LOKA äidit 2008

Paljon onnea pojasta! Olisi tietenkin ollut mukavaa, kun olisi syntynyt vähemmän dramaattisesti. Viikolla 33 yli 2500 g.... Aika iso? Meillä nimittäin esikoinen syntyi täysaikaisena ja painoi 2800 g.... Noh. Olen kuullut juttuja 4 kg keskosesta...

Meillä on pikku olento hillunut viikolta 20 pää alaspäin, väittäisin RT1 (eli potkinut oikeaa kylkeä). Nyt oli riiviö kääntynyt. En olisi uskonut, miten ikävää on, kun toinen potkii alaspäin. Hän on nyt ilmeisesti oppinut pyörimään tuolla, koska noita potkuja tulee minne sattuu. No. Viikkoja on nyt kasassa 31+0 eli hän ehtii vielä tekemään vaikka mitä. Supistusten takia täälläkin juostu lääkärissä. Ovat onneksi olleet vaarattomia.

 

Anteeksi kovin vaisu olemassaoloni, mutta tässä on tapahtunut niiiiiin paljon että ei ole kerinnyt kuin hätinä käydä muiden kuulumisia lukemassa. mm kotipaikkakuntamme vaihtui 200 km etelämmäksi joten muutossa oli aika paljon organisointia, ja nyt sitten tietysti uuteen paikkaan tutustuminen ja käytäntöjen ihmettely... Stressaavaa on ollut, asunto ei mene kaupaksi joten nyt sitten ahtauduimme vuokra kaksioon mukavasta 94 neliön kämpästämme, paljon tavaraa meni kierrätykseen, voi mikä hamsteri ihminen onkaan jos on yhtään ylimääräistä tilaa eli raskausviikkoja kutakuinkin 34+6, lääkärineuvola oli tiistaina ja sieltä kuulumiset nämä:

KOhdunsuu pehmeä ja lyhentynyt 1,5 cm, auki 1 cm
painon lisäys 0 g (painan 800 g enemmän kuin ennen raskautta )
vauvan syke edellisessä neuvolassa aina n.150 nyt 135 jo kahdella kerralla
raivotarjonnassa ja liikkeet hyvät
verenpaine 112/60
hb 115
toukokuussa taisin tuskailla sokerirasitustestiin joutumista ja turhaahan se oli, niinkuin arvasinkin.
Turvotusta on vähän, ja toisinaan vaivaa jalanpohjien ja kämmenien kutina, mutta maksaarvot olivat kuitenkin ok. joten en ymmärrä mistä johtuu, kutina on kuitenkin juuri samanlaista kuin sairastaessani maksatulehduksen rauhaskuumeen jälkitautina 6 vuotta sitten.
Lääkäri tuumaili ettei välttämättä vauva viihdy laskettuun aikaan asti, ja mulla ei olisi kyllä mitään sitä vastaan, olo alkaa oleen hankala ja yöt varsinkin tuskallisia pissattaa, närästää, ei saa vaihdettua kylkeä heräämättä jne. Näin jonkun dokkarin jonka mukaan eniten vauvoja syntyy täydenkuun aikaan, ja 15.9 olisi täysikuu joten pistän kyllä kaikki toivoni sen puolesta peliin että meidänkin Tiiperö ymmärtäisi olla vastustamatta kuun vetovoimaa ja syntyisi silloin ;o)

Yksi kummallisuus eri neuvolojen välillä, edellisessä neuvolassa katottiin ekasta virtsanäytteestä rutiinisti beetahemolyyttinen streptokokki, jonka takia saan automaattisesti antibioottitipan mennessäni synnyttämään. Täälä uudessa paikassa pyysin lähetettä virtsakokeeseen että nähtäisiin onko se streptokokki vielä siellä, että en turhaan joutuisi antibioottia ottamaan, mutta täällä eivät testaa sitä lainkaan. on kuulemma periaate kysymys. eli jos olisin alusta asti käynyt täällä neuvolassa en olisi koko streptokokista tiennyt mitään ja olisin jäänyt ilman antibioottia ja nyt joudun sitten pakosti lääkkeen ottamaan koska se on minulla ollut (yleensä poistuu itsestään ja on erittäin yleinen ihobakteeri n.25 %:lla naisista) mutta ei välttämättä enää ole. Kummallinen on tämä suomen neuvola järjestelmä!

no juu mutta tässä kuumimmat kuulumiset tällä kertaa iloa elokuun viimeisiin päiviin!!

Mariella ja Tiiperö 34+6

 

Mäkin täältä pikaisesti neuvolakuulumisia (pidän autotallissa pihakirppistä joten "päivystän" mahd. asiakkaiden tuloa... kaikkea ihminen itselleen keksii!) Mariella; ymmärsinkö oikein että olette siis asunnon ostoaikeissa kunhan vanha on myyty? Toivottavasti pääsette varsinaiseen kotiinne ennen Tiiperön syntymää.
Todellakin, roinaa kertyy. Meidän koti on vähän alle 150m2 ja niin tupaten täynnä 3 ihmisen tavaroita kuin vain voi. Vaatehuoneesta löytyi 6 ikea-kassillista käyttämättömiä vaatteita.. vain esimerkin antaakseni.
Ok, niitä neuvolakuulumisia;
verenpaine 115/75
hb 126
paastoverensokeri 4,3 (ja nyt ei kuulemma enää mitata kun niin hyvät lukemat toistamiseen.. WOW!)
painoa tullut +850g/vko (ups)
pissa puhdas
Vilpertti tulosuunnassa eli RT
.. kaikki oli siis hyvin.

Oliko muita jolla rhesus- ja sitä sitten seurataan verikokein ja annetaan jotain vasta-ainetta synnytyksen jälkeen..? Tää on nyt taas sarjassamme "uuno-Satu", kysyin silloin esikoista odottaessa tarkaa selontekoa asiasta mutta sain 20min luennon lääketieteen termein enkä ymmärtänyt mitään. Joten nyt olen vaan tyhmänä antanu niitä kokeita ottaa ja luotan että asia järjestyy.

Joo, nyt tuli mieleen että KELA lähetti mulle kirjeen että jos mulla löytyy hyvä selitys miksi hakemus tuli myöhässä niin voivat yhä maksaa mulle osittain tai jopa kokonaan äitiysetuudet! VOI VI * * U!!
Teki mieli soittaa tulikivenkatkuinen puhelu sille käsittelijälle. Ja jos ne ei mulle niitä maksa niin ihan salettiin se muija sen puhelun saa. Ja paljon muutakin. Viimeksi sain työttömyyspäivärahat kun tappelun jälkeen otin yhteyttä ministeriin. Kyllä löytyi rahaa. Ei ollut enää ihan niin justiinsa sittenkään (silloin oli kiinni työttömyyttä edeltävän yritystoiminnan jutuista)... Musta tuntuu että ne muijat luulee maksavansa omasta pussistaan niitä tukia.
Anteeksi nyt jos joku on kelan naisia ja loukkasin. Työtään ne tekee -tiedetään.

Nyt meen.
Niin -Johanna älä jätä meitä pliis. Olet tärkeä tekijä täällä!

Satu

 

Hih, Satu. Joo, kyllä mä ajattelin täällä nyt heilua. Jotenkin on vaan kauheen herkkänahkainen taas.

No nyt on sitten mun vuoro käydä antamassa se paastoverensokeri toistamiseen. Ens viikolla pitäis mennä ja samalla antaa hemppanäyte. Mua kyllä väsyttää päivittäin niin paljon, että vähintään puolen tunnin päikkärit tulee otettua, mutta en jaksa uskoa, että se hemoglobiini olis kauhean alhaalla.

Mariella on siis kyennyt siihen, mistä mä unelmoin tämän raskauden alussa. Toivoin, että painoa ei paljon tulisi, että sitten kun vauva olisi maailmassa, olisinkin yht´äkkiä kevyempi kuin ennen raskautta. Joo, kiva unelma. Painoa on tullut varmaan pian jo 16 kiloa... No, viimeistä kertaa tätä sorttia tämän elämän aikana. Ekasta tuli 24 kiloa, toisesta 25 kiloa ja varmaan tästä kolmannesta sen saman verran. Mutta olen jo katsellut crosstrainereita sillä silmällä, motivaatio kuntoiluun on korkealla, kun ei ole saanut tehdä oikein mitään enää kuukausiin.

Aurora vois lähettää vähän tännekin sitä pesänrakennustarmoa? Perussiivoukset teen tietysti ja vauvan kotiintulovaatteet on pakattu, mutta sauna on siivoamatta ja ikkunat pesemättä. Pakastimessa ei näy vieläkään tortun torttua, eikä kukaan ole siivonnut sekaisia kaappeja! Mulla meni jotenkin ohi se pesänrakennusvietti. Vauvan sänky on kyllä jo valmiina, lodger bunker on tulossa, vaatteet on viikattuna, mutta se varsinainen tarmo odottaa tulemistaan. Ykkösestä pesin ikkunat kaksi päivää ennen synnytystä, kakkosesta siivosin ihan maanisena vielä edellisenä päivänä, kait tämäkin pesiminen antaa odottaa itseään ihan viime metreille.

Lopuksi vielä vauvan liikkeistä. Jotenkin vaikuttaa vaisummalta ja hiljaisemmilta potkut. Vielä en ole tästä saanut hysteriaa aikaiseksi, mutta se on siinä ja siinä. Kun on jo tottunut sellaiseen järjettömään mylläämiseen ja napakoihin potkuihin. Onko siellä vaan sen verran vähemmän tilaa tässä vaiheessa?

Pitkät jutut, tähän on hyvä päättää.

Johanna rv 33+1

 

Synnytystapa-arviosta.. Mä olin ekaraskauden seurannan melkein loppuun asti Lahdessa, nyt Järvenpäässä, ja kummassakaan ei puhuttu mitään mistään synnytystapa-arviosta. Koska kävin yksityisgynellä edellisessä raskaudessa, hän teki tuon arvion, jos se on se, että nyrkillä koitellaan mahtuuko..

Mutta siis kunnallisesti ei halaistua sanaa. Ilmeisesti tää on taas niitä neuvolajärjestelmän ihmeellisyyksiä, että jossain päin Suomea joku juttu on tosi tärkeä ja jossain toisaalla ei ollenkaan.. kuten ne Mariellan bakteerit.

Ja Sadulle vielä että voi aargh mikä raivostuttavuus siinä Kelassa. Mitä tohon voisi keksiä valesyyksi? Ei oikein sitä että vasta huomasi raskauden.. Sen että posti oli hukannut yhdet paperit? Ööh en keksi. Taistele kuitenkin.

 

Täällä etelä-karjalassa ei tosiaan sitä synnytystapa-arviota tehdä. Mutta jos ensimmäinen on sektiolla, ni silloi tehdään aina. Eli ulrataan, katsotaan tarkka koko yms. ja nyrkillä tietyst kans kokeillaan. Joissain tapauksissa tehdään myös muulloin, mutta ei automaattisesti. Itselläni ensimmäinen syntyi sektiolla perätilan takia ja nyt siis sen takia pääsen siihen ultraan. Noista bakteeri jutuista taas täällä ei kukaan ole koskaan maininnut mitään. Minullakin molemmissa raskauksissa supistellut tosi rankasti melkein 20 viikolta asti.

Täällä on kova sisustus into päällä. Ja pakastin kohta pullollaan herkkuja. Täytyy nyt hyödyntää ku vielä jaksaa ja on fiilis.

 

Hei vaan,

kauhistuttaa lukea teidän kirjoituksia, kun nteillä on kaikki valmiina. itse en ole vaatteen vaatetta pessyt. Sänkyä ei ole koottu. Eikä laukkuja todellakaan ole pakattu. Itse asiassa eilen illalla maalailin listoja, siis talo on remontissa ja me olemme evakossa. Siinä myös syy siihen miksi mitään ei ole valmiina. Tavoitteenamme on ollut muuttaa kotiin ennen vauvan syntymää, katotaan kuinka käy.

Itselläni on viimeisen työvuorot menossa, vielä kolme työvuoroa. Sitten muutama vapaa ja äippäloma alkaa. On sitä kyllä odotettukin.

Helinä rv 30+3

 

Hei vaan,

kauhistuttaa lukea teidän kirjoituksia, kun nteillä on kaikki valmiina. itse en ole vaatteen vaatetta pessyt. Sänkyä ei ole koottu. Eikä laukkuja todellakaan ole pakattu. Itse asiassa eilen illalla maalailin listoja, siis talo on remontissa ja me olemme evakossa. Siinä myös syy siihen miksi mitään ei ole valmiina. Tavoitteenamme on ollut muuttaa kotiin ennen vauvan syntymää, katotaan kuinka käy.

Itselläni on viimeiset työvuorot menossa, vielä kolme työvuoroa. Sitten muutama vapaa ja äippäloma alkaa. On sitä kyllä odotettukin.

Helinä rv 30+3

 

Huomenia kaikille.
Mullekin saa lähettää sitä pesänrakennusintoa jos jollain ylimääräistä löytyy ;-)
Mä olen kyllä jotain jo tehnyt, mutta ilmeisesti sitä tekemistä olisi niin paljon että ihan pienet ponnistelut ei näy missään. Ja vaatimustaso on tietenkin nostettu sinne "laattalattian saumat pesen hamasharjalla"-tasolle!
Innostuin niin kovasti kestovaippojen ompelusta tossa pari viikkoa sitten että tehtailin kymmenen ERILAISTA (tosi älytöntä!) ja nyt kun tiedän että mitkä kankaat ja mallit olisi mieleiset, into lopahti.

Mulla on niin valtava maha että nahka repeilee. Ostin raskausarpivoiteiden "mersuakin" voittaakseni taiston, mutta turhaan. Joka päivä tuntuu tulevan uusi punainen jälki navan ympärille. Varmaan repee napa irti ennen lokakuuta.
Sf-mitta oli torstaina neuvolassa 32,5cm. Vili oli pylly pystyssä ihan kylkiluissa kiinni. Mutta tilaa on, kun sellaisen mylläkän voi edelleen pitää. Mulla on vihdoin ollut tosi lämpimiä tunteita tätä mahan viilettäjää kohtaan. Siis niin lämpimiä että tykkään itse vatsastakin -vaikka onkin jo kottikärryllä lykättävä. Vauva on kyllä kokoajan ollut haluttu ja odotettu, mutta tää raskaus on mulle henkinen koettelemus.

Itseasiassa tulin kyllä palstalle tänään aikeissa olla vähän vähemmän itsekeskeinen. Hyvin alkoi
Helinälle halusin sanoa että kukin tavallaan. Teillä on sellainen tilanne kuin on ja teette erilaista pesänrakennusta. Maailma ei valmistu koskaan. Tarvittaessa sängyn kokoaa ja petaa yhdessä päivässä. Samoin peseytyy vaatteita pari koneellista sen saman päivän aikana. Ja pullaa löytyy kaupastakin. Joten voit mytätä kauhistuksen tunteen Suuren todennäköisyyden mukaan sulla on reilu 7-jopa 11 viikkoa aikaa valmistella kotia vauvantuloon.
Silkkimaki; mä tein päätöksen olla valehtelematta mitään. Se olisi kyllä ollut helpointa, mutta mulla nousi taas heti kaikki piikit pystyyn että voi saakeli mitä simputusta, ja minuahan ei simputeta! Jos ei ole mitään järkevää syytä että miksi mulle ei muutaman päivän myöhästymisen takia voida niitä tukia maksaa niin sittenhän ne voi maksaa. Joku maalaisjärki voi olla isossa virastossakin. Vaikka tiedän kokemuksesta että ei kyllä ole. Siellä alkaa hakemuksen käsittely aina niin että tutkitaan, olisiko JOKIN seikka ettei tukea tarvitsis myöntää. Edes joku pienellä painettu. Ja voisiko myöntämispäätöstä kenties lykätä jollainkeinoa? Pyytää joku lomake Z8X9w0 että voitko todistaa että olet ihminen. AAAAARRRRGGGH! Raivoraivo raivo! Millä ihmeellä kaikki pultsarit jaksaa ja osaa täyttää kaikki lomakkeet ja vaatimukset saadakseen sitä rahaa tarpeeksi myös päivittäiseen dokaamiseen? Ei ymmarra.

Oho, mun täytyy mennä. Siskopuoli tuli eilen 3kk:n amerikan-reissusta. Pitää hakea tuliaiset ;-)

Satu ja Vili Vilperi 34+

 

Mä sain äitiysrahapäätöksen ja olen siihen tyytyväinen. Se tehtiin puolen vuoden tulojen perusteella, kun tulot oli noussut niin paljon. Meidän perheestä se on tuo mies, joka tahii Kelan kanssa, hän kun tekee reissuhommia, niin jopa välillä on Kela kysellyt, että tarvitsekos tosissas tätä Suomen terveysturvaa, kun olet kerran ulkomailla jatkuvasti...

Mä ajattelin tänään siivota loput kaapit, ja hoitaa asiat siihen kuntoon, että jos vaikka tuleekin ennenaikainen lähtö, niin on sitten hommat hoidettuna. Mä kun olen sellainen ihminen, että mietin sitten joka päivä, että tarttis, tarttis, jos en asioita hoida.

Tilasin itselleni reippaan kokoisen hupparin, että on sitten jotain mitä laittaa päällensä kun lähtee sairaalasta kotiin. Ihana vaaleanpunainen XL-kokoinen vaate. =)

Täällä suunnalla synnytystapa-arvio tehdään ultralla. Eli tarkistetaan lähinnä, että miten päin vauva on. Viimeksihän kuopus oli "yllätys"perätilassa, vaikka olin inttänyt jo rv:ltä 27, että pää on ylhäällä ja pylly alhaalla. Tämä on nyt jo raivotarjonnassa, ja luulen, että pysyykin.

Nyt tekemään niitä hommia....

Johanna rv 33+3

 

Mulla ainakin pesänrakennusvietti hupeni siivotessa tätä kämppää asumiskuntoon, edellinen asukas oli ollut täysi sika! TUpakoinut sisällä, ei ollut siivonnut koskaan ja tuskimpa oli niitä koiriaankaan paljon pihalla käyttänyt. Poistunut oli asunnosta poliisin avustamana ja lähestulkoon ottanut ovenkarmitkin mukaansa. *HUOKs* Hajua ei saa pois millään, vuokranantaja oli sentään tapetoinut seinät, mutta sieltä uusien tapettien alta se tunkkaisuus tulee ja nyt niitä seiniä ei sitten pysty edes pesemään Ennen Tiiperön syntymää emme ole enää muuttamassa, mutta toivottavasti tänä vuonna vielä kuitenkin.

Leipomis intoa ei ole, kun ei ole tiskikonetta. Ja leipomisesta tulee tiskiä. Paljon. joten olen sanonut jo sukulaisille, että jos haluavat tulla vauvaa katsomaan niin tarjoilu on pahvikupeista ja pullat saavat tuoda itse, vanha kunnon rotina perinne kunniaan. Mun mielestä on muutenkin ihan älytöntä että juuri synnyttänyttä äitiä tullaan vielä rasittamaan vierailulla joilla odotetaan täyttä ylöspitoa. Ennenvanhaan tultiin tuomaan ruokaa, leivonnaisia ja apua sille äidille, nykyään tullaan pitämään vauvaa siksi aikaa että äiti voi keittää kahvit. tiedän tiedän, voihan niille vieraille sanoa että älkää tulkokaan, mutta ainakin appivanhemmat loukkaantuisivat sellaisesta ikihyväksi. Esikoisen kohdalla vieraita kävi koko miehen isyysloman ajan, sitten olikin shokki jäädä sen lapsen kanssa ihan yksin. No nyt ei ole sitä pelkoa, jäähän tänne sentään esikoinenkin, eli tylsää ei tule olemaan...

Meillä Kela on keksinyt että esikoisesta ei tarvitse maksaa mitään, kun olen äitiys- ja vanhempain vapaalla, koska perheemme tulot ylittävät KOLMIHENKISEN PERHEEN TULOT! No valituksen laitoin että kyllähän meitä sitten on oletettavasti neljä, vauvan syntymän jälkeen, prkl...

Kylläpäs tuli nyt omanapainen kirjoitelma, mutta kun se omanapa on niin huomiota herättävä tällä hetkellä ;o) Johannalle lohdutuksen sana, että esikoisestakaan ei raskauskiloja tullut kuin 4, mutta sitten tuon hullun kestitsimisen jälkeen vauvan synnyttyä sokerihimoissani painoin 15 kg enemmän kuin laitokselta lähtiessäni, koska söin mitä tahansa tuudittautuen siihen uskoon että koska täysimetän niin laihdun. No juu niin ei sitten käynytkään vaan esikon ollessa 3 kk olin painavampi kuin hänestä viimeisillään raskaana ollessani. No nytpä tiedän sitten että täysimetys ei kuluta niin paljon kuin pystyn makeaa syömään

Mariella 35+2

 

Joo tuosta pesänrakennuksesta.. lähinnä Helinälle. Ei kannata kauhistua, mulla ainakin pesänrakennus on sellaista henkistä valmistautumista, musta tuntuu kivalta että on valmista. Tosissaan mitään tarvetta ei olis sijata sänkyä (esikoinen nukkui omassa sängyssään eka kerran parivuotiaana..), silti haluan sijata sen vauvalle. Siteitä mulle ja vaippoja vauvalle kykenee mies tuomaan ruokaostoksilla ym.

Lisäksi vielä se, että sulla on rv 30+ ja mulla 34+ eli aikaakin on toisella lailla.

Synnärikassia mä en oo pakannut, kameran voisi ettiä ja laittaa valmiiksi, kun meillä on aina kamerat hukassa. Muuta en tainnut viimeksi juuri tarvita. Poikakin tuotiin isänsä teepaitaan käärittynä kun olin valinnut himppa liian pienet kotiintuontivaatteet, arg. Nyt viisastun siinä että otan muutamia vaihtoehtoja että saa johonkin käärittyä. Viimeksi tuotiin helleaallossa joten ei ollut niin väliä mitä lapsipololla oli päällä, nyt lokakuussa ei voi ihan teepaitaan kääriä.

Silkkimaki 34+5

 

Poikakin tuotiin isänsä teepaitaan käärittynä kun olin valinnut himppa liian pienet kotiintuontivaatteet, arg. Nyt viisastun siinä että otan muutamia vaihtoehtoja että saa johonkin käärittyä. Viimeksi tuotiin helleaallossa joten ei ollut niin väliä mitä lapsipololla oli päällä, nyt lokakuussa ei voi ihan teepaitaan kääriä.

Legendaarista! ;-)
Meillä kävi vähän samalla lailla, oli 45cm kokopuku vaan pojalle mukana ja poika olikin sitten 55cm syntyessään! Onneksi oli sen verran väljät lahkeet että pystyi olemaan jalat mutkalla. Ja pipo survottiin päähän kun oli kerran mukaan otettu, ulkolämpötila lähellä 30 astetta. Kevyitä hymynkareita näkyi henkilökunnan huulilla kun tehtiin lähtöä.
No, kaikkea ei voi tietää. Eikä tarttee! Se on ollut ihan hauska juttu muistella.

Mä olen tilaillut itelleni imetyspaitoja siinä koossa mitä olin ennen raskautta. Kova usko päällä että mahdun niihin paitoihin. Taidan kuitenkin tehdä Johannat taas ja hommata edes yhden ihan oikeasti jo alussa sopivan paidan. Sekin oli mulle pikku ylläri esikoisen kans että maha lähtikin hiljalleen. Eikä sinne synnärillekään jäänyt viittä kiloa enempää.
Ilmeisesti aika kultaa muistot ja uskon taas olevani ihan parissa päivässä "kuin silloin joskus".
Ja taisinpa muuten olla vähän samoilla linjoilla kuin mariella: "Voin syödä IHANMITÄVAAN koska täysimetän ja kohta olen ihan luuta ja nahkaa.." No, sitäkin, mutta olihan mulla kymppi ylimääräistä läskiäkin jäljellä kun imetys sitten loppui.

Luinkohan täältä että Suomessa ollaan siinäkin jälkijunassa että kytätään sitä painoa niin mahdottomasti. Mullekin terkka sanoi että se on sitten ihan maailmanloppu jos jää niitä kiloja. Ja kuka sen määrää? Onko nainen ihan arvoton ja huono jos ei täytä mallinmittoja heti synnytyksen jälkeen tai ylipäätään.
Voitais oikeastaan perustaa sellainen "rakastan itseäni just tällaisena"-kerho.

Silmät jo ristissä. Varmaan järkevää hakeutua petiin

Satu

 

Taas yöduunissa, tarkoituksena oli yön hiljaiset hetket käyttää hyödyksi ja kutoa vauvalle kypärälakin. Mutta kuinkas kävikään puikot ja ohje mukana, mutta lanka jäi kotiin. Pää alkaa oleen harva ja sitä se mieskin on ihmetellyt.

Huomasin että olin laittanut raskausviikot väärin, eli viikothan on 33+4 tänään. Mutta kumma kyllä ei ole paniikkia tullut. Tämä raskaus on todella muuttanu mua rauhallisemmaksi ja ehkä en ole monee kuukauteen hermoillut millään. Kaikki aina suttaantuu tyylillä on siis menty. Onneksi näin päin.

Menin kanssa ostamaan vauvalle 40 senttisen bodyn. Haloo hei, mikä muhun tuli! Ei ehkä järkiostos, mutta olihan se lutusen pikkunen. Käyttöä sillä tuskin tulee oleen, mutta otan ehkä silti laitokselle mukaan.

Satu-81, olen kanssa aikonut ommella noita kestovaippoja. Kaavat on muutamiin malleihin, mutta mitä itse kannattaisit. Tai muutkin, kommenttia minkälaisia mistä materiaalista kannattaa ommella.

-Helinä- rv 33+4

 

Hei vaan täältä lahden takaakin!

Eilen oli neuvola eikä siellä mitään ihmeempiä taaskaan tutkittu. Verenpaine 126/82, sf-mitta 30 ja sydänäänet 143. Poika potkii ja pyörii välillä niin valtavan paljon mutta hyvä niin. Saas nähdä miten päin hän meinaa tulla ulos kun sen aika on.

Me ollaan vaihdettu huonekalut ihan koko asunnossa ja huomenna tulee iso kuorma Ikeasta -ihanaa kun pääsee laittamaan kodin ihan uuteen uskoon. Lähden kuitenkin "sopivasti" viikon ansaitulle lomalle Suomeen joten isännällä ei ainakaan pitäisi tulla tekemisen puutetta
Vauvalle on lähes kaikki tarpeellinen hankittu tai saatu tutuilta, joten pikku hiljaa aletaan olemaan valmiita silläkin saralla. Harmi vain ettei äitiyspakkausta anneta ulkomailla asuville.

Olen ajatellut sinnitellä töissä lokakuun puoleenväliin asti. Tähän asti menyt hyvin mutta nyt alkaa hommia olemaan niin paljon ja stressaantumisen vaara lähestyy. No onneksi pääsen lataamaan akkuja Suomeen ja sitten onkin enää loppuspurtti jäljellä.

Täällä muuten ei noiden äitiysrahahakemusten kanssa ole niin kiire kuin siellä Suomessa tuntuu olevan. Harmi, jos jonkun rahat evätään inhimillisen erehdyksen takia. Voiko valtio edes niin tehdä?!?! Luulisi että Kela priorisoisi äitiysrahahakemuksia yhdessä opintotukien kanssa, koska ne ovat kuitenkin näiden ryhmien tulolähteet. Eikö näitä voisi verrata siihen että valtio alkaisi viivästelemään Kelan toimihenkilöiden palkkojen maksuissa?

No, oikein paljon tsemppiä sinne ja jaksamisia kaikille...ei ole enää paljoa jäljellä ja toivottavasti saatte myös levättyä!

M 32+1

 

Suomen neuvola on mun mielestäni muutenkin hiukan jälkijunassa, painoa vaan kytätään ja jos jotain haluat tietää niin kaikki pitää osata kysyä. Siis sananmukaisesti NEUVOla on ainakin omien kokemusten mukaan Kysylä (eli on pitänyt itse jo ottaa asioista selvää että osaat oikeita asioita kysyä siellä), neuvoja et sieltä saa vaan saarnaa painosta jne. Jälkitarkastuksessakin lääkäri kommentoi että on noita raskauskilojakin sitten jäänyt WTF-siinä vaiheessa olin vielä kevyempi kuin ennen raskautta... Neuvolalääkäri onkin saanut mun niskavillat pystyyn monen monta kertaa, eikä tuntunut neuvolaa vaihtamalla paranevan.

Katoin äsken neloselta-vauva tulossa, vaimikäsenytoli, ja esikko rupes itkeen kun kaksoset syntyi, mielestäni aika jännä reaktio, vaikka ne telkkarivauvat ei edes itkeneet. Mutta luulen että hän on jollain tapaa ruvennut ymmärtämään että mitä tarkoittaa kun sanon että äidin masussa on vauva, on viime päivinä ruvennut taas syömään tissiä (oikein todella) ja on jotenkin "muhjussa" minuun, eli iltaisin ennemmin isin syliin kuin minun, mitä ei ole tapahtunut IKINÄ ennen. Vähän tässä siis suru puserossa, varsinkin kun olen koko raskausajan potenut syyllisyyttä näin nopeasta uudesta raskautumisesta...

Mutta nyt pitää tiskata ennenkuin neitikäinen herää päikyiltä

Mariella&Tiiperö

 

Voi että, kateeksi käy kun muut pesii. Musta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi vaikka joka päivä yritän jotain siivota. Just viikonloppuna siivoilin kertyneitä romuja roskiin ja pois nurkista, mutta missään ei näy että olisi mitään tehty Mua on ruvennut ihan tosissaan myös ärsyttämään meidän koirien sotkut ja karvakasat ja äijän ympäriinsä lojuvat roinat ja vaatteet. Plaah, tulipa taas valitettua.

No, jotain hyvää sentään. Olen tyytyväinen Kelan päätökseen laskea päivärahat 6kk tulojen perusteella. Äitiyslomalaisille kateellisena olen alkanut laskemaan työpäiviä, ja niitä on vielä jäljellä 15. Eli tasan 3 viikkoa. Ehkä mäkin ehdin hoitamaan hommat kotona kuntoon sitten äitiysloman alettua. Kaikki vaatteet ja tavarat siis hankittu/saatu, mutta vielä ne pesut ja kaappiin järjestelyt ja kaikki muu...


Tarvii muuten sanoa tuosta Kelan toiminnasta, että aika oudolta kuulostaa että eväisivät etuudet muutaman päivän myöhästymisen takia. Kannattaa ehdottomasti syyttää postia Mutta joo, käsittelijästä nuo on aina kiinni.

Mutta asiasta toiseen, olen ehdottomasti samaa mieltä tuon rotinaperinteen suhteen. Jos vauvaa tulee katsomaan ja kahvitarjoilua odottaa, niin kahvipullat pitäisi tajuta tuoda. Ainakin itse olen aina vienyt ja kahvitkin joskus keittänyt. Pienen vauvan kanssa ei tosiaan tarvii jaksaa leipoa.

Katy_ 31+6

 

Voi elämä, että ihmisen mieli voi olla hupaisa näin raskauden loppumetreillä. Ensin mä olen elämäni voimissa aamulla, iloinen ja onnellinen, ja sama ihminen iltapäivällä on aivan järjettömän itkuherkkä ja ärtyisä. Kyllä tähän pitäisi keksiä joku lääkitys! =0)

Katy, mä olen mm. tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että en käy lenkkeilemässä päivittäin ja pidä itseäni aktiivisena. Mä vaan olen. Hengitän ja odotan. Kyllähän tässä arki pyörii, mutta sellainen hyperäitiys puuttuu. Ihan kuin se olis jotenkin elintärkeää, että meidän ovet ja ovenkarmit on puhtaat kun vauva tulee kotiin. No, sen verran sain itsestäni tänään irti. Ne on nyt pesty tolulla.

Mariella, meidän kakkonen on jo 2,5-vuotias, ihan jännityksellä odotetaan hänen reaktiotaan vauvaan. On aina ollut isin tyttö, joten oletus on, että hän on isistä enemmän mustasukkainen kuin äidistä. Vauva varmaan tuo hänelle lahjan sairaalasta sitten kun me kotiudumme, niin on sitten kokeiltu sekin kehuttu konsti.
Mites Satu, miten luulet, että teillä suhtaudutaan uuteen tulokkaaseen?

Lahden takana ollaankin pitkään työelämässä! Mulla on laskettu aika siinä vaiheessa kun sinä jäät äitiyslomalle. Hassua.

Silkkimaki ja Satu pähkäili, että minkä kokoiset vetimet ottaa mukaan sairaalaan. Mä olen pakannut 50 senttiset. Esikoinen oli 49 cm ja kakkonen oli 53 cm, että jos jotain siltä väliltä saisi kotiinviemisiksi. Kakkosellakin oli 50 cm vaatteet käytössä varmaan muutaman viikon, vaikka olikin syntyessään jo isompi. Aika monet merkit on kuitenkin suht reilun kokoisia.

No juu, nyt makkarasoppaa ja ruma Betty.

Johanna 33+4

 

Helinä; olen innokas vierailija kestovaippainfo.fi-sivustolla. Sieltä olen TSI osiosta ottanut kaavoja ja myös sähköpostilla sain "nöttösen" kaavan jolla ajattelin nyt tehdä -jos viellä jaksan- sisävaippoja. Ostin käytettynä HH wool-villikset joita siis tarkoitus kuorena käyttää. Vakaasti ajattelin myös harsoilla. Ykkösen kans ei napannu. Mutta mulla oli muutenkin pallo hukassa kestoilun kanssa ja aloitettiinkin AIO-vaipoilla.

No joo, kaikkihan voi olla ihan toisin nyt vaikka kuinka tiedän kestoilun saloja. Entä jos mulle hyökkää kunnon baby bluesit? Entä jos Ykkönen heittäytyy aivan mahdottomaksi ja kaikki energia hupenee pelkästään jotenkuten hengissä selviämiseen? Entä jos.. entä jos kaikki onkin vaan ihan kamalaa?
Tässähän sitä on aasinsiltaa Johannan esittämään kysymykseen Eli olen miettinyt kovastikin että miten meidän elämä mahtaa mennä kun vauva syntyy. Ja oikeastaan eniten huolettaa se hetki kun mies lähtee taas töihin ja olen lasten kanssa kahden. Ykkönen on nyt päiväkodissa ja olen miettinyt pääni puhki että pitäisikö kuitenkin jatkaa sopimusta siellä edes parina päivänä viikossa.
Mistä sen tietää että kaikki sujuu? Siis edes jotenkuten. Luin eilen jostain vanhasta kaks plussasta yhden äidin tarinaa ekasta vuodesta kahden lapsen kanssa. Vaikka kuinka aina välillä totesi että "en antaisi päivääkään pois" "toisaalta ihanaa", se ei yhtään lieventänyt että 90% oli vaan hankalaa. Ei saanut nukuttua, ei syötyä, hirveitä raivareita, turhautumista, välillä inhotti vauva, välillä taapero.
Johannalla on kokemusta; miten teidän elämä suttaantui kakkosen synnyttyä?

mieheni siskolla on nyt kolme lasta (kohta 5, 2 ja 1kk) ja asutaan aika lähekkäin. Eli on ollut mahdollisuus seurata niiden elämää. Ja niillä vaan on "helppoa". Siis sellaista normaalia helppoa. Onhan se ihmisistäkin kiinni, mieheni sisko on sellainen "äiti maa", on uhrannut lapsilleen ihan kaiken. Oikeen superäiti.
Mutta mä tiedän etten ole kuten hän. Mä haluan käydä kampaajalla ja näyttää ihmiseltä. Mä haluan pitää yhteydet myös lapsettomiin ystäviini. Mulla pitää olla omaa aikaa, edes vähän, edes joskus (mulle se on oma hevonen ja ratsastus).
Onkohan mitenkään mahdollista että meillä olisi ihan hyvä elämä vauvan synnyttyä? Vai pitääkö vaan laittaa "silmät kiinni" ja yrittää jotenkin kestää?
..tuollaisia pohdin. Tänään ahdistaa taas enemmän noi huolet (varmaan kun menin lukemaan sitä vuodatusta).
Toivottavasti unohdan pian. Olen odotellut vauvan syntymää ihan positiivisin mielin luottaen että kaikki suttaantuu.

Meen kattomaan kun joku synnyttää.
Parempia fiiliksiä muille toivottelee
Satu

 

Heipat!

Pikaisia kuulumisia laitan kun on tässä vielä remppa- ja muuttojälkeiset ja väsymykset käynnissä. En voi muuta kuin todeta, että tässä vaiheessa raskautta ja tän mahan kanssa, sekä tällä yliherkkiksellä mielialalla remppaaminen ja muuttaminen on kaikkea muuta kuin suositeltavaa. Elämäni ekoja supistuksiakin on tullut tän shown myötä. Mutta onneksi ollaan nyt jo voiton puolella. Lähinnä purkamista enää tiedossa. Tosin sitä näyttää riittävän ja riittävän.... Mariellakin tuossa edellä taisi kertoa muuttaneensa tässä äskettäin. Hyvä me

Neuvolassakin olen tässä ehtinyt käydä ja siellä kaikki ok. Raivotarjonnassa tuntuu jo pikkuinen olevan. Tosin neuvolan täti sanoi, että ehtii muuttaa asentoaan vielä moneen kertaan. Olen kuitenkin tuntenyt vauvan pikkupään punkemisen tuonne alaspäin jo ainakin kolme viikkoa. Saa nähdä pysyykö loppuun asti niin.

Tuosta pesänrakennuksesta. Kaikki vauvan vaatteet on vielä pesemättä, sänky ostamatta jne. Kaikkea tätä on lykätty kunnes muutto on suoritettu. Ehtiihän tässä vielä mutta alkaa olla jo syyhy sormissa, että josko pääsis niidenkin kimppuun. Ehkä ihan piakkoin kun on saanut tämän muun huushollin suurin piirten kondikseen.

Mutta mutta, laatikot odottaa. Palajan paremmalla ajalla myöhemmin. Vointeja kaikille.

Piupaupou 32+3 (vissiinki viikot on noin, nyt en ole ihan satavarma