Loppuko edessä?

[Tuula]

Kertokaa nyt mitä on odotettavissa ja miten tästä tilanteesta pääsee pois? Meillä on aina ollut vaikea liitto. On ollut kovasti valtataistelua ja riitaa. Yhdessä on silti pysytty, en tiedä miksi. Syynä eivät ole olleet lapset tai velat, vaikka niitäkin on. Olen aina tuntenut itseni vähän tyytymättömäksi ja mies on työkeskeinen ja ylitunnollinen. Olen kaivannut vauhtia ja tunteita ja mies on sellainen että niitä ei hänestä irti saa. Riitaa oli niin paljon että mies oli jo lähdössä kuusi vuotta sitten. Oli jo paikka petattunakin toisen naisen luona.
Kuitenkin löysimme kipinän uudestaan ja mies ei lähtenytkään vaan rakastui taas minuun aivan kuin joskus alussa. Nyt tuntuu että taas ollaan samassa jamassa. Minä haastan riitaa ja olen tyytymätön ja mies pyörii työnsä ehdoilla. Hän on uskollinen, vielä, mutta en tiedä kuinka kauan. Hänen mielestään syy on minussa. Jos vain tyytyisin hänen aikatauluihinsa, tapaansa olla jne. kaikki olisi hyvin. Kaikki yhteiset menomme ovat hänen työstään aiheutuvia (niitä on kyllä paljon). Muu yhteinen aika kuluu asioiden "ylläpitoon" (koti, mökki). Moni kakkosnainen olisi varmaan tällaiseen menoon ylen tyytyväinen ja onnellinen, mies on antelias ja vie mukanaan, mutta minä koen elämäni tyhjäksi ja kaipaan "omaa" ihmistä ja todellista yhteisyyttä. Mies haluaa naisen joka tekee niin kuin hän käskee ja elää hänen aikataulunsa mukaan. Minulla on oma työ jota joudun aina välillä hoitamaan "puolikuntoisesti" miehen elämän vaatimusten takia. Olen puhunut miehelle tuhat kertaa, mutta hän ei halua ymmärtää vaan alkaa heti syytellä minua, hyökkää verbaalisesti ja silloin on sota valmis.
Tämä nyt on hirveän sekava sepustus, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Mies ei ymmärrä. Viimeksi tänään aamulla riideltiin.
En ole miehestä taloudellisesti riippuvainen, mutta minut on laitettu henkisesti joko-tai-asemaan. En haluaisi millään erota mutta en tiedä millä tavoin jatkaakaan. Minun pitäisi taas tänään nöyrtyä, ottaa "syy" päälleni, sanoa olleeni tuhma tyttö ja luvata olevani kiltti ja antaa illalla hyvää seksiä, tehdä aloite siihen. Silloin taas mies tuo jotain kivaa mukanaan (esim. lupaus yhteisestä työmatkasta, työillanistujainen tuttujen työpariskuntien kanssa) tullessaan huomenna kotiin.

 

[Kaisa]

En ymmärrä miksi sinä odotat että miehesi järjestäisi sinulle jotain omaa, olisi kanssas i jne.. Mikse etsi itse omia onnellisuuden aiheita, harrasta, ole ystävien kannssa ja elä. Eihän sinun ole kai pakko mennä miehen mukana??? Ala itsenäisemmäksi, äläkä odota että joku mu tekee sinut onnelliseksi, jos et itsekään pysty siihen.

Tai sitten en edes ymmärrä mistä tässä on kysymys.

 

[Tuula]

Jos teen niin kuin ehdotat seurauksena on avioero. Niin kävi edelliselläkin kerralla. Mitä enemmän minulla oli omia menoja ja työtä, sitä enemmän mies meni yksin. Lohduttaja löytyikin niistä ympyröistä. Tuota juuri mietin. Otanko itsellisyyden "riskin" vai jatkanko elämää miehen ehdoilla. Se on varma että ero tulee jos hyppään irti miehen aikatauluista ja sanon seuraavan kerran että minulle ei sovi. Kakkosnaisille sopii kaikki. Nyt on niin että teen aina niinkuin käsketään mutta riitelen koska tunnen oloni tukalaksi ja olen kuin holhouksessa.
Mies ei ymmärrä muunlaista avioliittoa. Nainen on häntä varten niinkuin äiti aikoinaan.

 

[Kaisa]

Jos ero tulee sen takia, että toimit ja ajattelet omilla aivoillasi, teet sitä mistä nautit, niin ehkä todella olisit onnellisempi ilman tuota miestä. Anna hänen erota, jos hän niin haluaa, mutta elä hyvä ihminen omaakin elämääsi. Ei kultaisessakaan häkissä linnun ole kiva elää.

 

[Tsemppiä!]

Samaa mieltä! Itse en katselisi sekuntiakaan tuollaista ukkoa, vaikka ymmärrän toki senkin että suhteesta on vaikea irroittautua, etenkin jos on lapsia. Mutta muista että lapsetkin vaistoavat pahan olosi ja se vaikuttaa heidän kehitykseensä!

Et voi elää elämääsi vain toisia miellyttääksesi. Ihmisen täytyy ensin itse olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä ennenkuin voi todella auttaa muita! Uskaltaisin luvata sinulle että kerran eropäätöksen tehtyäsi ja asian ilmi tuotuasi olosi tulee olemaan suunnattoman helpottunut!!!

Kerrothan miten asia edistyy?

 

[Tuula]

Kerron varmasti. Miehellä on tapana riidan jälkeen joko "palkita" tai "rangaista". Jos olen kiltti tyttö ja osoitan sen tulee palkinto. Jos en ole, hän ottaa jotain suunniteltua pois, sellaista josta hän luulee minun pitävän kovasti. Hän on kuin kasvatushenkilö. Miten voisin toimia ettei hän aina pahoittaisi mieltäni tai saisi minua raivostumaan.
Olen kyllä ajatellut että olisi ehkä minulle parempi jos hän todella lähtisi. Voisin tehdä itse jotain. Alussa se voi olla vaikeaa, mutta pian varmaan löytäisin uusia ystäviä ja iloa uudella tavalla.

 

[JenniX]

Luulenpa, että teillä on tilanne kärjistynyt niin pahaksi, että siitä ei ehkä omin neuvoin selviä kuiville. Suostuisiko miehesi siihen, että esim. juttelisitte asioista perheterapeutille, joka ohjaisi keskustelua puolueettomana ja toisi esille uusia näkökantoja, sillä mitä ilmeisemmin "keskustelunne" eivät johda mihinkään, vaan pyörivät ympyrää.

Miehesi ei varmastikaan ymmärrä, että teidän pitäisi olla tasa-arvoisia eikä niin, että hän määrää ja sinä tottelet. Hän ei ehkä tajua, että molemmilla pitää olla hyvä olo, jotta suhde toimii ja näinollen molempien pitää olla valmis hoitamaan parisuhdetta. Siihen ei riitä yksi ravintolailta kuukaudessa tai etelän reissu talvella, vaan se rakkaudentunne ja hyvä lämmin olo pitää olla ihan joka päivä. Toisinsanoen hyvä ja turvallinen olo pitäisi olla pääsääntöisesti se tunne, joka on voimassa, kun elää parisuhteessa.

Ehkäpä te haette parisuhteesta osittain eri asioita? Hän arvostaa menoa ja touhua eikä ehkä ole urastaan johtuen koskaan oppinut rauhoittumaan ja tyytymään hiljaisempaan ja vähäeleisempään olemiseen. Miehethän ovat suorittajaluonteisia, kun taas naiset ovat aina arvostaneet sosiaalista puolta: puhumista, tunteita, välittämistä jne. Ehkäpä miehelle on tärkeää saada mökillä remonttia aikaiseksi kun taas sinulle riittäisi vähempikin, kunhan vain olisitte rauhassa kahdestaan toisistanne nauttien?

Minusta sinä et välttämättä haasta riitaa, vaan jos osaat esittää asiasi niin, että yrität tuoda oman näkökulmasi esiin niin, että kerrot, miten sinä ajattelet asioista ja mitkä asiat sinulle ovat tärkeitä parisuhteessasi ja miehessäsi, niin ehkä sitä kautta saisit miehen ymmärtämään sen, miksi riitoja syntyy. Jos teillä on rakkautta jäljellä, niin ehdottomasti kannattaisi vielä yrittää löytää ratkaisu kommunikointiongelmaanne.

Jos päätät erota, niin tiedän kokemuksesta, että aluksi on rankkaa, mutta sitten sinkkuudesta jopa nauttii ja arvostaa sitä toisenlaista ajanjaksoa elämässä. Usko pois, että niitä hyviäkin miehiä on jäljellä!

 

[mies]

JenniX sulla oli hyvä mielipide. Kyllä kannattaisi ensin varmistaa miten paljon mies on halukas korjaamaan suhdetta ja jos löytäisitte taas yhteisen sävelen. Tai mistä tyytymättömyytesi johtuu? Valitettavasti me tiedämme vain yhden näkemyksen ja harvoin yksi riitelee.

Se on ainakin varmaa, että ero ei ole helpoin ratkaisu ja jos kuvittelee löytävänsä unelmiensa prinssin, niin valitettavasti uskollisimmat ja sitoutumaan kykenevät ovat jo suhteessa ja kuka antaa takuun, että esim. viidessä vuodessa löytyy mies?

 

[Tsemppiä!]

Totta muuten että kannattaa ensin yrittää ottaa asia kunnolla puheeksi, vaikkapa juuri ulkopuolisen avustuksella, ehkä mies ei edes tajua käyttäytyvänsä miten käyttäytyy, ja että pahoitat siitä mielesi? Joka tapauksessa jonkin sortin manipuloinnilta tuo selvästi kuulostaa, on se sitten tietoista tai et, ja se että sinusta tuntuu siltä että joudut jatkuvasti varomaan tekemisiäsi ja sanomisiasi, ja että sinulla on koko ajan paha olo, kertoo kyllä että jotain on vialla. Vastuu muutoksesta ei ole yksin sinun, miehesi pitää olla myös aktiivinen mikäli aiotte yrittää tilanteen vielä paikata!

 

[Martta]

Ymmärrän sinua, ap, erittäin hyvin. Samassa tilanteessa elän, eikä ole helppoa.

 

[Tuula]

Illalla oli yhteinen työmeno, nyt on aika huonot fiilikset. Laitettiin aamulla almanakkoja synkkaan. Oli taas tullut asioita missä minua "tarvitaan".
Mies on ollut viime riidan jälkeen vähän mietteliäs ja varovainen. Ehkäpä hänkin on alkanut ajatella, ainakin ottaa todesta sen että minä voin saada tarpeekseni. Oikeastaanhan olen jo päättänyt, toteutus on vain niin vaikeaa.

 

[Tsemppiä!]

Joo eipä ole kivaa ei, semmoinen että tuntuu seura kelpaavan vain silloin kun mies sitä tarvii, toisinpäin se ei toimikaan sitten samalla tavalla...

No hyvä jos hän on itsekin tajunnut että ehkä hänessäkin on jotain vikaa. Tosin jos on myöhäistä niin sitten on myöhäistä, minä en ainakaan itse pystyisi enää tuntemaan samalla tavalla toista kohtaan kun luottamus ja omanarvontunto on jo mennyt hänen kohdallaan, kokeiltu on; ehkä toiset ovat erilaisia ja pystyvät vielä löytämään sen miehen sieltä kaiken alta johon alunperin rakastui.

HYvä tuokin että tiedostat omat ajatuksesi, vaikka päätöksen toteutus on todella vaikeaa! Kuitenkin, jos mies ei ole valmis muuttumaan ja ottamaan sinua huomioon niin ero on varmasti paras ratkaisu, sinulla ei ole mitään syytä elää elämääsi onnettomana ja alistettuna. Mutta tiedät varmasti itse tilanteen parhaiten, sitä kuvastaa mielestäni se että olet jo periaatepäätöksesi tehnyt.

Oletteko muuten puhuneet asiasta koskaan? Tietääkö hän mitä surua sinulle tuottaa?

 

[Tuula]

Tietää, mutta ei halua ymmärtää. Hän toistelee vain ettei hän muutu. Hän kokee nuo kaikki menot hauskoiksi ja tärkeiksi. Hän hoitelee siinä samalla omasta mielestään minut.Hän yhdistelee työtä ja esim. mökillä käyntejä. Mennään ensin hoitelemaan yksi työjuttu ja sitten ajetaan sieltä mökille yöpymään,saunomaan, juoksemaan, leikkaamaan ruoho jne. Hän on tehokkuuden huippu. Olenkin joskus meuhkannut, että kuule, en ole sinulla töissä. Hän osaa manipuloida toiset tekemään. Hän osaa olla säälittävä tarvittaessa myös. (korva kipeä, pää kipeä)Hän aikatauluttaa ja limittää ja vaatii. Tunnen hänet jo hyvin ja näen temppujen läpi. Se ärsyttää häntä. Hän haluaa olla "vallassa" ja "niskan päällä". Kauheinta mitä hän tietää on se ettei hän hallitse tilannetta.
Tänä aamuna puhuin hänelle ja näin silmistä että hän oli kuuntelevinaan mutta ajatteli jo ihan muuta. Sanoin siitä ettei hän ole koskaan läsnä vaan aina joko edellä seuraavassa asiassa tai miettimässä menneitä (työasioita).
Tällaisesta ihmisestä irrottautuminen on vaikeaa koska mukana on myös pelkoa. Kun irrottaudun on vaikea pitää puoliaan. Hän vie sielunkin sisältä ja riita tulee varmasti rahasta ym.
Helpointa olisi löytää itse uusi kumppani (mieluiten juristi) joka taistelisi puolestani.

 

[Tsemppiä!]

Jos miehellä ei ole mitään halua muuttua vaan pikemminkin vain ärsyyntyy kun näet hänen lävitseen, niin sitten tilanne tuskin koskaan muuttuu kannaltasi parempaan suuntaan.

Ihan varmastikin tulee iso riita kaikesta, rahasta ja lapsista. Hän kuulostaa aika dominoivalta, mutta onneksi oikeusistuimet ovat yleensä äidin puolella huoltajuuskiistoissa... Ja tuossa raha-asiassa varmasti on sitä mieltä että jos on tienannut enemmän liittonne aikana niin silloin kaikki kuuluu hänelle (vaikka kuinka olisit raatanut palkatta kotona lapsia hoitamassa). Sinun täytyy kuitenkin muistaa että vaikka toisaalta ei haluaisi periaatteesta antaa periksi ja antaa toisen viedä tuhkatkin pesästä, ei raha kuitenkaan ole se elämän tärkein asia (niin kauan kuin ei sentään jää ainakaan velkoja maksettavaksi, ainakaan enemmän kuin toisella). Sinun suhtautumisesi voi olla toinen, kerron vain miten itse suhtauduin eron tullessa. Pidin kyllä huolen että en jäänyt ihan puille paljaille, mutta en jaksanut alkaa tappelemaan joka sentistä ja pesukoneen omistuksesta tai muusta vastaavasta, vieköön kunhan pääsen eroon tyypistä...

Olet varmasti oikeassa siinä että tulee olemaan vaikeaa pitää puoliaan, kun kyseessä kuitenkin on selvästikin melkoinen manipuloija ja ehkä pieni tyranni... Ehkä auttaa kun eroasioissa riidellessänne yrität vakaasti pitää silmäsi siinä päämäärässä, eli asiasta puhumisessa, et provosoidu syyllistämisestä tai anna hänen muulla tavalla manipuloida keskustelua pois varsinaisesta aiheesta. Palaat vaan itsepintaisesti takaisin asiaan, perustelet kantasi rauhallisesti etkä ala kiistelemään asioissa jotka eivät oikeasti ole tärkeitä... Tiedän kyllä että tämä ei todellakaan ole helppoa, ja nämä nyt on vaan minun ajatuksiani ja ehdotuksiani joilla toivon voivani edesi hiukan kannustaa sinua ja antaa sinulle rohkeutta ottaa se suuri askel; on varmasti muitakin "oikeita" tapoja. Joka tapauksessa voimia sinulle, uskon vakaasti sinuun ja kykyysi pitää puoliasi! Sieluasi hän ei pysty viemään, haavoittamaan varmasti syvästi, mutta haavat arpeutuvat vaikka jälki jääkin.

 

[Meikämaija]

"En haluaisi millään erota mutta en tiedä millä tavoin jatkaakaan. Minun pitäisi taas tänään nöyrtyä, ottaa "syy" päälleni, sanoa olleeni tuhma tyttö ja luvata olevani kiltti ja antaa illalla hyvää seksiä, tehdä aloite siihen. Silloin taas mies tuo jotain kivaa mukanaan (esim. lupaus yhteisestä työmatkasta, työillanistujainen tuttujen työpariskuntien kanssa) tullessaan huomenna kotiin."

Minua tuo kohta järkytti. Nöyrrytkö tuohon?

Kirjoita tunteesi ja tuntemuksesi paperille, ihan kaikki. Silloin jäsentelet tilanteesi itsellesi, voit lukea ja täydentää sitä, kunnes olet saanut kaiken purettua. Postita kirjoitelma muuttamattomana miehelle töihin. Ehkä se herättää hänet ajattelemaan paremmin kuin jäkätykseksi luokittelamansa puheesi, jolta hän voi sulkea korvat.

Jäät sitten siihen tai eroat, anna hänelle tiedoksi ajatuksesi ja käsityksesi avioliitosta ja keskinäisestä suhteestanne.

 

[Tuula]

Olen nöyrtynyt kun on ollut pakko. Sovun takia, ei "lahjojen". Nöyrryin silloinkin kun hän oli lähdössä. Silloin oli ihan sama tilanne, mutta olin uhmakas ja uhkailin erollakin ja minulla oli syviä tunteitakin. Nyt en ole enää uhmakas, jotain on kuollut, mutta olen surullinen, yksinäinen ja pelokas. Nöyryytettykin.

 

[Tsemppiä!]

Yritä löytää uhmakkuutesi uudelleen, tarvitset sitä! Ymmärrän nöyryytetyn olosi, mutta muista, HÄN on sen sinulle aiheuttanut etkä sinä itse! Sopukaan ei ole minkä arvoista tahansa, kaikkein vähiten oman minuutesi. Ehkä silloin, kun hän uhkaili erolla, pelästyit koska et ollut vielä henkisesti valmis eroon. Nyt minusta kuulostaa että tilanne on toinen. Uhmakkaasti pää pystyyn vaan! Olet ansainnut oman elämän, jos hän ei sitä ymmärrä niin antaa mennä!