Hae Anna.fi-sivustolta

LOKA äidit 2008 osa 2

Viestiketju osiossa 'Odotusaika' , käynnistäjänä Uusi ketju, 03.09.2008.

  1. **Johanna** Vierailija

    Heippa.

    Joku on käynyt tekemässä sen mitä mun piti tehdä tänään, eli siirtänyt
    synnyttäneet ja päivitetyt pois odottajista. Hyvä, hyvä!
    Tiikerin tietoja vielä odotellaan, taitaa olla kiireistä vauva-arkea sielläkin.

    Nukuin loistavasti, ei yhtään supistusta. Perjantaina olis neuvola, yhtään ei huvittaisi mennä sinne enää. Ihmisten kyselyt ahdistaa todella. Ajattelin aiemmin, että en rasitu aiheesta, mutta kyllä tämä nyt jo alkaa vi***aa. Eilen oli muutenkin sellainen olo, että masensi ja ahdisti kaikki. Ihmisen psyyke on jännä juttu, joskus kestää mitä vain ja joskus ihan pienet asiat saa mielen mustaksi.
    Pitää taas psyykata itseään positiiviseksi: tätä vauvaa yritettiin pitkään ja tie onnistuneeseen raskauteen oli raskas, joten muutaman päivän, max. muutaman viikon odotus on pikku juttu. Pitää osata tässäkin tilanteessa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

    No juu, tälläisiä syviä ajatuksia tänään,
    katsotaan, että mitä huomenna... :)

    Johanna 39+4

     
  2. Lumi81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    177
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nopeasti tulen kertomaan:

    Pikku "Onni"-neiti syntyi lauantaina 11.10.08 klo 11.55. Mitat 3820g ja 49cm. Rv 39+6.
    Synnytyksestä jäi ihan hyvä maku, vaikka pitkittyi ja kestikin sitten 12,5h ja oli aikas kamalaa lopussa. Tulen sitten myöhemmin kertomaan lisää, kotiuduttiin tossa kolmen aikaan tänään. Aika outo fiilis :) kivaa olla kotona.

    Tsemppiä kaikille mahakkaille!!
     
  3. Päivittäjä Vierailija

    kesä1 /kolmas, la 9.10 /poika 07/05, tyttö 09/06
    Rosa78 /esikoinen la 11.10
    *lennu* / esikoinen la 15.10. Kotkan sairaala
    -Helinä-/esikoinen la 16.10
    **Johanna** / kolmas, la 17.10. / tyttö 06/97, tyttö 01/06
    Hilmaliina / esikoinen la 18.10 TAYS
    Amilda 79 / esikoinen 20.10. HUS Hyvinkää
    Caruba / kakkonen la 24.10. PHKS / Lahti
    Marianne-78/ esikoinen (poika) la 27.10/ Uppsala
    Piupaupou77/ esikoinen la 27.10./ Jorvi
    katianna/ esikoinen la 28.10/
    Aurora83 / esikoinen la 29.10. HUS / pk-seutu

    Synnyttäneet:
    Tiikeri, tähän Tiikerin vauvan tiedot, kolmas, tyttö 10/97, tyttö 10/06 (la 1.10.)
    Neepu, tyttö 9.9.2008 3035 g ja 49 cm, toinen, tyttö 9/06 (la 2.10.2008)
    kauris, tyttö 5.10.2008, 4065 g ja 52 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 3.10.2008)
    Mariella81, tyttö 6.10.2008, 4550 g ja 53 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 4.10.2008)
    Silkkimaki, tyttö 7.10.2008, 3805 g ja 50 cm, toinen, poika 06/06 (la 8.10.2008)
    Satu -81, poika 10.10.2008, 418 8g ja 54cm, toinen, poika 8/06 (la 11.10)
    Lumi81, tyttö 11.10.2008, 3820 g ja 49 cm, kolmas, tyttö 03/02, tyttö 10/07 (la 12.10)
     
  4. **Johanna** Vierailija

    Onnea, onnea Lumi81!!
    Taas yksi lokakuun vauva syntynyt!
    Teille tuli sitten se kolmaskin prinsessa. Meilläkin odotetaan, että saadaan kolmas tyttö kotiin...

    Johanna
     
  5. mom<3 Vierailija


    No niin, nyt on rauha laskeutunut minunkin sydämeen. En ole halunnut sanoa ääneen ja lietsoa pelkoa mutta vauvani on täällä istuksinut jo pidemmän aikaa perä edellä ja tänään sitten selvisi tämäkin asia että lantio ja kaikki edelletykset täyttyvät erinomaisesti alatiesynnytykseen ja riski siihen minun kohdallani ei vaikuttaisi suuremmalta kuin se että tulisi raivotarjonnassa. Sen lisäksi kuulemma luomuilukin onnistuu, joka minua pelotti etukäteen. Saan siis vapaasti luomuilla ja se on suotavaakin että luonto hoitaa tämän. Nyt sitten odottelen että tämä tästä käynnistyisi itsekseen luonnollisella tavalla. Kohta on aika alkaa luomumamman poppakonstit ja keinot edistämään synnytystä. Monia "poppakeinoja" voi aloittaa 2vko ennen laskettua aikaa mutta tuntuu ettei ole vielä aika.
    Vauvalla on edelleen hyvin tilaa liikkua, vaikka nyt uusi kokoarvio olikin normimittainen vauva (n 3kg). Joten on mahdollista että se edelleen vielä itsekin kääntyisi. Ehkäpä se on murphyn laki että nyt kun rauhotuin synnytystavan suhteen enkä enää odota ja kyttää joka hetki että missä kohdassa pää on niin kohta se sitten kääntyykin. Mutta sama se tulkoon miten tulee, pääasia että terveenä ja ehjänä :) Kaikki siis hyvin, nyt liityn kärvistelijöiden klubiin odottamaan suppareita.

    t.mom <3 38+1
     
  6. **Johanna** Vierailija

    Huomenet.

    Hienoa mom, että pystyt suhtautumaan perätilaan rauhallisesti. Näinhän siitä sanotaan, että perätilasynnytys ei ole sen kummempi toimitus kuin normaali raivotarjontainenkaan. Kun on mittaukset tehty ja tilaa riittää, niin mikäs siinä.

    Meidän kakkonenhan oli perätilassa ja kun painoarvio oli 3800g rv:llä 39,
    ei sairaala enää suostunut alatiesynnytykseen. Tosin en sitä mitenkään erityisemmin vaatinutkaan siinä vaiheessa. Vauva syntyi sitten sovitulla sektiolla 39+1. Epiduraalia yritettiin laittaa, mutta kun se epäonnistui (selkäni on leikattu), niin minut nukutettiin. Minulle on tuota epiduraalia yritetty laittaa kaksi kertaa, eikä se kipu ollut mielestäni mitään erityisen kauheaa. Tottakai se sattuu siinä missä pienikin piikki, mutta kyllä sen kivun kestää.

    Mulla ei ole enää oikein mitään pelkoja jäljellä synnytykseen liittyen, lähinnä uteliaisuutta. Jännittää nähdä, että koska synnytys käynnistyy, miten se käynnistyy ja miten näin "aikuisempana" kestän synnytyskipua. Pian saan jo vastauksia... =0)

    Johanna 39+6
     
  7. Mom<3 Vierailija


    Niin no, panikoin ensin kun en tiennyt mitä odottaa. Mutta itseasiassa lääkäri sanoi että komplikaatioita suuunnitelluissa perätilasynnytyksissä on vähemmän kuin normisynnytyksissä ihan juuri siksi että ne on seulottu niin tarkkaan. Minulle tehtiin vielä magneettikuva eikä röntgeniä ja se on tarkempi, ja mitat meni ihan selkeästi läpi. Lapsen painokaan ei missään nimessä edes virhemittausten mukaan mene yli 4kg. Ja tämän lisäksi napanuoraluiskahdusriski on pieni koska on tällä hetkellä täydellisessä perätilassa eli kintut ylhäällä ja takapuoli lantion kohdalla. Joten en näe mitään syytä panikointiin enää :) Toki jokainen synnytys on pieni riski ja yllätyksiä voi tulla missä synnytyksessä vaan, joten se on aina otettava huomioon. Ja onhan vauvalla siellä edelleen tilaa liikkua, joten eihän sitä tiedä jos vaikka päättää viime metreillä vaihtaa asentoa. Olen kuulllut monilta että vauvat on ottanut "lähtöasennon" ihan vasta sitten yllättäen kun on tullut aika syntyä. Joten pääasia nyt sitten että terveys pitää meillä molemmilla loppuun asti, yhtä hyvin kuin tähänkin asti.

    Unettaa enemmän kuin aiemmin, taitaa kuulua tähän vaiheeseen raskautta tämäkin...

    Uteliaisuus minullakin täällä alkaa olemaan, ja joka kerta kun ajattelen että miltä tuntuu saada piiperö syliin niin kyyneleitä ei voi pidätellä. :) Positiiviset asiat tästä perätilasta on se että vauvan pää on tuossa ylhäällä ja sitä voi silitellä vatsanahan lävitse. Potkutkaan ei tunnu niin kovilta, sellaisia muksauksia ja täräyksiä vaan tuonne jonnekin sisäänpäin. Mutta raajojen venyttely kyljestä ulos kutittaa ihan hulllun lailla, joten jos tämä päättää kääntyä niin mitenhän selviän siitä kun olen niin herkkä kutisemaan... :D

    Hyviä vointeja ja suppareita toivottaa
    mom <3 38+2

     
  8. Piupaupou 77 Vierailija

    Kovin paljon onnea synnyttäneille! Tulkaa kertoilemaan sitten vauva-arkikuulumisia kun ehditte.

    Täällä kirjoittelee tällä viikolla paniikkinappulan löytänyt ensisynnyttäjä. Jotenkin tällä viikolla olen yhtäkkiä alkanut ihan rehellisesti sanottuna pelkäämään tulevaa koitosta. Tähän asti asia on luonnollisesti jännittänyt, milloin enemmän ja milloin vähemmän, mutta en tiedä mistä nyt on tullut tämä ihan rehellinen pelko. Jotenkin olen vältellyt tätäkin palstaa kun en nyt ole kamalasti halunnut asioita miettiä. Tällaista pää pensaaseen -tyyppistä toimintaa on ilmassa selkeesti. Vaikka ei se enää auta. Pois se sieltä tulee lähiaikoina, tavalla tai toisella. Ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.

    Tänään on ollut ensimmäinen päivä pitkästä aikaa, että on supistellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Tuntuu, että tuo vauvelikin on niin alhaalla jo, että jos se vielä alemmas valahtaa, niin sitten alkaa jo pää näkyä. En kuitenkaan usko, että vielä ihan on lähtö lähellä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että jotain tuolla alaosastolla nyt tuntuisi tapahtuvan pitkän hiljaiselon jälkeen.

    Täällä siis yhtenä kappaleena edelleen. Vaikkakin vähän ristiriitaisissa olotiloissa. Tsemppiä muille jakautumattomille!

    Piupaupou 38+3
     
  9. Katianna Uusi jäsen

    liittynyt:
    11.06.2008
    Viestejä:
    11
    Saadut tykkäykset:
    0
    Moi.
    Täällä vielä yhtenä kappaleena ja saisi olla sisällä vielä jonkin aikaa. Mitään merkkejä ei vielä edes ole, että pois haluaisi.
    Itsekkäästi vain ajattelen, että voisin vielä vaan olla ja levätä, kun olo mahan kanssa ihan ok. Nukkuminen välillä vaikeaa ja turvottaa joskus jalkoja.
    Ja synnytys on alkanu pelottaa. Tuli huono olo synnytysvalmennuksessakin..
    Tsemppiä Piupaupoulle ja muille asian kanssa kamppaileville!

    Neuvolakuulumisia tänään. RR 115/78, Sf 31, Hb 136. Raivotarjonnassa, ei vielä kiinnittynyt. Painoarvio 2800 g.
    Ensiviikolla on käynti äitipolilla siks ku mulla ei ole paino noussut ku sen 5,5 kg ja kuulemma pieni maha, mut ihan normikokoinen vauvahan tuolta on tulossa tämänpäiväisen perusteella. Ei mun äidilläkään ole kolmen lapsen kohdalla paino noussut kuin max 7 kg.

    Nimestä sen verran, että meillä päätettiin se heti kun saatiin tietää sukupuoli. Saa nähdä muuttuuko mieli kun lapsen livenä näkee.

    T.Katianna 38+3
     
  10. Lumi81 Uusi jäsen

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    177
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tsemppiä ja haleja teille joita on synnytys alkanut pelottaa enemmän tai vähemmän. Minuakin on joka kerta alkanut lopussa pelottamaan että mitenhän se vauva sieltä pois saadaan...mutta aina kun synnytys on alkanut, niin jotenki luonnostaan sitä vaan menee siihen mukaan eikä "muista" pelätä enää. Sitä jotenkin niin keskittyy niihin supistuksiin ynnä muuhun että ei muista sitä pelkoa.

    Minulla auttoi hirveästi se että mies koko ajan supistusten aikana muistutti näin: "Ajattele, että se supistus on vaan pelkkä fyysinen kipu, elä panikoidu siitä, hengitä rauhallisesti, ole rentona"..jotenki tuollain :) Minä kun helposti alan aina kivusta panikoimaan ja sitten mistään ei tule mitään.

    No, huomasin että kun vaan hengittää tasaisesti ja rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, vaikka tuntuis kuinka kipeältä, niin supistus oli todella paljon helpompi kestää!!! Lisäksi seisoma-asento auttoi kun piti keskittyä siihen seisomiseen :) ja valitsin aina jonkun kiintopisteen mitä tuijotin..ja sitten vaan hengittelin. Lopulta nämä mun kivunhallintakeinot osoittautuivat niin toimiviksi että alkoi ihan naurattaa ja kaikki tuntui ihan helpolta!! Tuli semmonen voittaja-fiilis että JES, mä voitan ton kivun!
    Sitten yks keino mikä kans auttoi oli laskeminen.. vaikka kolmestakympistä alaspäin alkaa laskea...sillai että saa tietoon sen supparin keston...niin tietää aina että millon se loppuu.

    No, tässä vähän synnytyskertomusta:

    Sillon perjantai-iltanahan mä kirjottelin tänne siitä kun käytiin siellä synnärillä...ja että se lorahdus housuihin ei ollu lapsivettä. No siinä illan mittaan supisteli säännöllisesti ja epäsäännöllisesti mutta kuitenkin kipeähkösti..yhdentoista aikaan illalla menin nukkumaan ja sitten yks kaks puoli yhden aikaan heräsin tosi kipeisiin supistuksiin ja olin unissani puristanut sängyn tolppaa :) Mies oli kai torkahtanut sohvalle ja huutelin sille heti että nyt lähdetään. Mies yritti vielä että oltais hetken aikaa vielä oltu kotona, mutta tunsin että nyt oli synnytys jo hyvässä vauhdissa ja oli aika lähteä. Supistuksia tuli ehkä kolmen minuutin välein.

    synnärille päästyämme kohdunsun tilanne tarkistettiin heti ja se olikin 5cm auki. Päästiin heti saliin ja sain peräruiskeen. Meille sattui ihan mahtava kätilö! Tsemppasi hyvin ja heti oli puudutukset tarjolla kun vaan halus ottaa.
    No, siellä vessassa sitte meni jonku aikaa kun olin sen peräruiskeen saanut :D Sitte olin käyrillä mutta sain kuitenkin seistä. Mies hieroi alaselästä ja minä pyörittelin siinä lantiota.

    Sitten halusin jo jotain puudutusta ja kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutusta. No, se auttoi heti ja vei kivut noin tunniksi. Sitten vaikutus loppui ja jonkun aikaa olin ilman puudutusta, kunnes sitten halusin sitä lisää. Laitettiin toinen kohdunkaulan puudutus. Ylläri pylläri: toinen kerta ei auttanut ollenkaan!!! No, en mennyt siitä mitenkään paniikkiin...heijailin siinä seisoma-asennossa ja kätilö ehdotti että josko laitetaan spinaali tai epiduraali, päätti sitten että epiduraali on parempi niin ei puudute ehdi loppua ennen ponnistusvaihetta. Spinaalin kun voi laittaa vaan kerran eikä sitä voi lisätä, ja sen vaiktus kestää lyhemmän aikaa.
    No epiduraali laitettiin sitten aika pian ja se auttoi heti. Sitten huomattiin että kohdunsuu ei ole hetkeen enää avautunut ollenkaan. Se oli edelleen vajaa 6cm auki. Eli tilanne oli junnannut paikoillaan klo 01.00-05.00 välisen ajan....sillon ajattelin että voi ei....kohta joutuu sektioon...

    Sitten puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinia suppareita tehostamaan. No supparit ei kuitenkaan epiduraalin takia tuntuneet pahalta mutta sitten alkoi aivan älytön ponnistamise tarve!! Se oli ihan uskomatonta...noin kahdeksasta eteenpäin oli tosi tuskaa kun kroppa yritti työntää lasta pihalle ja kätilö kielsi ponnistamasta kun kohdunsuu oli edelleen jotain 7cm auki...se siis aukeni kuitenkin, hitaasti.
    Kymmenen jälkeen olin jo ihan kuoleman kielissä ja hoinkin jo miehelle että "entä jos mää kuolen!?" No, sitten kohdunsuu oli jo 8cm auki mutta siinä oli joku paksu reuna mitä piti oottaa että se häviää..
    kello oli jotain 11.45. Kätilö vielä yritti että jos tunnin vielä jaksaisin pidätellä...eijei en minä pystynyt vaan huusin että vauva syntyy NYT! En voinu enää pidätellä vaan huusin että nyt ponnistan ja aloin vaan ponnistamaan. Kätilö hälyytti toisen kätilön paikalle ja minä ponnistin oikeen voimalla! Se oli tosi ihanaa kun ei tarvinnut pidätellä ja kipu hävisi ponnistaessa.
    Sitten alkoi pää syntyä ja ei tuntunu pahalta, venytti vaan. Siinä jotain vielä vitsailinkin miehelle ku pää oli puoliksi ulkona. Ja mies sanoi että "tukka liehuu jo." Mutta auta armias kun olkapäät tulivat niin silloin pääsi tuskan karjahdukset ja se oli pahin kipu koko synnytyksessä. Onneksi se kesti vaan ehkä 5 sekuntia, sitten tuntui semmonen "luiskahdus" kun vauva solahti ulos. Ja sitten itkettiin helpotuksesta :D.

    Ei tullut yhtään repeämää eikä yhtään tikkiä. Vauva alkoi heti parkumaan ja mies kaivoi videokameran esille. Vauva nostettiin paidan alle ja minäkin siinä itkin vaan. Oli se ihana tunne!
    Sitten vauvaa pestiin ja istukkakin sieltä tuli kuin itsestään pois.
    Sain vauvan tissille ja se alkoi heti imeä. Suihkuun en jaksanut mennä kun oli tosi heikottava olo. Syötiin siinä sitten ja vauva nukkui kopassa.

    Ei kai siinä sen kummempaa. Ja taas kerran vannoin että sai kyllä olla viimenen kerta :). Mies siihen sitten että "jutellaan siitä sitten kotona"...hehheh...ja nyt jo tuntuu että "ehkä vielä joskus".... aikasintaan ehkä kahden vuoden, mutta viimestään kolmen päästä. katsotaan sitten...

    Tässä tämä nyytti nyt köllii kantoliinassa. Syöpi yöllä 4-5 kertaa mutta ei mua siltikään päivisin väsytä. 6v isosisko on onnessaan ja 1v sisko oli alkuun tosi mustis, nyt sekin silittelee vauvaa ja antaa haleja.
    Mies on ollut suurena apuna kotona. Itse olen palautunut tosi hyvin. Ei oo paikat yhtään kipeänä, maha on litistynyt jo jonkun verran ja tisseissä maito riittää. Ei ole ollut mitään hormonimyrskyjä.. ihanaa!

    Toivottavasti te saatte pian nyyttinne kainaloon ja pääsette aloittamaan vauva-arkea. Tsemppiä synnytyksiin!!

    Lumi & "onni"-tyttö 1vkoa
     
  11. Tiikeri. Vierailija

    kesä1 /kolmas, la 9.10 /poika 07/05, tyttö 09/06
    Rosa78 /esikoinen la 11.10
    *lennu* / esikoinen la 15.10. Kotkan sairaala
    -Helinä-/esikoinen la 16.10
    **Johanna** / kolmas, la 17.10. / tyttö 06/97, tyttö 01/06
    Hilmaliina / esikoinen la 18.10 TAYS
    Amilda 79 / esikoinen 20.10. HUS Hyvinkää
    Caruba / kakkonen la 24.10. PHKS / Lahti
    Marianne-78/ esikoinen (poika) la 27.10/ Uppsala
    Piupaupou77/ esikoinen la 27.10./ Jorvi
    katianna/ esikoinen la 28.10/
    Aurora83 / esikoinen la 29.10. HUS / pk-seutu

    Synnyttäneet:
    Tiikeri, poika 17.8.2008, 2515 g ja 45 cm, kolmas, tyttö 10/97, tyttö 10/06 (la 1.10.)
    Neepu, tyttö 9.9.2008 3035 g ja 49 cm, toinen, tyttö 9/06 (la 2.10.2008)
    kauris, tyttö 5.10.2008, 4065 g ja 52 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 3.10.2008)
    Mariella81, tyttö 6.10.2008, 4550 g ja 53 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 4.10.2008)
    Silkkimaki, tyttö 7.10.2008, 3805 g ja 50 cm, toinen, poika 06/06 (la 8.10.2008)
    Satu -81, poika 10.10.2008, 418 8g ja 54cm, toinen, poika 8/06 (la 11.10)
    Lumi81, tyttö 11.10.2008, 3820 g ja 49 cm, kolmas, tyttö 03/02, tyttö 10/07 (la 12.10)
     
  12. Tiikeri. Vierailija

    Juu, kiirettä pitää... poika kasvaa huimaa vauhtia, yli nelikiloinen nyt ja 62 senttisiä vaatteita käyttää, syö tosi tiheään vieläkin yötä päivää ja kakkaa sekä puklailee edelleen tasaiseen tahtiin...huoh (pyykkimäärä ei vähene). Nuha vaivaa pikkuista :( sekä silmä rähmii. Isot siskot ovat innoissaan pikkuveikasta, pienempi antaa kovasti pusuja. Itsellä leikkaushaava on kyllä parantunut, mutta vatsa silti kipeä kun vatsalihakset ovat kadoksissa sekä selkä kipeä puudutuskohdasta vieläkin !? (neula osunut kai jänteeseen). Hemoglobiini onneksi noussut jo normaaliksi.
     
  13. Piupaupou 77 Vierailija

    Mukvaa, Tiikeri, että ehdit käydä vähän kertoilemassa kuulumisia. Muuten tämä ketju on taas hiljentynyt jotenkin. Johannastakaan ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Onkohan siellä jo vauva syntynyt?

    Itsellä ei mitään uutta auringon alla. Tosin lauantaina aamuyöllä jo vähän enteilin, että josko lähtö tulee. Valvoin reilun tunnin suppareitten kanssa. Sitten kylläkin nukahdin mutta koko lauantaiaamun oli tosi tuskaiset olot. Varsinaisia suppareita ei enää ollut kuin yksi silloin ja toinen tällöin, mutta semmoinen jomotus oli päällä koko ajan ja painontunne valtava tuolla lantiossa. Mutta sitten meni sekin ohi ja nyt on olo taas kuin ei mitään. Tänään on nyt sitten neuvola taas. Saapa nähdä onko se vauva nyt sitten vihdoinkin jo laskeutunut.

    Kiitos synnytyspelkotsempityksestä kaikille. Huomasin ilokseni, että silloin lauantaina kun jo luulin lähdön koittavan, niin silloin en sitten enää niin paljoa pelännytkään. Nyt taas kun on stabiilimpi tilanne, niin jostain syystä jänskättää taas enemmän. Luotan siihen, että sitten kun oikesti synnytys alkaa, saan saman rauhallisen olotilan kuin lauantaina.

    Vointeja!

    Piupaupou 39+0
     
  14. **Johanna** Vierailija

    Eikun Piupaupou, täällä minä edelleen kärvistelen.

    Viime yönä oli sellainen oksentamis-ripuloimisepisodi, mikä kesti tunnin ja siitä mentiin aamuun asti taas suppareiden kera, mutta kyllä ne taas lopahtivat.
    Tänään onkin sitten ollut tosi, tosi väsynyt olo, enkä ole juuri muuta tehnyt kuin nukkunut.

    Vointeja myös minun puolestani!
    Tänään vähäsanainen Johanna 40+3
     
  15. mom<3 Vierailija


    Vähän on sama meininki täällä kuin Piupaupoulla, viikonlopun nukuin ja ekaa kertaa kävelin kuin ankka ja painetta oli lantiossa ja kouristuksia muttei vieläkään mitään kipuilua, vaan tuskanen ja outo uusi olo. Mietinkin että nyt kyllä oikeasti jotain tapahtuu, kivisti jos tuolta sisältäkin siihen malliin että ajattelin että kohdunsuulla on alkanut tapahtumaan. Kävely kauppaankin oli hankalaa, jotenkin sellanen kiristys masussa koko ajan vaikkei sekään sattunut mutta ehkä vähän vaikea olo. Nyt sitten tänään ei mitään. Aamulla siivosin eikä mitään siitäkään vaikka kyykin ja kumartelin ja hääräsin. Eikä edes väsytä.

    Tänään oli neuvola. Kaikki kuiten ennenkin. Nyt vaan odotetaan että alkaa tapahtumaan. Toivottavasti pian ettei rupee liian isoksi vauva kasvamaan. No ei se viime painoarviossa ole kuin 3kg joten eipä siitä jättiläistä millään saada enää. Verenpaine oli hyvä mutta aavistuksen korkeampi kuin itsellä aikaisemmin, mikä kuulemma voi viitata myös lähestyvään synnytykseen. Saapa nähdä....

    Johanna on varmaan päässyt tositoimiin kun ei ole kirjotellut... :)

    t.mom<3 38+6
     
  16. mom<3 Vierailija


    Mitähän sekoilin.... onhan Johanna ilmaantunut! Tsemppiä suppareihin, eikö nuo(kin) vähän niinkuin viittaa siihen että kohta alkaa tapahtumaan.... toivotaan ainakin :)

    mom<3
     
  17. Marianne -78 Vierailija

    Viikonloppu meni täälläkin levätessä ja suunnitellessa mammalomaa. Tänään olin siis ensimmäistä päivää vapaalla ja tuntuu todella hassulta. Olen yrittänyt touhuilla kaikenlaista koko päivän, hyppiä, juosta rappusissa ja siivonnut mutta mitään kummempia ei ole tapahtunut. Saa nähä kuinka kauan tässä vielä odotellaan.

    Johanna onko tuo oksennus-ripulioireilu ihan normaalia? Mistä se voi johtua? Itse olen nimittäin herännyt parina viime yönä huonoon oloon mutten ole kuitenkaan oksentanut. Supistellut on aina silloin tällöin muttei mitään säännöllistä.

    Oikein paljon voimia odotteluun teille sinnikkäille mameille :)

    M 39+0
     
  18. Kesä1 Vierailija

    kesä1 /kolmas, la 9.10 /poika 07/05, tyttö 09/06
    Rosa78 /esikoinen la 11.10
    *lennu* / esikoinen la 15.10. Kotkan sairaala
    -Helinä-/esikoinen la 16.10
    **Johanna** / kolmas, la 17.10. / tyttö 06/97, tyttö 01/06
    Hilmaliina / esikoinen la 18.10 TAYS
    Amilda 79 / esikoinen 20.10. HUS Hyvinkää
    Caruba / kakkonen la 24.10. PHKS / Lahti
    Marianne-78/ esikoinen (poika) la 27.10/ Uppsala
    Piupaupou77/ esikoinen la 27.10./ Jorvi
    katianna/ esikoinen la 28.10/
    Aurora83 / esikoinen la 29.10. HUS / pk-seutu

    Synnyttäneet:
    Tiikeri, poika 17.8.2008, 2515 g ja 45 cm, kolmas, tyttö 10/97, tyttö 10/06 (la 1.10.)
    Neepu, tyttö 9.9.2008 3035 g ja 49 cm, toinen, tyttö 9/06 (la 2.10.2008)
    kauris, tyttö 5.10.2008, 4065 g ja 52 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 3.10.2008)
    Mariella81, tyttö 6.10.2008, 4550 g ja 53 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 4.10.2008)
    Silkkimaki, tyttö 7.10.2008, 3805 g ja 50 cm, toinen, poika 06/06 (la 8.10.2008)
    Satu -81, poika 10.10.2008, 418 8g ja 54cm, toinen, poika 8/06 (la 11.10)
    Lumi81, tyttö 11.10.2008, 3820 g ja 49 cm, kolmas, tyttö 03/02, tyttö 10/07 (la 12.10)
    Kesä1, tyttö 15.10.2008, 4140g ja 52cm, kolmas, poika 07/05, tyttö 09/06 (la 9.10)

    Eli siis syntynyt on, seitsemän tuntia kesti eikä äidille tullut naarmun naarmua synnytyksestä! Hienosti kaikki mennyt muutenkin :) Syntyi siis rv 40+6 :D Kolmas lapsi ja "yli" meni :)
     
  19. **Johanna** Vierailija

    Onnea Kesä1:lle!!
    Mä tahtoisin myös kirjoittaa tuollaisen kokemuksen tänne! Paitsi, että synnytys oli 40+4.. =0) Ihanaa, että sait kolmosen jo kotiin!

    Marianne, mä en nyt oikein tiedä, että oliko tää mun episodi ihan oikea ruokamyrkytys tms., mutta kyllä yleensä on pahoinvointia ja toisilla ripulointiakin ennen synnytystä. Mutta koska mun synnytys ei alkanut siitä kaameasta vatsakohtauksesta, niin voisin olettaa, että kyseessä oli nyt jotain muuta.
    Esikoisesta muistan, että suoli tyhjensi itsensä illalla klo 19 ja klo 22 alkoivat synnytyspoltot. Se oli selvästi asiaan kuuluva juttu.

    Johanna 40+4
     
  20. Hilmis Vierailija

    Hei kaikille! Poikamme syntyi viime perjantaina vauhdikkaasti maailmaan, mitat olivat 3370g ja 51 cm. Synnytys oli aika kivulias, mutta näin muutama päivä jo jälkeen päin alkavat ikävät muistot jo hälvetä :) Poika ja minä olemme voineet hyvin heti synnytyksestä lähtien ja olemme nyt jo kotona. Täytyy vain todeta, että tämä on parasta mitä voi elämässä olla, olen superonnellinen pojastamme :)

    Synnytys lähti pikkuhiljaa käyntiin poltoilla jo edellisenä yönä ja niin kuin muutkin ovat kirjoittaneet niin vatsa oli synnytystä edeltävänä päivänä ihan sekaisin. Ilmeisesti on tosiaan joku luonnon sanelema juttu, että suolisto tyhjenee automaattisesti antaen tilaa syntyvälle vauvalle :) Ja oksenteluakin muuten oli 3 päivää ennen synnytystä, oiskohan silläkin jotain tekemistä, en tiedä.

    Onnea kaikille muillekin jo synnyttäneille ja tsemppiä teille, joilla se on vielä edessä. Hienoin kokemus, ei voi muuta sanoa!!!
     
  21. Hilmis Vierailija

    kesä1 /kolmas, la 9.10 /poika 07/05, tyttö 09/06
    Rosa78 /esikoinen la 11.10
    *lennu* / esikoinen la 15.10. Kotkan sairaala
    -Helinä-/esikoinen la 16.10
    **Johanna** / kolmas, la 17.10. / tyttö 06/97, tyttö 01/06
    Amilda 79 / esikoinen 20.10. HUS Hyvinkää
    Caruba / kakkonen la 24.10. PHKS / Lahti
    Marianne-78/ esikoinen (poika) la 27.10/ Uppsala
    Piupaupou77/ esikoinen la 27.10./ Jorvi
    katianna/ esikoinen la 28.10/
    Aurora83 / esikoinen la 29.10. HUS / pk-seutu

    Synnyttäneet:
    Tiikeri, poika 17.8.2008, 2515 g ja 45 cm, kolmas, tyttö 10/97, tyttö 10/06 (la 1.10.)
    Neepu, tyttö 9.9.2008 3035 g ja 49 cm, toinen, tyttö 9/06 (la 2.10.2008)
    kauris, tyttö 5.10.2008, 4065 g ja 52 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 3.10.2008)
    Mariella81, tyttö 6.10.2008, 4550 g ja 53 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 4.10.2008)
    Silkkimaki, tyttö 7.10.2008, 3805 g ja 50 cm, toinen, poika 06/06 (la 8.10.2008)
    Satu -81, poika 10.10.2008, 418 8g ja 54cm, toinen, poika 8/06 (la 11.10)
    Lumi81, tyttö 11.10.2008, 3820 g ja 49 cm, kolmas, tyttö 03/02, tyttö 10/07 (la 12.10)
    Kesä1, tyttö 15.10.2008, 4140g ja 52cm, kolmas, poika 07/05, tyttö 09/06 (la 9.10) Hilmaliina, poika 17.10.2008, 3370g ja 51 cm, esikoinen
     
  22. Korjaus Vierailija

    kesä1 /kolmas, la 9.10 /poika 07/05, tyttö 09/06
    Rosa78 /esikoinen la 11.10
    *lennu* / esikoinen la 15.10. Kotkan sairaala
    -Helinä-/esikoinen la 16.10
    **Johanna** / kolmas, la 17.10. / tyttö 06/97, tyttö 01/06
    Amilda 79 / esikoinen 20.10. HUS Hyvinkää
    Caruba / kakkonen la 24.10. PHKS / Lahti
    Marianne-78/ esikoinen (poika) la 27.10/ Uppsala
    Piupaupou77/ esikoinen la 27.10./ Jorvi
    katianna/ esikoinen la 28.10/
    Aurora83 / esikoinen la 29.10. HUS / pk-seutu

    Synnyttäneet:
    Tiikeri, poika 17.8.2008, 2515 g ja 45 cm, kolmas, tyttö 10/97, tyttö 10/06 (la 1.10.)
    Neepu, tyttö 9.9.2008 3035 g ja 49 cm, toinen, tyttö 9/06 (la 2.10.2008)
    kauris, tyttö 5.10.2008, 4065 g ja 52 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 3.10.2008)
    Mariella81, tyttö 6.10.2008, 4550 g ja 53 cm, toinen, tyttö 04/07 (la 4.10.2008)
    Silkkimaki, tyttö 7.10.2008, 3805 g ja 50 cm, toinen, poika 06/06 (la 8.10.2008)
    Satu -81, poika 10.10.2008, 418 8g ja 54cm, toinen, poika 8/06 (la 11.10)
    Lumi81, tyttö 11.10.2008, 3820 g ja 49 cm, kolmas, tyttö 03/02, tyttö 10/07 (la 12.10)
    Kesä1, tyttö 15.10.2008, 4140g ja 52cm, kolmas, poika 07/05, tyttö 09/06 (la 9.10)
    Hilmaliina, poika 17.10.2008, 3370g ja 51 cm, esikoinen
     
  23. Katianna Uusi jäsen

    liittynyt:
    11.06.2008
    Viestejä:
    11
    Saadut tykkäykset:
    0
    Onnea taas uusille synnyttäneille!

    Mulla oli ultra tiistaina ja kokoarvio on tällä hetkellä 3 kg. Sisätutkimuksessa selvis et kohdunkaulaa on jäljellä 1,5 cm ja kohdunsuu on sentin auki. Edellisenä yönä supisteli 10 minuutin välein mut ne sit loppu. Kiva kuitenkin tietää et jotain on alkanut tapahtumaan. Liekö sauna vaikuttanut asiaan. Kohtahan se taas nähdään, kun tulin just saunasta.
    Lääkäri sanoi et viikon sisällä voi syntyä, mut varaudun kyllä että voi mennä se kolmekin..
    Kävellessä tuntuu paine alavatsalla mitä ei ennen ole ollut ja joku prk..le tökkii puikoilla tuonne alapäähän ;)
    Sit mä olen vuotanu sen tutkimuksen jälkeen vähän verta. Vissii oli liikaa ku sil lääkärillä oli opiskelija mukana ja molemmat kävi ronkkimassa ja tökkimässä vauvaa päähän. En ole ollut huolissani, koska vuoto on ruskeaa ja tosi niukkaa, mut huomenna jos vielä jatkuu, soitan neuvolaan.

    Katianna 39+2
     
  24. **Johanna** Vierailija

    Mä käyn vaan ilmoittamassa, että täällä ollaan, eikä mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä. Limatulppaa tai limaista vuotoa odotellessa.

    Johanna 40+6
     
  25. Piupaupou 77 Vierailija

    Onittelut minultakin kaikille synnyttäneille! Kesä ja Hilmis taitavat olla tällä hetkellä viimeiset listaa päivittäneet. Onnea onnea!

    Täällä ei edelleenkään mitään uutta. Maanantaina oli neuvola. Kaikki oli ok ja normaalisti. Jotenkin onnistuin masentumaan sillä reissulla kun neuvolan täti alkoi höpötellä jostain aamupäivällä käyneestä odottavasta, jolla oli reilusti yli lasketun ajan ja oli kuulemma masentunut. Piti sitten pitkän saarnan siitä kuinka pieni masennus usein kuuluu tähän loppuaikaan. Masentunut en ollut neuvolaan mennessä mutta pois tullessa sitten olinkin ihan maassa. Tosin pidin sitten illalla itselleni puhuttelun, että tässä nyt ei aleta masentuilemaan kun vielä kolme viikkoa voi olla odotusta edessä. Puhuttelu onnistui mutta sitä en kiellä etteikö tässä päivä päivältä kärsimättömämmäksi ala mieliala mennä. Mutta masentumaan en suostu :)

    Mutta tosiaan ei mitään merkkejä mihinkään suuntaan täälläkään. Tätä sukkapuikkoefektiä ja painetta lantiossa minulla on ollut jo monta viikkoa eli senkään varaan en enää laske yhtään. Katiannan tilanne kuulostaa hyvältä kun kerta kohdukaulallakin oli jo muutoksia. Eiköhän se sieltä ihan pian irtoa. Ja toivottavasti Johannallakin alkaa kohta jo tapahtua. Sinulla kun noita viikkojakin jo tuon verran kasassa. Mutta kärsivällisyyttä tässä kai tarvii itse kukanenkin.

    Tsemppiä kaikille!

    Piupaupou 39+3
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti