Luotanko mieheen vai vaistoihin?

[Monesti pettynyt]

Edellinen suhde päättyi ja luottamus rikkoontui todella ikävällä tavalla. Menetin uskoni miehiin ja ajattelin kylmästi, että naiset ovat miehille vain se reikä (mitä kauniimpi, sen parempi), tunteilla tms. ei niin väliä.

Nyt olen uudessa suhteessa, ja jo alussa minulle oli vaikeaa luottaa. Asuimme eri paikkakunnilla, luottamus oli tosi kovilla ja kuvittelin aina että uusi mies käy pettämässä. Hän ilmiselvästi rakastui minuun, mutta pidättelin itseäni. Tykästyin häneen, mutta en antanut itseni rakastua koska en luottanut häneen enkä omiin vaistoihini. Muutimme yhteen, ja olemme olleet yhdessä jo 3 vuotta. Olen saanut miehen pari kertaa kiinni valheesta. Ensin hän suojeli kavereitaan, jotka olivat käyneet pettämässä vaimoaan. Hän kertoi minulle vain osan tarinasta, mutta ei sitä kohtaa, että kaverit todella näin tekivät. Lopulta hän tunnusti minulle, kun sanoin että tarina oli liian outo ja herätti minussa epäluottamusta.

Toinen tapaus on vielä auki. Mieheni laittoi viestin että on kaverinsa luona ja että he istuvat iltaa yhdessä. Hän ei tajunnut, että laittaessaan viestin pystyin paikantamaan mistä viesti oli lähetetty. Se ei ollut kaverin luota vaan kaupungin keskustasta. En ymmärrä miksi hän valehteli asiasta, koska minulle molemmat olisivat olleet ihan ok.

Olen alkanut miettimään, miten mieheni mahtaa käyttäytyä naisten seurassa kun en ole itse paikalla. Hän on ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Olen kuullut että baarissa naiset tulevat iskemään häntä aika usein. En ole varsinaisesti saanut huolestuttavia merkkejä mistään, mutta olen yhä varpaillani. Mieheni tietää etten luota häneen, ja sanoi että häntä se satuttaa syvästi. Toisaalta, vaistoni sanoo että jokin ei ole oikein.

Miksi pienistä asioita sitten on pitänyt valehdella? Suhteemme alussa hän kertoi 3 eri versiota siitä, miksi hänen edellinen suhteensa meni poikki. Hämmennyin enkä tiennyt mitä uskoa. Huolestuttaa myös hänen lojaalius kavereitaan kohtaan ja hänen kavereidensa taipumus katsella naisia kadulla sekä osa käy pettämässä puolisojaan. Lähimmät kaverinsa eivät ole suhteessa tai ovat suhteessa eivätkä kerro vaimoilleen kaikkea. Miten minä asioista olen kuullut, joskus sivusta ja joskus riidan yhteydessä mies saattaa huutaa totuuden kun vaadin vastauksia.

Olenko kamala ihminen? Miten voin oppia luottamaan? Jos mieheni ei olisi jäänyt pikkuvalheista kiinni, olisi helpompaa luottaa. Onko pikkuvalheet merkki jostain suuremmasta vai onko niitä kerrottu monessakin parisuhteessa?
Haluan varmuuden miehestä, ennenkuin alan perheen perustamiseen. Miten näistä traumoista pääsee yli, miten voin saada "varmuuden" ettei minua taas kuseteta? Aina kun mieheni on kaveriensa kanssa, tulen hysteeriseksi. Pelkään että he ajavat hänet väärille tavoille ja kannustavat tekemään selän takana jotakin mikä murskaisi meidän suhteemme.

 

[15 vuotta yhdessä]

Tarkistelet missä mies liikkuu (paikantamalla), olet epävarma pysyykö mies housuissaan kun sopiva tilaisuus tulee, tutkitko taskut, lompakon, luetko kännykästä viestit ja soitetut puhelut, tsekkaatko tietokoneen, tutkitko likapyykin (huulipunaa, spermaa...), kysytkö kuka soitti/viestitti tai kenelle soitit/laitoit viestiä, missä olit tai olet menossa, tarkistatko kellosta aikaa kun mies siirtyy paikasta A paikkaan B, tarkistatko tilitapahtumat.... Huomaatko luetteloa voi jatkaa loputtomiin. Mustasukkaisuus ja sairas omistamisenhalu ruokkii itse itseään ja ainut joka siitä kärsii olet sinä itse.
Sinun on tehtävä itsellesi pari asiaa selväksi 1) toista ei voi omistaa ja 2) anna toisen ihmisen itse itsenäisesti kantaa vastuu tekemisistään ja menemisistään. Näillä kahdella ohjeella parisuhde onnistuu koska mitä löysemmät ohjat annat toiselle ihmiselle sen tiukemmin sidot miehen itseesi. Voit kylmän rauhallisesti sanoa miehelle että hän itse vastaa teoistaan ja jos jotain epäselvää miehen asioissa tulee kerrankin tietoosi niin suhde päättyy siihen. Asiasta et luista eli jos luottamus menee, joka on ainutkertainen, niin peli loppuu siihen.

 

[Biologinen kello]

Haluan varmuuden miehestä, ennenkuin alan perheen perustamiseen.

Kumpi mahtaa olla tärkeämpää, mies ja parisuhde vai se, että hän antaisi sinulle kaipaamasi perheen? Tai että joku antaisi? Jos ei tuo, niin vieläkö ehdit etsiä luotettavamman miehen? Vaan voisitko luottaa siihenkään?

 

[näin minulla..]

tilanteeni oli aivan sama. Edellisessä suhteessa minua petettiin ja mies lähti lopulta toisen matkaan, ja se romautti kyllä nätin likan itsetunnon totaalisesti.

Sitten tapasin miehen, sosiaalisen, komean, joka sanoi ihastuneensa minuun jo sillä hetkellä kun näki minut. Tapailimme, etsin koko ajan merkkejä epärehellisyydestä. Mies puolestaan liputti koko ajan rehellisyyden ja luotettavuuden puolesta, loukkaantuikin kun sanoin että epäilen häntä.
Hänelläkin kun on varsin villi kaveriporukka, ja miesporukalla käyvät paljon baareissa, toilailevatkin, mutta eivät sanomansa mukaan kuitenkaan petä naisiaan tai loukkaa vastaavalla tavalla. Pitävät siis keskenään hauskaa.

Noh, voit uskoa että epäilin. Stalkkasin hänen facebook-sivuaan, epäilin kaikkia kaverinaisia, se oli ihan sekopäistä. Mutta sitten jossain välissä vaan ymmärsin että vitsiläinen, tuolla miehellä on OIKEASTI selkäranka ja häneen voi luottaa.
Meidän juttu eteni älytöntä vauhtia seurusteluksi ja sitten kihloiksi. Tässä matkalla on oppinut toisesta ja itsestään mahottoman paljon
Osaa antaa tilaa hänelle mennä niinkuin tykkää, koska hän ei minua tahdo satuttaa. Ja samalla nautiskelen itse omista rauhallisista illoista jos jätkät lähtee viihteelle, se on heille tärkeää. Naispuoliset ystävät on yhtä ok kuin myös minun miespuoliset ystäväni ovat hänelle.

Tämä on ollut kertaalleen pilven reunalta rysähtäneelle hullun vaikeaa, vielä kun miehellä olisi takuulla vientiä muutenkin Mutta on aika hieno tunne oppia luottamaan kuitenkin, olla myös miehen matkassa illanvietoissa, tuntea hänen kavereitaan kenen kanssa välillä mellastaa yössä (ovat oikeasti hyviä tyyppejä) ja huomata miten hyvällä mielellä mies napsahtaa kainalooni vaikkapa baarireissun jälkeen. Varmuutta asioista ei voi ikinä saada, sikäli onhan tämä hyppy tyhjän päälle... mutta kuten joku sanoikin, jos asiat on tehty selväksi ettei hölmöilyä ja pettämistä suhteessa katsella, asioiden pitäisi olla sillä selvät. Jos sinulla ei ole niitä varmoja merkkejä miehen epärehellisyydestä, niin älä suotta epäile, sekoitat pääsi.
Jutelkaa aina asiat selviksi!

 

[aikuinen nainen]

Luotan vaistoihini enemmän kuin mieheen. Tähän asti on toiminut.

 

[hyyty]

Luotan vaistoihini enemmän kuin mieheen. Tähän asti on toiminut.

Valehtelijoita osuu kohdalle jokaisella. Ero on siinä, että yksi osaa viheltää pelin poikki ensimmäisestä valheesta. Selitykset sikseen, rehellisyys herättää toisessa luottamusta, epärehellisyys taas epävarmuutta ja ristiriitaisuutta.

 

[Yks mies vaan]

Hei te itsestänne epävarmat naiset "miehiin pettyneet" jne:

Pysykää itseksenne kunnes voitte lähteä uuteen suhteeseen ilman että kannatte menneisyyden taakan sen uuden miehen niskaan.

Ei ole mitenkään kiva että nainen jo lähtökohtaisesti ei luota koska olen mies. Ei ole mitenkään kiva jos nainen jo lähtökohtaisesti haluaa perheen ja minut siihen perheen tekijäksi. Ei ole mitenkään kiva olla verrokkina niille edellisille "kusipäille" jotka ei täyttäneet naisen toiveita ja vaatimuksia. Ei me miehet sellasia tarvita.

Sitten kun mies puhaltaa pelin poikki kun nainen alkaa tenttaamaan kenen kassa olin ulkona, kuka soitti, kenelle lähetin tekstarin, olinko ylitöissä vai jossain muualla, tai suuttuvat kun en miehenä kysele heiltä vastaavia (koska luottamus toimii näin päin), niin sitten ei pidä haukkua miehiä taaskaan.

 

[Luottamus kunniaan.]

Hei te itsestänne epävarmat naiset "miehiin pettyneet" jne:

Pysykää itseksenne kunnes voitte lähteä uuteen suhteeseen ilman että kannatte menneisyyden taakan sen uuden miehen niskaan.

Ei ole mitenkään kiva että nainen jo lähtökohtaisesti ei luota koska olen mies. Ei ole mitenkään kiva jos nainen jo lähtökohtaisesti haluaa perheen ja minut siihen perheen tekijäksi. Ei ole mitenkään kiva olla verrokkina niille edellisille "kusipäille" jotka ei täyttäneet naisen toiveita ja vaatimuksia. Ei me miehet sellasia tarvita.

Sitten kun mies puhaltaa pelin poikki kun nainen alkaa tenttaamaan kenen kassa olin ulkona, kuka soitti, kenelle lähetin tekstarin, olinko ylitöissä vai jossain muualla, tai suuttuvat kun en miehenä kysele heiltä vastaavia (koska luottamus toimii näin päin), niin sitten ei pidä haukkua miehiä taaskaan.

Taidatkos tuota paremmin sanoa. Vaikka ihminen on historiansa summa, en minä ainakaan ole valmis todistelemaan erilaisuuttani toisten tekemien virheiden vuoksi. Minusta luottamuksen pitää olla suhteen peruslähtökohta. Ei niin, että se ensin pitäisi ansaita.

 

[didaa]

Millä lailla tekstarin lähetyspaikan pystyy selvittämään? Tuolla aikaisemmassa viestissä aloittaja sanoi tehneensä niin. Kiinnostaisi tämä tieto!

 

[Ihmettelen]

Millä lailla tekstarin lähetyspaikan pystyy selvittämään? Tuolla aikaisemmassa viestissä aloittaja sanoi tehneensä niin. Kiinnostaisi tämä tieto!

Samaapa minä tässä ihmettelen. Samalla sitäkin, miksi tuo tieto pitäisi saada?
Sen ymmärrän, jos asia täytyy selvittää esim. väärinkäytön tai rikoksen yhteydessä, mutta että seurustelumkumppanin askelten seuraamiseksi!!

Ap, olet suurennellut kaverisi salailuja jättikokoon. Ei ihme, että hän ei uskalla aina kertoa sinulle kaikkea avoimesti, koska tietää sinun epäluuloisuutesi. Ei kaverien tekemisiä ja tekemättä jättämisiä normaalistikaan kerrota, se olisi kaverin pettämistä. Sanot sellaista valehtelemiseksi, mutta se oli vain sitä, että kumppanisi ei halua juoruta ja puuttua kaveriensa asioihin. Ei hänellä ole valvollisuutta kertoa sinulle toisten asioista.

Kannattaisi hakeutua johonkin, jossa voit käsitellä näitä itsetunto-ongelmia, jotta pääset tasapainoon ja luotat itseesi niin paljon, että pystyt luottamaan toiseenkin. Siitä on sinulle todellista apua, ei toisen kyttäämisestä, joka vain pahentaa asioita.

 

[Astrid, Fru]

Kyllä parisuhteessa täytyy olla luottamusta. Munkin mies tulee usein kotiin huulipunaa kauluksessa mutta minä luotan häneen. Parisuhteemme kärsisi todella paljon jos alkaisin epäillä miestäni jostain vieraissa käymisestä. Mutta onneksi meillä onkin tosi hyvä parisuhde jossa ei kytätä toisen menemisiä.

 

[vierailija]

Kyllä parisuhteessa täytyy olla luottamusta. Munkin mies tulee usein kotiin huulipunaa kauluksessa mutta minä luotan häneen. Parisuhteemme kärsisi todella paljon jos alkaisin epäillä miestäni jostain vieraissa käymisestä. Mutta onneksi meillä onkin tosi hyvä parisuhde jossa ei kytätä toisen menemisiä.

AP:n pitää miettiä mikä on kamalinta mitä voi tapahtua jos hänen ajatuksensa käyvät toteen?
Lisäksi millainen seurustelukumppani olet? Mitä jos seurustelisit samanlaisen tyypin kanssa joka itse olet? APn luottamus on petetty ja nyt se kannetaan uuteen suhteeseen, tuskinpa ilman terapiaa tai huolellista itsetutkiskelua selviydyt nykyisestäkään - onnea elämään

 

[Tari-ta]

Kyselit, miten voit saada varmuuden. Vastaus on: et mitenkään. Koska täyttä varmuutta ei ole olemassa. Mies voi olla tällä hetkellä luotettava ja uskollinen, mutta vaikkapa 20 vuoden kuluttua pettää sinua. Tai sitten ei petä ikinä, mutta et voi olla varma siitä.

Lähtökohdaksi pitääkin ottaa se, että toiseen luotetaan. Niinsanotusti "kunnes toisin todistetaan."

Asioiota penkomalla ja miettimällä sekoittaa vain oman päänsä. Toki tuossa ketomuksessasi oli seikkoja, jotka voivat mietityttää. Muista kuitenkin, että kaikki miehet ovat yleensä lojaaleja toisilleen, eivät juoruile kavereidensa vieraissakäynneistä kenellekään eivätkä yleensä tykkää puhua sellaisista asioista varsinkaan oman naisensa kanssa. Se on epämiellyttävä aihe siksi, että naiset helposti suhtautuvat sellaiseen hirveän tuomitsevasti ja kääntelevät ja vääntelevät sitä mielessään vaikka mihin suuntaan ja siinä saa äkkiä osansa se oma mieskin, joutuu epäilyttävään valoon, jos ei osaa olla riittävästi naisen kanssa samaa mieltä ja osoita samaa tuomitsevuutta.

En tiedä minäkään, miten pystyit paikantamaan miehesi viestin tulleen muualta, kuin missä väitti olevansa, mutta en tuota nyt kauhean pahana asiana pitäisi. Sille voi olla ihan luonteva selityskin. Tai sitten mies ei vain halunnut kertoa sinulle, missä oli. Ei vain halunnut, ja sillä siisti. Ehkä hän oli jossain sinänsä ihan viattomassa paikassa, mutta kuitenkin sellaisessa, minkä tiesi sinulla herättävän epäluuloisuutta.

Toisaalta, ihan pieni epäilyksen siemen heräsi minulla juuri tuosta miehesi kertomasta, että häntä satuttaa syvästi, kun et luota häneen. Se on nimittäin yksi miesten ihan yleisistä väittämistä, jolla saadaan nainen tuntemaan itsensä hirviöksi ja samalla suojellaan omaa selustaansa, joka ei ehkä ihan vilpitön olekaan. Erinomainen keino saada toiselle huono omatunto ja suu tukituksi. Ethän toki halua miestäsi loukata, ethän....?

Mutta kuitenkin, ei tämä minusta huonolta näytä sen perusteella, mitä kirjoitit. Muustahan ei voi kukaan täällä mitään tietää. Ja kun toisesta ihmisestä ei ikinä voi olla täysin varma, nin miksi sitten kiusata itseään asioilla, jotka ei ole vielä edes tapahtuneet ja joista ei tiedä, tapahtuvatko koskaan?

Miltä noin yleensä muuten näyttää, siis onko tämä mies ketkumaista valehtelijatyyppiä vai onko hän rehellinen ja suoraselkäinen ihminen? Kai sinä kolmessa vuodessa jo jotain hänestä olet oppinut tunnistamaan.

En muuten usko, että ne kaverit häntä erityisesti houkuttelisivat mihinkään vilppiin sinua kohtaan. Miksi he niin tekisivät, mitä ihmeen hyötyä ja iloa siitä heille olisi?

 

[pk]

Minä omien kokemusteni mukaan kallistun sille kannalle, että jos oma vaisto sanoo miehestä muuta kuin mitä tämä itse antaa ymmärtää, silloin kannattaa luottaa vaistoonsa. Vaikkka kuinka yrittäisi itselleen järkisyihin vedoten uskotella jotakin muuta.

Kuten Tari-ta edellisessä viestissä totesi, niin esimerkiksi se, että mies kertoo kuinka häntä epäilyksesi satuttaa, laittaa hälytyskellot soimaan. Itse olin melko samanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten. Aiemmissa suhteissani olin luottanut eikä ainakaan koskaan tullut ilmi, että minua olisi petetty, mutta sitten tapasin eroni jälkeen miehen, joka alusta asti korosti omaa luotettavuuttaan ja sitä, etteivät kaikki miehet petä. Joskus mainitsin miehelle eräästäkin kaveristaan, jonka tiesin 100 % pettävän vaimoaan ja mies tietysti suuttui, että "naiset ovat naurettavia pikkuasioihin takertujia" ja puolusti kaveriaan.

Miesystäväni esitti niin kunnollista miestä, mutta silti hälytyskellot soivat päässäni. Mitään konkreettista pettämisen paljastavaa ei tapahtunut, mutta silti en pystynyt luottamaan, vaikka kuinka yritin puhua itselleni järkeä. Miehen mukaan hänen avioliittonsa (vaimo kuoli syöpään) oli ollut erittäin onnellinen ja heti tavatessaan olivat tienneet kuuluvansa yhteen ja olivat nopeasti menneet naimisiin.

Suhteemme edettyä mies aina toisinaan mainitsi jonkin pikku asian avioliitostaan ja näin sain pala palalta rakennettua hieman erilaisen kuvan siitä kuin mitä mies oli kertonut. Esim. kerran sanoi, että hän piti aina huolta siitä, ettei koskaan tuonut vieraita naisia heidän yhteiseen asuntoonsa. Toisen kerran mainitsi naisesta, joka hotellihuoneessa odotti häntä alasti ruokatunnilla. Ajankohdasta pystyin heti päättelemään, että mies oli silloin ollut naimisissa pari kuukautta. Vastaavia pikku paljastuksia tuli muitakin.

Miehet eivät ilmeisesti tajua, että tuollaisista pikku jutuista normaalijärjellä varustetut naiset pystyvät aika nopeasti rakentamaan kokonaisuuden, joka ainakin omalla kohdallani oli ihan muuta kuin mitä mies oli antanut ymmärtää.

Lopulta kun näitä palasia olin tarpeeksi liimaillut yhteen, kysyin suoraan asiasta. Mies ei valehdellut, vaan myönsi, että oli jatkanut poikamieselämäänsä naimisiinmenon jälkeen ihan kuin ennenkin, mutta eihän sillä ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. Hän rakasti kuulemma vaimoaan, vaikka naiskentelikin muita koko ajan. Niin ja asiaan tietysti kuului, että minä olin mielenvikainen ja sairaalloisen mustasukkainen.

Vähän aikaa jatkoimme vielä suhdettamme, mutta parin kuukauden päästä tuosta edellisestä paljastuksesta entinen miesystäväni sattui soittamaan yllättäin minulle ja kerroin miehelle puhelusta. Tämä suuttui niin hirveästi, että se riita johti lopulliseen eroomme, koska minä en ollutkaan luotettava D

Nyt olen uudessa suhteessa ja luotan nykyiseen mieheeni täysin.

 

[AP:..]

En tiedä minäkään, miten pystyit paikantamaan miehesi viestin tulleen muualta, kuin missä väitti olevansa, mutta en tuota nyt kauhean pahana asiana pitäisi.

Miltä noin yleensä muuten näyttää, siis onko tämä mies ketkumaista valehtelijatyyppiä vai onko hän rehellinen ja suoraselkäinen ihminen? Kai sinä kolmessa vuodessa jo jotain hänestä olet oppinut tunnistamaan.

Moni on kysellyt miten onnistuin paikantamaan mieheni viestin. Ei siinä mitään erityistä taitoa tarvita, meillä molemmilla on käytössä sovellus jonka avulla voimme lähettää toisillemme ilmaisia tekstareita. Miehelläni on käytössä iPhone, johon hän oli jättänyt paikantimen päälle, ja kun viesti saapuu, sen yhteydessä näkyy myös paikka mistä se on lähetetty.
En siis ole vartavasten mitään udellut tai asennellut minnekään. Tapauksen jälkeen hän sulki paikantimen...

Millainen on ketkumainen valehtelijatyyppi? Edellinen mies ei ollut todellakaan mikään ketku tai valehtelija, vaan herrasmies jota kaikki kehuivat fiksuksi ja filmaattiseksi. Suhteessamme oli syvällisyyttä ja avoimuutta jota en ole aiemmin kokenut, ja siksi totuuden ulostulo oli aiheuttaa minulle sydänkohtauksen.
Kun olisikin piirteitä tai eleitä, jotka paljastaisivat ketkun, mutta kaikki mieheni ovat yleensä hyvin rehellisen oloisia ja kohteliaita perusluonteeltaan. Sehän se onkin - jos ex olisi ollut selkeästi ketku, osaisin nyt varoa tuota ominaisuutta. Mutta mikään hänen olemuksessaan tai käytöksessään ei paljastanut salaisia halujaan ja toiveitaan. Kaikki iski päin näköä kuin märkä rukkanen, en olisi koskaan kuvitellut että hän haaveilee muista naisista.

Minun silmissäni siis se suorista suorinkin tyyppi saattaa olla "ketku". Ja parhaimmat valehtelijathan eivät koskaan edes välttämättä jää kiinni, ja jos jäävät, totuus tulee kumppanillekin niin suurena yllätyksenä että meinaa saada slaagin pelkästä ajatuksesta.

Olen päättänyt luottaa nykyiseen, ja kuten joku sanoikin, ei suhteelle voi olla muuta lähtökohtaa. Mieheni on vastavuoroisesti luvannut opetella puhumaan asioista avoimemmin. Ihan hyvä kompromissi.

 

[Iines]

Sanoisin että kannattaa luottaa vaistoonsa, minulla ainakin toiminut hyvin ja petturista pääsin eroon ennen kuin ehti edes varsinaisiin tekoihin

Taitaa kaikkien tuttavapiiristä nykyään löytyä näitä pettäviä paskiaisia ja minusta jo se kertoo paljon, miten mies pettäviin kavereihinsa suhtautuu. Jos puolustelee tai jopa osallistuu salailuun, ei selkeästikään kovin pettämisenvastainen ole... Minun mieheni ei enää halunnut kavereittensa kanssa lähteä illanviettoihin, reissuihin tms. kun kuulemma vitutti katsoa sitä vieraiden naisten vonkaamista kun varattuja olivat. Onneksi pettäminen on kuvottavaa joittenkin miestenkin mielestä!