Jos sitä kipinää ei ole alussa, niin silloin siitä ei muodostu parisuhde, vaan ystävyyssuhde, jossa seksi on pakollinen paha. Sitä harrastetaan siksi, että niin kuuluu tehdä, ei siksi, että sitä haluaa. Sellainen on surullista.
Vaikka se seksin harrastamisen määrä vähenisikin useilla pariskunnilla yhteisten vuosien karttuessa, se ei tarkoita sitä, ettäkö laatu kärsisi. Se on todennäköisesti yhtä mahtavaa ellei mahtavampaa kuin alussa.
Kun se seksin määrä alkaa vähetä vanhetessa, se ei varmaan tarkoita sitä, että pariskunnan pitää erota. En vain ymmärrä, miksi ihmisten pitäisi elää nuorena kuin eläkeläiset tai olla tyytyväisiä samanmoiseen määrään seksiä kuin mitä yleensä eläkeikäisenä enää jaksetaan harrastaa. Ja vaikka sitä seksiä olisi vähemmän kuin ennen, se ei tarkoita sitä, että se olisi vähemmän tärkeää.
No minä kyllä juoksin intohimon perässä ja juoksen sen saman intohimon perässä nyt toistakymmenettä vuotta... en koe, että lapseni olisivat kärsineet siitä, tai että lentelisin puskasta toiseen, kun kundi on edelleen se sama. En olisi koskaan pariutunut kenenkään kanssa ilman intohimoa. Minulle parisuhde ei ole bisnessuhde.
Seksin kuuluukin olla tärkeä osa parisuhdetta, muuten se on ystävyyssuhde. Ihmisillä on tarve olla haluttuja, ei siinä ole mitään pahaa. Ja jos joku tulee onnelliseksi vain saamalla parikymppistä, niin keitä me ollaan heitä tuomitsemaan.
En nyt halua olla ikävä, koska mun mielestä olet ihan mahtava tyyppi, mutta jotenkin mulla on sellanen kutina, että sulla on tarve syyllistää muita siitä mitä niillä on ja mikä jäi omasta suhteestasi uupumaan. Ikäänkuin yrittäisit haukkumalla muita tehdä omasta suhteestasi merkittävämmän ja paremman ja todistaa/uskotella itsellesi jotakin.
Okei, sinä muodostit parisuhteen eri syistä kuin minä. Sinä päätit hyväksyä sen vaikkei suhde ollutkaan intohimoinen. Sekin on ihan ok. Mutta ei sun tarvi muita heittää ojanpohjaan siksi, että nille seksi on tärkeää. Minun intohimoni ei kohdistu kaikkiin miehiin, vaan tasan yhteen mieheen. Edelleen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen vaikkei seksiä ehkä enää ole viidesti päivässä kuten ensimmäisen vuoden aikana.
Edelleenkään minä en voi olla täysin varma, että minä tulen olemaan mieheni rinnalla hamaan tappiin asti. Enkä ole varma, ettäkö hän olisi minun rinnallani. Toivon kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja niin tapahtuu. Jos ei mene, niin minkäs minä sille voin. Hänen pitää olla rehellinen itselleen ja minun itselleni. Ei se suhde tulisi olemaan ihanteellinen, jos kumpikin kärvistelisi siinä hampaat irvessä hamaan tappiin asti, kun kerran niiin sovittiin aikapäiviä sitten.
