luottamuspula

[vaikeaa...]

mihin suuntaan...?
että sapettaa! täytyy saada purettua itseään... tekis mieli laittaa kattilat jakoon, en mä tiedä osaanko mä enään luottaa mieheeni.
meillä oli tuossa parisen vuotta sitten ensimmäinen kriisi, mies meni suutelemaan vierasta naista ja narahti. ok, se selvitettiin ja siitä askel askeleelta olen yrittänyt alkamaan luottamaan ja hyvinhän se on mennyt aina viime kevääseen asti jolloin kuulin että hänellä olisi ollut jotain peliä taas jonkun vieraan kanssa. meillä tuli siitä varsinainen soppa, hän kielsi kaiken ja syytti mua siitä että mä en luota häneen, en usko hänen puheitaan vaan kaikkia muita kyllä kuuntelen ja uskon... eli homma yritettiin kääntää mun niskaani. no se saatiin selvitettyä mutta totta hiivatissa mä olen epäileväinen näiden sotkujen jälkeen. tuon pari vuotta sitten tapahtuneen jälkeen mä sanoin hänelle että anteeksi annan mut unohtaa en voi, hänen täytyy näyttää että on luottamuksen arvoinen.
no nyt sitten viikonloppuna hän lähti poikien kanssa vähän liikkeelle. ja viestiä oltiin laitettu toiselle naiselle... että repi sydäntä! yksi molemmin puolin, mies ekana oli kysynyt että tuleeko samaan ravintolaan kuin hän, nainen sanoi että kenties. mä tästä kysyin että mikä tämä on, ei kuulemma mitään ihmeellistä, ei oikeastaan mitään vastausta, kiertää koko kysymystä. mä sit sanoin että eihän häntä haittaa että mä alan viestittelee baarituttavuuksien kanssa kun niissähän ei ole "mitään", valahti valkoiseksi ja sanoi että ei kai häntä sitten haittaa...
mä en taas tiedä missä mennää tai mitä tekisi. toisaalta tekisi mieli pakata lapset ja tavarat ja häipyä mut sitten taas suurelta osin mä olen lapsien vuoksi nämä kaksi edellistä tapausta painanut villaisella. enkä mä tiedä taas mihin uskoa, vaikea tuollaiseen mieheen on luottaa...

 

[sivupersoona]

En minäkään ymmärrä mikä niissä vieraissa on parempaa mitä puolisolla ei olisi.
Onko se pelkäästään tuo jännitys jääkö kiinni vaiko ei.

 

[Marenki-milli]

toisaalta tekisi mieli pakata lapset ja tavarat ja häipyä mut sitten taas suurelta osin mä olen lapsien vuoksi nämä kaksi edellistä tapausta painanut villaisella. enkä mä tiedä taas mihin uskoa, vaikea tuollaiseen mieheen on luottaa...

Ei ole sun tehtäväsi enää luottaa, miehen pitäisi nyt osoittaa, että häneen voi luottaa. Sä olet nyt kaksi kertaa antanut anteeksi (ihan ymmärrettävää) ja nyt on aika pohtia oikeasti liittoanne.

Se voi olla sopimus, jossa eletään yhdessä mutta ei pariskuntana. Listaa syyt, jotka pitävät teitä yhdessä (lapset, talo, ympäristö, lainat...) ja sitten pohdit millä ehdoilla jatkatte. Jos päätätte että molemmat saa liekaa lisää, niin siihenkin sitten säännöt. Esimerkiksi keskinäinen seksi loppuu, koska sitä ulkopuolistahan mies on lähtenyt hakemaan, kai.

Sitten isä-viikonloppu ja äiti-viikonloppu, kuten yhteishuoltajuudessa. Kumpainenkin saa joka toisen viikonlopun itselleen ja kotiin tarvii tulla vasta sunnuntai-iltana. Ja se on omaa aikaa, josta ei sitten vinoilla eikä kysellä.

Lasten kuullen toisesta ei puhuta pahaa. Jos homma perustuu sopimukseen, niin sopimuksen puitteissa toimitaan. Ja lisäksi voisi lisätä käyttäytymispykälän, jossa lapsia ei sotketa näihin uusiin tuttavuuksiin eikä niistä omista seikkailuista muutenkaan puhuta.

Tai ehkä olisi helpompi erota? Tai jos haluatte todella yrittää, niin miten olisi perheneuvola?

 

[intohimoko hävinnyt]

Vaikuttaisi siltä, että miehesi kaipaa intohimon tunnetta. Ilmeisesti olette olleet yhdessä niin pitkään (ehkä jo nuoresta asti), että miehesi on keksinyt baarista kivan keinon, jolla sitä intohimon tunnetta saa. Miehesi on siis mennyt siitä, mistä aita on matalin (= etsii baarista seuraa) eikä siitä, mikä olisi se oikea tapa (= keskustella sinun kanssa asiasta, että mitä suhteenne seksille olisi tehtävissä).

On hienoa, että kykenit antamaan ensimmäisen petoksen anteeksi. Valitettavasti vain jotkut ajattelevat, että kun on kerran saatu anteeksi, niin varmasti saa jatkossakin anteeksi. Tai sitten miehesi kieltäytyy kokonaan ajattelemasta tulevaisuutta ja elää vain tätä hetkeä etsien uutta kivaa vipinää.

Älä missään tapauksessa yritä väkisin luottaa mieheesi, vaan nimenomaan hän on se, jonka pitää osoittaa, että sinä voit luottaa häneen. Luottamus ei todellakaan ole vain sanoja, ettei ole muka tehnyt mitään, vaan luottamus on sitä, että hän teoillaan osoittaa, että hän on luottamuksen arvoinen.

Jäin vähän ihmettelemään sitä, että käykö miehesi sitten baareissa ja omissa menoissaan paljonkin? Minusta ainakaan ei ole normaalia, että joka viikonloppu ollaan 1-2 iltaa viettämässä omaa vapaa-aikaa. Milloin sitten on se aika, jolloin ollaan yhdessä perheenä ja lasten kanssa? Jos bailaa esimerkiksi perjantaina valomerkkiin asti, niin univelkojen maksamiseen ja krapulan paranteluun menee hyvinkin koko lauantai.

Jos käy baarissa usein, niin se tarkoittaa juuri sitä, että sitä rentoa, kiireetöntä vapaa-aikaa ei kerta kaikkiaan ole perheelle eikä varsinkaan parisuhteelle. Silloin käy juuri herkästi niin, että sitä vieraantuu omasta puolisosta. Milloin olette viimeksi laittaneet lapset hoitoon ja käyneet YHDESSÄ pitämässä hauskaa? Ylipäätään mitä teette yhdessä, miten ylläpidätte hellyyttä ja rakkautta muuten kuin seksin merkeissä?

Koska teillä on yhteisiä lapsia, niin ehdottomasti kannattaa yrittää saada suhde toimimaan. Jos yrittämisen jälkeenkään ei onnistu, niin sitten kannattaa erota. Kiukuspäissään eroaminen ei kannata, koska sitä jää sitten vain miettimään jälkikäteen, että olisiko suhde sittenkin vielä onnistunut.

Lasten vuoksikaan ei kannata mahdottomia antaa mieheltä anteeksi. Joskus käy niin, että eron jälkeen mies joutuu tosiaankin ottamaan sen isän roolin ja olemaan aktiivisemmin lasten kanssa kuin mitä hän tähän asti on ollut. Joskus siis ero voi jopa parantaa lasten ja isän välistä suhdetta, kun äiti ei ole enää tekemässä liikaa isän puolesta.

 

[ap.]

tiedä sitten mikä olisi oikea ratkaisu.. lapsien kannalta olisi paras tietenkin se että oltaisiin yhdessä. näistä asioista en tietenkään puhuta lasten kuullen eikä me muutenkaa oikeastaan tapella, mitä nyt normaalit "voisitkos viedä sukkasi pyykkikoriin"-tappeluja.

ei mies joka viikonloppu käy. sanotaan että paremminkin noin kerran kuussa. töitä tekee paljon ja joskus lähtee sitten nollaamaan tilannetta. näköjään asiat nollataan kokonaisuudessaan... me ollaan yritetty päästä aina kahdestaan jonnekin ehkä kerran parissa kuukaudessa että sitäkin puolta ollaan yritetty hoitaa. hellyys on kylläkin näinä vuosina johonkin kadonnyt, siitä mä olen yrittänyt sanoa mutta jos vähän yrität halia tai muuten vain suukotella, tarkoittaa se hänelle sitä että nyt pääsee sekstailee. mä ainakin kaipaan ihan normaalia haleja, ilman sitä että heti pitäisi alkaa harrastaa seksiä. ja se seksin määrä on kyllä näiden kolmen lapsen jälkeen vähentynyt, tiedä sitten onko se minkä miehen noihin juttuihin ajaa?

mä mietein kanssa sitä ratkaisua että molemmat menee omia menojaan vaikka yhdessä asuttaisiin. mahtaako käytännössä olla mahdoton toteuttaa? enkä mä tiedä pystyisinkö mä asumaan kämppiksinä, miettimättä mitä se toinen teki viime viikonloppuna. ja miehen egolle saattaisi se olla vielä kovempi kolaus, on joskus tokaissut että jos mä lähtisin vieraan matkaan niin turpiin tulisi molemmille...

tää on taas niin outo tilanne. me molemmat tunnetaan tämän "toisen naisen", ja tiedän että tää juttu yritetään taas vedättää sillä. eikös se niin ole että kyllähän kavereita voi baariin kysellä ilman mitään taka-ajatuksia? mut miksi sitä yritetään salailla? eikä tää toinen nainen ole lainkaan niin tuttu että pitäisi olla edes numeroita kännyssä. ja se miten toinen reagoi siihen kun mä sanoin että kai mäkin sitten saan viestittää miehille kun baarissa oon, kun hänkin sitä harrastaa, kertoi enemmän kuin tuhat sanaa...

tuntuu tosi paskalta kun yrität luottaa ja sitten vedetään matto taas alta. tulee jo ihan vainoharhainen olo... me keskusteltiin tuon keväisin episodin jälkeen siitä että hänellä on tosi vaivaantunut olo sen takia kun mä en luota häneen. miksiköhän...?

 

[Samoissa fiiliksissä toinen]

Meillä kanssa mies mokaillut,tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu kun yrittää luottaa parhaansa mukaan mutta silti on tunne että kohta viedään matto jalkojen alta!Oma mieheni ei tiettävästi ole suudelma asteelle ollut kenekään kanssa mutta kaikkea muuta epäilyttävää ollut!Viikonloppuna sain juuri kuulla kuinka vainoharhainen olen kun en luota,ihmettelee miksi...niin miksiköhän?Meillä myös lapsia ja ihan melkein samanlainen tilanne kuin sinulla ap,ei ole hellyyttä ja intohimoa...on vaan tämä arki!Seksiä kyllä on mutta mieheni kaipaisi koko ajan jotain extremeä,hän ei ymmärrä sitä että en kiihotu kun hän koskee suoraan paikkoihini!Olen tänään miettinyt ihan vakavissani että mentäisiin parisuhdeterapiaan,meillä muuten suhde pelaa kunnolla mutta kai minä olen sitten paska akka joka ei luota ja vaatii liikaa (mies ei ole tätä sanonut)...ainakin itsestäni tuntuu tältä!

 

[hohhoijakkaa]

eiks ihmisillä ole omaa elämää, kun kytätään, mitä toisen kännykässä lukee "viestin sanamuotoja myöten"? Voi tsiisus! Kolme lasta ja kaikki. Kasva aikuiseksi ap ja hanki elämä.

 

[ap.]

tiedän monta pariskuntaa joilla on toisen kännykkään koskeminen kiellettyä, meillä ei näin ole ollut, puolin ja toisin kännykkää lainattu... kenties olisi ollut vain hyvä että toisen kännykkään ei kosketa, eikös se niin mene että mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa... ja tässä tapauksessa mä en ollut edes menossa lukemaan viestejä, usko tai älä, yksi lapsistamme oli tarkoitus mennä pelaamaan isän kännyllä ja eksynyt saapuneisiin viesteihin. tuli pyytää multa apua ja mua pisti silmään outo numero ja hymiö.. harvemmin miehet toisilleen hymiöitä lähettää. että siinä sulle elämää...

 

[xxy]

Oikeastikko satunnaisen baariflirtin ja suudelman tai onnettoman tekstiviestin takia olisitte valmiita jakamaan lusikat ja pistämään lasten kodin puoliksi?

 

[La-laa]

Samoilla linjoilla edellisen kanssa. Olen huomannut, että usein juuri sellaisilla pariskunnilla, joilla on hirveän tiukat rajat ja vahdataan toista, niin siellä niitä pettämisiä syntyy. Jos kyseessä on vain harmitonta tanssia, seurustelua ravintolassa, niin mitä sitten? Vaatii toki sen, että sinäkin saat huomiota. Olen huomannut omasta miehestäni, että kun hän saa naisilta huomiota niin myös minä saan nauttia hänen itseluottamuksestaan.

 

[katkerako]

Valitettavasti tahtoo vain olla niin, että uskottoman tai uskottomuutta suunnittelevan henkilön mielenkiinto suuntautuu kokonaan siihen uuteen ihastukseen tai ihastuksen metsästämiseen. En minä ainakaan haluaisi, että mieheni rupeaisi ostamaan uusia vaatteita ja käymään kuntosalilla jonkun toisen naisen vuoksi.

Jos mies jaksaa pitää hyvänä, halailla, jutella, kehua jne, niin en oikein jaksa uskoa, että hänellä olisi mitään syytä lähteä etsimään seuraa muualta, koska kotona olisi varmasti niin hyvät oltavat, seksiä irtoaisi jne, että paljon helpommalla pääsee ja on mukavampaa, kun ei tarvitse olla salaisuuksia. Toki täydellisiä p*skiaisiakin on, mutta suurin osa kuitenkin on omallatunnolla varustettuja eivätkä kykene täydelliseen itsekkyyteen.

Kyllä, minulle kävi juuri niin, että miehen käytöksestä huomasin, että jotain on tekeillä. Mies hakeutui vapaaehtoisesti hammaslääkäriin hoidattamaan ientulehdustaan, vaikka olin siitä jo pari vuotta sanonut. Samoin hän alkoi lenkkeilemään, teki kotona telkkarin ääressä punnerruksia ja vatsalihaksia, uudisti vaatekaappinsa sisältöä jne. Kannustin häntä aktiivisempaan elämäntapaan, koska näin, miten mies piristyi aktiivisuudestaan. Minä siis edelleen hoidin lapset, kodin, kävin päivisin töissä jne, kunnes muutaman kuukauden "tehokuurin" jälkeen mies ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden ja suuren intohimon puuskassa pisti asunnon myyntiin niin, että minä ja lapsemme saimme etsiä uuden kodin. Katkerako? Kyllä.