Lokakuiset 2007 (8)

Se, joka älähtää...

 

nopeasti käväisen...

ainu, mulla käynnistettiin perjantaina joten ihan hyvin mahdollista että säkin pääset tositoimiin =)
kannattaa vaan varautua että käynnistäminen saattaa kestää pitkään, mä pääsin nopeasti kun syntyi samana päivänä kun kolmas tabletti tehosi. mut toivotaan sä saat synnytyksen käyntiin ilman mitään pillereitä tai sitten viimeistään niillä =)

jatkan paremmalla aikaa =), tuppaa olee aika vauhdikasta näiden kolmen kanssa, varsinkin tänään kun on pihalla ollut ihan p*ska keli, vettä tulee. saatiin kyllä ensilumi pyhäinpäiväksi mut nyt on vaan vettä joka puolella.

 

Näin: Rakentavaa palautetta saa toki antaa ja ainakin näin vasta 2 viikkoa tuoreena äitinä hyvät neuvot ovat kyllä tarpeen, koska en tiedä enkä osaa vielä kaikkea vauvanhoidossa. Mutta tuollaisella syyllistävällä asenteella et saa aikaan muuta, kuin masentuneita niistäkin "hyvistä äideistä" jotka yrittävät tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja oikein omalle rakkaalle lapselleen!

MLL:n ohjevihkosessa lukee näin:
"Kolmen ensimmäisen elinkuukautensa aikana vauva syö ja nukkuu silloin, kun se hänelle sopii - kellosta viis!"..."Kolmannella kuulla vauva alkaa nukkua pidempiä öitä, varsinkin, jos hänen kanssaan seurustellaan päivisin."..."Vastasyntynyt jaksaa olla tarkkaavainen vain hetkisen kerrallaan. Kun vauva ei enää jaksa, hän nukahtaa, alussa tuon tuostakin."

Eli kuten neuvolantädiltäkin tänään vielä kyselin, minun tapani elää vauvan omaan rytmiin eli silloin syödään, kun vauvan on nälkä ja silloin annan nukkua, kun häntä nukuttaa, on ainakin minun vastasyntyneelle lapselleni paras tapa! ...ja hyvän äidin on myös pidettävä itsestään ja muusta perheestään huolta, kun vauva nukkuu ja antaa siihen mahdollisuuden!

Iikka ja Kaunokainen, tänään illalla tasan 2 vko

 

Taisi se iidaleena jo lähteä laitokselle?? Onnea ja menestystä!
Minulla tänään tasan 41vko täynnä ja kovasti perjantaita tässä odottelen, jospa sitten jo käynnistäisivät. No eipä kannata varmaan pilvilinnoja rakentaa kun nuo lääkärit vaituu koko ajan tuolla sairaalassa niin varmaan riippuu kuka kohdalle osuu mitä mieltä asioista on.
No nyt puuhaamaan jotain järkevää kun näyttää tuo lapsi elämä olevan aika kiireistä teillä!!
Ainu 41

 

Meillä kaikki hyvin! Eilen oli toinen kotikäynti neuvolasta ja painoa oli miehelle tullut lisää reilusti, nyt painoi 4100 g. Iso ukko jo! On se kyllä helppo hoitaa ja käsitellä, kun on sellainen jässikkä. Nyt ei enää Newborn vaipatkaan mahdu, vaan ollaan siirrytty isojen poikien Mineihin

Meillä kaksi viime yötä on mennyt valtavan hyvin. Eilen illalla Isäntä oli hereillä yli kaksi tuntia ja nukkuikin sitten yön valtavan hyvin. Laitoin omaan sänkyyn, mutta heräsi siitä syömäään jo ennen kuin ehdin itse kunnolla nukahtaa ja jäi sitten meidän viereen nukkumaan. Kolemsti söi yöllä ja nukahti aina rinnalla. Aion olla itselleni armollinen tuon omaan sänkyyn siirtämisen kanssa ja tehdä sitä silloin kun itse pysyn syötön ajan hereillä, muuten saa sitten nukkua vieressä. Vaikka olihan tuo ihana eilen käpertyä miehen viereen, kun poika oli omassa sängyssään.

Minulla on kyllä hirveä ikävä läheisyyttä miehen kanssa, kun väkisinkin nyt alkuun poika on aina lähellä. Kai se tästä. Minulla on ollut kyllä ilmassa baby bluesia; joka ilta olen itkenyt viiden ja yhdeksän välillä johonkin aikaan. Huomaan pelkääväni ihan kamalasti sitä, että vauvalle tulee koliikki. Miten sitä sitten jaksaa?

No, toivottavasti Ainu ja Iidaleena saavat odotukselle kruunun mitä pikimmiten!

Jelli ja Isäntä 2 vko

 

Musta on hyvä että täällä voi keskustelu asioista ja kenenkään ei tarviisi hyökätä tuoreiden äitien ja odottavien äitien sanomisiin koska muutenkin raskaus ja synnytyksen jälkein aika on herkkää aikaa suurimmalle osalle ja esim. hormoonit vaikuttavat tosi paljon silloin elämään ja masentuneiduuden riskikin 3 kertaistuu muuhun elämän vaiheeseen verrattain. Musta oliskin hyvä että kaikki puhuisi rohkeasti myös ihan niistäkin ajoista mitkä ei niin ruusuilla tanssimista ole. Oletuksenahan ja toiveenahan on että äitiys olisi aina elämän onnellisinta aikaa ja tollainen myytti just estää äitejä puhumasta huonoista ajoista ja sitten jos puhuu niin joku ns. "parempi äiti" tulee sanomaan missä menee pileen yms...

Toinen asia mikä ärsyttää on se että jos lasta on toivonut pitkään niin usein jopa itse kieltää itseltään paljon raskauteen ja äitiyteen liittyviä normaaleja juttuja. Me yritettiin pitkään esikoista ja tunsin ääretöntä kiitollisuutta siitä että saimme sitten esikoisemme ja tuntuu että kielsin paljon itseltäni ja tunsin syyllisyyttä siitä että joskus ajatuksen hiipi unettomien öiden jälkeen negatiivia tunteita esikoista kohtaan. Tuntui kuin pitäisi vain olla itsensä ja muiden mielestä vain ja ainostaan kiitollinen että ollaan saatu lapsia ja hiljaa kärsiä. Sen takia taisin kärsiäkkin synnytyksen jälkeistä masennusta ja sehän jos mikä on kauhea tabu pitkään lasta yrittävillä. Onneksi kuitenkin jossain vaiheessa ymmärsin puhua miehelleni ja uskalsin ottaa vastaan isovanhempien hoitoapua että pääsin hetkeksi lepäämään .

No nyt vauva heräs....toivottavasti osasin kirjoittaa niin että siitä jotain ymmärtää.


No

 

Jospa pikaseen yrittäis kirjotella. Meillä oli viime yö aivan loistava yö (koputtaa puuta..). Vauva nukkui melkein koko eilispäivän vaan välillä syömään heräillen ja hirvitti jo miten yö menee, mutta olikin yksi meidän parhaista öistä. Vauva nukkui ilta kymmenesta yhden 4 tunnin pätkän ja nukahti myös yöllä joka syötöllä tissille ekaa kertaa sitten kotona olemisen alkupäivien.

Aamulla sitten fuskannut vaippa tais herättää vauvan. Jelli kirjoittikin, että noi newborn vaipat ei enää oikein riitä. Mustakin ne alkaa olla vähän pienia, mutta saatiin niitä vielä naapurilta tällä viikolla joten yritän nyt kaikki käyttää pois. Meillä on kotona tutulta lainassa vauvavaaka ja ma:na poika painoi kanssa samat 4100 g tosin ikää oli jo melkein 3 vkoa. Esikoisella vaihdoin aina vaipan tissien välillä yölläkin, mutta tää vauva syö vaan toisen tissin kerrallaan eli jos vaan sattuu nukahtamaan syötyään niin annan vaipan olla vaihtama; tosin se on sitten toosi märkä ja kakkanen, kun sen vaihtaa. Pyllyn iho on onneksi parantunut. Kainalot on samanlainen ongelma kuin esikoisella eli meinaavat hietyä rikki ja niitä pitää putsata ja talkita päivittäin.

Ai niin, Jelli. Mulla oli kanssa siinä poitsun 1-2 vkon iän vaihteilla joka ilta sellanen itkunen hetki, mutta nyt on helpottanut eikä ole enää itkettänyt ja fiilis on yleensäkin ihan hyvä. Väsymyshän sitä helposti sitten myös saa mielen apeaksi.

Ahaa nyt vauva heräs eli pitää taas mennä.

 

Ihana kuulla, että muillakin on ollut itkuhetkiä. Itse olin alkuun huolissani, mutta minua valistettiin, että parin viikon sisällä mieli muuttuu paremmaksi. Ja huomasin itsekin, että ýleensä aamulla jo itsekin nauraa omille itkuilleen. Kun olen esimerkiksi itkenyt sitä, että kyllästyykö mies minuun ja vauvaan, jos ei yö menekään hyvin ja muuta yhtä tajutonta. Huoh. Tänään itkin sitä, kun raksalla on isäni töissä yksin ja näyttää niin väsyneeltä.

Olen Niiskulaisen kanssa samaa mieltä, että pitää saada kirjoittaa täällä kaikista omista fiiliksistä. Mulle ainakin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Eikä vähiten se tunne, että vauva on nyt aina läsnä. Sanoinkin yhtenä iltana miehelle, että olisipa vauva äkkiä parivuotias niin osaisi kertoa, mikä vaivaa. Mutt asittenpä sitä vauva-aikaa kaipaa kuitenkin hirveästi...

 

Sellaista piti tieltä kysyä kun on nuo pakarat jotenkin ihmeellisesti kipeet, onkohan "normaalia"? Kun jostain muistaisin että supistukset voisi tuntua myös selkä ja pakara kipuina? Onkohan ihan väärä mielikuva??

Voi kun mekin päästäis jo noihin vaippa juttuihin...

 

Nopeasti vaan Ainu sulle kirjotan. Mulla oli muutama päivä ennen synnytystä pakarat kipeät ja äitini sanoi että hällä oli myös ollut ne kipeät ja sekä supistessa. vitsi että on hankala kirjoittaa kun tyttö on oikella tissillä ja kirjopitan vaan yhdellä kädellä ja sekin on vasen

 

Hienosti se niiskulainen suju!! Harjoitus tekee metsurin... tai jotain.
Täällä voisi olla mahan kanssa tänä aamuna jopa jotain supistus toimintaa... ehkä... Vai toivooko sitä vaan niin kovasti??
No huomenna sitten viimestään sinne äippäpolille!!
Ainu 41+1

 

Asiat ei ole aina niin yksinkertaisia. Jos vauvan ei anna nukkua päivällä, se voi olla yliväsynyt illalla ja nukahtaminen on vaikeaa. Jokaisen vauva ja rytmit on erilaisia, syyllistäminen on turhaa ja typerää.
Meillä on mennyt ehkä niin kuten odotinkin, pyykkiä ei ole joka päivä kuten varoiteltiin, joka toinen päivä piisaa pesukoneen laulu Unia saatu jopa 5 h pätkiä välillä, välillä 3 tunnin, muttei ikinä esim. tunnin välein herätä. Mutta yöllä käytämme kyllä pulloa, itselle sopivista syistä (mies kotona, ruokkii välillä myös). Eli Ainu, kun miettii että yleensä 3 kk:n jälkeen alkaa yöunetkin pitenee, tämän ajan kestääkin aika hyvin ;-) Mahanpurukitinöitä välillä, muttei onneksi koliikkia tms. pahempaa. Vauva vajaan kuukauden.

 

Eli kuten neuvolantädiltäkin tänään vielä kyselin, minun tapani elää vauvan omaan rytmiin eli silloin syödään, kun vauvan on nälkä ja silloin annan nukkua, kun häntä nukuttaa, on ainakin minun vastasyntyneelle lapselleni paras tapa! ...ja hyvän äidin on myös pidettävä itsestään ja muusta perheestään huolta, kun vauva nukkuu ja antaa siihen mahdollisuuden!

Pistäydyin tähän ketjuun fiilistelemään ja muistelemaan vuoden takaisia - itselläni siis juuri vuoden täyttänyt tyttö.

En ole ketjua seurannut kuin pari viimeisintä sivua, mutta halusin kovasti tsempittää Iikkaa. Tiedän niin hyvin, mistä puhut ja toimit ihan oikein, kun kuulostelet ennemmin itseäsi ja vauvaasi kuin ulkopuolisten ohjeita (en toki tarkoita, että kaikki ohjeet ovat huonoja, mutta kritiikkiä saa käyttää (; )

Meillä pikkuneiti valvoi yönsä n. 5 viikkoisesta 2,5-kuiseksi ja koin jokseenkin kaikki keinot käyttäneeni. Yritin pitää päivällä hereillä, seurustella aktiivisesti vauvan valveillaoloaikana, säännöllisiä iltatoimia jne. jne. Tyttö vain nukkui päivät ja valvoi yöt (onneksi ihan hyväntuulisena, huuteli vain seuraa) pahimmillaan klo 24-05.30. Joulun alla vieraamme leikkivät jopa "kuka-saa-vauvan-hereille-seuraleikkiä" - kukaan ei onnistunut, vaikka kierrätettiin sylistä syliin.

Itselleni tuli todella muusta maailmasta ulkopuolinen olo, kun vauvan vihdoin nukahdettua meillä herättiin vasta yhdentoista maissa iltapäivällä (ja vauva jatkoi siitä hetken päästä taas uniaan). Neuvolassa meille ensin neuvottiin myös hellävaraista vauvan valvottamista päivisin, mutta minkäs teet, kun vauva ei kertakaikkiaan herää tai nukahtaa kesken seurustelun, vaikka mitä helistintä ja kolistinta heiluttaisi naaman edessä. Onneksi neuvolan täti enimmäkseen rohkaisi minua elämään vauvan tahtiin sen loppuviimein lyhyen ajan, mitä valvomista kesti.

Vuodenvaihteessa vauva ikään kuin joululahjaksi käänsi rytmiä (nukkui pohjalle toista vuorokautta lähes putkeen!) ja alkoi sitten valvoa päivisin ja nukkua öisin (= Tälle rytminkäännökselle ei mitään sen järjellisempää selitystä löytynyt.

Juuri uudesta Vauva-lehdestä luin, että uni-valverytmin kehitys on paljolti hermoston kypsymisestä kiinni ja kestää toisilla pidempään kuin toisilla. Eli ihan pienillä ei oikein mikään rytmittäminen tepsi.

Kärsivällisyyttä unettomiin öihin ja kovasti ONNEA KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE <3 Tsemppiä tulevaan. Nauttikaa joka hetkestä, sillä kokemuksesta totean, että lokakuu 2008 on ennen kuin huomaattekaan (=

 

^ niin ja piti siis kirjoittamani yhteentoista aamupäivällä eikä iltapäivällä (;

 

huhuu...!!!

mitäs porukoille kuuluu? ilmeisesti kovat kiireet kun on niiiin hiljaista meidän puolella. ilmeisemmin kuitenkin kohta saadaan viimeisimmätkin vauvauutiset kuuluville =)

 

Joo, hiljaista on.. Meillä pikkulikka ei enää viihdy missään muualla kuin sylissä, joten roikotan sitä sitten kantoliinassa mukana. Unen puutteeseenkin on jo niin tottunut, ettei enää tunnu missään. Ylihuomenna neitonen täyttää jo kolme kuukautta, kehitysikää toki on vasta kolmisen viikkoa. Sitten aloitetaan jo vellit ja kahden viikon päästä soseet ja kuukauden päästä liha ja peruna. Tuntuu vaan niin hassulta alkaa lapioimaan kunnon ruokaa kun toinen painaa vasta 4200 grammaa ja on muutenkin vielä niin "vauva". Imetys sitten täällä loppui tykkänään. Aina kun mukelolle näytin tissiä, niin alkoi ihan kamala huuto, joka melko pian muuttui sellaiseksi hysteeriseksi rääkymiseksi. Tiedättehän, kroppa ihan jäykkänä vain kädet pikkuisen tärisee ja naama punaisena vetää oikein pitkiä parkuja ja kakoo välissä. Näitä kun se alkoi öisin harrastaa niin totesin ettei taida olla moisen arvoista. Siihen jäi yöimetykset ja päivisin alkoi olla sama homma. Siinä kokeilin temput jos toisetkin, mutta eivät auttaneet ja lopulta sitten maito lakkasi tulemasta kun ei imetys onnistunut.

Kivaa kun täällä käy viime vuoden lokakuulaisiakin kommentoimassa. Totta kai lapset ovat yksilöitä, mutta tietää vähän odottaa mitä on edessä.

Jokohan Ainu on viimein päässyt synnyttämään? Ja Ainun kohdalla nimenomaan päässyt, kun raskausaika on ollut niin rankkaa.

 

Meillä oli isänpäivänä kastajaiset ja hyvin meni kaikki, vieraat viihty ja tarjottavat saatiin miehen kan kaksistaan tehtyä lastenhoidon ohella. Tytto sai nimen Moona Aurora ja ilmeisesti nimeensä oli tyytyväinen kun nukkui koko toimituksen eikä pyristellyt vastaan =). Kastajaisjärjestelyt vaikuttivat vauvan päivänunihin niin ettei muualla halunnut nukkuakkaan kuin sylissä. Monta kertaa sylliin nukahti ja aina kun petiin vei niin saattoi pisimmillään 15 min. nukkua siellä ja havahtua hereille, kai se kiirus vaikutti neitiinkin. Eilen nukkui hyvin tänään, no tänään niin ja näin on ollut unet muualla kuin sylissä nytkin tissillä roikkuu. Harmi kun esikoinenkin jätti päikkärit pois kokonaan joten paljon ei jouda istuskelemaan ja levähtämään.

Eilen veljeni ja hänen vaimonsa sai esikoisensa, pienen tytön. Kävimme eilen katsomassa pientä ja olihan hän herttainen, tuntui Moona jo heti paljon isommalta vaikka vasta 6 viikkoa hänkin on. Me pidettiin kastajaiset senkin takia juuri viime pyhänä että he pääsisivät myös tulemaan tänne Kuopiosta ja kerkesiväthän he käydä kastaisissa ja sen jälkeen menivätkin täällä synnärille ennen kotiin lähtöön, eivät enää synnäriltä päästäneet ajelemaan kotiin, kun kuitenkin matkaa aika paljon.

 

Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet ja lauserakenteet. Koitan yhdellä kädellä taiteilla kirjaimia ja kirjoittaa mahd. lyhyesti kaikki kun täälläinen yhden käden tyyli on aika hidasta...

Milloinhan saadaan ne odotetut vauvauutiset =)

 

Tuntuu tosiaan, että aika ei riitä mihinkään. Meilläkään vauva ei viihdy oikein missään muualla kuin sylissä joten pitää harkita sitä kantoliina, tuntuu vaan että en opi sitä millään sitomaan.

En oikein osaa sanoa kitisee vauva vatsavaivojaan ja välillä taas tylsistymistä. Siinä sitten saa vatkata vauvaa vuoroin syliin ja sitteriin ja välillä vatsalleen, kun yrittää itkun ja kitinän lomassa saada kotihommia tehtyä, ruokaa laitettua ja esikoista hoidettua.

Meillä on myös nykyään vauvalla kolmen tunnin iltahuuto, mihin ei auta muu kuin sylissä kanniskelu ja oma selkä on ihan jumissa, vaikka vuorotellaan miehen kanssa. Eilen vauva huusi taas puoli yhteen asti ja nukahti hirveän karjumisen jälkeen, kun tanssin sen kanssa valssia... Kaikki piti kokeilla, kun mikään ei taas auttanut. Sitten vasta nukuttuaan puoli tuntia vauva heräsi ja rauhouttui syömään eli siinä iltahuudon lomassa ei tissikään oikein kelpaa. Yö oli taas tosi surkea eli ehdin juuri sitten siinä nukahtaa, kun taas oli herätys ja puoli yhden ja kuuden väliin mahtui taas neljä herätystä. Eli eipä taida tää vauva olla yhtään helmpompi kuin esikoinen, vaikka alussa siltä tuntui.

Tänään on vauveli nukkunut nyt päivällä vähän paremmin, mutta eilen huusi päivälläkin melkein pari tuntia eikä mikään meinannut auttaa.

Palailen taas paremmalla ajalla.

 

Pari kertaa alussa sain sähellettyä kantoliinan väärin, kun painoi tai puristi, mut kyllä harjoittelu tekee mestarin tässäkin. Enkä sitä paitsi saisi muuten edes vessassa käytyä, syömisestä tai pullojen pesusta puhumattakaan. Eli vähän pakon edessä opettelin tämän jotenkuten sitomaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa vauva vaan söi ja nukkui kiltisti sängyssään, mutta mikä lie tullut kun ei enää oma sänky kelpaa. Vieressä pitää prinsessaa nukuttaa ja päivisin kanniskella sylissä. Noh, eihän tämä vauva-aika ikuisuuksia kestä. Ja muutaman kuukauden kuluttua kai tämä jo haluaa lattialla tutkiskella lelujaan ja muuten vaan potkiskella jossain peiton päällä.. Eikö niin???

Meillä oli välillä jo kiva vaihe kun vaavi nukkui yöllä 5-7 tuntia putkeen, mutta mitä lienee tapahtunut kun taas on palattu tähän kolmen tunnin välein heräämisiin. Ja iltaisin on yhtä tuskaa saada kirppu nukkumaan. Joillakin on tuo vellien aloitus pidentänyt yöunia. Jospa me kuuluttaisiin niihin onnekkaisiin.

Jellybean ja Irene 2 kk 3 vkoa

 

Minäkin kaivoin kantoliinan kaapista ja laitoin neidin nyt sinne ja onhan tää helpompaa, mut ei vaan edes muista aina ottaa kantoliinaa ja joskus sielläkään ei ole kiva olla vaan pitää saada levätä tyttösen äidin tai iskän käsivarsilla. Huh kuumahan tässä kantoliinassa tulee kummallekin. Tykkään kyllä tästö muuten ja esikoisen aikaan kantelin aika paljon tyttöä liinassa, mut esikoinen lähti kyl aikasin liikkeelle ettei enää kaivannut paljon "muuten vaan" sylissä löhöilyä. Mulla oli eka aika jäykkä puuvillainen, mut nyt ostin trikoisen ja on musta parempi ihan pienen vauvan kans. Sini: Noita kantoliinan sidontaohjeita on tosi hyviä netissä, kannattaa käyttää hakusanaa ja varmasti löytyy ohjeita kuvien kera....suosittelen lämpimästi kantoliinaa. (muistais itsekkin aina käyttää tätä =) )

 

Meille syntyi poika keskiviikkona 7.11Käynnistyksellä ja imukupin avustuksella. Tärkeät mitat 4360g ja 56cm.

Pikaisesti jotain kirjoittelen. Poika oli tosiaan isompi kuin mitä odotettiin. Maanantain yliaikas ultran perusteella ennustettiin korkeintaan 3800g ja kätilö ja lääkäri ennen käynnistystä uskoivat mahan päältä kokeilemalla pojan olevan n. 3500g. Ilmeisesti pojan pituus sai vaikuttamaan sutjakammalta. En kyllä ymmärä miten hän on miun mahaan mahtunu, miulla kun tuo maha pysyi sirona ja sievänä loppuun asti. Tosin joskus tuntui, että varpaat oli kurkussa.

Käynnistys tehtiin kalvot puhkaisemalla, paikat katsottiin sen verran kypsiksi ja vauva asettuneeksi. Yhteensä synnytys kesti 7 tuntia. Väliliha leikattiin ja sen lisäksi tuli vielä 3. asteen repeämä. Tikattavaa riitti ja yksi tikki tuli sulkijalihakseen asti.
Muuten olen hyvin toipunut synnytyksestä, mutta repeämän paraneminen taitaa kestää. En pysty olemaan istuvalteen tai seisaalteen, kun paine ja kipu käy silloin pahaksi. Särkylääkkeillä ja miehen avulla toivottavasti toivutaan nopeasti.

Mies onkin ollut nyt suuri apu ja hoitanut pientä hyvin paljon. Itse lähinnä makoilen ja toimin maitokoneena. Yllättävän paljon repeämä haittaa oloani ja tekemisiäni. Täytyy myöhemmin kirjoitella lisää, kunhan taas jaksan pystyssä olla pidempiä jaksoja.

Iidaleena kera pojan

 

Paljon onnea Iidaleenalle! Ja pikaisia paranemisia myös toivottelen..

 

Onnea iidaleenan perheelle!

Yllättävän nopeasti minullakin eppari ja repeämä sitten lähtivät paranemaan. Minulla varsinkin seisaallaan tuntunut järkyttävä paineen tunne johtui tikkien kiristämisestä ja loppui heti kun neuvolan täti otti kiristävät tikit pois pari viikkoa synnytyksestä. Nyt vaivaa vain lähellä virtsaputken suuta oleva nirhauma...

Poika on itkenyt enemmän parina iltana, äheltänyt kakkaa, mutta nukkunut kuitenkin ihan hyvin. ongelmana lähinnä omaan sänkyyn uudelleen nukahtaminen kolmen aikaan. kestää tunninkin syötön jälkeen. rauhoittuu tutttiin ihan loistavasti, muutei ehdi uneen asti, kun puklauttaa tutin pois ja alkaa viuhtomaan levottomasti käsillä. kapaloinnista raivostuu yhä enemmän, kun piti jo mahassa käsiä aina kasvojen lähellä. meidän väliin rauhoittuu aika hyvin, mutta olen yrittänyt kuitenkin harjoitella sitä omaa sänkyä. välill'ä nukkuu jo yli viisi tunta ja syö vain silloin kolmen aikaan.

huh, ristiäisiin pari viikkoa eikä nimestä mitään tietoa!

jeli ja hipsu, kolme viikkoa

 

Onnea Iidaleena! Toivottavasti saat itsesi kuntoon pian, kuulostaa tosi kipeille nuo repeämät .

Meillä on kanssa kädet vähän liiankin täynnä täällä. Vauvan kanssa olemaan muutama vuorokkausi sairaalassakin kun iski flunssa pieneen. Ei meinannut henki kulkea oikein mitään kautta. Sairaalassa imivät limaa ja antoivat maskilla keuhkoputkien turvotusta laskevaa lääkettä, mitään muuta lääkettä tavan flunssaan ei tietenkään ole. Nyt alkaa pikkuinen olla jo aika hyvässä kunnossa itkiessä vaan menee vielä herkästi tukkoiseksi. Mitään rytmintapaistakaan meillä ei vielä ole, kun sotki tuo sairastelu tietysti kaiken. Esikoisen iltarymikin meni ihan piloille, kun äiti taas hävisi . Raukka jotenkin vahtaa illalla, että ei kai se äiti taas lähde ja esim. mummolassa ollessa ei tahdo jäädä mummin kanssa kahden (normaalisti mummi on ihan huippu), vaan äidin pitää olla näkyvillä. Vaan jospa se tästä kun pidetään oikein perustylsiä ruutinipäiviä kotona, niin eiköhän se esikko-ressu saa taas luottamuksensa takaisin.

Onko muuten muille tuttu ilmiö tämä hillitön makeanhimo? Mulla tekee tämä jatkuva väsymys sen että pullat ja suklaat maistuu ihan liian hyvin. Tässähän pitäisi pudottaa raskauskiloja ei kerätä niitä lisää! Vielä joulu tulossa niin on kaupat pullollaan kaikkea hyvää...

Sinille piti kommentoida, että kuulostaa aika selkeästi koliikilta tuo teidän vaavin iltaitku. Siinähän on juuri tyypillistä tuollainen iltaan painottuva nimenomaan kolmen tunnin itku johon mikään ei tepsi. Useinhan se hellittää kolmen kuukauden iässä toivottavasti teilläkin. Meilläkin siis esikolla oli oli juurikin tuollaista :/.

Kantoliina on muuten ahkerassa käytössä täälläkin ja on kyllä ihan huippu en tiedä miten pärjäisin ilman! Vauva on tietysti ihan sylissä kanneksittava ja nukutettava ollut nyt kipeänä ollessaan, makuuasennossa menee nenäkin herkästi tukkoon, ja esikoisellekin kun pitää käsien riittää. Ilman liinaa pitäisi kasvattaa extra käsipari kainaloista!

Tulikohan hyvinkin selkeästi luettavat jutut, kun pikkuisen tuo väsy painaa...

Entu ja "Lyyti" 4vko

Ai niin tänään oli neuvola "Lyyti" on jo 4410g ja 53cm, kasvua sairastelu ei siis ole häirinnyt!