Jellybean TYTTÖ 15.8, 1805g ja 42cm
Maxiina, POIKA 28.9, 3170g ja 49cm (Poika 5v ja tyttö 2,5v)
Niiskulainen, TYTTÖ 30.9, 3520g ja 51cm (Essikoistyttö 2,3v)
Lumi81 TYTTÖ 1.10.07, 3420g ja 49cm (Esikoistyttö 5,5v)
Laura79 TYTTÖ 4.10.07, 2900g ja 47cm
Pia78 15.10.07 Tyttö 2720g ja 46cm,POIKA 3490g ja 50cm (Esikoispoika 1v10kk)
Aurinko TYTTÖ 15.10. 4020 g ja 52 cm (Esikoispoika 10/05)
Sini1977 POIKA 16.10, 3590g ja 51,5 cm (Esikoispoika 2,5 v)
Entu82 TYTTÖ 18.10, 3230g ja 49cm (Esikoistyttö 1,5v)
Ann77 POIKA 18.10. 4410g ja 53cm
Ninni83 TYTTÖ 18.10 2900g ja 48cm (Esikoistyttö 4v)
Ilona79 TYTTÖ 19.10.07, 3320 g ja 50 cm
Iikka76 TYTTÖ 23.10. 3935G ja 51,5cm
Tehotyttö TYTTÖ 25.10.07, 3265g ja 49cm. (Poika96, tyttö98, poika05)
Ainu =+x POIKA 9.11. 4240g ja 52cm
MissPiggy POIKA 17.10. 4795 g ja 57 cm
Hei kaikille pitkästä pitkästä aikaa!
Olen käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia viikottain, mutta en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Meillä on tietokone samassa huoneessa, jossa poika nukkuu, joten en ole pystynyt uniaikojakaan hyödyntämään. Nyt ostin miehelle syntymäpäivälahjaksi läppärin, joten ehdin paremmin kirjoittelemaan. Äkkiä tämä aika on mennyt, meidän pikku neiti täyttää huomenna jo kolme kuukautta. Mulla jäi synnytyskertomuskin kirjoittamatta, enkä sitä nyt enää taida viitsiä kirjoittaakaan.
Meidän neidin mitat oli tänään 5415 g ja 60 cm eli ei mikään jättiläinen tämä meidänkään tyttö ole. On hyvin samansorttinen kuin isoveljensä. Nyt kolmen kuukauden iässä on reilut 300 g painavampi ja 1 cm:n lyhyempi. Painossa tyttö on hiukan miinuksella ja pituuskasvun suunta on hiukan alaspäin. Poika oli painossa enemmän vielä miinuksella ja pituuskasvun suunta oli hänelläkin alaspäin. Esikoinen oli kuitenkin hyvin touhukas ja iloinen, samoin kuten tämä neiti, joten yritän olla tämän toisen kohdalla stressaamatta asiasta.
Meillä on tosiaan hyvin touhukas neiti. Perusluonteeltaan on hyvin tyytyväinen ja iloinen tapaus. Jos asiat ovat huonosti, ilmoitus asiasta tulee hyvin ponnekkaansti, määrätietoisesti ja äänekkäästi. Sitterissä ollessan jalat ja kädet käy koko ajan ja hoitopöydällä potkii minkä kerkiää. Joulun aikoihin alkoi tarttumaan esineisiin ja oma nyrkki on suurinta herkkua. Tänään juuri neuvolassa melkein kääntyy mahalta selälleen. Tytöllä on tapana laittaa toinen käsi melkein mahan alle, jolloin tasapaino hiukan heittää. Ehkäpä tässä lähiaikoina keksii homman ja oppii kääntymään ihan tarkoituksella eikä vain vahingossa.
Meillä arki sujuu oikei mukavasti. Esikoinen ei ole ollut ollenkaan mustasukkainen. Hoitaa siskoaan innokkaasti ja yllättävän hellästi. Jos neiti itkee, enkä ole ihan vieressä, menee lähelle ja sanoo, ettei ole hätää. Laittaa myös tuttia nätisti suuhun. Tyttö on ihan hyvä nukkumaan. Yöunille mennään kello 21 ja 22 välillä. Ensimmäinen unipätkä on noin viisi tuntia eli syödään siinä kolmen hujakoilla. Toisen kerran syödään sitten kuuden-seitsemän aikoihin ja aamulla herätään 9 ja 10 välillä. Ensimmäiset päiväunet kestävät noin neljä tuntia, toiset kaksi-kolme tuntia, riippuen hiukan ensimmäisten unien kestosta. Hereillä neiti jaksaa olla unien välillä noin pari tuntia. Aamupäivällä, kun tyttö menee nukkumaan, lähdetään pojan kanssa ulos. Kannan vain tytön kopassa parvekkeelle, kun tullaan sisälle. Toisten unien aikoihin toimitaan samalla tavoin. Välillä kyllä ulkoillaan iltapäivällä pojan kanssa ihan kahdestaan ja saatan käydä tytön kanssa myöhemmin lenkillä, mutta yleensä puen molemman samaan aikaan ulos. Useimpina päivinä lapset nukkuvat päiväunia samoihin aikoihin, ainakin osaksi. Nytkin sain pojan hetki sitten nukkumaan ja tyttö on nukkunut melkein kaks ja puoli tuntia. Alussa tyttö ei tahtonut nukkua unia parvekkeella, mutta nykyään nukkuu oikein hyvin ja pojan päiväunien siirto sisälle onnistui todella hyvin. Poikakin nukkuu vielä n. 1,5-2 tuntia päikkäreitä. Yöunia poika nukkuukin sitten vähän huonommin, heräilee vieläkin 1-3 kertaa yössä ja kipittää meidän makkariin. Miehelle on pojan huoneen sohva tullut tutuksi, sillä "joutuu" jäämään pojan seuraksi aina siksi aikaa, että poika nukahtaa. Usein mies nukahtaa itsekin sohvalle ja saattaa nukkua siellä useamman tunnin. Meidän poika ei ole nukkunut vielä yhtäkään yötä heräämättä ja ikää tuli eilen täyteen 2 vuotta 3 kuukautta. Toivotaan, että tyttö olisi parempi nukkumaan. Tässä vaiheessa tuntuu nukkuvan yhtä hyvin kuin esikoinen. Toivotaan, että neidillä ei jää yöheräilyt päälle, niinkuin pojalla on jäänyt.
Itse olen jaksanut ihan hyvin, vaikka välillä nukkuminen on todella katkonaista, kun herään kuitenkin pojan tuloihin ja sitten tyttö kuitenkin syö vielä sen pari kertaa. Yllättävästi sitä kuitenkin aina päivät jaksaa touhuta, jos pysähtyy silloin väsymys iskee. Usein lepäilen sohvalla, kun lapset nukkuvat ja välillä jopa nukahdan. Kotihommat pyrin hoitamaan, kun lapset ovat hereillä ja ihan hyvin ne on siinä hoitunut. Siivonnutkin olen aina sillä aikaa, kun mies on töissä. Ehkä sitten, kun neiti alkaa liikkumaan ym. enemmän, täytyy viikkosiivous hoitaa, kun mies on kotona, mutta vielä olen sen pystynyt lasten kanssa hoitamaan. Tosin ei se mitään rentouttavaa ole...
Täällä oli puhetta omasta painosta. Täällä on vielä noin yhdeksän kiloa ylimääräistä kannettavaa. Mulle tuli painoa n. 23 kiloa, joista vain seitsemän jäi sairaalareissulla. Seuraavat seitsemän kiloa lähti melko nopeasti, sitten tuli stoppi ja siinä stopissa ollaan edelleen. Mulle on maistunut karkki liian hyvin, on tullut sillä palkittua itseään, kun on päivistä selvinnyt. Viime viikolla just päätin, että nyt sen on loputtava. Paino onkin lähtenyt nyt viimein hiukan laskuun. Yritän syödä jatkossa karkkia vain kerran viikossa. Tuntuu, että maha on vielä tosi iso, muuten tuntuu, ettei ylimääräistä nyt niin kauheasti ole. Olen kyllä huomannut, että nyt kun on ollut useamman päivän ilman karkkia, niin maha on hiukan pienempi. Ehkä se karkki turvottaa mahaa, kun sitä oikein paljon syö. Lenkillä olen yrittänyt käydä muutamia kertoja viikossa, joko yksin tai vaunujen kanssa, muuten sitten tulee päivisin touhuttua pojan kanssa ulkona sen kaksi kertaa. Yritän myös hoitaa pienet kauppa ym. asiat kävellen. Inhottavaa on, kun tuota ylimääräistä on just tuossa mahassa, kun se on niin näkyvä paikka, mutta siihenhän sitä tietysti on kertynyt. En ole koskaan ollut mikään pyykkilautavatsa, vaikka olenkin lähes aina ollut hoikka. Mies muistelee, että esikoisen aikana maha pieneni enemmän vasta, kun lopetin vuoden kestäneen imetyksen, vaikka paino oli silloin jo alle lähtöpainon. Ehkä mun kroppa sitten varastoi tuohon mahaan, tiedä häntä.
No tässähän tätä juttua tuli melkein kirjaksi asti. Ehkä mun nyt tulee kirjoiteltuakin enemmän, kun on tämä läppäri tässä olkkarissa. Nyt taidan mennä hetkeksi sohvalle ennen kuin neiti herää.
Aurinkoisia päiviä kaikille! Muistetaan nauttia meidän pienistä ihmeistä, aika kun menee niin hirmuisen äkkiä!
Aurinko ja pikku-neiti (huomenna tasan 3 kk.)