. Kaverilleni kävi juuri näin (sikiö kuoli 39+4) ja nyt se paniikki näköjään valtaa mut. En saanut tönimällä hereille millään ja jotenkin koko pieni vartalo oli niin hiljaa. Kamalia hetkiä. Laitoin sitten esikolle aamupalaa ja oman aamupalan myötä sain pieniä potkuja. Olo silti vieläkin epävarma, pitää koittaa taas yhteyttä tuonne mahaan.

 

Voi silkkimaki, ilmoittelehan miten teillä tänään menee. Karmaisevia minuutteja ja tunteja nuo hiljaiset.

Johanna, ihan on varmaan samaa pullaa pää mullakin (ai, eiks sitä huomaa mun kirjoituksista?? ). Ihan sisäänpäinkääntynyt olo.
Ja hölmöintä on etttä kun mua ei tajuta heti niistä kahdesta "hyvin valitusta" sanasta, hermostun.

Missä jamassa muilla on parisuhde? Mulla on lämpimiä tunteita tasan niin kauan kun mies on yli kilsan päässä. Välillä oikeen ikävä. Ja kun astuu ovesta sisään niin etoo oikeen. Musta se ei osaa sanoa tai tehdä mitään oikein. Varmasti mieltäylentävää!
Ja mä ajattelin että viikonloppuna olis sitä kolmattakin S:ää. Ihan rehellisesti, meillä ei ole sitä tainnut olla raskauteen johtaneen kerran jälkeen kertaakaan. Ei vaan pysty. Pitkä tarina, nyt en jaksa kertoa (eikä kukaan ole varmaan kiinnostunutkaan, ei sillä)

Mariella; uskaltaispa olla yhtä luomuhörhö. Siis nimenomaan synnytysasiassa. Imetys, kestovaipat, kantaminen jne hörhöilyksi luokittelemasi mulla onkin hallussa.
Muuten noi synnytysjutut on niin yksilöllisiä, mulla meni eka niin että avautuminen kesti 12 tuntia, josta 3 viimeistä vähemmän tuskaa, kiitos epiduraalin. Ja mut komennettiin makaamaan moneksi tunniksi (ennen sitä epiduraalia), että voimat säästyisi. Musta tuntuu että se makaaminen hidasti avautumista entisestään. No, voimia oli kyllä yllinkyllin jäljellä kun piti ponnistaa -musta vaan tuntuu että lähinnä siksi että sain nukuttua epiduraalin kanssa muutamia hetkiä- nelikiloinen poika tuli kuudella ponnistuksella, siis kuuden supistuksen ponnistuksella, vartissa.
Ja peikot jäi mulle kyllä siitä ajasta ennen puudutusta.
Siksi toivon että homma etenisi tällä kertaa ihan erilailla, enkä halua vastustaa luontoa makaamalla. Jos se vaan mitenkään on mahdollista.

Taas tää käy mulle, alan kirjoittamaan romaania. Keskity, nainen!

Mukavaa päivää!
Terkuin Satu

 

Mulla on aika samanlaiset toiveet synnytyksen suhteen kuin Mariellalla. Haluan että synnytyksen kulkuun puututaan mahdollisimman vähän. Avautumisvaiheessa haluan ammeeseen, tai sitten suihkuun jos en ammeeseen pääse. Ja liikkua haluan oman mielen mukaan. Meidänkin synnärillä vaan yksi ammeellinen sali. Lämpöpussitkin on varulta pakattu sairaalakassiin. Ponnistaa haluan jakkaralla tai polvillani johonkin nojaten. Meidän sairaalassa eivät tee episiotomiaa rutiinisti, joten siitä ei varmaan tarvitse huolta kantaa Toivottavasti eivät yritä puhkoa kalvoja tai antaa oksitosiinia, mut jos ne on kiistattomasti vaan vauvan parhaaksi niin suostun kyllä. Mieskin on jo prepattu, että jos jossain vaiheessa alan kinuta epiduraalia tai spinaalia niin se tsemppaisi pahimman vaiheen yli. Eihän kaikki synnytykset tietenkään ole samanlaisia, mut ainakin esikoisen synnytyksessä se siirtymävaihe oli pahin ja silloin rukoilin puudutusta. Mut sekin siirtymävaihe kestäisi vaan niin vähän aikaa, et sen kun selviäisi vaan yli.

Toivottavasti Silkkimakin vauvalla on kaikki kuitenkin hyvin. Esikoisen aikaan pariin otteeseen mulle tuli paniikki kun ei liikkeitä tuntunut, enkä tönimällä saanut hereille. Kokeilin sitten jotain pakastevihannespussia pyyhkeen mutkassa painaa mahalle,niin johan tuli vipinää. Raukka oli varmaan vaan ollut syvässä unessa ja sitten kamala sokkiherätys.

Satu, kutakuinkin samanlaisia fiiliksiä miestä kohtaan. Miten se ei vaan tunnu tekevän tai sanovan mitään oikein? Onko se aina ollut noin tollo? Kyllä kai nämä on vaan hormoneja ja menee ohi pian. Ja kyllä se hetkittäin on kuitenkin ihan siedettävä aj voidaan miettiä sitä kolmattakin ässää..

Jellybean 38+0

 

Heippa!

Jellybean ja Satu, mulla se öklötys alkaa yleensä vasta synnytyksen jälkeen. Ja kolmas ässä ei kiinnosta vähään aikaan.. Se on kans ihme juttu, että näin raskaana ollessa on ihan ok libido, jopa ehkä kohonnut, mutta synnytyksen jälkeen ei nappaa. Eikä tunnu missään. Siihen meni varmaan vuosi kakkosen jälkeen, kun mua alkoi taas haluttaa.

Silkkimakille halaus ja rutistus, mullakin on ollut näitä hetkiä kun sydän jättää pari lyöntiä välistä. Sitten ihana ihmeeni tekee jonkun pienen liikkeen ja tiedän, että kaikki on ok.

Neuvolakuulumisia: Verenpaine, joka on ollut vähän koholla muutamana kertana, oli nyt ekalla mittauksella 120/88 ja tokalla 114/84. Uskoisin, että migreeni nostaa verenpainetta. Mutta ei siis mitään toimenpiteitä.
paino +-0 viime viikosta
sf-mitta 35,5
syke 140
pissa puhdas
rt
Vauva on alhaalla.

Viime yö oli taas supistusten värittämä, jostain klo 1.30 alkaen kärvisteltiin, mutta ei taaskaan riittävästi. Nyt ajattelin levätä oikein kunnolla tämän päivän, josko se synnytys kuitenkin on tuossa nurkan takana. =)

Missäs muut tämän ketjun odottajat ovat (paitsi me, jotka kirjoitellaan useammin)?
Entäs vauvautuneet, ehtiikö kukaan kertomaan kuulumisia?

Johanna, huomenna rv 38...

 

Johannako myös kärsii yöllisistä supistuksista? Mulla on tullut viime lauantain vastaisesta yöstä saakka, välillä ihan napakoita ja mojoviakin. Kylkeä kääntämällä taukoavat vähänksi aikaa,t ai jos lähden käymään vessassa niin silloinkin voi hetken taas olla rauhassa. Viime yönä niitä ei sitten kuitenkaan tullut, että toivoni menetin.

 

Täällähän tätä vauva-arkea elellään ja yritetään selvitä miehen lähdettyä isyyslomalta töihin. Esikoinen pari vuotias ja kerkee joka paikkaa. Onneksi on kuitenkin hyvin omatoiminen ja vessareissut hoitaa tarvittaessa yksin. vaippa siis vain nukkuessa enää. Vauvan kanssa sujuu hyvin. On onneksi toistaiseksi ollut hyvin kiltti. syö tissiä, nukkuu ja nyt jo jonkin verran jaksaa olla jo hereilläkin. Pieniä mahavaivoja välillä on, ilma kiertää ja se välillä vähän itkettää.. Itse olen vieläkin aika kipeä, issias tuli lisäksi hidastamaan toipumista. ja kyl tuo epparikin on vielä aika kipee. Mut tästä selvitään kuitenkin. Kaupassa käynti onnistuuu just ja just, mut sit on pakko päästä huilaamaan heti kun kotiin pääsee. Muuten kyl kaik ihan mallillaan. Suloinen pieni nyytti tuo on mikä tuossa vieressä tuhisee

 

ainiin.. ja tänäänhän se laskettuaika olisi minulla ollut!!!!! ja nyt tyttö jo yli 3vk.

 

Perjantaita kaikille!

Tuossa alkuviikosta kehuskelin täällä sillä kuinka hyvin olen nukkunut viime ajat. No, heti otettiin takaisin. Sen jälkeen yöunet ovatkin olleet max. 5 tuntisia ja nekin sellaista levotonta pyöriskelyä. Se on ihan sama kun jos menet lausumaan ääneen vaikka, että eipä ole ollut pitkään aikaan flunssaa... Viimeistään sitten seuraavana päivänä päälle pukkaa vuosisadan lentsun. Että menitkin mainitsemaan. Mutta näillä nyt mennään. Olemattomalla nukkumisella. Ja toivottavasti ei flunssalla

Johtuen tästä väsymyksestä, on tällä viikolla ollut taas muutamaan otteeseen olo, että olisi jo tilanteessa kuin Neepu. Eli että nyytti olisi jo kainalossa tuhisemassa. Jotenkin tämä raskaus tuntuu taas todella raskaalta. Maha ei ole vielä alkanut laskeutua ja senpä vuoksi koko ajan närästää ja oksettaakin kun toukkanen monottaa tuota ylävatsaa. Ja silti samaan aikaan se tunkee päätään tuonne alaosastoon niin että tuntuu sen tulevan molemmista päistä yhtäaikaa ulos. Sanotaanko että joskus on ollut hieman mukavampikin olotila kropassa.

Mun mieheen kohdistuvat kiukuttelut on selkeästi sidoksissa aina tähän fyysiseen oloon. Kun on totaalipaska olo niin mun kärsivällisyys on silloin ihan olematon. Ja sen saa tuta mies silloin. Onneksi ainakin tähän asti suurin osa päivistä on kuitenkin ns. hyviä päiviä mutta nostan kyllä hattua miehelle siitä kuinka kärsivällisesti hän on tähän asti minun kiukuttelut jaksanut kuunnella.

Tuosta migreenistä mistä Johanna kärsii. Itse olen myös migreeni-ihmisiä mutta alkuraskauden jälkeen päänsäryt ovat olleen ihan minimissään. Migreeneitä ei ole ollut yhtään. Tosin neurologini käski varautua siihen, että jo hyvin pian synnytyksen jälkeen laitoksella voi tulla ensimmäinen. Minun migreenini on hormonaalista ja se yleensä vähenee raskauden aikana. Ilmeisesti tuo aurallinen migreeni taas usein lisääntyy raskausaikana? Mutta otan osaa, tiedän kuinka kamalaa se on. Ja varsinkin nyt kun ei pysty kunnon lääkkeillä sitä nujertamaan.

Tulipas taas valituspainotteinen tilitys. Pahoittelen. Onko kenellekään muuten oireita, että kohta tulee lähtö? Synnärille siis, ei muuten Viikonloppuja joka tapauksessa kaikille!

Väsähtänyt Piupaupou 36+4

 

Piupaupoulle ensi yöksi levollinen uni ja rauhallinen rakko! =0)

Näin ymmärsin oman neurologini puheista, että aurallinen migreeni lisääntyy juuri hormonaalisista syistä raskauden aikana. Että mitä enemmän naishormonia, sitä enemmän kohtauksia. No juu, nyt on ollut kaksi kohtauksetonta päivää; kop, kop, kop!

Mullahan on siis ollut sellainen lähtöolo jo pari viikkoa. Kun kaikki oireet viittaa ainakin toisten äitien mukaan lähestyvään synnytykseen.. =0) Migreenikohtausten lisääntyminen -->lähestyvä synnytys, yölliset supistukset-->synnyttämään, verenpaine koholla--->ihan just kohta lähdetään, painontunne alavatsalla, häpyluu kipeä, lisääntynyt valkovuoto jne. KAIKKI viittaa lähestyvään synnytykseen. Tosin se lähestyvä voi tarkoittaa 2-3 viikon sisällä. Hih.

Jos nyt itse analysoin omaa oloani, niin ne kivuliaat yösupistukset ja tänään reippaasti lisääntynyt valkovuoto vois olla merkkejä siitä, että pian mennään. No, nähtäväksi jää.

Asiasta banaaniin, Maikkari mainostaa tosi paljon sitä uutta Tukka auki-sarjaa. En aio katsoa ainuttakaan osaa, Oskari Katajisto on maailman yököin yök-yök-ukko. Jo siinä mainoksessa on niin kökkö dialogi ja kliseinen meininki, että ihmettelen, jos joku sitä katsoo. Ihanaa, kun kaikki mielipiteetkin on raivokkaita tässä loppuraskaudessa..

Levollista viikonloppua lokakuisille ja Neepulle myös lepohetkiä,
kyllä sen epparinkin pitäisi jo alkaa olemaan kunnossa. Ettei vain olisi tulehtunut?

Johanna 38+0

 

eilen oli neuvola, sieltä passitti äitipolille tsekkaan lapsiveden määrää.. mun milestä tihkuu, niiden mielestä ei. No käyrillä ollessa alkoi supistukset, oikein kunnolliset jopa jo 4 min. välein, kesti 3 tuntia, ja loppui kuin seinään odoteltiin ja uudestaan käyrille, supistukset alkoivat taas ja loppuivat lyhyeen joten saimme pitkän vonkumisen jälkeen tulla kotiin yöksi. Sairaalasta lähdön jälkeen tullut 4 supistusta ja yksi värjäytynyt lapsivesitikku (eli lapsivettä olisi tihkunut) ja 3 ei värjäytynyttä. Jos reissusta haluaa jotain positiivista kertoa niin tässä sairaalassa tuntuu olevan aivan ihanat kätilöt ja esikoinen pärjää nähtävästi hoidossa aivan loistavasti ilman mua! Hetken oli itkenyt ennen nukahtamista ja sitten nukkunut 12 tuntia, ilman pinahdustakaan. Eli mä olin ikävöinyt huomattavasti enemmän kuin lapsi.

Neuvolassa
paino +600 g
verenpaine 108/70
sf 36,5
syke 140
pissa puhdas

äpolilla
kohdunsuu auki n. 3 cm

Mies inhottaa ja ärsyttää, ei tajua helliä eikä keskustella musta ja mun voinnista ;o) Eilenkin kehtasi hoputtaa mua kun hyvästelin esikoista (oli siis jo oikeasti kiire äpolille) hoitoon viedessä ja piti itkeä koko matka kun mies oli ollut mulle niin ilkeä, vitsi tää raskaana olevan elämä on koomista

Mariella ja Tiiperö 39+6

 

Hui Mariellalla on synnytys lähempänä kuin vain kuvitelmissa!

Miehet on niin daijuja. Mäkin eilen pyysin, että tois mulle mehua kun käy keittiössä, niin sanoi, että: hae itse (hänellä oli kädet rasvaisina kun söi kanaa). Uhkasin kertoa koko maailmalle, että miten meillä viimeisillään raskaana olevaa vaimoa kohdellaan. Otin marttyyriasenteen, mutta en sitten jaksanut kiusata toista kauaa, kun se on muutenkin niin varpaillaan näiden mun olojen kanssa. Meissä kaikissa asuu pieni sadisti?

Tosi kiva kuulla, että esikoinen pärjää ilman äitiä ja äiti yrittää pärjätä ilman esikoista. Onneksi se sairaalassaoloaika on suht lyhyt uudelleensynnyttäjällä. Jos ja kun siis kaikki menee hyvin ja siihenhän me kaikki uskotaan!

Nyt vaan kunnon supparilähetykset sinne ja Tiiperö ulos yksiöstään!

Johanna...taas.

 

Kiitos kaikille ihanasta tuesta! Meillä kaikki on hyvin, se paniikkipäivä oli kokonaan aika hiljainen mut sitten on ollut taas normaalia muljuamista ja eilen oli neuvolakin eli sydänäänet kuunneltu ja ihan tavallista jumputusta oli. Mut onneksi raskaanaolo on sallittu tekosyy kaikelle panikoinnille ja mielenliikutuksille!

5 päivää laskettuun aikaan ja ei mitään merkkejä edelleenkään! Ihan rauhassa kuuhkin esikoisen kanssa kotona.

 

Lauantaiaamua vain kaikille!
H-hetki lähestyy ja ajatukset kääntyvät koko ajan enemmän synnytykseen. Onneksi täällä Uppsalassa on kuulemma ainakin Ruotsin parhaimmat kätilöt ja luotan täysin heidän ammattitaitoonsa.
Itse alan olemaan ihan valmis jo lähtemään vaikka heti polille mutta laskettuun on silti vielä 3 viikkoa aikaa.

"lähestyvä synnytys, yölliset supistukset-->synnyttämään, verenpaine koholla--->ihan just kohta lähdetään, painontunne alavatsalla, häpyluu kipeä, lisääntynyt valkovuoto jne."

Johanna, kuvailit täysin mun olotilaani. Jos nuo oireet viittaavat lähestyvään synnytykseen niin siinä tapauksessa ollaan lähempänä kuin 3 viikkoa

Mielialakin heittelee ihan laidasta laitaan ja mies saa kyllä tassutella varpasillaan koko ajan, koska ei tiedä koskaan mistä päin tuulee. Useinmiten hän kuitenkin onnistuu ärsyttämään ja tekemään jotain väärin. No onneksi on noita hyviäkin hetkiä välillä, muutenhan tässä tulisi ihan hulluksi.

Töissä olen ainakin vielä viikon verran, sitten katsotaan miten jaksan, kykenen ja haluan jatkaa siitä edespäin. Nyt on huolenaiheena tuo kokonnut verenpaine ja sitä kontrolloidaankin jatkuvasti. Tiistaina on seuraava käynti ja sitten kuulen enemmän mahdollisesta raskausmyrkytyksestä.

Ihanaa viikonloppua/vapaapäivää sinne Suomen puolelle. Tänne on tulossa ihana syyspäivä auringonpaisteineen. Ei muuta kuin ulos ja nauttimaan siitä niin kauan kuin pystyy. Ajattelin käydä myös läheisen kirkon vuotuisissa myyjäisissä - siellä myydään vain lasten vaatteita ja tavaroita ja vieraita odotettavissa jonoiksi asti...saakohan siellä nähdä kun kiukkuuntuneet/ärsyyntyneet äidit taistelevat viime talven haalareista kynsin ja hampain

M 36+5

 

Täällä kovasti jo odotellaan että lähtö jo tulisi. Yöt menee kelloa katsellessa ja odottaesssa aamua. Närästys etenkin öisin kamalaa. Ja haluaisi jo sen pienen nyytin syliin. Vaikka pinnasänky onkin vielä kasaamatta.

 

Kiva kuulla Helinästäkin! Pinnasängyn ehtii kasaamaan myöhemminkin.. =)

Mulla tää ristiriitaisten oireiden kirjo jatkuu: viime yönä taas valvoin useamman tunnin polttojen kanssa ja aamupäivä oli tosi kipeä. Mutta kunnon supistuksia ei tule. Ei siis sellaisia, joita voisi lähteä kellottamaan. Muutama saattaa tulla 20-30 min. välein, mutta sitten kun alkaa oikein tarkkailemaan, niin ne lopahtavat tai muuttuvat jatkuvaksi poltteeksi.
En kyllä tajua tätä hommaa yhtään, mutta alan olemaan niin epäuskoinen näiden supistusten ja polttojen kanssa, että en varmaan usko sitä sittenkään todeksi kun on oikeasti tosi kyseessä.

Hyvää lauantai-iltaa muille malttamattomille!
Saunaan ja nukkumaan, se taitaa olla tämän illan resepti.

Johanna 38+1

 

Täällä on siivottu IHAN KOKO PÄIVÄ.
Ja supistuksia tullut ihan kohtuullisesti, muttei "kovettumista" voimakkaampia. Musta tuntuu että vauva on aavistuksen alempana nyt. Ja valkovuotoa tulee aika paljon. Mutta pää kylmänä, voi mennä viel kolmekin viikkoa. Ja ensi yönä olisi kiva saada vähän levättyä.

Helinä, kiva että käväisit.
Ja ihanaa että silkkimakilla kaikki kunnossa. Koskahan tulet kertomaan vauvauutisia?

Me aletaan nyt katsomaan leffaa miehen kans. Jospa pysyis hereillä..?

Satu ja Vili (39tasan!)

 

Jokohan mariellalle tuli muuten lähtö?

 

Tiikeri /kolmas/la 1.10./tyttö 10/97, tyttö 10/06
sweetpearll / la 1.10?
Neepu /kakkonen / la 2.10. /tyttö 09/06 EKKS
stinde79 /kakkonen la 3.10 /tyttö 04/07
kauris / kakkonen la 3.10. /tyttö 04/07
Mariella /kakkonen la 4.10 /tyttö 04/07
-Vanilla- /kakkonen la 5.10 /poika 02/07
silkkimaki /kakkonen la 8.10 / poika 06/06 Haikaranpesä/Kätilöopisto Hki
kesä1 /kolmas, la 9.10 /poika 07/05, tyttö 09/06
Satu -81 /toinen la 11.10 /poika 08/06 HUS/PS
Rosa78 /esikoinen la 11.10
Lindazz / kakkonen # kaksoset la 11.10 / Vantaa
Lumi81 /kolmas, la 12.10 / tyttö 03/02, tyttö 10/07 OYS
*lennu* / esikoinen la 15.10. Kotkan sairaala
serene83/ toinen la 15.10/ poika 12/05 seks
-Helinä-/esikoinen la 16.10
**Johanna** / kolmas, la 17.10. / tyttö 06/97, tyttö 01/06
Hilmaliina / esikoinen la 18.10 TAYS
eeviliina / esikoinen la 19.10?
Aanu / esikoinen? 19.10.
Amilda 79 / esikoinen 20.10. HUS Hyvinkää
Ofelia82 kakkonen la / Tyttö 10/05
Caruba / kakkonen la 24.10. PHKS / Lahti
Marianne-78/ esikoinen (poika) la 27.10/ Uppsala
Piupaupou77/ esikoinen la 27.10./ Jorvi
katianna/ esikoinen la 28.10/
Aurora83 / esikoinen la 29.10. HUS / pk-seutu

Synnyttäneet:
Tiikeri
Neepu