Moi!
Ensiksi Onnea Lumen perheelle vauvauutisen johdosta! Voimia ja onnea uuteen raskauteen!
Täällä alkaa flunssa viimein ja vihdoin helpottaa. Lapset ovat olleet jo jonkin aikaa terveitä, mutta itsellä tauti otti koville. Eilen kävin toistamiseen lääkärissä, kun tauti ei parantunut. Minulla todettiin ekalla lääkärikäynnillä poskiontelo- ja korvatulehdus, joihin sain lääkekuurin. Viikon kuuri ei kuitenkaan tautia kokonaan parantanut. Eilen lääkäri totesi, että toinen korva on edelleen hiukan tulehtunut, lisäksi minulla alkoi särkeä otsaa. Sain uuden kuurin ja maanantaina lääkäri soittelee mikä tilanne. Jos tauti ei ole paranemaan päin, laittaa poskiontelokuviin ja korvalääkärille, joka mahdollisesti punkteeraan poskiontelot. Nämä uudet lääkkeet ovat laittaneet mahan sekaisin sekä aiheuttaneet pahoinvointia, joten toivotaan, että niistä on apua. Pääkipu on kyllä hiukan hellittänyt.
Lapset välttyivät onneksi lääkekuureilta, joten parempi näin, että minä sairastuin pahemmin. Lasten hoito kyllä otti aika koville, kun pahimmillaan kuumetta oli melkein 39 astetta. Ja tilannetta pahensi tietysti se, että lapsetkin olivat kipeitä ja siksi hiukan rutusia. Mies oli pari päivää pois töistä, mutta sai itsekin taudin.
Meillä on neiti nukkunut oikeastaan koko sen ajan, kun mulla on ollut lääkekuuri päällä, niin hiukan huonommin. On syönyt parin tunnin välein, kolme-neljä kertaa yössä, normaalin kahden syönnin sijaan. Olen miettinyt, että olisiko tulossa hampaita, kun syö ihan mahdottomasti käsiä. Eilen tutkin suuta kunnolla ja ihan kuin alhaalla olisi tuntunut jotain. Aloin kyllä itse epäilemään koko juttua ja kun toi tutkiminenkin on niin hankalaa. Laitoin kuitenkin yötä vastan supon, kun illan neiti oli niin itkuinen. Nukkui yön tosi hyvin, heräsi vain sen normaalit kaksi kertaa. Uni oli myös levollisempaa kuin mitä viimeisen viikon on ollut. Joten nyt sitten seuraillaan, että olisiko hampaita tosiaan jo tulossa. Esikoiselle tuli ensimmäinen hammas vasta yhdeksän kuukauden iässä ja häntä ei ole hampaiden tulo kauheasti vaivannut.
Meillä on tänään juhlittu miehen 30 vuotispäivää, tosin ihan vain oman perheen kesken. Pojan kanssa tehtiin kakku ja sitä on sitten maisteltu. Poika oli ihan innoissaan mukana kakun teossa ja tänään sitä sitten viimein sai syödä. =)
Muuten tällä suunnalla elämä sujuu ihan mukavasti. Touhua riittää ja välillä on äidin pinna koetuksella. Esikoinen hoitaa innokkaasti siskoaan ja siinä riittää vahtimista aikalailla. Poika on nyt innostunut lastenohjelmista. Olen nauhoitellut niitä digiboksiin ja poika on sitten aamupäivällä niitä katsellut. Meillä, kun nukutaan sen verran myöhään, ettei niitä aamulla nähdä "livenä". Tänä aikana ehdin itse valmistella päivän ruokaa ym. tehdä joitain kotihommia. Välillä sitä aina pukkaa hiukan kiirettä, kun yritän kuitenkin pitää neidillä kohtalaisen samanlaista rytmiä päivästä toiseen ja kun näitä kotihommiakin on ja esikoisen kanssakin pitää välillä touhuilla. Meillä kyllä leikitään ihan kivasti itse, minun ei tarvitse koko aikaa lattialla kykkiä. En ole halunnut poikaa siihen edes opettaa. Ulkona sitten touhutaan aina yhdessä, kun vauva nukkuu.
Meillä joutuu mies alkaa tekemään vuorotyötä ens viikosta alkaen. Mä en ole asiasta yhtään innostunut. Ennen meni töihin kuuteen ja pääsi kahdelta, nyt joka toinen viikko menee kahteentoista ja pääsee ilta kasilta. Tuntuu, että on melkein koko päivän pois. Meillä, kun normaalisti herätäänkin vasta puol ysi-ysi, niin ei ehditä aamulla paljon mitään tehdä. Kaikki kaupassa käynnit ym. hommat vaikeutuu. Olen varmaan tehnyt tästä itselleni suuremman asian kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ensi viikko näyttää, miten "selviän" asian kanssa.
No tässäpä sitä taas kuulumisia täältä Tampesterin suunnalta. Minä taidan kipittää suihkuun ja mennä maate. On tullut sairastelun aikana hiukan univelkaa normaalia enemmän, joten täytyy yrittää mennä kohtuullissa ajoissa nukkumaan.
Iloista helmikuun alkua kaikille lokamammoille ja -lapsukaisille!
Aurinko ja lapset