luopuisko vauvahaaveista vihdoin ja myisi kaikki tavarat pois

["Neith"]

olen säästänyt pojan vanhat vauvan vaatteet, pinnasängyn,turvakaukalon, lelut jne koska olen halunnut lisää lapsia ja koin sen järkeväksi
mutta nyt yrityksistä huolimatta se ei ole luomusti onnistunut, enkä ole saanut ajatuksia järjestykseen tutkimusten ja hoitojen suhteen

toisena päivänä olen sitä mieltä että haluan säästää nuo tavarat että kun meille tulee vauva.. ja toisina päivinä haluaisin nuo tavarat pois täältä kun ne vaan vahvistaa pettymystä siitä että sitä vauvaa ei vieläkään ole

 

["Neith"]

ja noissa tutkimuksissa ja hoidoissa mieltä askarruttaa niin moni asia

en ole ollenkaan varma että haluan tietää kummassa on vika, jos sitä ei voi millään korjata..

ja hoidoissa mietityttää se että en halua vierailla soluilla lasta tehdä, ja entä jos omat ei toimi..
joten en osaa päättää, kun lapsen haluaisin miehen kanssa mutta entä jos se ei onnistu kun toisessa on vika jota ei voi korjata, mitä se tekee suhteelle ja sille mitä itsestään ajattelee

 

[luulen]

Rehellisesti luulen, että sulla tärppäis jos lakkaisit stressaamasta. Luovu niistä tavaroista nyt toistaiseksi, niitä ehtii tässä elämässä kyllä hankkia.

Älkää käyttäkö ehkäisyä, mutta kehitä sinä muuta ajateltavaa, vaikka just joku harrastus tms.

 

["Neith"]

Rehellisesti luulen, että sulla tärppäis jos lakkaisit stressaamasta. Luovu niistä tavaroista nyt toistaiseksi, niitä ehtii tässä elämässä kyllä hankkia.

Älkää käyttäkö ehkäisyä, mutta kehitä sinä muuta ajateltavaa, vaikka just joku harrastus tms.

en mie stressaa siitä, siis ei ole veren maku suussa yrittämistä meillä... ilman ehkäisyä on menty tässä yli vuosi ja alunperin oli tiedossa että voi olla mahdotonta luomusti onnistua..
toi tavaroiden myyminen on vähän hankala juttu siinä mielessä että nuo on sellaisia mitkä on mun mielestä ihania ja mulla on suht tarkka maku noissa
eli jos nyt myyn nuo niin en varmasti saa uusia mieluisia jos nyt vaikka tärppäiskin joskus..
kamala jahkailija olen siis..

 

[4ewgdf]

Ettehän te mitään häviä, jos käytte hoidoissa. Olettaen, että tuo teidän esikoinen on yhteinen, niin ei teillä kummallakaan nyt varmaan ihan mahdotonta ole saada vielä lapsia. Jos nyt kävisikin niin, että vaan luovutetuilla soluilla onnistuisi, niin eihän siihen ole pakko ryhtyä, vaan sitten jätät homman sikseen, jos siltä tuntuu. Minäkin kyllä suosittelen, että luovut niistä vanhoista kamoista. Jos onnekkaasti kävisikin ja "joutuisitte" ostamaan uudet, niin ei se nyt varmaan maailman loppu olisi.

 

["eeee"]

Mäkin luulen, että paras olis myydä ne eteenpäin ja hankkia jotainmuuta ajateltavaa välillä. Sovitte, että mietitte vauva-juttuja uudelleen vasta vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä. Jätätte kuitenkin ehkäisemättä tuona aikana. Voisitte vaikka syventää suhdetta, matkustaa jonnekin, rentoutua.

 

[niin ja]

Mieluumin myytte pois jos aiheuttaa mielipahaa katsella niitä. Varmasti se on sitten niin siisti juttu jos vauva tuleekin, ettei ensimmäisenä harmita myydyt kamat.

 

[auppi]

Anna/myy ne jolleki tutulle tai tutun tutulle. Tai myy vaan rohkeasti pois jos vaikka sitten tärppäis...
Ja rohkeasti vaan tutkimuksiin. Oon ite käyny 5 kertaa luovuttamassa munasoluja ja sillon sanottiin et jos tehdään dna testi, sen mukaan lapsen kantanut on lapsen biologinen äiti... Ite ajattelen sitä vähän kuin verenluovutustakin... Vaikka hyvähän mun on puhuu ku en oo sun tilalla. Tsemppii mihin sitten päädyttekään.

 

["emmi"]

No onhan teillä poika,joten onhan uusi raskaus ihan mahdollista.Luovu vauvatavaroista,saahan niitä uusia!Ja tosiaan ehkäisy pois ja ajatukset muualle..

 

[hoya bella]

JOillakinhan se auttaa, kun heittää kaikki vauvatavarat reilusti pois ja lakkaa ajattelemasta koko vauvaa. Varsinkin jos niiden olemassa olo aiheuttaa negatiivisia tunteita. Saahan niitä uusia tavaroita jos vauva päättääkin tulla.

 

["vieras"]

Muoti ja mallit muuttuu, ihan turhaa niitä on säilyttää vuotta kahta kauempaa, ne on out jo 3-4 vuoden päästä ostohetkestä.

 

["Neith"]

mulla on entuudestaan poika, mutta on mahdollista että heti synnytyksen jälkeen tehdyt 2 kaavintaa ja kohtutulehdus on aiheuttanut jotain vaurioita... (en siis raskautunut uudelleen ex miehenikään kanssa vaikka poika sai alkunsa 2 yritykierrosta)
miehellä on ollut syöpä joka suurella todennäköisyydellä on aiheuttanut vaurioita..

noissa tutkimuksissa siis mua mietityttää se että kun saadaan tieto missä vika on, niin jos se onkin vika joka esim estää mua raskautumasta niin miten se vaikuttaa itsetuntoon, siihen miten mä ajattelen aitsestäni, pelkoa siitä että jos mies haluaakin kovasti lapsen niin pistääkö mut vaihtoon jne. ja taasen jos miehessä on vika niin nämä samat jutut sillä..
eihyän se sitten jos vika on korjattavissa helposti ja omilla soluilla lapsensaanti onnistuu niin sehän olisi hyvä juttu, mutta jotta sen saisi selville pitäisi silloin varautua noihin huonompiinkin uutisiin, ja niistä en ole ollenkaan varma että haluan tietää

hoidot taasen, mie haluan lapsen omilla soluilla, eli luovutetut ei käy (näin olen aina ajatellut ja vieläkin se on näin) joten jos vika onkin sellainen että jomman kumman solut ei käy niin taas ollaan siinä tilanteessa että mitä se tekee sitten meille..

ja tiedän että typerää pohditaa tämä on mutta en vain osaa päättää.. sen lisäksi olen ollut aina sitä mieltä että yli 30v en lapsia tee, ja edelleen olen sitä mieltä.. ja aika taitaa loppua kesken jos en saa päätöstä tehtyä tässä

jotenkin tuntuu helpommalta vaihtarilta vaan lakata haaveksimasta vauvasta, luopua kaikista tavaroista jne ja tyytyä siihen että mulla on jo yksi lapsi.
mutta kun se ei ole kuitenkaan se mitä haluan..

 

["Neith"]

[QUOTE="vieras";22059402]Muoti ja mallit muuttuu, ihan turhaa niitä on säilyttää vuotta kahta kauempaa, ne on out jo 3-4 vuoden päästä ostohetkestä.[/QUOTE]

kas kun mulla se ei mene niin... eli mä en osta tavaroita sen mukaan mikä on muodissa tai yleisesti söpönö/kauniina jne pidettyä.. vaan niitä jotka on mun makuun, ja mun maku poikkeaa suuresti siitä mikä yleensä on
mustia vauvanvaatteita on vaikea löytää.. samaten kuin sammalen vihreää ja ruskeaa (yksivärisenä)
ja vaunuista ajattelen niin että myydessä en mitään enää nosita saa (ovat v 2004 mallia) ja uudet vastaavat maksavat sitten jo 800€ jos edes löytyy mieleisiä..

 

[xx]

Elämä muuttuu monimutkaiseksi, jos asettaa kovin tarkkoja ehtoja. Jos lapset pitää saada ennen kolmekymppisiä, ja vain omilla soluilla aikaansaadut kelpaavat, eikä halua edes tietää kummassa puolisossa on lapsettomuuden syy, saattaa olla paras ratkaisu lakata haaveilemasta lapsesta, myydä tavarat ja antaa ihmeen tapahtua jos se on tapahtuakseen.

Ai niin mutta sitten ne uudet tavarat eivät olekaan juuri sellaisia kuin niiden piti olla... Voi kun elämä on epätäydellistä.

 

["Neith"]

Elämä muuttuu monimutkaiseksi, jos asettaa kovin tarkkoja ehtoja. Jos lapset pitää saada ennen kolmekymppisiä, ja vain omilla soluilla aikaansaadut kelpaavat, eikä halua edes tietää kummassa puolisossa on lapsettomuuden syy, saattaa olla paras ratkaisu lakata haaveilemasta lapsesta, myydä tavarat ja antaa ihmeen tapahtua jos se on tapahtuakseen.

Ai niin mutta sitten ne uudet tavarat eivät olekaan juuri sellaisia kuin niiden piti olla... Voi kun elämä on epätäydellistä.

näinhän se muuttuu, mutta se nyt vain on niin että vierailal soluilla aikaansaatu lapsi ei tunnu edes ajatuksentasolla vaihtoehdolta, ja toi että ei halua tietää kummassa se vika on, sen mie tuolla jo ylempänä selvitin.. eli eihän se tieto haittaa jos sen vian voi korjata, mutta jos ei voi niin se epäilys siitä että mitä itse ajattelee, mitä toinen ajattelee ja miten se suhteeseen vaikuttaa saa mut nyt ajattelemaan asiaa niin etten halua tietää.. (siis jos vikaa ei voi korjata)
ja kun ilman tutkimuksia sitä ei saa tietää ja jos menee tutkimuksiin niin on otettava vastaan se tieto myös silloin kun vika on korjaamaton.. tämä on se dilemma mun päässä..

ja toi ikä on sellanen "raja" mikä mulla on aina ollut.. ja se on edelleen mun ajatuksissa niin

 

[piikaoo]

En tarkoita olla hyökkäävä, mutta pitää heti kuitenkin kysyä. Kuulostatte omistautuneilta asialle. Voisitteko harkita adoptiota, siis onko sellainen ajatus ollenkaan mahdollinen elämässänne?

 

[gkug]

En tarkoita olla hyökkäävä, mutta pitää heti kuitenkin kysyä. Kuulostatte omistautuneilta asialle. Voisitteko harkita adoptiota, siis onko sellainen ajatus ollenkaan mahdollinen elämässänne?

Mitä selität, tuskin käy adoptio jos ei edes tuo käy:

'hoidot taasen, mie haluan lapsen omilla soluilla, eli luovutetut ei käy'

 

["Neith"]

En tarkoita olla hyökkäävä, mutta pitää heti kuitenkin kysyä. Kuulostatte omistautuneilta asialle. Voisitteko harkita adoptiota, siis onko sellainen ajatus ollenkaan mahdollinen elämässänne?

adoptio on tietysti vaihtoehto, mutta kumpikaan ei ole varma että halutaan käydä läpi se prosessi, lisäksi siinä on se raha kysymys. (enkä kyllä tiedä ollaanko me sitten niiden kriteerien mukaisia mitä adoptiovanhemmilta vaaditaan)

 

[MIRKAMÖRKÖ]

sain käsityksen että teillä 1v yritystä takana...se on aika vähän.lakkaa ajattelemasta asiaa kokonaan.jos joskus tärppää ni sit tärppää tai sit ei.ota etäisyyttä tähän pulmatilanteeseen.
mulla kesti esikon kanssa 5v ennen tärppiä ja kuopuksessa 2v,enkä ees pohtinu sen enempää miksei heti tärppää.ei tullu ees mieleen etteikö vois olla vuosiakin välissä tärpeissä ja kumminkin olla ihan normaalia,ilman hoidon tarpeita.

 

["Neith"]

Mitä selität, tuskin käy adoptio jos ei edes tuo käy:

'hoidot taasen, mie haluan lapsen omilla soluilla, eli luovutetut ei käy'

ne on hitusen eri asioita... ainakin mun mielessä (joka taasen ei ole ehkä maailman loogisin paikka kaikissa asioissa)

 

["Neith"]

sain käsityksen että teillä 1v yritystä takana...se on aika vähän.lakkaa ajattelemasta asiaa kokonaan.jos joskus tärppää ni sit tärppää tai sit ei.ota etäisyyttä tähän pulmatilanteeseen.
mulla kesti esikon kanssa 5v ennen tärppiä ja kuopuksessa 2v,enkä ees pohtinu sen enempää miksei heti tärppää.ei tullu ees mieleen etteikö vois olla vuosiakin välissä tärpeissä ja kumminkin olla ihan normaalia,ilman hoidon tarpeita.

meillä on taustalla noita mahdollisia vian aiheuttajia, joten siitä syystä uskon ettei ole realistsita enää odottaa raskauden alkavan luomusti
mie en ole maailman kärsivällisin ihminen, enkä kyllä mitenkään erityisen optimistinen ihminen.. en siis jaksa uskoa että luomuna onnistuu enkä pysty pitämään toivoa yllä vuosi tolkulla.

 

[kokemus]

Mulla kävi silleen että luovuin melkein kaikista tytön vauvanvaatteista kun ajattelin etten mä enää sitä tyttöä tule saamaan enkä edes kolmatta. Vähän kuin taikauskoisesti olisi ajatellut että en ainakaan varmasti saa jos niitä säilyttelen. Niin se sitten vain kolmas tuli ja salaa toivomani tyttö ja vaatteille kyllä olisi ollut käyttöä. Mutta hyvä näin Ei kannata heittää toivoa.

 

[kkoip]

[QUOTE="Neith";22059611]enkä pysty pitämään toivoa yllä vuosi tolkulla.[/QUOTE]

Mua pelottaa sun tilanteessa, että tahalleen aiheutat itsellesi hallaa. Vaikutat kuitenkin siltä, että lapsi/lapset on sulle tärkeä (tärkein?) asia elämässä.
Jos teet noin jyrkkiä päätöksiä, että lasten on tultava just nyt tai ei ollenkaan, niin saatat lopulta vain katkeroitua enemmän.

Älä keksi tekosyitä tavaran säilömiselle, vaan myy toistaiseksi ahdistava krääsä pois. Voin taata, että kun joskus vielä tärppää, niin ei siinä tavarat ole ekana mielessä.

 

["vieras"]

Minä möin isommat tavarat kuten kaukalon, vaunut ja kahdet rattaat heti pois lapsen kasvettua. Vaatteet ja pikkutavaran olen pakannut talteen, kun olen tavallaan hiljaa tehnyt surutyötä vauvahaaveiden suhteen. Ehkä on aika muiden asioiden ja muistot voi pakata pois Todennäköisesti meidän perheeseen ei tule lisää lapsia. Ikää on sen verran ja vähän muitakin raskauden todennäköisyyttä alentavia seikkoja.

 

[Kamomilla-81]

Rehellisesti luulen, että sulla tärppäis jos lakkaisit stressaamasta. Luovu niistä tavaroista nyt toistaiseksi, niitä ehtii tässä elämässä kyllä hankkia.

Toimisko se noin?
Mä luovun ensiviikolla meidän esikoisen vaunuista.
Raskaustestin olen jo hankkinut kaappiin toivioajatuksissani monta kuukautta sitten. Toista lasta on yritetty vuosi, hoitokontakti on.