Voisin tuota synnytystarinaa hieman laittaa. Eli kun kirjoitin viimeisen kerran tänne (ennen synnytystä) oli supistuksia tullut harvakseltaan 10-20 minuutin välein, eikä mitenkään poikkeavan kipeitä aiempiin verrattuna. Mutta neljän aikaan rupesivat tulemaan 7min välein ja kokoajan kipeämpinä. Synnytyksen aluksi laitettiinkin se klo 16. Sairaalaan päästiin lähtemään joskus 17:40, mun äiti oltiin hälyytetty tulemaan mutta ei tosiaan voitu odottaa hänen saapumista vaan vietiin lapset hoitoon kaverin luokse, josta äitini sitten haki heidät tultuaan. Matkalla oli ruuhkaa, joten oltiin naistenklinikalla vasta 18:20. Siinä vaiheessa tuskat alko olee jo tosi kovat. Nopean tutkimuksen jälkeen suoraan synnytyssaliin, olin nimittäin jo 8cm auki. Rupesivat valmistamaan spinaalipuudutusta, aluksi vähän epäröin sen suhteen. Kysyin siitä parakervikaalista, mutta kätilö sanoi, että jos sitä spinaalia ei laita heti, niin voi olla ettei sitä kerkeäkään laittamaan. Muutamia supistuksia mentiin ilokaasulla ja sit kun tuli yks tosi tosi kova supistus, niin sanoin että pyytävät vaan sen anestesialääkärin paikalle. Kun sitä ruvettiin laittamaan, säikähdin ihan hirveästi kun siinä pitää olla ihan paikallaan ja mä nytkähdin vähän. Nukutuslääkäri aika vakavasti sanoi ettei tosiaan saa noin paljoa liikkua ja että jos en pysty olee liikkumatta niin ei laiteta ollenkaan. Huusin jo siinä ihan hädissäni, että ei laita ollenkaan. Mä kun en voinut taata ettei tule refleksin omaista nytkähdystä. No, se sit kuitenkin laittoi sen ja mä keskityin ihan täysin siihen että pysyn paikallani. Sitten rupesikin jalat puutumaan ja tuli tosi lämmin tulvahdus koko kroppaan. Olin ihan kauhuissani tosta jalkojen puutumisesta, mutta kuulemma spinaalissa niiden kuuluukin puutua. Sitten aika nopsaan hävis kokonaan kipu supistuksista mutta kone piirti niitä kyllä ihan tauotta. Siinä sit aika nopsaan olin kokonaan auki ja odoteltiin että alkais ponnistuttaa. Rupesin pikkuhiljaa tuntemaan ehkä joka kolmannen supistuksen, ne kovimmat siis, hengittelin samalla ilokaasua. Sitten kahdeksalta vaihtui kätilö ja uusi kätilö pyyti sitten yrittää ponnistamista. Siinä sitten väkisin yritin ponnistaa, oli muuten tosi hankalaa kun koko alapäästä tunto poissa. Mutta kyllä sen sit aika nopee tajus et mihin suuntaan pitää ponnistaa, lihaksilla kuulemma muistijälki kun on aiemminkin ponnistanut. Eli ponnistusvaihe kesti sen 8min, tunsin kun vauvan pää alkoi olla ulkona, sellaisena venymisen tuntemisena, mutta ei siis lähelläkään sellasta repivää kipua mitä aiemmissa synnytyksissä. Juuri tuon tunnottomuuden vuoksi.
Vauva imi rintaa ja sitten punnittiin ja kylvetettiin. Oli muuten 9 pisteen poika. Siinä sitten kun syötiin iltapalaa, kätilö mittasi (rutiinimittaus) happisaturaatioarvot jokaisesta raajasta. Ne eivät olleet ihan kunnossa, joten vauva vietiin valvontaosastolle. Itse kävin suihkussa ja sen jälkeen mentiin miehen kanssa sinne valvontaosastolle, en nimittäin halunnut synnyttäneiden osastolle ilman vauvaa. Sieltä sitten monien mittausten ja lääkärintarkastuksen jälkeen päästiin puoli yhden aikaan yöllä osastolle. Vauvalla vaan oli ilmeisesti lieviä sopeutumishäiriöitä kohdun ulkopuoliseen elämään. Ja siis vauvan voinnissa, siis yleiskunnossa ei missään vaiheessa ollut mitään epänormaalia. Ne oli vaan ne arvot siinä mittarissa. Osastoaikana kaikki meni hyvin, vauvalta tosin mittailtiin aika tiuhaan sokeriarvoja, ton alkujutun takia. Niissä oli muutamia matalia arvoja, mutta lisämaidolla ne korjautui normaaleiksi.
Imetys lähti hyvin käyntiin, mutta kun maito nousi, vauva teki totaalisen tissilakon. Mulla siis tulee maitoa tulvimalla, on tosi isot rinnat ja nännit ja vauvan on vaikea saada ja pitää ote. Sama ongelma kaikkien synnytysten jälkeen. Mutta tämä vauva ei siis suostu edes tuohon rintakumiin. Olenkin nyt sitten pumpannut ja antanut sitä maitoa pullosta. Vauva on sellainen nautiskelija, että ottaa vaan vähän kerrallaan ja lupsuttaa sitä pidemmän aikaa, eli ymmärrän hyvin jos hermostuu kun yhdellä imulla saa suun täyteen. Maitoa tulee ihan hirvittävän paljon enemmän kuin vauva tarvitsee. Nytkin jääkaapissa 3,5dl. Eli alan pakastaa sitä sitten pikkuhiljaa vauvan tuleviin tarpeisiin. Vauva ei ole itkenyt kuin vain ja ainoastaan heti synnytyksen jälkeen ja silloinkin ihan hetken aikaa. Ja nyt kotona ekana yönä kun tappelin sen imetyksen kanssa. Pienen rääkäisyn päästää aika jos ei tarpeeksi nopeasti tule pullo suuhun herran ollessa nälkäinen. Mutta on siis supertyytyväinen ollut tähän mennessä. Viime yönä nukkui tosi hyvin, söi kolmesti ja joka kerran jälkeen nukahti heti uudestaan. Sitten heräsi tossa yhdeksän pintaan. Sainkin onneksi nyt vähän univelkaa korjattua, kun mähän en siis osaa sairaalassa nukkua. Siellä siis kaikkina öinä (joita kolme), nukuin yhteensä ehkä 6h. Olinkin aika kalpea vielä eilenkin.
Tulipahan kertomusta! Nyt vauva ollut unilla kohta tunnin, taidan pumpata ja mennä perässä nukkumaan jollei kohta herää.
Lumikki-81 ja pikkumies 5vrk
ps. en jaksa tarkistaa tekstiä, joten toiv ei paljoa kirj. virheitä.
4 vauvaa on syntynyt 19.10