P
paha äitipuoli
Vieras
Onko teillä samankaltaisia ongelmia lomien suhteen? Mieheni ex haluaa määrätä minne ja millaisen loman teemme? Jopa se mihin aikaan pääsemme lähtemään matkalle, on valitettavan usein hänen päätettävissään (ei päästä tytärtään ajoissa kotoa). Olemme pitäneet päämme omien matkasuunnitelmien suhteen, mutta kaikkein eniten tilanteesta kärsivät lapset. Mieheni tytär haluaa olla lojaali sekä äidilleen että isälleen ja on pahassa välikädessä. Loman ja matkustamisen pitäisi olla nautinto, jota on kiva odottaa. Minun tyttäreni haluaisi suunnitella tulevia yhteisiä lomamatkoja parhaan kaverinsa (mieheni tyttären) kanssa, mutta se ei onnistu juuri näiden ongelmien vuoksi. Lapset ovat molemmat 10 v. ikäsiä.
Kerron esimerkin tyypillisestä lomasuunnitelmasta. Viikon suunniteltu automatka pohjoismaihin. Lomat on alustavasti sovittu jo puoli vuotta sitten, mutta viimeisellä viikolla alkaa "vääntö" aikatauluista. Yllättäen juuri lähtöpäivänä onkin tulossa sukulaisia tms. vierailulle ja siksi meidän pitäisi joustaa yksi päivä ("kai te nyt sen verran pystytte joustamaan lasten vuoksi?") Edellinen ilta menee miehen puhuessa puhelimeen sekä exälleen että tyttärelleen. Tytär soittaa hädissään (enkö minä pääsekään teidän kanssa matkalle?) ja ex vakuuttaa että lapsi ei pääse kun hänen turvallisuuttaan ei pystytä tarpeeksi varmistamaan. Ex jopa kerran lensi ulkomaanmatkamme kohteeseen tarkistamaan onko hotelli tarpeeksi turvallinen (uskokaa tai älkää).
Kaikkea tätä on minun aika vaikea katsoa sivusta. Haluaisin tehdä jotain, mutta en halua sekoittaa soppaa entisestään. Yritän luoda positiivista mielialaa tyttöihin ja yrittää tukea miestäni sodassaan "tuulimyllyä vastaan". Eihän omaa perhe-elämää voi yksinkertaisesti elää siten, että toteuttaa koko ajan toisen toiveita. Siitä tulee sekopäiseksi.
Kerron esimerkin tyypillisestä lomasuunnitelmasta. Viikon suunniteltu automatka pohjoismaihin. Lomat on alustavasti sovittu jo puoli vuotta sitten, mutta viimeisellä viikolla alkaa "vääntö" aikatauluista. Yllättäen juuri lähtöpäivänä onkin tulossa sukulaisia tms. vierailulle ja siksi meidän pitäisi joustaa yksi päivä ("kai te nyt sen verran pystytte joustamaan lasten vuoksi?") Edellinen ilta menee miehen puhuessa puhelimeen sekä exälleen että tyttärelleen. Tytär soittaa hädissään (enkö minä pääsekään teidän kanssa matkalle?) ja ex vakuuttaa että lapsi ei pääse kun hänen turvallisuuttaan ei pystytä tarpeeksi varmistamaan. Ex jopa kerran lensi ulkomaanmatkamme kohteeseen tarkistamaan onko hotelli tarpeeksi turvallinen (uskokaa tai älkää).
Kaikkea tätä on minun aika vaikea katsoa sivusta. Haluaisin tehdä jotain, mutta en halua sekoittaa soppaa entisestään. Yritän luoda positiivista mielialaa tyttöihin ja yrittää tukea miestäni sodassaan "tuulimyllyä vastaan". Eihän omaa perhe-elämää voi yksinkertaisesti elää siten, että toteuttaa koko ajan toisen toiveita. Siitä tulee sekopäiseksi.