Iikka76
Nyt istuminen sujuu jo paremmin, joten sain rästiin jääneet kirjoituksen luettua ja tuon listankin päivitettyä!
Juu, jatka vaan Ainu kirjoitteluja kuten haluat, me listalaiset olemme täällä toisiamme varten ja omia tuntemuksiamme purkamassa.
Huomasin tuossa, että olin laittanut tänne vielä viestiä viime tiistaina klo 15.53, kun klo 16.30 oli jo kunnon supistukset käynnissä. Siinä sit vaan pyöriteltiin lantioita ja kun sekään ei enää riittänyt, kipittelin keittiön pöytää ympäri, kuin pikajuna konsanaan. Ihan heti ei siis lähdetty sairaalaan, kun oli jo se edellisaamuinen harjoituskäynti alla. Suppariväli vähän vaihteli 10-15 min välillä ja mies meinas, että eivät ole vielä tarpeeksi säännöllisiä. Kipu oli kuitenkin selvästi edellispäiväisiä kovempi, että sain tahtoni läpi ja klo 18.30 oltiin sairaalassa. Kun kätilö sitten tutki tilanteen, olin 2 cm auki ja hiukset tuntui jo. Eli lapsivesi oli mennyt,vaikka en sitä ollut huomannut lainkaan. Todennäköisin hetki oli n. klo 6 aamulla, kun kävin kuumassa suihkussa (jonka jälkeen olin koiran kanssa lenkillä, neuvolassa, töissä ym. käymässä). Mulle tuli ihan tippa silmää jo ton tiedon saatuani, että nyt on synnytys todellakin käynnissä, enkä ollut turhaan taas kärvistellyt suppareita. Siirrettiin suoraan saliin ja siellä supparit tiheni ja paikat aukeni suht nopeasti. Pärjäsin tosi hyvin ilokaasulla, vaikka välillä taisi nuppi olla aika sekaisinkin siitä, kun vetelin sitä supistusten välilläkin ja happi meinas loppua. Miehen selkähieronta oli tosi isoksi avuksi, joten sitä kyllä suosittelen kaikille. Ponnistusvaiheen alettua mulla alkoi sit supparit ja voimatkin hiipua, vaikka kuinka olis aikaisemmin ponnistuttanut. Laitettiin supistuksia tehostava tiputus. Paikalle kutsuttiin lopuksi toinenkin kätilö, joka työnsi tytteliä mahan päältä ulospäin. Mutta olis se helpotus ja suuren suuri ilon ja onnen tunne, kun kuulin komean parkaisun ja sain pikkuisen puseron alle. Aivan mieletön kokemus ja kaikki tuskat oli samantien pois pyyhitty! ..eli toivottavasti Ainu sullakin palkinto kruunaa kaiken! Hyvät yöunet alle olis kyllä hyvä saada, koska mullahan niitä ei ollut pariin edelliseen yöhön ja flunssakin vielä päällä. Oksensin kaiken lisäksi päivällä syömäni ruuat, enkä sit muuta pystynyt syömäänkään enää, että siinä ne voimat sit menivätkin helposti. Ekan päivän olin vielä aika heikko, mut sairaalan hyvällä ruualla ne äkkiä palas, vaikka nukkumisestakaan ei meinannut tulla alussa mitään, kun silloin kun olis saanut, halus vaan ihastella pientä kullannuppua! ...että kyllä se vaan on ihmeellistä saada oma vauva, enkä osaa hehkuttaa sitä millään kyllikseni!
Tyttö on tosi suloinen (kuten varmasti kaikkien mielestä oma lapsi on) ja häntä voisi vaan katsella päivät pitkät. Kotonakin on nyt arki lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka neidillä tuntuu olevan yö ja päivä sekaisin. Eli päivällä nukutaan ja yöllä seurustellaan. Tissillä olo/syli on myös neidille paras paikka, että omassa kopassa tai nyt enää perhepedissäkään ei haluis olla, vaan sylissä vaan. Aika rauhallinen tapaus, mut kyl tempperamenttia kans löytyy. ...jos tissiä ei heti löydy, ja sit sitä ei kuitenkaan ehkä tarvittukkaan muuhun, kuin tutiksi ja sylkästään vähäks aikaan taas pois, jotta koko terhakka tissinmetsästys vois taas alkaa. ...aivan mainio tapaus, pitäisköhän yrittää saada videolle ylös!
Iikka ja Kaunokainen, illalla jo tasan viikon vanha ihanainen!
Juu, jatka vaan Ainu kirjoitteluja kuten haluat, me listalaiset olemme täällä toisiamme varten ja omia tuntemuksiamme purkamassa.
Huomasin tuossa, että olin laittanut tänne vielä viestiä viime tiistaina klo 15.53, kun klo 16.30 oli jo kunnon supistukset käynnissä. Siinä sit vaan pyöriteltiin lantioita ja kun sekään ei enää riittänyt, kipittelin keittiön pöytää ympäri, kuin pikajuna konsanaan. Ihan heti ei siis lähdetty sairaalaan, kun oli jo se edellisaamuinen harjoituskäynti alla. Suppariväli vähän vaihteli 10-15 min välillä ja mies meinas, että eivät ole vielä tarpeeksi säännöllisiä. Kipu oli kuitenkin selvästi edellispäiväisiä kovempi, että sain tahtoni läpi ja klo 18.30 oltiin sairaalassa. Kun kätilö sitten tutki tilanteen, olin 2 cm auki ja hiukset tuntui jo. Eli lapsivesi oli mennyt,vaikka en sitä ollut huomannut lainkaan. Todennäköisin hetki oli n. klo 6 aamulla, kun kävin kuumassa suihkussa (jonka jälkeen olin koiran kanssa lenkillä, neuvolassa, töissä ym. käymässä). Mulle tuli ihan tippa silmää jo ton tiedon saatuani, että nyt on synnytys todellakin käynnissä, enkä ollut turhaan taas kärvistellyt suppareita. Siirrettiin suoraan saliin ja siellä supparit tiheni ja paikat aukeni suht nopeasti. Pärjäsin tosi hyvin ilokaasulla, vaikka välillä taisi nuppi olla aika sekaisinkin siitä, kun vetelin sitä supistusten välilläkin ja happi meinas loppua. Miehen selkähieronta oli tosi isoksi avuksi, joten sitä kyllä suosittelen kaikille. Ponnistusvaiheen alettua mulla alkoi sit supparit ja voimatkin hiipua, vaikka kuinka olis aikaisemmin ponnistuttanut. Laitettiin supistuksia tehostava tiputus. Paikalle kutsuttiin lopuksi toinenkin kätilö, joka työnsi tytteliä mahan päältä ulospäin. Mutta olis se helpotus ja suuren suuri ilon ja onnen tunne, kun kuulin komean parkaisun ja sain pikkuisen puseron alle. Aivan mieletön kokemus ja kaikki tuskat oli samantien pois pyyhitty! ..eli toivottavasti Ainu sullakin palkinto kruunaa kaiken! Hyvät yöunet alle olis kyllä hyvä saada, koska mullahan niitä ei ollut pariin edelliseen yöhön ja flunssakin vielä päällä. Oksensin kaiken lisäksi päivällä syömäni ruuat, enkä sit muuta pystynyt syömäänkään enää, että siinä ne voimat sit menivätkin helposti. Ekan päivän olin vielä aika heikko, mut sairaalan hyvällä ruualla ne äkkiä palas, vaikka nukkumisestakaan ei meinannut tulla alussa mitään, kun silloin kun olis saanut, halus vaan ihastella pientä kullannuppua! ...että kyllä se vaan on ihmeellistä saada oma vauva, enkä osaa hehkuttaa sitä millään kyllikseni!
Tyttö on tosi suloinen (kuten varmasti kaikkien mielestä oma lapsi on) ja häntä voisi vaan katsella päivät pitkät. Kotonakin on nyt arki lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka neidillä tuntuu olevan yö ja päivä sekaisin. Eli päivällä nukutaan ja yöllä seurustellaan. Tissillä olo/syli on myös neidille paras paikka, että omassa kopassa tai nyt enää perhepedissäkään ei haluis olla, vaan sylissä vaan. Aika rauhallinen tapaus, mut kyl tempperamenttia kans löytyy. ...jos tissiä ei heti löydy, ja sit sitä ei kuitenkaan ehkä tarvittukkaan muuhun, kuin tutiksi ja sylkästään vähäks aikaan taas pois, jotta koko terhakka tissinmetsästys vois taas alkaa. ...aivan mainio tapaus, pitäisköhän yrittää saada videolle ylös!
Iikka ja Kaunokainen, illalla jo tasan viikon vanha ihanainen!